Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
BoccaccioChaucer kirjoitti:
Musta surma.
Jos tarkoitat maapallolla paljon ihmisiä surmannutta epidemiaa.Mustan surman aiheutti rotta.
Varmaan rotalla osuus asiaan, mutta taudin nimi on RUTTO
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää, mikä mun olemuksessa on sellaista, että se vetää ihmisiä puoleensa. Nimenomaan ei-toivottuja sellaisia. Mun ei tarvitse kuin istua jossain paikallani, niin aina joku ihme hiippari tulee juttelemaan/haastamaan riitaa/pyytämään milloin mitäkin. Samoin jos ollaan kaveriporukan kanssa yöllä liikkeellä, niin kaikki känniläiset tulee mun luo. Vaikka en sanoisi mitään ja yrittäisin olla kuin en olisikaan, niin MULLE tullaan aina rähjäämään tai yritetään iskeä. Kaveritkin ovat alkaneet naureskella tätä.
Kävin nuorena juttelemassa kerran diakonissan kanssa, vaikka en uskovainen olekaan. Kerroin tästä piirteestä, ja hän totesi, että toisissa ihmisissänon vaan semmoinen sisäinen valo, joka toimii kuin majakka yössä.
Nuorena katsoin vielä kaikkia silmiin, nyttemin olen julkisilla paikoilla herkemmin kiukkuisen oloinen, että saan olla rauhassa :D
En muista että varsinaisesti riitaa olisi tultu haastamaan, mutta tosi usein joku erikoisempi ihminen, laitatienkulkija tai jonkin sortin rajoittuneisuudesta kärsivä tulee minulle juttelemaan. Mistä vaan, milloin vaan. Ja kilttinä ihmisenä on kauheeeeen vaikea saada heitä sit lähtemään :P
Minulle myös monesti tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan ja avautumaankin. Esim. baarissa ollessani voi olla että joku masentuneen/ärtyneen/vihaisen oloinen ihminen yhtäkkiä tulee luokseni juttelemaan mukavia ja vaikka kertomaan ongelmistaan. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen saanut kommentteja, että vaikutan ihanalta ihmisiltä, heille tulee hyvä mieli kun katsovatkin minua joten heidän oli pakko tulla kertomaan se minulle. Hetken juteltuaan he menevät takaisin jatkamaan omia juttujaan, eivät siis yritä iskeä tai mitään. En ole ikinä kokenut tarpeelliseksi vältellä heitä, vaan kuuntelen mitä heillä on asiaa ja jatkamme kumpikin hyväntuulisena matkaamme. Ja kyllä, nämä ihmiset ovat monesti sellaisia, joilla tuntuu olevan jonkinlaisia ongelmia.
Itselläni on aivan samanlaisia kokemuksia! Minulle myös jostain syystä usein ihmiset haluavat tulla avautumaan ja yleensä näitä kaikkia ihmisiä yhdistää jonkinlainen mielenterveydellinen ongelma. Myöskin kaikkia eksiäni yhdistää sama piirre, vaikka muuten he ovat täysin erilaisia. Ja siis ennenkuin joku luulee, että "tietoisesti" etsin rikkinäisiä ihmisiä, niin muutama eksistäni on alkuun vaikuttanut oikein kunnollisilta ja tasaisilta ihmisiltä, ongelmat ovat ilmenneet vasta myöhemmin. Tuntuu vaan, että vedän jotenkin rikkinäisiä ihmisiä puoleeni. Ja siis minua ei myöskään haittaa jos joku haluaa tulla avautumaan, kuuntelen mielelläni. Monta kertaa minulle on myös ihmiset (humalaiset tosin) tulleet vaan toteamaan kuinka minusta hehkuu hyvä/olen ihmeellinen. Muutamasti minulle ollaan myös sanottu, että olen enkeli ja ulkomuodoltani siis en millään tasolla muistuta enkelikuvitusten tyyppistä enkeliä.
