Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Joskus 2001, 2002 joimme alkoholia ystäväni kanssa luonani, ystäväni oli koneella jossain keskustelupalstalla ja alkoi jutella erään miehen kanssa. Ystäväni oli naimisissa, minä sinkku joten ystäväni alkoi piloillaan järjestää treffejä minulle ja tälle miehelle, kertoi yökerhon nimen jonne aikoimme myöhemmin mennä ja pyysi tulemaan sinne , lähetti jopa yhteiskuvan meistä että tämän näköiset muijat! Kun suutuin ystäväni sanoi että se oli ollut vain vitsi, ettei mies asu edes samassa kaupungissa eikä voi tietää kumpi kuvan naisista olen. Tuohon aikaan ei ollut Facea eikä Instaa, eli en ollut missään sosiaalisessa mediassa. No, emme jaksaneet sitten lähteä kaupungin yöelämään vaan ystäväni lähti taksilla kotiin, minä valvoin siinä vielä ja jossain vaiheessa menin tupakalle, asuin luhtitalon toisessa kerroksessa.
Äkkiä näin vaalean miehen joka käveli pitkin pihaa kuin jotain etsien ja huusi sitten " Annika ! Annika !" eli minun nimeäni, menin pelästyneenä kyykkyyn ja mies huusi " Sä et tullut, Annika!" Livahdin sisään ja laitoin ystävälleni viestin että annoitko sä hullu mun osoitteen sille kundille, ystäväni kielsi antaneensa. Ilmoitin että no joku tuolla nyt mylvii nimeäni pitkin pihaa! ystäväni kielsi edelleen asian.
Asia vaivaa yhä, eli oliko kyseessä "treffikumppanini" ja mistä tämä tiesi osoitteeni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei tää topsu oli "...selvittämätön asia", ei selittämätön...
Kannattaisi lainata, niin ei jäisi epäselväksi, kenelle viestisi on tarkoitettu.
Tämä tapahtui jo yli 20 vuotta sitten. Ystäväni, tuoreehko aviovaimo alkoi odottamaan toivottua lasta. Lapsi syntyi terveenä, mutta järkytys oli suuri koska lapsi oli tummaihoinen. Molemmat vanhemmat siis ihan vaaleita umpisuomalaisia. Tämä ystäväni oli tietysti täysin sokissa, samoin aviomies. Ystäväni väitti ja väittää edelleenkin ettei hän tiedä miten raskaus vieraan miehen kanssa on voinut tapahtua. Avioerohan siitä seurasi. Ystäväni oli ns hyveellistä sorttia, kokematon alkoholin käyttäjä jne. Ei käynyt juuri missään ilman miestään tms. Mies oli hänen ensimmäinen poikaystävänsä. Aihe on hänelle vaikea edelleen. Itse hän epäilee että hänet on huumattu omissa kostean puoleisissa polttareissaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui jo yli 20 vuotta sitten. Ystäväni, tuoreehko aviovaimo alkoi odottamaan toivottua lasta. Lapsi syntyi terveenä, mutta järkytys oli suuri koska lapsi oli tummaihoinen. Molemmat vanhemmat siis ihan vaaleita umpisuomalaisia. Tämä ystäväni oli tietysti täysin sokissa, samoin aviomies. Ystäväni väitti ja väittää edelleenkin ettei hän tiedä miten raskaus vieraan miehen kanssa on voinut tapahtua. Avioerohan siitä seurasi. Ystäväni oli ns hyveellistä sorttia, kokematon alkoholin käyttäjä jne. Ei käynyt juuri missään ilman miestään tms. Mies oli hänen ensimmäinen poikaystävänsä. Aihe on hänelle vaikea edelleen. Itse hän epäilee että hänet on huumattu omissa kostean puoleisissa polttareissaan.
Vaikea uskoa mutta 1/20 000 valkoihoisille vanhemmista syntyneistä lapsista on ulkoasultaan mustaihoinen, lievemmin tummaihoisia on enemmän. (Tämä johtuu siitä että ihminen on lajina kotoisin Afrikasta ja aikojen alussa kaikki esi-isämme olivat mustia.) Ja asia on varmistettu DNA-testein että isä on varmasti biologinen isä. Tuttavasi eivät ilmeisesti tehneet isyystestiä? Todennäköisintä on että ystäväsi sai huumattuna tummaa munaa ja toiseksi yleisintä on että juttusi on ns. kaupunkilegendaa.
