Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Mies37v kirjoitti:
Heräsin eilen aamulla, menin ottamaan jääkaapista energiajuoman, avasin tölkin ja join siitä vähän samalla kun otin aamulääkkeet. Laskin tölkin johonkin ja menin käymään vessassa. Kun palasin takaisin vessasta, niin en löytänyt sitä melkein täysinäistä energiajuomatölkkiä mistään enkä ole löytänyt sitä vieläkään. Tiskipöydällä oli muutama tyhjä tölkki, mutta sellaista vajaata tölkkiä ei ole koko asunnosta löytynyt.
Minulta katosi samalla tavoin ikkunanpesu-lonkero ! Pari huikkaa otin ja menin pissalle, takaisin tullessa tölkki oli poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan pienenä, että minulla oli isoveli. Hän oli seitsemän, kun itse olin vauva ja muistan kun olin kolmevuotias niin hän vain yhtäkkiä lakkasi käymästä meillä. Äitini ei tehnyt asialle yhtään mitään eikä kukaan selitellyt minne veli katosi. Isä masentui rankasti, alkoholisoitui ja alkoi päihteiden väärinkäyttäjäksi vuosien myötä, eikä veljestä puhuttu. Kuulin aikuisena, että veljen äiti vei veljen aina entiselle anopilleen hoitoon isäviikonloppuina eikä tuonut veljeä enää meille.
En ole koskaan saanut tietää mikä ratkaisuun johti. Äiti väittää kateutta, mutta on uskomatonta että syynä olisi ollut pelkästään mustasukkaisuus. Äitin nimittäin kertoi, että silloin kun olin ollut pieni, isäni oli tehnyt taktisia katoamistemppuja pariksi päiväksi ja jopa öiksi jostain syystä. Sitä paitsi tuntuu uskomattomalta, että hän ei taistellut pojastaan yhtään vaikka hänellä olisi ollut kaikki valttikortit käytettävissä. Ainoa asia, mikä minulle tulee mieleen, että isäni kiukutellessaan äidilleni kävi veljeni äidin luona kostopettämässä ja tämän avulla veljeni äiti kiristi isääni. En keksi muuta, vaikka mielessä on käynyt muitakin vaihtoehtoja.
Intiassa sitä tapahtuu kaikkea jännää. Lapsia jätetään viikonlopuksi yksin päiväkotiin, siellä sataa lunta, juodaan maitoa vaikka siellä lehmä on pyhä eläin, sisaruksilla on eri vanhemmat ja sisaruksia noin vain katoilee johonkin.
Joskus keväällä 2009 meidän työpaikalta lähti kaikki liiton jäsenet viettämään mökkiviikonloppua Konginkankaalle. Rakennus oli sellainen iso ja vanha maatilarakennus, jossa oli aikoinaan asunut metsätyöntekijöitä. Aivan talon vieressä oli saunarakennus ja sen vieressä järvi. Puitteet olivat aivan todella upeat. Ulkovessa oli todella outo ja hiukan pervon oloinen. Samaan tilaan oli tehty reikärivistö. En muista tarkkaan oliko reikiä viisi vai kuusi. Siinä oli kiva tehdä tarpeensa, kun joku toinen on vieressä :D
Seuraavana päivänä alkoi tapahtumaan outoja. Viereistä hiekkatietä pitkin kulki mies pyörällä. Hänellä oli sellainen tumman sininen työhaalari päällänsä ja Neuvostoliiton armeijan piippalakki, jossa oli punainen tähti. Ohiajaessaan mies ilmoitti minulle ja paikalla olleille kahdelle muulle naiselle: mä hoonaan teitä joka aukkoon.
Mies ei vaikuttanut lauseenrakenteen vuoksi paikalliselta vaan helsinkiläiseltä. Hän toikaisi tuon asian ohiajaessaan kuin itselleen. Me nauroimme vedet silmissä tuolle ressukalle. Hän ajoi pyörällänsä järven rannalle ja alkoi kalastamaan mato-ongella. Jossakin vaiheessa mies oli kadonnut. Yritimme vielä etsiä miestä koska olimme leiponeet pullia ja olisimme halunneet tarjota niitä tuolle ressukalle. Häntä ei kuitenkaan enää löytynyt.
Illan saavuttua aloimme lämmittämään saunaa. Joimme joitakin oluita ja keskustelimme työpaikkamme ilmapiiristä. Aivan yllättäen alkoi kuulumaan aivan hirvittävää huutoa järven toiselta puolelta. Ääni oli selvästi saman miehen johon olimme törmänneet aikaisemmin päivällä. Ensiksi luulimme miehen loukanneen itsensä, mutta pian huuto muuttui sellaiseksi valitukseksi. Tuossa vaiheessa ajattelimme miehen kärsivän mielenterveysongelmista.
