Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Minulle on mysteerinä se, että kuullessani ensimmäisen kerran miesten välisestä seksistä noin 8-vuotiaana 1980-luvulla päättelin itse, että "He varmasti laittavat pippelin toisensa peppuun". En vieläkään melkein 30 jälkeen ymmärrä, että miten pystyin keksimään tuollaista, koska en tiennyt todellakaan mitään anaaliseksistä eikä minua oltu hyväksikäytetty vaan olin seksistä lähes täysin tietämätön. Miten siis keksin, että peniksen voi laittaa pimpin lisäksi peppuunkin?
Olit ilmeisesti normaalia terävämpi ikäiseksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pakkaamassa ostoksia, mies maksoi ja silmiini osui minttusuklaapatukka josta kuittailin miehelle että "iskikö suklaanhimo? Oletko sä kipeä?" sillä mies inhoaa suklaata ja minttua. Mies vastasi, ettei hän mitään suklaata ole ostanut johon vastasin etten minäkään ! Se ei ollut voinut jäädä edelliseltä asiakkaalta, sillä näkyi kuitissa. Olimme myös ottaneet korin porttien ulkopuolella olevasta pinosta, johon nostetut korit tarkistetaan henkilökunnan toimesta. Joten mistä ihmeestä se patukka hyppäsi ostoksiimme? .D
Vierailija kirjoitti:
Olin pakkaamassa ostoksia, mies maksoi ja silmiini osui minttusuklaapatukka josta kuittailin miehelle että "iskikö suklaanhimo? Oletko sä kipeä?" sillä mies inhoaa suklaata ja minttua. Mies vastasi, ettei hän mitään suklaata ole ostanut johon vastasin etten minäkään ! Se ei ollut voinut jäädä edelliseltä asiakkaalta, sillä näkyi kuitissa. Olimme myös ottaneet korin porttien ulkopuolella olevasta pinosta, johon nostetut korit tarkistetaan henkilökunnan toimesta. Joten mistä ihmeestä se patukka hyppäsi ostoksiimme? .D
Putosi kassan vieressä olevasta telineestä tai oli kierähti edellisen asiakkaan ostoksista yli kapulan teidän ostosten puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin pakkaamassa ostoksia, mies maksoi ja silmiini osui minttusuklaapatukka josta kuittailin miehelle että "iskikö suklaanhimo? Oletko sä kipeä?" sillä mies inhoaa suklaata ja minttua. Mies vastasi, ettei hän mitään suklaata ole ostanut johon vastasin etten minäkään ! Se ei ollut voinut jäädä edelliseltä asiakkaalta, sillä näkyi kuitissa. Olimme myös ottaneet korin porttien ulkopuolella olevasta pinosta, johon nostetut korit tarkistetaan henkilökunnan toimesta. Joten mistä ihmeestä se patukka hyppäsi ostoksiimme? .D
Putosi kassan vieressä olevasta telineestä tai oli kierähti edellisen asiakkaan ostoksista yli kapulan teidän ostosten puolelle.
Takanamme ei ollut ketään ja kassan vieressä ei ole suklaita.
Vierailija kirjoitti:
Olin pakkaamassa ostoksia, mies maksoi ja silmiini osui minttusuklaapatukka josta kuittailin miehelle että "iskikö suklaanhimo? Oletko sä kipeä?" sillä mies inhoaa suklaata ja minttua. Mies vastasi, ettei hän mitään suklaata ole ostanut johon vastasin etten minäkään ! Se ei ollut voinut jäädä edelliseltä asiakkaalta, sillä näkyi kuitissa. Olimme myös ottaneet korin porttien ulkopuolella olevasta pinosta, johon nostetut korit tarkistetaan henkilökunnan toimesta. Joten mistä ihmeestä se patukka hyppäsi ostoksiimme? .D
Ei niitä ostoskoreja kukaan tarkista, niistä löytyy toisinaan pullonpalautuskuitteja, heijastimia, maustepusseja yms. pientä. Ihan hyvin suklaapatukka on voinut olla korissa valmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on käynyt samantapainen tapaus kuin edelliselle kirjoittajalle. Kävin pienessä lähi Siwassa jossa ei ollut muita asiakkaita sillä hetkellä, ostin maitoa ja kuukautissuojia. En puhunut puhelimessa , ollut ajatuksissani tms kun tein ostokset. Mutta niin vain kävi että kotona ostoskassistani löytyi SUKLAATUUTTI. Minulla on vielä laktoosi-intoleransikin.. En tähän päivään mennessä ole keksinyt, mikä poltergeist sen mukaan sujautti .