Tää mysteeri selvisi, mutta kerron sen tänne kuitenkin. Löysin likapyykkikorista valkoiset trikoiset pikkuhousut. Heitin ne pesukoneeseen tarkemmin ajattelematta, mutta sitten kun otin ne kuivina käsiini, ihmettelin, että onko mulla tosiaan tällaiset. Ne kun oli jotenkin paksumpaa ainetta. No, pistin ne jalkaani ja ne oli vallan hyvät pitää. Käytin niitä pikkupöksyinäni siinä missä muitakin. Ja juu, en epäillyt miestäni mistään, ei ole pettäjäsorttia.
Vasta jotain kuukausien kuluttua mies kysäisi minulta, että onko niitä Pasin alushousuja näkynyt, se kyseli niitä yks ilta, kun oli meillä miehen kanssa saunomassa. Oli ollut siis aiemmin myös saunailtaa viettämässä mieheni kanssa ja vahingossa jäänyt ne käytetyt kalsarit meille. Pyykkikoriin ne oli joutuneet varmaan pyyhkeen mukana, Pasi ei yleensä tuonut omaa pyyhettä.
Pasi on mieheni työkaveri, sellainen pieni hintelä mies.
En kertonut edes miehelleni, että pidin niitä ominani ja päälläni. Saati Pasille. Mihin lie oli kalsarinsa hukannut....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus 2001, 2002 joimme alkoholia ystäväni kanssa luonani, ystäväni oli koneella jossain keskustelupalstalla ja alkoi jutella erään miehen kanssa. Ystäväni oli naimisissa, minä sinkku joten ystäväni alkoi piloillaan järjestää treffejä minulle ja tälle miehelle, kertoi yökerhon nimen jonne aikoimme myöhemmin mennä ja pyysi tulemaan sinne , lähetti jopa yhteiskuvan meistä että tämän näköiset muijat! Kun suutuin ystäväni sanoi että se oli ollut vain vitsi, ettei mies asu edes samassa kaupungissa eikä voi tietää kumpi kuvan naisista olen. Tuohon aikaan ei ollut Facea eikä Instaa, eli en ollut missään sosiaalisessa mediassa. No, emme jaksaneet sitten lähteä kaupungin yöelämään vaan ystäväni lähti taksilla kotiin, minä valvoin siinä vielä ja jossain vaiheessa menin tupakalle, asuin luhtitalon toisessa kerroksessa.
Äkkiä näin vaalean miehen joka käveli pitkin pihaa kuin jotain etsien ja huusi sitten " Annika ! Annika !" eli minun nimeäni, menin pelästyneenä kyykkyyn ja mies huusi " Sä et tullut, Annika!" Livahdin sisään ja laitoin ystävälleni viestin että annoitko sä hullu mun osoitteen sille kundille, ystäväni kielsi antaneensa. Ilmoitin että no joku tuolla nyt mylvii nimeäni pitkin pihaa! ystäväni kielsi edelleen asian.
Asia vaivaa yhä, eli oliko kyseessä "treffikumppanini" ja mistä tämä tiesi osoitteeni?
Kysellyt siellä paikallisessa yökerhossa kuvan kanssa että tunteeko kukaan tätä naista, treffit piti olla ja onkinut joltain humalaiselta osoitteesi esille, mutta ei saanut ihan tarkkaa osoitetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisen vuotta sitten olin valmistumassa ja saamassa opintoihin liittyvät pitkät harjoittelut päätökseen. Loppuvaihe oli äärettömän raskasta, sekä taloudellisesti, että henkisesti, koska minulta edellytettiin varsin kovaa työtahtia. Siinä viimeisten kuukausien aikana alkoi tapahtua outoja: kaikki näissä töissä käyttämäni housut, paidat, alusvaatteet, vyö, kengät, jopa reppu hajosivat. Monet aivan yhtäkkiä, esim. repusta vain irtosi sanka kun nostin sitä, ja housut repesivät haaroista kun vedin niitä päälle. Nämä oli ostettu eri aikoihin. Ajattelin, että onpas hassua.