Yritimme soittaa virkavaltaa paikalle mutta hätäkeskus kieltäytyi lähettämästä poliisia paikalle. Sen sijaan akka suostui lähettämään ambulanssin. Sen tulemisessa kesti melkein kaksi tuntia, jona aikana miehen kova ääninen valitus oli lakannut. Ambulanssi poistui lähes heti paikalta.
Jossain vaiheessa järven vastarannalla syttyi tuli. Se oli sellainen kirkas kuin hitsausliekki.
Samassa mies aloitti uudelleen huutamisen. Tällä kertaa se oli kirkumista. Kirkas liekki myös painettiin jotakin vasten ja siitä tuli sellainen samanlainen ääni kuin kattilassa kiehuvasta vedestä.
Otimme rannalta soutuveneen ja lähdimme katsomaan mitä mies oikein puuhasi. Keskellä järveä mies päästi niin järkyttävän kiljaisun, että pysähdyimme hetkeksi. Liekki sammutettiin ja huuto loppui. Kun viimein pääsimme paikkaan, jossa liekki oli aikaisemmin palanut, oli paikalla vain neljä sellaista 90-luvulla myytyä karkkiannostelijaa. Yhdessä annostelijassa oli Hessu Hopon pää ja toisessa Roope Ankan. Kaksi muuta olivat minulle tuntemattomia. Tilanteessa oli outoa se, että noita ei ole myyty Suomessa ainakaan kahteen vuosikymmeneen.
Jälkeäkään miehestä ei löytynyt, kunnes metsästä alkoi kuulumaan radion kohinaa ja sen seasta venäläistä puhetta. Jonkinlaista koodikieltä. Venäläisiä naisen ja miehen nimiä lueteltiin ja niiden seassa sanoja, jotka saattoivat olla numeroita. Ainakin yksi paikalla olleista osasi erottaa kohinan ja Olgien sekä Sergeiden seasta numeron neljä.
Kaikki loppui kuin seinään eikä miehestä enää kuulunut mitään. Tullessamme takaisin mökille, kertoivat siellä muut kuulleensa vastakkaisesta metsästä musiikkia. Joku oli soittanut siellä Captin Jackia muutaman biisin. Mökin pihalla oli myös nähty mökin sisältä katsottuna tupakoiva mies, jolla oli ollut puku päällä.
Seisoimme ulkona ja pohdimme tilannetta. Uskoimme jonkun pelleilevän meidän kaikkien kustannuksella. Miehen ressukka halusi ehkä pelotella meitä jonkun kaverinsa kanssa. Seisoskellessamme pihalla tien vieressä alkoi kuulumaan kauempaa hiekkatieltä auton ääniä. Pian ajovalot kajastivat.
Auto oli kerman värinen museoauto, ja se liikkui ilman kuljettajaa.
Samassa mies aloitti uudelleen huutamisen. Tällä kertaa se oli kirkumista. Kirkas liekki myös painettiin jotakin vasten ja siitä tuli sellainen samanlainen ääni kuin kattilassa kiehuvasta vedestä.
Otimme rannalta soutuveneen ja lähdimme katsomaan mitä mies oikein puuhasi. Keskellä järveä mies päästi niin järkyttävän kiljaisun, että pysähdyimme hetkeksi. Liekki sammutettiin ja huuto loppui. Kun viimein pääsimme paikkaan, jossa liekki oli aikaisemmin palanut, oli paikalla vain neljä sellaista 90-luvulla myytyä karkkiannostelijaa. Yhdessä annostelijassa oli Hessu Hopon pää ja toisessa Roope Ankan. Kaksi muuta olivat minulle tuntemattomia. Tilanteessa oli outoa se, että noita ei ole myyty Suomessa ainakaan kahteen vuosikymmeneen.
Jälkeäkään miehestä ei löytynyt, kunnes metsästä alkoi kuulumaan radion kohinaa ja sen seasta venäläistä puhetta. Jonkinlaista koodikieltä. Venäläisiä naisen ja miehen nimiä lueteltiin ja niiden seassa sanoja, jotka saattoivat olla numeroita. Ainakin yksi paikalla olleista osasi erottaa kohinan ja Olgien sekä Sergeiden seasta numeron neljä.