Mielenkiintoisia juttuja täällä, lisän yhden oman. Saattaa tulla kirjoitusvirheitä, olen Eestistä.
Olin kuusivuotias kun näin näkemyksen, missä olit kaikki mahdolliset värit sekä valot ja sen seuraana oli ihmeellinen vilinä ääni. Tuntemus siinä sanoi, että nyt on tosi pienestä kiinni, että maailma loppuu. Muistan vielä, että siinä näkemyksessä vertailin sitä tulitikun sytyttämiseen. Olen sitä aina silloin tällöin miettinyt, mikä se oli kunnes viime keväänä näin dokkarin "The man who saved the world". Youtubesta löytyy ainakin traileri (https://youtu.be/VaPXVJWHji4), elokuva puhuu yhdestä miehestä Stanislav Petrovista, kuka ei lähettänyt ydinaseita Yhdysvaltoihin, vaikka neuvostoliiton järjestelmät sanoivat selvästi, että Yhdysvallat on ydinaseita lähettänyt Neuvostoliittoa päin. Tilanne oli hyvin kriittinen, myöhemmin selvisi, että kyseessä oli tietokonen virhe. Kun sitä dokkaria katsoin, tiesin, että näkemykseni silloin kuusi vuotiana kuvasi liittyi juuri tähän tapaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on mysteerinä se, että kuullessani ensimmäisen kerran miesten välisestä seksistä noin 8-vuotiaana 1980-luvulla päättelin itse, että "He varmasti laittavat pippelin toisensa peppuun". En vieläkään melkein 30 jälkeen ymmärrä, että miten pystyin keksimään tuollaista, koska en tiennyt todellakaan mitään anaaliseksistä eikä minua oltu hyväksikäytetty vaan olin seksistä lähes täysin tietämätön. Miten siis keksin, että peniksen voi laittaa pimpin lisäksi peppuunkin?
Miksi yläpeukutat omia kommenttejasi?
Olin joskus 1980-luvun puolivälin paikkeilla todella surullinen siitä, että presidentti Reagan oli murhattu kesken kautensa, sillä monien lailla uskoin, että Reagan kykenisi nujertamaan kommunismin. Neuvostoliittohan oli tuolloin voimissaan. Muistan istuneeni kesällä 1984 luolassa ystävieni kanssa, kun aurinko alkoi käyttäytyä epätodennäköisesti ja tullessamme ulos elettiin vuotta 1980. Menin sittemmin vaihto-oppilaaksi Washingtoniin ja yritin vaikuttaa eri tavoin siihen, että murhaa ei tapahtuisi, ilmeisesti onnistuen. Mutta koskaanhan ei tiedä, mikä on aiheuttanut mitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus 1980-luvun puolivälin paikkeilla todella surullinen siitä, että presidentti Reagan oli murhattu kesken kautensa, sillä monien lailla uskoin, että Reagan kykenisi nujertamaan kommunismin. Neuvostoliittohan oli tuolloin voimissaan. Muistan istuneeni kesällä 1984 luolassa ystävieni kanssa, kun aurinko alkoi käyttäytyä epätodennäköisesti ja tullessamme ulos elettiin vuotta 1980. Menin sittemmin vaihto-oppilaaksi Washingtoniin ja yritin vaikuttaa eri tavoin siihen, että murhaa ei tapahtuisi, ilmeisesti onnistuen. Mutta koskaanhan ei tiedä, mikä on aiheuttanut mitäkin.
😂😂😂😂😂
Mene pois. Miksi sun pitää just tähän ketjuun laittaa näitä sekoilujasi, perusta vaikka oma ketju
Marie972AllOne kirjoitti:
Mielenkiintoisia juttuja täällä, lisän yhden oman. Saattaa tulla kirjoitusvirheitä, olen Eestistä.
Olin kuusivuotias kun näin näkemyksen, missä olit kaikki mahdolliset värit sekä valot ja sen seuraana oli ihmeellinen vilinä ääni. Tuntemus siinä sanoi, että nyt on tosi pienestä kiinni, että maailma loppuu. Muistan vielä, että siinä näkemyksessä vertailin sitä tulitikun sytyttämiseen. Olen sitä aina silloin tällöin miettinyt, mikä se oli kunnes viime keväänä näin dokkarin "The man who saved the world". Youtubesta löytyy ainakin traileri (https://youtu.be/VaPXVJWHji4), elokuva puhuu yhdestä miehestä Stanislav Petrovista, kuka ei lähettänyt ydinaseita Yhdysvaltoihin, vaikka neuvostoliiton järjestelmät sanoivat selvästi, että Yhdysvallat on ydinaseita lähettänyt Neuvostoliittoa päin. Tilanne oli hyvin kriittinen, myöhemmin selvisi, että kyseessä oli tietokonen virhe. Kun sitä dokkaria katsoin, tiesin, että näkemykseni silloin kuusi vuotiana kuvasi liittyi juuri tähän tapaukseen.