Tähän vielä outona lisänä lisättäköön, että kun äitini odotti minua hän kävi jolla new age parantaja tyypillä. Tämä parantaja oli halunnut "katsoa" minua ja todennut, että tämä lapsi on kaunis, aivan kuin kristalli. Kiitti vielä päälle kun oli saanut "nähdä tämän ihmeellisyyden". Itse en siis usko näihin juttuihin ja minusta tämä on vain hauska tarina. Onhan se ihan mieltälämmiyättävä tunne, että olemassa olollaan voi parantaa jonkun fiilistä. :D
Olet uudenajan lapsi, kristalli tai indigolapsi. Olet tullut maaapallolle auttamaan apua tarvitsevia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran nukuimme mieheni kanssa hotellissa ulkomailla ja heräsin siihen, että telkkari oli mennyt itsestään päälle joskus aamuyöstä. Kaukosäädin ei ollut lähellä. Sanoin asiasta respaankin, mutta he eivät tienneet mikä sen olisi voinut aiheuttaa. Sama tapahtui toisenkin kerran eri hotellissa eri maassa. Taas aamuyöstä heräsin tv:n päällä oloon ja aloin etsiä kaukosäädintä, jotta saan tv:n sammutettua.
Kotona herään aikaisin töihin ja joinain aamuina etenkin kahdessa aikaisemmassa asunnossa telkkarista on kuulunut semmoinen naksnaks -ääni kuin televisio olisi mennyt päälle. Voisikohan tällä olla tekemistä jonkun yösähkön ja päiväsähkön vaihtumisesta? Ääni ei kuulunut joka päivä, eikä kellonaika ollut minuutilleen sama. Myös televisiot ovat vaihtuneet. Nykyisessä kodissa olen vain kerran kuullut tuon äänen aamulla telkkarista. Tosin en nyt herääkään aivan niin aikaisin.
Yö- ja päiväsähkön vaihtumisesta johtuvaa? Voi hyvää päivää, onnea humanistisiin opintoihin.
Hyvää päivää vaan itsellesi. Tiedoksesi että yö/päiväsähkön vaihtuminen nimenomaan voi laittaa laitteita päälle ja pois. Laite voidaan kytkeä vain yösähköön jolloin se napsahtaa automaattisesti päälle kun yösähkö menee päälle. Näin nykyisessä kämpässänikin jossa yösähkö napsahtaa päälle klo 11 ja samalla menee päälle kylppärin lattialämmitys. Mutta siihen voidaan kytkeä mikä tahansa laite.
Höpö höpö.
Yösähkö ei napsahda päälle kello 23 vaan
"Naksahdus mittarissa kertoo siis kuormanohjauksesta, ei yösähkön päälle menemisestä."
https://www.ess.fi/uutiset/paijathame/2014/03/17/asiakkaat-ihmettelevat…Ohis
Höpö höpö vain itsellesi. Et ymmärrä asiaa. Napsahdus nimenomaan kertoo että yösähköllä toimivat laitteet menevät päälle. Se mitä tuossa artikkelissa sanotaan on että yösähkön laskutus ei riipu tuosta naksauksesta (”kuormanohjaus”). Eli jos napsahtaa kello 11, niin pyykinpesu 10-11 on silti yösähkön hinnalla. Se mikä tässä on oleellista on se että yösähköön kytketyt laitteet menevät itsekseen päälle. Tuo asiakaspalvelija puhuu lähinnä laskutuksesta, se on eri asia. T: Insinööri
Moikka.
N. pari vuotta sitten, kotona olin.
Menin sitten ulos parvekkeelle ja satuin vilkaisemaan olan yli metsikköön.
Vaikka en edes asu metsikön lähellä niin sokki kyllä tuli kun näin karhun lyllertämässä siellä.
Jos jonkun muun mielestä karhu kammottaa, niin tunnen kipusi kovaa.