Kaikki loppui kuin seinään eikä miehestä enää kuulunut mitään. Tullessamme takaisin mökille, kertoivat siellä muut kuulleensa vastakkaisesta metsästä musiikkia. Joku oli soittanut siellä Captin Jackia muutaman biisin. Mökin pihalla oli myös nähty mökin sisältä katsottuna tupakoiva mies, jolla oli ollut puku päällä.
Seisoimme ulkona ja pohdimme tilannetta. Uskoimme jonkun pelleilevän meidän kaikkien kustannuksella. Miehen ressukka halusi ehkä pelotella meitä jonkun kaverinsa kanssa. Seisoskellessamme pihalla tien vieressä alkoi kuulumaan kauempaa hiekkatieltä auton ääniä. Pian ajovalot kajastivat.
Auto oli kerman värinen museoauto, ja se liikkui ilman kuljettajaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämän tapaisia "kiviä ja patoja nurinpäin" metsässä näkemisiä on myös ufo kertomuksissa. Niihin on joillakin liittynyt ajantajun muutoksia. Mitä sitten ovatkaan.
Kansantarustossa on samantapaisia tarinoita, milloin joudutaan metsänpeittoon ja milloin menninkäisen luolaan. Ensiksi mainittuun on yhdistetty epilepsia.
Lisäksi mielenhäiriöön joutunut ihminen näkee sitä mitä on sisäistänyt. Eräs 1900-luvun alkukymmeninä elänyt poromies kertoi vanhassa haastattelussa, miten koki maahisen kohtaamisen kuten vanhat tarinat sen kertoivat. Hänelle tapahtuma oli totisinta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapasin muutama viikko sitten erään luokkakaverini, jota olin kiusannut kouluaikoina melko pahasti ja pyysin sitä häneltä anteeksi. Hän katsoi minua todella ihmeissään ja sanoi, että ei tiedä, mistä puhun. Näin hänestä selvästi, että hänellä ei ollut mitään käsitystä asiasta, mikä ihmetyttää minua. Miten ihminen voi selvästi unohtaa täysin koko ala-asteen jatkuneen kiusaamisen, kun sen loppumisesta on kulunut vain 6 vuotta? Hän ei selvästi ymmärtänyt, mistä puhuin, sanoi muistavansa minut kouluajoilta hyvin mutta ei muistanut kiusaamista tapahtuneen. Päinvastoin hän sanoi olleensa itse kiusaaja.
Hänen aivonsa kielsivät ikävän asian. Varmasti hän myös tunsi olleensa huonompi ihminen kuin oikeasti oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyynyyni oli ilmestynyt yöllä melko iso veriläntti, tyynyn yläosaan. Isompi kuin esim jostain puhjenneesta finnistä tulisi. Nenässä ei ollut verta eikä korvissakaan. Minulla ei ollut menkat, eikä sormissa ollut verta. Missään ei ollut haavoja. Ja nukuin yksin. En vieläkään tiedä mistä se tuli.
Minulle on tapahtunut sama.
Joku ehdotti kirpun puremaksi, mutta en usko. Verta oli halkaisijaltaan noin sentin läiskä.
Päänahassa, hiusten alla on ollut verta kerännyt näppylä tms. Niitä ei aina huomaa ja ne kasvavat nopeasti. Sellainen on puhjennut yöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies37v kirjoitti:
Heräsin eilen aamulla, menin ottamaan jääkaapista energiajuoman, avasin tölkin ja join siitä vähän samalla kun otin aamulääkkeet. Laskin tölkin johonkin ja menin käymään vessassa. Kun palasin takaisin vessasta, niin en löytänyt sitä melkein täysinäistä energiajuomatölkkiä mistään enkä ole löytänyt sitä vieläkään. Tiskipöydällä oli muutama tyhjä tölkki, mutta sellaista vajaata tölkkiä ei ole koko asunnosta löytynyt.
Minulta katosi samalla tavoin ikkunanpesu-lonkero ! Pari huikkaa otin ja menin pissalle, takaisin tullessa tölkki oli poissa.
Ilmankos kotitontuille tarjoiltiin ensin. Näin ne osoittavat pahastumisensa.😋
Vierailija kirjoitti:
Heräsin teholta. Tuttuni oli osannut aavistaa minun tekevän itsemurhan ja soittanut hätänumeroon. Poliisit olivat löytäneet Marevan -purkin ja sen johdosta minulle oli osattu antaa jotain vitamiinia, joka toimii vastamyrkkynä Marevanille. Kaikista ruumiinaukoistani oli tullut verta. Jopa kyynelkanavista oli tihkunut verta. Tehohoista päästyäni jouduin olemaan vielä useita viikkoja sairaalassa. Lopulta minut siirrettiin psykiatriseen sairaalaan. Kerroin unestani psykiatrille ja hän totesi sen olleen sairaan mielen näkemää unta.