Valmistumisen jälkeen kuitenkin sairastuin outoihin, pahoihin oireisiin. Käytin kaikki säästöni juostessani eri lääkäreillä, mutta apua ei löytynyt. Lopulta kävi ilmi, että puolisoni oli tartuttanut minuun tarttuvan taudin. Häntä ei vain ollut kiinnostanut pätkääkään se, että tauti, joka hänellä oli lähes oireeton, oli minulle rankka. Kesti aika kauan, ennen kuin lääkitys alkoi tehoamaan oireisiini.
Päätimme kuitenkin jatkaa yhdessä. Nyt olen ollut parisen kuukautta oireettomana. Mutta: noin 2 viikkoa sitten tavarani alkoivat hajoilla, jopa samana päivänä sattui useampi tällainen tapaus.
Suvussani on jonkun verran näkijän kykyjä, sekä isän, että äidin puolella, ja olen itsekin päässyt todistamaan joitain outoja juttuja. Nyt mietin, onko tämä hajoamisepisodi joku varoitus, ja jos niin mikä. Ei kovin hyvät fiilikset tällä hetkellä.
Oliko se kenties sukupuolitauti jonka sait puolisoltasi josta hän oli tietoinen? Se on asia, josta voit tehdä rikosilmoituksen.
Toisekseen nuo tavaroittesi hajoamiset - onko mahdollista, että puolisosi on tuhonnut niitä mutta saa ne näyttämään vahingoilta? Ei ole kenelläkään noin huonoa tuuria, että hajoaa kaikki kerralla tai pienen ajan sisään. sinuna miettisin vielä tuota puolisovalintaa uudemman kerran.
Kiitos vastauksesta. Kyseessä ei ollut "varsinainen" sukupuolitauti, vaikka kyllä siinäkin yhteydessä tarttuva. En voi paljastaa tässä enempää yksityiskohtia.
Tutkin kyllä tavaroita, mutta en nähnyt merkkejä ratkomisista tms
Jättäisin mieheni heti, jos saisin työpaikan, nyt en voi koska en saisi asumistukea. Syksyllä olin jo saamassa paikan, mutta mies sabotoi haastattelun ja myöhästyin, mikä tietysti pilasi koko homman alkuunsa.
Monena iltana nukkumaan mennessä mietin, että jos en aamulla herää niin eipä ole iso menetys. Olen aivan lopussa.
Kyllä sä jotain keksit, asiat hoituu lopulta helposti kun vain aloittaa. Varaa aika sosiaalitoimistosta, hakeudu ammattikorvan ääreen tai vuokraa halvin mahdollinen yksiö. Oma tekosyyni oli, ettei yksin voi viikata lakanoita-ja ex-mies sairasti psykooseja.
Ei onnistu, laskelmat on tehty ja edes pienillä paikkakunnilla en selviä pelkällä työmarkkinatuella. Tuon asumistuen muuten selvitin uudestaan, olin saanut väärää tietoa ja sitä saisin kunhan olisin asumuserossa. Mutta millä maksaisin takuuvuokran ja välttämättömät hankinnat kun elämiseen jäisi max noin 350 e kk? En saisi edes patjaa mukaani täältä. Ei vain onnistu ilman työpaikkaa.
En ole mitenkään avuton sinänsä. Mutta sossut ja muu harkinnanvarainen apu keskittyy lapsiperheille. Eikä mulla ole ketään, ei ystäviä ja vanhemmat vastustavat eroaikeitani. Ilman rahaa ei vain onnistu.
Pakkaat kamasi ja lähdet turvakotiin. Myös henkistä väkivaltaa pääsee pakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui jo yli 20 vuotta sitten. Ystäväni, tuoreehko aviovaimo alkoi odottamaan toivottua lasta. Lapsi syntyi terveenä, mutta järkytys oli suuri koska lapsi oli tummaihoinen. Molemmat vanhemmat siis ihan vaaleita umpisuomalaisia. Tämä ystäväni oli tietysti täysin sokissa, samoin aviomies. Ystäväni väitti ja väittää edelleenkin ettei hän tiedä miten raskaus vieraan miehen kanssa on voinut tapahtua. Avioerohan siitä seurasi. Ystäväni oli ns hyveellistä sorttia, kokematon alkoholin käyttäjä jne. Ei käynyt juuri missään ilman miestään tms. Mies oli hänen ensimmäinen poikaystävänsä. Aihe on hänelle vaikea edelleen. Itse hän epäilee että hänet on huumattu omissa kostean puoleisissa polttareissaan.