T. Äiti, 45 v
Aloittajan tarinasta tuli mieleen tämä juttu, joka tapahtui useita vuosia sitten. Heräsin keskellä aamuyötä puhelinsoittoon, numero ei ollut tuttu tai sitten sitä ei näkynyt lainkaan. Päätin kuitenkin vastata puhelimeen koko nimelläni, ja langan toisessa päässä oleva naishenkilö esitteli itsensä vähän naureskellen samalla nimellä. Sitten hän alkoi selittää, että on etsinyt kaikki "Maija Meikäläinen" -nimisten kaimojensa yhteystiedot ja aikoo soittaa heille, jotta he voisivat auttaa häntä. Tyyppi selitti tuohtuneenajotakin epämääräistä ex-miehestään ja pyysi, että voisin ottaa tuon miehen numeron ja soittaa hänelle, koska mies ei kuulemma enää vastaa hänen puheluihinsa, mutta jos joku toinen samanniminen henkilö soittaisi eri numerosta, niin ehkä sitten vastaisi. Sain kakaistua hänen puhetulvansa väliin, etten todellakaan halua sekaantua mihinkään tällaiseen juttuun. Hän jupisi monta kertaa, että kyseessä on tosi vakava juttu, ihan poliisiasia, minkä vuoksi asia on niin tärkeä. Lopetin kuitenkin puhelun sanoen, että olin nukkumassa enkä voi nyt auttaa tässä asiassa. Seuraavana päivänä mietin puhelua hämmentyneenä. Nainen ei koskaan soittanut enää uudestaan. Uteliaisuudesta vilkaisin jostain fonectasta, kuinka monta täyskaimaa minulla on ja missä. Toivottavasti soittelijalla on kaikki hyvin nykyään, vaikutti tuolloin olevan kyllä aika omissa maailmoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun oli teini-ikäinen meille tuli useita soittoja, jossa itkuinen lapsi kyseli äitiä. Ensimmäisen puhelun pistin vikanumeron piikkiin, toisen pilapuhelun mutta soittoja tuli varmaan 5 tai 6. Isä vastasi pari kertaa, minä pari ja kerran poikaystäväni. Pilapuhelujen mahdollisuus on aika epäuskottava, sillä yleensä samaan numeroon ei soiteta monesti. Välillä vaivaa, mitäs jos sillä lapsella olikin oikeasti hätä? Tytöllä tai pojalla joka ei koskaan sanonut mitään, mutta itki kamalasti. Ja soitot tuli tosiaan myöhään illalla.
Piereskelin deiteillä avoimesti, nainen ei enää vastannut puheluihini. Jäi vaivaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajoin tällä viikolla tuttua tietä pitkin hetki ennen pimenemistä. Noin 100 metrin päässä on maalaistalo. Syrjäsilmällä näin että talon pihalla liikkuu jokin korkea, oletin ensin että joku ratsastaa hevosella, mutta kun katsoin tarkemmin se oli kuin ihminen mutta luonnottoman korkea ja sellainen musta ja rajaton. Liikkui eteenpäin. Pää vähintään samalla korkeudella kuin jos istuisi ison hevosen selässä. Ehdin katsoa sekunnin tai kaksi ja jouduin vilkaisemaan tietä, kun katsoin uudelleen, missään ei näkynyt enää mitään. En sanonut tästä edes miehelleni, hulluna pitäisi mutta mietin että mikä ihme se oli!
Tervekö kirjoitti:
Minä ajoin tällä viikolla tuttua tietä pitkin hetki ennen pimenemistä. Noin 100 metrin päässä on maalaistalo. Syrjäsilmällä näin että talon pihalla liikkuu jokin korkea, oletin ensin että joku ratsastaa hevosella, mutta kun katsoin tarkemmin se oli kuin ihminen mutta luonnottoman korkea ja sellainen musta ja rajaton. Liikkui eteenpäin. Pää vähintään samalla korkeudella kuin jos istuisi ison hevosen selässä. Ehdin katsoa sekunnin tai kaksi ja jouduin vilkaisemaan tietä, kun katsoin uudelleen, missään ei näkynyt enää mitään. En sanonut tästä edes miehelleni, hulluna pitäisi mutta mietin että mikä ihme se oli![
/quoteEhkä joku käveli puujaloilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus hyönteiset voivat parveilla ja näyttää oudoille hahmoille. Onko niitä enää tähän aikaan ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää, mikä mun olemuksessa on sellaista, että se vetää ihmisiä puoleensa. Nimenomaan ei-toivottuja sellaisia. Mun ei tarvitse kuin istua jossain paikallani, niin aina joku ihme hiippari tulee juttelemaan/haastamaan riitaa/pyytämään milloin mitäkin. Samoin jos ollaan kaveriporukan kanssa yöllä liikkeellä, niin kaikki känniläiset tulee mun luo. Vaikka en sanoisi mitään ja yrittäisin olla kuin en olisikaan, niin MULLE tullaan aina rähjäämään tai yritetään iskeä. Kaveritkin ovat alkaneet naureskella tätä.