Olen siis ilmeisesti yhä edelleen mielisairas, koska näen säännöllisesti tuota samaa unta. Osaan jopa nimetä kaikki työmiehet. Yksi miehistä on työnjohtaja, hän on se joka potkii maassa makaavan kaivinkoneenkuljettajan leukaluun hajalle. Uneen on muodostunut jonkinlainen logiikka. Kaivinkonekuski on kaivannut jonkun kaapelin poikki ja siksi työnjohtaja tappaa hänet. Se mies, jonka pää lyödään ensimmäisenä sillä metalliputkella hajalle, on aliurakoitsija, joka oli käyttänyt virolaista vuokratyövoimaa. Työmaalle oli hänen ansiostaan tullut suomea osaamattomia miehiä, jotka olivat vain istuneet ja polttaneet tupakkaa.
Pakettiautolla tulleet miehet olivat entisiä rakennustyömiehiä, joilta halpatyövoima oli vienyt työpaikat. He olivat kuitenkin saaneet töitä Uudenkaupungin autotehtaalta ja siksi autossa ei ollut lainkaan maalipintaa. Miehet olivat varastaneet auton autotehtaalta ja tulleet sillä hävittämään virolaisten työmiesten ruumiita ja kaivonkonekuskin jämää. Työmaapäällikön lempinimi on "Teukka" ja yksi autotehtaan miehistä kutsuu häntä "Toukaksi". Oli antanut hänelle ensimmäisenä lapun käteen YT-neuvotteluiden jälkeen. Haukkumisen jälkeen työmaapäällikkökin työnnetään elävänä lihasilppuriin.
Heräsin teholta. Tuttuni oli osannut aavistaa minun tekevän itsemurhan ja soittanut hätänumeroon. Poliisit olivat löytäneet Marevan -purkin ja sen johdosta minulle oli osattu antaa jotain vitamiinia, joka toimii vastamyrkkynä Marevanille. Kaikista ruumiinaukoistani oli tullut verta. Jopa kyynelkanavista oli tihkunut verta. Tehohoista päästyäni jouduin olemaan vielä useita viikkoja sairaalassa. Lopulta minut siirrettiin psykiatriseen sairaalaan. Kerroin unestani psykiatrille ja hän totesi sen olleen sairaan mielen näkemää unta.
Olen siis ilmeisesti yhä edelleen mielisairas, koska näen säännöllisesti tuota samaa unta. Osaan jopa nimetä kaikki työmiehet. Yksi miehistä on työnjohtaja, hän on se joka potkii maassa makaavan kaivinkoneenkuljettajan leukaluun hajalle. Uneen on muodostunut jonkinlainen logiikka. Kaivinkonekuski on kaivannut jonkun kaapelin poikki ja siksi työnjohtaja tappaa hänet. Se mies, jonka pää lyödään ensimmäisenä sillä metalliputkella hajalle, on aliurakoitsija, joka oli käyttänyt virolaista vuokratyövoimaa. Työmaalle oli hänen ansiostaan tullut suomea osaamattomia miehiä, jotka olivat vain istuneet ja polttaneet tupakkaa.
Pakettiautolla tulleet miehet olivat entisiä rakennustyömiehiä, joilta halpatyövoima oli vienyt työpaikat. He olivat kuitenkin saaneet töitä Uudenkaupungin autotehtaalta ja siksi autossa ei ollut lainkaan maalipintaa. Miehet olivat varastaneet auton autotehtaalta ja tulleet sillä hävittämään virolaisten työmiesten ruumiita ja kaivonkonekuskin jämää. Työmaapäällikön lempinimi on "Teukka" ja yksi autotehtaan miehistä kutsuu häntä "Toukaksi". Oli antanut hänelle ensimmäisenä lapun käteen YT-neuvotteluiden jälkeen. Haukkumisen jälkeen työmaapäällikkökin työnnetään elävänä lihasilppuriin.