Eiks tää kaupunkitarina kiertänyt lehdissä aikoinaan? Kuulemma 1960-luvun Saksassa kerrottiin vastaavaa juttua jostain Hanneloresta, ja täysin totena. Ihme kyllä, yksikään toimittaja ei koskaan tavannut häntä.
Tämän luin 80 -luvulla urbaanitarinoita käsitelleestä kirjasta. Oli kuuma aihe siihen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä9713 kirjoitti:
Mulla oli lapsena poni, jolla oli 1 pari korviksia. Ne sai ponilta irti ja klipsin kanssa laitettua omiinkin korviin jos halusi. En tiedä ketään, jolla olisi ollut samanlaista ponia tai korviksia. Eräänä päivänä niitä korviksia olikin 3 kappaletta. Ei koskaan selvinnyt, että mistä se kolmas korvis meille ilmestyi.
Minullekin kävi ihan pienenä lapsena kun minulla ei ollut vielä edes kovin paljon leluja pari kertaa niin että sellainen pieni muovinen eläin ”monisti itsensä”. Minulla oli sitten jonkin aikaa tapana tarkistaa lelulaatikkosta että oliko jokin muovieläin taas tuplaantunut.
Tällaisissa tapauksissa käy mielessä onko matrixissa bugi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Asuin lapsena alueella jossa ei ollut katuvaloja ja lähimpään naapuriin parisen kolmisen kilometriä, vanhemmat olivat jossain ja olin kotona kaksi pikkusiskon kanssa , olimme ehkä 9v ja 12 v ja teimme lumiukkoja talon takana. Äkkiä sisko huusi että iskä ja ja äiti tuli, näin itsekin miten keittiöön syttyi valo ja sammui kohta. Sanoin meneväni pissalle ja ajattelin moikata vanhempia, mutta ihmeekseni kotona ei ollut ketään. Selitin siskolle että sähköihin tulee joskus tommoinen vika ja sisko uskoi, mutta itseäni pelotti.
- Aikuisena ensimmäinen asuntoni oli kerrostalossa ensimmäisessä kerroksessa mutta ei ihan maantasalla, yhtenä aamuna lattialla paloi hautakynttilä ja sen ympärillä oli isoja jalanjälkiä. Pelästyin koska kuumaverisenä pidin usein parvekkeen ovea auki , olin käynyt suihkussakin ovi selällään!
- Kun muutimme miehen kanssa yhteen toiseen kerrostaloon, pyörävarasto oli kellarissa ja huonosti valaistu, himmeä kattovalo ei yltänyt joka nurkkaan. Yhtenä iltana noin klo 19 olin menossa hakemaan pyörääni ja äkkiä iski hirveä pelko, että siellä on jotain vaarallista . Palasin kotiin ja pyysi miehen mukaan pyörää noutamaan, varastossa ei ollut mitään mutta oliko siellä ollut jotain hetkeä aikasemmin vai temppuiliko mielikuvitukseni?
- Pyhäinpäivän iltana vein kynttilän isovanhempieni haudalle, klo oli jotain 20 eikä muita ihmisiä näkynyt. Äkkiä kuulin läheltä murinaa , mutta huolimatta kynttilöiden valomerestä ja täysikuusta en nähnyt äänen aiheuttajaa. Murina seurasi minua hautausmaan portille asti.
- Odotin lasta, ultrassa oli veikattu tyttöä ja monista minulla oli tyttömaha, mutta sitten näin unen jossa vaalea pikkupoika ajaa sinisellä potkumopolla pihallamme. Tämän jälkeen ostin supersöpön pienen Batman-bodyn ja muutenkin poikamaista vauvanvaatetta, mies katsoi kuin hullua kun sanoin että se on poika. Noin 6 kk tästä unesta synnytin pienen kaljun pojan, jolle kasvoi taaperona valkoiset hiukset.