Kävin nuorena juttelemassa kerran diakonissan kanssa, vaikka en uskovainen olekaan. Kerroin tästä piirteestä, ja hän totesi, että toisissa ihmisissänon vaan semmoinen sisäinen valo, joka toimii kuin majakka yössä.
Nuorena katsoin vielä kaikkia silmiin, nyttemin olen julkisilla paikoilla herkemmin kiukkuisen oloinen, että saan olla rauhassa :D
En muista että varsinaisesti riitaa olisi tultu haastamaan, mutta tosi usein joku erikoisempi ihminen, laitatienkulkija tai jonkin sortin rajoittuneisuudesta kärsivä tulee minulle juttelemaan. Mistä vaan, milloin vaan. Ja kilttinä ihmisenä on kauheeeeen vaikea saada heitä sit lähtemään :P
Muutamasti minulle ollaan myös sanottu, että olen enkeli ja ulkomuodoltani siis en millään tasolla muistuta enkelikuvitusten tyyppistä enkeliä.
Tähän vielä outona lisänä lisättäköön, että kun äitini odotti minua hän kävi jolla new age parantaja tyypillä. Tämä parantaja oli halunnut "katsoa" minua ja todennut, että tämä lapsi on kaunis, aivan kuin kristalli. Kiitti vielä päälle kun oli saanut "nähdä tämän ihmeellisyyden". Itse en siis usko näihin juttuihin ja minusta tämä on vain hauska tarina. Onhan se ihan mieltälämmiyättävä tunne, että olemassa olollaan voi parantaa jonkun fiilistä. :DOlet uudenajan lapsi, kristalli tai indigolapsi. Olet tullut maaapallolle auttamaan apua tarvitsevia <3
Minulle on sanottu, että minulla on pirun silmät. Silti olen kiltti ja auttavainen ihminen. Kukaan ei ikinä tule juttelemaan minulle. Tutustun ihmisiin ainoastaan tekemällä itse aloitteen, joka aika usein torpataan. Mikä siis minä olen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuni selvisi tulipalosta hengissä, vaikka palo kyti kaiken kaikkiaan puolitoista tuntia tappaen palokaasuihin erään toisen talossa olleen. Lääkäritkään eivät kyenneet selittämään, miten vanha ihminen selvisi savujen keskellä hengissä. Yski mustaa limaa monta kuukautta vielä palon jälkeen. Ja oli ihminen jolla sydänvika, eikä ollut urheillut koskaan. Tupakoinut ei kylläkään eikä juonut, mutta silti.
Palotutkijoiden mukaan lattian rajassa on kulkenut jonkinlainen happipatja tms. joka on kuljettanut oven raosta ilmaa hengitettäväksi, palossa kuollut oli maannut sängyssä.
En tiedä onko tämä mystistä, mutta aika creepyä kuitenkin...
Olin 10-vuotias kun meillä vieraillut pappi tai joku veti minut sivuummalle, piti käsivarrestani kiinni ja sanoi topakasti: sinussa on jotain pahaa sisällä. Tuntui ihan hirveältä... en vieläkään ymmärrä, miten kukaan voi sanoa lapselle noin. Olin vilkas ja puhelias lapsi kyllä, mutta paha en koskaan, enkä kiusaaja. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttuni selvisi tulipalosta hengissä, vaikka palo kyti kaiken kaikkiaan puolitoista tuntia tappaen palokaasuihin erään toisen talossa olleen. Lääkäritkään eivät kyenneet selittämään, miten vanha ihminen selvisi savujen keskellä hengissä. Yski mustaa limaa monta kuukautta vielä palon jälkeen. Ja oli ihminen jolla sydänvika, eikä ollut urheillut koskaan. Tupakoinut ei kylläkään eikä juonut, mutta silti.