Miksi työmaalla on ihmisen kokoinen lihasilppuri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapasin muutama viikko sitten erään luokkakaverini, jota olin kiusannut kouluaikoina melko pahasti ja pyysin sitä häneltä anteeksi. Hän katsoi minua todella ihmeissään ja sanoi, että ei tiedä, mistä puhun. Näin hänestä selvästi, että hänellä ei ollut mitään käsitystä asiasta, mikä ihmetyttää minua. Miten ihminen voi selvästi unohtaa täysin koko ala-asteen jatkuneen kiusaamisen, kun sen loppumisesta on kulunut vain 6 vuotta? Hän ei selvästi ymmärtänyt, mistä puhuin, sanoi muistavansa minut kouluajoilta hyvin mutta ei muistanut kiusaamista tapahtuneen. Päinvastoin hän sanoi olleensa itse kiusaaja.
Aivot blokkaavat traumaattisia muistoja ja palauttavat niitä ripotellen.
Niitä ei välttämättä muista ollenkaan, tai muistaa ns. kevennettynä versiona.
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten kävi outo juttu avaimen kanssa. Mies oli kaverillaan illan ja tuli yöllä kotiin pienessä kännissä. Aamulla herätessään ei kuitenkaan löytänyt avaintaan mistään, mutta todettiin, että sen on pakko olla kotona kun mies oli kuitenkin päässyt yöllä kotiin sekä rappukäytävän että asunnon ovesta. Etsittiin avainta kaikkialta, mutta tuloksetta.
Parin tunnin päästä ilmestyi taloyhtiön fb-ryhmään postaus pihalta löytyneestä avaimesta ja laitoin viestiä löytäjälle, että tulisin katsomaan onko avain meidän. Nähtiin tuon löytäjän kanssa ja huomasin heti avaimen nähtyäni ettei se ole miehen. Löytäjä sanoi kuitenkin huomanneensa avaimen sopivan meidän rappuumme, joten päätin kokeilla sitä myös asuntoomme ja kuinka ollakaan, ovi aukesi. Kysyin vielä mieheltäkin varmuuden vuoksi että eihän se ole hänen avaimensa, ja mies sanoi että ei.
Todennäköisesti kyseessä on siis sattumalta samana yönä joltain kadonnut yleisavain, mutta otettiin se omaan käyttöön kun ei ikinä löydetty tuota meidän kadonnutta avainta. Mietittiin myös jos mies olisi kännissä heittänyt avaimen ulos makkarin ikkunasta, mutta ikkunassa on hyttysverkko joten sekään ei oikein käynyt järkeen :D
Eli teillä on nyt pääsy kaikkien naapurien asuntoihin? Ei tullut mieleen että avain pitäisi palauttaa? Toivottavasti olette rehellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin muutama viikko sitten erään luokkakaverini, jota olin kiusannut kouluaikoina melko pahasti ja pyysin sitä häneltä anteeksi. Hän katsoi minua todella ihmeissään ja sanoi, että ei tiedä, mistä puhun. Näin hänestä selvästi, että hänellä ei ollut mitään käsitystä asiasta, mikä ihmetyttää minua. Miten ihminen voi selvästi unohtaa täysin koko ala-asteen jatkuneen kiusaamisen, kun sen loppumisesta on kulunut vain 6 vuotta? Hän ei selvästi ymmärtänyt, mistä puhuin, sanoi muistavansa minut kouluajoilta hyvin mutta ei muistanut kiusaamista tapahtuneen. Päinvastoin hän sanoi olleensa itse kiusaaja.
Hänen aivonsa kielsivät ikävän asian. Varmasti hän myös tunsi olleensa huonompi ihminen kuin oikeasti oli.
En usko tätä selitystä. Olen itse ollut samassa tilanteessa. Kiusaajani pyysi minulta anteeksi kun olimme jo molemmat täysi-ikäisiä. Ignoorasin koko ihmisen täysin, sillä muistot olivat niin kipeitä. En halunnut puhua asiasta, en muistella. Väitin etten tiedä mistä hän puhuu ja lähdin nopeasti pois. Nuorena kiusaamisen muistelu aiheutti sanoinkuvaamatonta tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Samassa mies aloitti uudelleen huutamisen. Tällä kertaa se oli kirkumista. Kirkas liekki myös painettiin jotakin vasten ja siitä tuli sellainen samanlainen ääni kuin kattilassa kiehuvasta vedestä.
Otimme rannalta soutuveneen ja lähdimme katsomaan mitä mies oikein puuhasi. Keskellä järveä mies päästi niin järkyttävän kiljaisun, että pysähdyimme hetkeksi. Liekki sammutettiin ja huuto loppui. Kun viimein pääsimme paikkaan, jossa liekki oli aikaisemmin palanut, oli paikalla vain neljä sellaista 90-luvulla myytyä karkkiannostelijaa. Yhdessä annostelijassa oli Hessu Hopon pää ja toisessa Roope Ankan. Kaksi muuta olivat minulle tuntemattomia. Tilanteessa oli outoa se, että noita ei ole myyty Suomessa ainakaan kahteen vuosikymmeneen.