Lapsilla tuntuu olevan aikuisilta surkastuneita kykyjä. Minäkin muistin asioita, joista tietäminen oli käytännössä mahdotonta.
Luulen, että kauan sitten ihmiset ymmärsivät asioita ja kommunikoivat ilman puhetta toinen toistensa kanssa, pysyäkseen yhteydessä keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus 1980-luvun puolivälin paikkeilla todella surullinen siitä, että presidentti Reagan oli murhattu kesken kautensa, sillä monien lailla uskoin, että Reagan kykenisi nujertamaan kommunismin. Neuvostoliittohan oli tuolloin voimissaan. Muistan istuneeni kesällä 1984 luolassa ystävieni kanssa, kun aurinko alkoi käyttäytyä epätodennäköisesti ja tullessamme ulos elettiin vuotta 1980. Menin sittemmin vaihto-oppilaaksi Washingtoniin ja yritin vaikuttaa eri tavoin siihen, että murhaa ei tapahtuisi, ilmeisesti onnistuen. Mutta koskaanhan ei tiedä, mikä on aiheuttanut mitäkin.
😂😂😂😂😂
Mene pois. Miksi sun pitää just tähän ketjuun laittaa näitä sekoilujasi, perusta vaikka oma ketju
Just niin!!! Tämä on yksi parhaista ketjuista koskaan av:lla, täynnä kiinnostavia tosielämän mysteerejä. Voit tehdä oman ketjun näistä harhoistasi...
Saksan tilanne jo 40-luvun tasolla. Suomen tilanne jo monen Euroopan maan tasolla. Eikä jotkut eväänsä räväytä. Eikö jo pitäisi kertoa kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saksan tilanne jo 40-luvun tasolla. Suomen tilanne jo monen Euroopan maan tasolla. Eikä jotkut eväänsä räväytä. Eikö jo pitäisi kertoa kaikille.
Ei kai nyt sentään 40-luvun?
Tämä tapahtui ollessani viidennellä luokalla. Kaveri oli tullut meille kylään ja katsoimme yhdessä tietokoneelta kummitusvideoita, sellaisia joissa todisteltiin niiden olemassaoloa. Lopulta olimme niin vainoharhaisia, että toisen piti tulla vessaankin mukaan, kun sinne ei uskaltanut mennä yksin. Videot unohtuivat iltaa kohti ja menimme nukkumaan huoneeseeni kerrossänkyyn. Heräsin keskellä yötä kovaan raastavaan, kohisevaan ääneen, joka muistutti etäisesti puhetta. Makasin kauhusta jäykkänä peiton alla ja kuuntelin vääristynyttä ääntä, johon kukaan muu ei tuntunut heräävän. Tajusin, että ääni kuuluu viereisen huoneen cd-soittimesta. Aloin potkia yläpuolella nukkuvan kaverin sängyn pohjaa, kunnes hän heräsi ja kysyin kuuleeko hänkin saman äänen. Myös kaveri kuuli äänen ja päättelimme, että soitin on käytävä sammuttamassa. Hiippailimme kaksin huoneen ovelle, kaveri avasi oven ja minä ryntäsin soittimelle, joka oli päällä ja kiskaisin johdon seinästä ja ääni lakkasi. Aamulla kukaan muu ei ollut kuullut ääntä, ei edes samassa huoneessa nukkunut siskoni, vaikka ääni oli kuulunut kahden oven läpi minun huoneeseeni.
En keksi äänelle mitään muuta selitystä kuin sen, että olimme aikaisemmin päivällä kuunnelleet soittimellä levyä ja jättäneet levyn pauselle, jolloin levy jää soittimen sisään pyörimään. Levyn on täytynyt yöllä liikahtaa soittimessa pois paikaltaan, jolloin soitin on alkanut soittaa sitä epävireistä saatanansävelmää. En voi käsittää miten episodi sattui samalle päivälle kummitusvideoiden katselun kanssa. En ole koskaan pelännyt niin paljon kuin sillon ja olin vielä aivan varma johtoa irrottaessani, että soitin jatkaa soimista. Vieläkin tulee kylmät väreet.