Palotutkijoiden mukaan lattian rajassa on kulkenut jonkinlainen happipatja tms. joka on kuljettanut oven raosta ilmaa hengitettäväksi, palossa kuollut oli maannut sängyssä.
En tiedä onko tämä mystistä, mutta aika creepyä kuitenkin...
Niinhän se menee. Lattianrajassa tulipalossa saattaa olla happea.
Vierailija kirjoitti:
Olin 10-vuotias kun meillä vieraillut pappi tai joku veti minut sivuummalle, piti käsivarrestani kiinni ja sanoi topakasti: sinussa on jotain pahaa sisällä. Tuntui ihan hirveältä... en vieläkään ymmärrä, miten kukaan voi sanoa lapselle noin. Olin vilkas ja puhelias lapsi kyllä, mutta paha en koskaan, enkä kiusaaja. :/
Kysyitkö keneltäkään tuosta papista enempää?
Olin noin 5-vuotias ja meillä oli naapuri, keski-ikäinen mies, nimeltään sanotaan nyt vaikka Heikki. Tykkäsin Heikistä tosi paljon, hän oli tosi lapsirakas ja harmiton tyyppi, mitä nyt joskus juovuksissa.
Eräänä päivänä olin menossa kotiin päin, kävelin Heikin ohi joka tervehti tuttuun tapaansa ja meni istuskelemaan pihakeinuun. Kaverini ei ollut kotona, joten päätin mennä kotiin. Äiti kysyi eikö kavereita ollut pihalla ja minä vastasin, että ei ollut ketään lapsia, Heikki vain tuli vastaan.
Äiti meni todella vaikeaksi ja lopulta kertoi, että Heikki oli kuollut edellisenä päivänä. Hän ei ollut tätä heti osannut kertoa, koska tiesi miten paljon tykkäsin tästä sedästä. Minä tietysti vain väitin, että tuolla se Heikki on ulkona! Tämän jälkeen en häntä enää nähnyt missään. En edelleenkään tajua, kuinka on mahdollista, että kirkkaassa päivän valossa näin hänet max. 2 metrin päästä! Ja tyyppi vielä heilautti kättä ja tervehti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen uuden pehmolelun katoaminen hotellissa. Kaikkialta etsittiin huoneesta, ei löytynyt. Täysi mysteeri.
Siivooja varastanut? Näitä sattuu joskus, valitettavasti. Etenkin jos käytetään ilmaistyövoimaa, harjoittelijoita/kokeilijoita tms. Mukaan mahtuu monenlaista porukkaa.
Olisiko siivooja vaihtanut lakanat ja lelu mennyt niiden mukana? Lapsi tipauttanut ikkunasta? Lapsi ottanut huomaamatta aamupalalle tai jonnekin mukaan ja jättänyt käytävälle?
Meillä oli aina reissuissa pikkuautoja mukana kaksospoikien ollessa pieniä. Otin aina mukaan jonkin tietyn määrän, 10 tai 20, niin oli helpompi lähtiessä etsiä kaikki mukaan. Espanjassa ollessamme mukana oli hotelliin saapuessamme 20 pikkuautoa, mutta viikon aikana niitä alkoi kadota, vaikka niillä ei juuri ehditty edes leikkiä. Kotiinlähtöpäivänä niitä oli jäljellä muistaakseni 14. Olen 100% varma, että puuttuvat lähti siivoojan matkaan, mutta en ollut siitä niinkään pahoillani. Meillä autoja riitti ja jos niillä sai joku köyhä lapsensa onnelliseksi, niin olkoon. Vaikka varastaminen onkin täysin väärin, enkä sitä suosittele.
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 5-vuotias ja meillä oli naapuri, keski-ikäinen mies, nimeltään sanotaan nyt vaikka Heikki. Tykkäsin Heikistä tosi paljon, hän oli tosi lapsirakas ja harmiton tyyppi, mitä nyt joskus juovuksissa.