Jälkeäkään miehestä ei löytynyt, kunnes metsästä alkoi kuulumaan radion kohinaa ja sen seasta venäläistä puhetta. Jonkinlaista koodikieltä. Venäläisiä naisen ja miehen nimiä lueteltiin ja niiden seassa sanoja, jotka saattoivat olla numeroita. Ainakin yksi paikalla olleista osasi erottaa kohinan ja Olgien sekä Sergeiden seasta numeron neljä.
Kaikki loppui kuin seinään eikä miehestä enää kuulunut mitään. Tullessamme takaisin mökille, kertoivat siellä muut kuulleensa vastakkaisesta metsästä musiikkia. Joku oli soittanut siellä Captin Jackia muutaman biisin. Mökin pihalla oli myös nähty mökin sisältä katsottuna tupakoiva mies, jolla oli ollut puku päällä.
Seisoimme ulkona ja pohdimme tilannetta. Uskoimme jonkun pelleilevän meidän kaikkien kustannuksella. Miehen ressukka halusi ehkä pelotella meitä jonkun kaverinsa kanssa. Seisoskellessamme pihalla tien vieressä alkoi kuulumaan kauempaa hiekkatieltä auton ääniä. Pian ajovalot kajastivat.
Auto oli kerman värinen museoauto, ja se liikkui ilman kuljettajaa.
Samassa mies aloitti uudelleen huutamisen. Tällä kertaa se oli kirkumista. Kirkas liekki myös painettiin jotakin vasten ja siitä tuli sellainen samanlainen ääni kuin kattilassa kiehuvasta vedestä.
Otimme rannalta soutuveneen ja lähdimme katsomaan mitä mies oikein puuhasi. Keskellä järveä mies päästi niin järkyttävän kiljaisun, että pysähdyimme hetkeksi. Liekki sammutettiin ja huuto loppui. Kun viimein pääsimme paikkaan, jossa liekki oli aikaisemmin palanut, oli paikalla vain neljä sellaista 90-luvulla myytyä karkkiannostelijaa. Yhdessä annostelijassa oli Hessu Hopon pää ja toisessa Roope Ankan. Kaksi muuta olivat minulle tuntemattomia. Tilanteessa oli outoa se, että noita ei ole myyty Suomessa ainakaan kahteen vuosikymmeneen.
Jälkeäkään miehestä ei löytynyt, kunnes metsästä alkoi kuulumaan radion kohinaa ja sen seasta venäläistä puhetta. Jonkinlaista koodikieltä. Venäläisiä naisen ja miehen nimiä lueteltiin ja niiden seassa sanoja, jotka saattoivat olla numeroita. Ainakin yksi paikalla olleista osasi erottaa kohinan ja Olgien sekä Sergeiden seasta numeron neljä.
Kaikki loppui kuin seinään eikä miehestä enää kuulunut mitään. Tullessamme takaisin mökille, kertoivat siellä muut kuulleensa vastakkaisesta metsästä musiikkia. Joku oli soittanut siellä Captin Jackia muutaman biisin. Mökin pihalla oli myös nähty mökin sisältä katsottuna tupakoiva mies, jolla oli ollut puku päällä.
Seisoimme ulkona ja pohdimme tilannetta. Uskoimme jonkun pelleilevän meidän kaikkien kustannuksella. Miehen ressukka halusi ehkä pelotella meitä jonkun kaverinsa kanssa. Seisoskellessamme pihalla tien vieressä alkoi kuulumaan kauempaa hiekkatieltä auton ääniä. Pian ajovalot kajastivat.
Auto oli kerman värinen museoauto, ja se liikkui ilman kuljettajaa.
mun käy todella paljon sääliksi tätä skitsofreenikko-kirjoittelijaa. Nyt on lääkitys pahasti pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähtitiede on täynnä selittämättömiä tapahtumia ja asioita. Mm. mistä elämä on saanut alkunsa ja miten ja koska? Sitä ei ole edes tiede vieläkään pystynyt selittämään ja on täydellinen mysteeri. Lisäksi olisi mielenkiintoista tietää että mitä sitten tulee kun saavumme tuntemamme maailmankaikkeuden toiselle puolelle, koska avaruushan ei ole mikään äärettömyys. Näitä asioita ihmiset tuskin koskaan saavat edes tietää.