white nig ga kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui jo yli 20 vuotta sitten. Ystäväni, tuoreehko aviovaimo alkoi odottamaan toivottua lasta. Lapsi syntyi terveenä, mutta järkytys oli suuri koska lapsi oli tummaihoinen. Molemmat vanhemmat siis ihan vaaleita umpisuomalaisia. Tämä ystäväni oli tietysti täysin sokissa, samoin aviomies. Ystäväni väitti ja väittää edelleenkin ettei hän tiedä miten raskaus vieraan miehen kanssa on voinut tapahtua. Avioerohan siitä seurasi. Ystäväni oli ns hyveellistä sorttia, kokematon alkoholin käyttäjä jne. Ei käynyt juuri missään ilman miestään tms. Mies oli hänen ensimmäinen poikaystävänsä. Aihe on hänelle vaikea edelleen. Itse hän epäilee että hänet on huumattu omissa kostean puoleisissa polttareissaan.
Vaikea uskoa mutta 1/20 000 valkoihoisille vanhemmista syntyneistä lapsista on ulkoasultaan mustaihoinen, lievemmin tummaihoisia on enemmän. (Tämä johtuu siitä että ihminen on lajina kotoisin Afrikasta ja aikojen alussa kaikki esi-isämme olivat mustia.) Ja asia on varmistettu DNA-testein että isä on varmasti biologinen isä. Tuttavasi eivät ilmeisesti tehneet isyystestiä? Todennäköisintä on että ystäväsi sai huumattuna tummaa munaa ja toiseksi yleisintä on että juttusi on ns. kaupunkilegendaa.
Ei muutes ole kaupunkilegenda. Itse epäilen tai olen siis täysin varma, että ystäväni petti kännissä miestään, mutta asia oli/ on hänelle niin häpeällinen, ettei pysty sitä vieläkään tunnustamaan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko nyt itsekin tänne oma selvittämätön kokemus jakaa, kun ollut viihdyttävä lukea muidenkin juttuja. Tietenkin harmittaa, kun ei voi oikein koskaan tietää kuka puhuu oikeasti totta ja kuka vain keksii asioita. Eihän sitä mihinkään yliluonnolliseen voi uskoa, ennen kuin sellaista omalle kohdalle osuu. Oma tarinani on niin totta, kun sen koin omilla aisteillani ja ihan täysjärkinen minun pitäsin olla. Tapahtuma-aikaan kyllä luulin, että olin tulossa hulluksi ja epäilin aivokasvainta tai stressiä.
Tapahtumasta on siis noin neljä vuotta aikaa. Vanhempani olivat rempanneet vanhan rintamamiestalon lapsuuden asuinkunnastani ja minä jo aikuinen lomailin aina silloin tällöin tapaamassa vanhempiani mieheni kanssa ja majailimme tietenkin talossa. Talolla oli jännä menneisyys (vanha talo kun oli) ja moni oli menehtynyt luonnollisesti tai sitten oman käden kautta talossa. Edellinen asukas oli minun tietääkseni kuollut ihan vanhuuteen. Itse olen kyllä aika säikky ja joskus höynäytettävissä uskomaan kaikkeen, mutta tuossa talossa oli aivan rauhallista ja hyvä tunnelma. Valot tosin välillä välkkyivät ja vanha talo piti muutakin ääntä, mutta ihan rauhassa siellä sai nukkua, eikä siellä ollut tapahtunut vielä mitään selittämätöntä, mille ei nyt jotain luonnollista selitystä löytyisi.
Talossa oli ehditty asua noin puoli vuotta, kun sitten yksi syysloma tulin mieheni kanssa asustamaan tuonne taloon viikoksi ja kaikki alkoi heti ensimmäisenä lomapäivänä. Nenääni tuli niin vahva ammoniakin tuoksu, että minua teki pahaa ja aloin tietenkin etsiä mistä ihmeestä se tuli. Koskaan aikaisemmin hajuaistissani ei ollut ollut vikaa ja tiesin hemmetti täysjärkisenä miltä mikäkin haisee. Tämä oli liian selkeä aisti ja sai voimaan pahoin, eikä tietenkään kukaan muu haistanut sitä. Se haju tuli aina vain välillä, joten se ei haissut jatkuvasti. Kun en löytänyt hajulle mitään selitystä, googletin tietenkin vimmatusti mikä voisi olla kyseessä ja kerrottiin, että aivokasvain,stressi tai raskaus. No pistin hajun stressin piikkiin ja tein myös raskaustestin olisinko ollut raskaana. En ollut, mutta juu stressaantunut kylläkin, eikä tuo ajoittainen vahva ammoniakki auttanut asiaa. Koska haistoin hajua myös muualla kuin juuri kyseisessä talossa, ajattelin kyseessä olevan jokin luonnollinen terveydellinen juttu ja pelkäsin tietenkin sitä aivokasvainta.