Eräänä päivänä olin menossa kotiin päin, kävelin Heikin ohi joka tervehti tuttuun tapaansa ja meni istuskelemaan pihakeinuun. Kaverini ei ollut kotona, joten päätin mennä kotiin. Äiti kysyi eikö kavereita ollut pihalla ja minä vastasin, että ei ollut ketään lapsia, Heikki vain tuli vastaan.
Äiti meni todella vaikeaksi ja lopulta kertoi, että Heikki oli kuollut edellisenä päivänä. Hän ei ollut tätä heti osannut kertoa, koska tiesi miten paljon tykkäsin tästä sedästä. Minä tietysti vain väitin, että tuolla se Heikki on ulkona! Tämän jälkeen en häntä enää nähnyt missään. En edelleenkään tajua, kuinka on mahdollista, että kirkkaassa päivän valossa näin hänet max. 2 metrin päästä! Ja tyyppi vielä heilautti kättä ja tervehti!
Etkä edes tiennyt hänen kuolemastaan, niin että olisit surrut tms.
Tervekö kirjoitti:
Minä ajoin tällä viikolla tuttua tietä pitkin hetki ennen pimenemistä. Noin 100 metrin päässä on maalaistalo. Syrjäsilmällä näin että talon pihalla liikkuu jokin korkea, oletin ensin että joku ratsastaa hevosella, mutta kun katsoin tarkemmin se oli kuin ihminen mutta luonnottoman korkea ja sellainen musta ja rajaton. Liikkui eteenpäin. Pää vähintään samalla korkeudella kuin jos istuisi ison hevosen selässä. Ehdin katsoa sekunnin tai kaksi ja jouduin vilkaisemaan tietä, kun katsoin uudelleen, missään ei näkynyt enää mitään. En sanonut tästä edes miehelleni, hulluna pitäisi mutta mietin että mikä ihme se oli!
Tuuli vei risaa jätesäkkiä tms.
Jäin tässä miettimään yhden työsuhteen päättymistäni. Työpaikkaan oli vaikea saada päteviä ihmisiä ja ovet kävivät kuin saluunan ovet. Minä erehdyin menemään sinne vakituisesta työpaikastani vuoden pestiin. Ainoa työpaikka jossa ei saanut kunnon perehdytystä. Huomasin aika pian että haluan sieltä pois, mutta en sitä tietysti "karenssin pelossa" voinut itse ottaa puheeksi.
Yhtäkkiä ketään ei näkynyt enää samaan aikaan kahvitauolla ja kummastelin sitä. Oliko kellonaikaa vaihdettu vai missä kaikki muut olivat? Ennen olimme samaan aikaan, yhtäkkiä ei ketään näkynyt enää samaan aikaan. Sitten pomo tuli sanomaan ettei työsuhdetta jatketa enää koeajan jälkeen. Perusteena oli "kun olen niin syrjäänvetäytyvä." Siis hyvät hyssykät! Ehkä se tosiaan näytti siltä että vetäydyn syrjään, mutta kaikkihan pakersimme hommia siellä omissa työhuoneissa. Ja jos saan parin viikon eri aikana kahvilla käymisestä syrjään vetäytyvän leiman, niin ei elämä. En ollut vielä edes ehtinyt kysyä keneltäkään mitään kahvitaukoon liittyvää, sen verran vähän aikaa tuo oli kestänyt. Parin viikon ajan?
Olin tuolla siis vähän alle 4kk työssä, eikä minkään valtakunnan perehdytystä tullut vaikka sen perään kyselin. Olen jälkikäteen tosiaan miettinyt mitä ihmettä tuolla tapahtui? Oliko pomo vaihtanut kahviaikaa eikä ollut kertonut sitä minulle? Olin kyllä helpottunut että pääsin sieltä pois. Olin sen jälkeen 4kk työttömänä ennenkuin pääsin nykyiseen työhöni, jossa olen tykännyt olla, vaikka täälläkin ajoittain on todella puuduttavaa.