Siskoni panttasi myös osaamistaan: hän vei mandoliinin äidin käteen ilmeisesti toivoen että tämä soittaisi. Äiti ei ehtinyt, jolloin sisko sanoi: isi tulee, isi kyllä soittaa. Eipä ollut mitään vielä puhunut , ja on hyvin harkitsevainen luonteeltaan aikuisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten kävi outo juttu avaimen kanssa. Mies oli kaverillaan illan ja tuli yöllä kotiin pienessä kännissä. Aamulla herätessään ei kuitenkaan löytänyt avaintaan mistään, mutta todettiin, että sen on pakko olla kotona kun mies oli kuitenkin päässyt yöllä kotiin sekä rappukäytävän että asunnon ovesta. Etsittiin avainta kaikkialta, mutta tuloksetta.
Parin tunnin päästä ilmestyi taloyhtiön fb-ryhmään postaus pihalta löytyneestä avaimesta ja laitoin viestiä löytäjälle, että tulisin katsomaan onko avain meidän. Nähtiin tuon löytäjän kanssa ja huomasin heti avaimen nähtyäni ettei se ole miehen. Löytäjä sanoi kuitenkin huomanneensa avaimen sopivan meidän rappuumme, joten päätin kokeilla sitä myös asuntoomme ja kuinka ollakaan, ovi aukesi. Kysyin vielä mieheltäkin varmuuden vuoksi että eihän se ole hänen avaimensa, ja mies sanoi että ei.
Todennäköisesti kyseessä on siis sattumalta samana yönä joltain kadonnut yleisavain, mutta otettiin se omaan käyttöön kun ei ikinä löydetty tuota meidän kadonnutta avainta. Mietittiin myös jos mies olisi kännissä heittänyt avaimen ulos makkarin ikkunasta, mutta ikkunassa on hyttysverkko joten sekään ei oikein käynyt järkeen :D
Eli teillä on nyt pääsy kaikkien naapurien asuntoihin? Ei tullut mieleen että avain pitäisi palauttaa? Toivottavasti olette rehellisiä.
Siis mistä tiesit ettei ole miehesi avain? Jos kuitenkin epäilitte että on heittänyt ikkunasta ulos (jos hyttysverkkoa ei olis ollut), avain on varmaan saman näköinen. Jos miehesi on käynyt vaikka kännissä tupakalla pihalla ja tiputtanut avaimen, eikä muista. Ja päässyt sisälle kun jättänyt itselleen ovet auki siksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa mies aloitti uudelleen huutamisen. Tällä kertaa se oli kirkumista. Kirkas liekki myös painettiin jotakin vasten ja siitä tuli sellainen samanlainen ääni kuin kattilassa kiehuvasta vedestä.
Otimme rannalta soutuveneen ja lähdimme katsomaan mitä mies oikein puuhasi. Keskellä järveä mies päästi niin järkyttävän kiljaisun, että pysähdyimme hetkeksi. Liekki sammutettiin ja huuto loppui. Kun viimein pääsimme paikkaan, jossa liekki oli aikaisemmin palanut, oli paikalla vain neljä sellaista 90-luvulla myytyä karkkiannostelijaa. Yhdessä annostelijassa oli Hessu Hopon pää ja toisessa Roope Ankan. Kaksi muuta olivat minulle tuntemattomia. Tilanteessa oli outoa se, että noita ei ole myyty Suomessa ainakaan kahteen vuosikymmeneen.
Jälkeäkään miehestä ei löytynyt, kunnes metsästä alkoi kuulumaan radion kohinaa ja sen seasta venäläistä puhetta. Jonkinlaista koodikieltä. Venäläisiä naisen ja miehen nimiä lueteltiin ja niiden seassa sanoja, jotka saattoivat olla numeroita. Ainakin yksi paikalla olleista osasi erottaa kohinan ja Olgien sekä Sergeiden seasta numeron neljä.
Kaikki loppui kuin seinään eikä miehestä enää kuulunut mitään. Tullessamme takaisin mökille, kertoivat siellä muut kuulleensa vastakkaisesta metsästä musiikkia. Joku oli soittanut siellä Captin Jackia muutaman biisin. Mökin pihalla oli myös nähty mökin sisältä katsottuna tupakoiva mies, jolla oli ollut puku päällä.
Seisoimme ulkona ja pohdimme tilannetta. Uskoimme jonkun pelleilevän meidän kaikkien kustannuksella. Miehen ressukka halusi ehkä pelotella meitä jonkun kaverinsa kanssa. Seisoskellessamme pihalla tien vieressä alkoi kuulumaan kauempaa hiekkatieltä auton ääniä. Pian ajovalot kajastivat.