Yksi aamu heräsin sitten aivan tajuttoman vahvaan tupakan hajuun ja herätin mieheni, joka ei taaskaan haistanut mitään. Seurasin hajua ja huomasin sen leijuvan vain juuri siinä nurkassa missä nukuimme. Mitään ilmanvaihtoputkea ei tuohon tullut. Kukaan ei talossa olijoista polta, ja talo oli omakotitalo. Tietenkin jos joku lähistöllä olisi polttanut, haju olisi voinut kulkeutua jotenkin, mutta kun tuo haju haisi vain siinä sängyn päällä, eikä missään ollut mitään ilmanvaihtoputkea. Kyselin aamulla vanhemmiltani ovatko he haistaneet koskaan talon sisätiloissa tupakkaa ja eivät olleet. Isäni ei tietenkään uskonut kun kerroin tusta aamun vahvasta tupakanhajusta vain siinä yhdessä nurkassa. Olin jo kovin epätoivoinen ja luulin tulleeni oikeasti hulluksi näiden niin vahvojen hajuharhojen kanssa. Kun aivot sanoo, että hajua ei voi sekoittaa mihinkään muuhun kun olivat niin selkeitä. Testasin nenääni vielä muilla muidenkin haistamilla hajuilla, kuten kahvilla ja jollain ruolalla ja ihan normaalisti nekin haistoin. Halusin vain nopeasti päästä tutkituttamaan pääni oliko minulla jokin aivokasvain. JATKUU...
JATKUU...
Kun googlettelin lisää näitä hajuharhoja, silmiin sattui myös henkimaailman asiat, että jokin henki voi ilmoittaa itsestää hajuilla. Netissä myös opastettiin, että miten niistä "hengistä" pääsee eroon. Keskustelin myös erään enemmänkin näihin henkimaailman juttuihin uskovan tuttavan kanssa, jonka mielestä asia oli aivan selvä, että edellinen talossa menehtynyt asukas pystyi kauttani kertomaan olemassaolostaan. Ääh en halunnut mitään hajuja ja henkiä elämääni, mutta kyllähän tuo henkijuttukin kiehtoi, kun en ollut asiaan muutakaan selitystä keksinyt. Tiesin myös, että edellinen asukas oli ollut kova polttamaan tupakkaa.
Enää en haistanut tupakkaa, mutta tuo ammoniakki vaivasi vieläkin viikon mittaan ja olihan se aika hullua haistella niin vahvaa hajua ja samalla oma mies ihan lähellä siinä, ei vaan haista sitä. Onneksi tuli jo kotiinlähdön aika ja uskoin, että haju tai "henki" jäisi tuonne kotipaikkakunnalle ja jättäisi minut rauhaan. Olikin huojentavaa, kun 6 tunnin automatkalla sain olla rauhassa ja uskoin jo, että henki jätti minut rauhaan. Kotiin päästyä lysähdin sohvalle ja siinä samassa nenään tulvi taas tuo pistävä ammoniakki ja silloin minulle riitti. Päätin testata sitä hengen häätö juttua, jonka olin lukenut netistä ja jota tuo hömppään uskova tuttavakin oli kehoittanut tekemään. Eli sanoin ääneet, ettei minua kiinnosta olla missään tekemisissä henkimaailman kanssa, enkä halua mitään viestejä. Lausuin ääneen isä meidän rukouksen ja sanoin, että etsi valoa ja mene sinne, että sieltä saa rauhan. Tämän jälkeen en ole enää koskaan haistanut mitään epäluonnollista. Haju loppui kuin seinään.