Vierailija kirjoitti:
He eivät olisi halunneet laittaa minua kuoppaan turpeen alle, mutta heidän oli pakko, koska minä olin kuollut. Elin 1800-luvun lopun Tampereella edellisessä elämässäni pienen perheeni kanssa, ei meillä ollut perheessä kuin noin 8-9 lasta. Minä olin itse silloin noin 8-9 vuotta vanha poika ja vaikka olimme köyhiä ja elämämme oli melko kovaa, niin silti olimme onnellisia. Koti oli kylmä ja aina oli puutetta ruoasta, mutta meillä oli kuitenkin toisemme ja olimme siksi onnellisia. Sitten minä tulin sairaaksi. Niin sairaaksi, että minä kuolin siihen tautiin. Vuosi oli 1892. Vanhemmilla ei ollut varaa kutsua lääkäriä paikalle, eikä se olisi auttanutkaan. Ne lääkärien lääkkeet maistuivat silloin aina hirveän pahoilta ja tekivät lapsipotilaat aina vain entistä kipeämmiksi, varsinkin kun vanhemmat antoivat niitä lapsille 3-4 kertaa enemmän kuin lääkäri käski, että lapsi paranisi nopeammin, mutta oikeasti ne lääkkeet tappoivat monta lasta ja aikuistakin, minutkin sitä edellisessä elämässä 20-vuotiaana köyhänä ja vähäverisenä renkinä vuonna 1872.
Kun vanhemmat olivat saaneet minut haudatuksi, niin sairastui vielä loputkin perheen lapset ja hekin kuolivat samaan sairauteen. Ensin 3-4 heistä kuoli vuonna 1893 ja loput 1894. Vanhemmille syntyi lisääkin lapsia vielä vuosina 1896-1902, mutta nämäkin kuolivat kaikki kerralla 1903. Meidän lasten haudat ovat yhä olemassa vanhalla hautausmaalla, 14 saman perheen lasta on haudattu vierekkäin hautoihin ja haudoilla on yhteensä 14 pientä ristiä.
Missä kaupungissa? Oletko aina muistanut tuon, pienenäkin?
Minä muistan kuinka pienenä pinnasängystäni ihmettelin muovia. Olin aiemmin elänyt aikaa, kun muovia ei ollut. Muovimattoja ja värikkäitä kippoja.
Eräällä vanhalla juna-asemalla tuli kodikas olo. Ihmettelin mihin ovat hävinneet kilikello ym asioita, kunnes tajusin etten tässä elämässä ollut siellä käynyt.
Miksi synnyin tähän maailmaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän tapaisia "kiviä ja patoja nurinpäin" metsässä näkemisiä on myös ufo kertomuksissa. Niihin on joillakin liittynyt ajantajun muutoksia. Mitä sitten ovatkaan.
Kansantarustossa on samantapaisia tarinoita, milloin joudutaan metsänpeittoon ja milloin menninkäisen luolaan. Ensiksi mainittuun on yhdistetty epilepsia.
Lisäksi mielenhäiriöön joutunut ihminen näkee sitä mitä on sisäistänyt. Eräs 1900-luvun alkukymmeninä elänyt poromies kertoi vanhassa haastattelussa, miten koki maahisen kohtaamisen kuten vanhat tarinat sen kertoivat. Hänelle tapahtuma oli totisinta totta.
En usko, että metsänpeittoon joutumista voi selittää epilepsialla. Nimittäin jos ihminen joutuu metsänpeittoon, etsijätkään eivät löydä tätä. Onhan meillä näitä mystisesti katoon jääneitä. Mihin esimerkiksi hävisi se Heinäveden luostarin nunna?
Ja mörkötarinoita ei selitetä millään ketulla tai mäyrällä. Karhu vielä voisi joissakin tilanteissa olla. Mutta jos kyseessä on iso, tumma möhkäle, niin on kyllä kertojan älyn ja mielenterveyden halveksimista väittää, että olisi jokin noin pieni eläin kyseessä. Ufo-teoriakin on kyllä varteenotettava.
Nämä tarinat ovat hyvin mielenkiintoisia. En ole koskaan itse kokenut mitään vastaavaa ja mörkökohtaamisista en ollut (Muumin lisäksi) ikinä kuullutkaan ennen tätä ketjua, mutta olisi hyvä, jos näitä koottaisiin jonnekin ja kyseisissä paikoissa yritettäisiin tehdä jotain tutkimuksia. Löytyyköhän kansanperinteestä tuollaista mörköä? Mistähän se Tove sen on keksinyt? Onko kokenut itsekin tai kuullut tarinan, vaiko vain omasta päästään?
Se Heinäveden nunna on jossain siellä metsässä, aivan järkyttävää ryteikköä ne lähimetsät siellä minne hävisi.
Selvisi hengissä. Käsikirjoittaja kertoi niin jossain haastattelussa.