Auto oli kerman värinen museoauto, ja se liikkui ilman kuljettajaa.
Samassa mies aloitti uudelleen huutamisen. Tällä kertaa se oli kirkumista. Kirkas liekki myös painettiin jotakin vasten ja siitä tuli sellainen samanlainen ääni kuin kattilassa kiehuvasta vedestä.
Otimme rannalta soutuveneen ja lähdimme katsomaan mitä mies oikein puuhasi. Keskellä järveä mies päästi niin järkyttävän kiljaisun, että pysähdyimme hetkeksi. Liekki sammutettiin ja huuto loppui. Kun viimein pääsimme paikkaan, jossa liekki oli aikaisemmin palanut, oli paikalla vain neljä sellaista 90-luvulla myytyä karkkiannostelijaa. Yhdessä annostelijassa oli Hessu Hopon pää ja toisessa Roope Ankan. Kaksi muuta olivat minulle tuntemattomia. Tilanteessa oli outoa se, että noita ei ole myyty Suomessa ainakaan kahteen vuosikymmeneen.
Jälkeäkään miehestä ei löytynyt, kunnes metsästä alkoi kuulumaan radion kohinaa ja sen seasta venäläistä puhetta. Jonkinlaista koodikieltä. Venäläisiä naisen ja miehen nimiä lueteltiin ja niiden seassa sanoja, jotka saattoivat olla numeroita. Ainakin yksi paikalla olleista osasi erottaa kohinan ja Olgien sekä Sergeiden seasta numeron neljä.
Kaikki loppui kuin seinään eikä miehestä enää kuulunut mitään. Tullessamme takaisin mökille, kertoivat siellä muut kuulleensa vastakkaisesta metsästä musiikkia. Joku oli soittanut siellä Captin Jackia muutaman biisin. Mökin pihalla oli myös nähty mökin sisältä katsottuna tupakoiva mies, jolla oli ollut puku päällä.
Seisoimme ulkona ja pohdimme tilannetta. Uskoimme jonkun pelleilevän meidän kaikkien kustannuksella. Miehen ressukka halusi ehkä pelotella meitä jonkun kaverinsa kanssa. Seisoskellessamme pihalla tien vieressä alkoi kuulumaan kauempaa hiekkatieltä auton ääniä. Pian ajovalot kajastivat.
Auto oli kerman värinen museoauto, ja se liikkui ilman kuljettajaa.
mun käy todella paljon sääliksi tätä skitsofreenikko-kirjoittelijaa. Nyt on lääkitys pahasti pielessä.
No voi kun olet ylemmyydentuntoinen kun noin kauheasti joudutkin säälimään meitä poloisia mielisairaita. Sitä paitsi tollasta voi joku kirjottaa ihan huvikseen, tai muita järkyttääkseen. Ei sen tarvi niihin uskoa. Ja minä itse skitsofreenikkona en halua kenenkään tekopyhän ''sääliä'' vastaanottaa. ''Säälisi'' taitaa sitäpaitsi olla vain ärtymystä siitä, että joku kehtaa kirjoittaa outouksia tänne, joka ei sovellu sinun maailmankuvaasi.. En ole tuon unen kirjoittaja.
Yläkerrasta, jossa ei pitänyt olla ketään kuului ääni kuin legoja olisi kaadettu lattialle. Vaikka olen aikuinen nainen, joka ei kummituksiin usko, niin tuossa vaiheessa tuli sen verran epämukava olo että lähdin hammaslääkäriin etuajassa. Aika oli 10.00 ja olin paikalla jo 9.15....
Kuka huuteli teinipoikaani nimeltä tänään kotonamme,mun äänellä ja mieskin kuuli tämän,minä se en ollut itse ja tyttökin sanoo,etten huudellut,KUKA siis huutelee meillä mun äänellä...?
Heräsin eilen aamulla, menin ottamaan jääkaapista energiajuoman, avasin tölkin ja join siitä vähän samalla kun otin aamulääkkeet. Laskin tölkin johonkin ja menin käymään vessassa. Kun palasin takaisin vessasta, niin en löytänyt sitä melkein täysinäistä energiajuomatölkkiä mistään enkä ole löytänyt sitä vieläkään. Tiskipöydällä oli muutama tyhjä tölkki, mutta sellaista vajaata tölkkiä ei ole koko asunnosta löytynyt.