Kävin vielä varmuudella kuvauttamassa pääni magneettikuvauksissa viikon hajuharhojen takia, eikä mitään kasvaintakaan löytynyt. Oli kyllä niin kumma viikko että huhhuijakkaa. Tuon tapauksen jälkeen olen käynyt monet lomat tuolla vanhempieni luona, eikä outoja hajuja ole enää ilmaantunut. Isotädiltäni kyselin viime jouluna tuosta edellisestä asukkaasta, kun kuulin, että hän oli tuolla talossa kyläillyt edellisen asukkaan eläessä. Kysyin isotädiltä miltä asunnossa oli haissut ja isotäti kertoi talossa oleen todella pistävä kissanpissan haju, koska naisella oli ollut paljon kissoja. Myös tupakkaa oli nainen paljon polttanut. Hitsi kun tuli kylmät väreet, kun kuulin tuosta kissanpissasta. Selvisi se ammoniakin hajukin.
Vielähän tuo minua mietityttää joskus ja sanokaa vaan hulluksi, mutta uskon, että tuo henki pääsi valoon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äsken tuli kyllä kunnolla säikähdettyä. Oltiin saatu juuri miehen kanssa lapsi nukkumaan ja meillä on tapana sen jälkeen jäädä hetkeksi makoilemaan sängylle. Selailtiin molemmat kännyköitä ja minä luin tätä ketjua. Sitten samalla hetkellä kun mies samutti kännykän näytön myös makkarin jalkalamppu (ainoa valon lähde) sammui. Ei tässä mitään yliluonnolista, mutta meinasi kuitenkin tulla pissit housuun. :D
Äsken tuli kyllä kunnolla säikähdettyä. Oltiin saatu juuri miehen kanssa lapsi nukkumaan ja meillä on tapana sen jälkeen jäädä hetkeksi makoilemaan sängylle. Selailtiin molemmat kännyköitä ja minä luin tätä ketjua. Sitten samalla hetkellä kun mies samutti kännykän näytön myös makkarin jalkalamppu (ainoa valon lähde) sammui. Ei tässä mitään yliluonnolista, mutta meinasi kuitenkin tulla pissit housuun. :D
Vierailija kirjoitti:
Kerran yläasteella kotitaloustunnilla minusta kuulosti ihan siltä, että eräs luokkakaverini olisi pieraissut, ja se yllätti minut, koska luokkakaverini eivät koskaan piereskelleet ainakaan tuntien aikana ja muiden kuullen. Se ei koskaan varmasti selvinnyt, oliko se oikea pieru, mutta kuulosti ainakin melko aidolta. Tämä kaveri siis ei koskaan ottanut siihen kantaa.
Poikkeus vahvistaa säännön. Pieru oli oikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran nukuimme mieheni kanssa hotellissa ulkomailla ja heräsin siihen, että telkkari oli mennyt itsestään päälle joskus aamuyöstä. Kaukosäädin ei ollut lähellä. Sanoin asiasta respaankin, mutta he eivät tienneet mikä sen olisi voinut aiheuttaa. Sama tapahtui toisenkin kerran eri hotellissa eri maassa. Taas aamuyöstä heräsin tv:n päällä oloon ja aloin etsiä kaukosäädintä, jotta saan tv:n sammutettua.
Kotona herään aikaisin töihin ja joinain aamuina etenkin kahdessa aikaisemmassa asunnossa telkkarista on kuulunut semmoinen naksnaks -ääni kuin televisio olisi mennyt päälle. Voisikohan tällä olla tekemistä jonkun yösähkön ja päiväsähkön vaihtumisesta? Ääni ei kuulunut joka päivä, eikä kellonaika ollut minuutilleen sama. Myös televisiot ovat vaihtuneet. Nykyisessä kodissa olen vain kerran kuullut tuon äänen aamulla telkkarista. Tosin en nyt herääkään aivan niin aikaisin.
Yö- ja päiväsähkön vaihtumisesta johtuvaa? Voi hyvää päivää, onnea humanistisiin opintoihin.
Hyvää päivää vaan itsellesi. Tiedoksesi että yö/päiväsähkön vaihtuminen nimenomaan voi laittaa laitteita päälle ja pois. Laite voidaan kytkeä vain yösähköön jolloin se napsahtaa automaattisesti päälle kun yösähkö menee päälle. Näin nykyisessä kämpässänikin jossa yösähkö napsahtaa päälle klo 11 ja samalla menee päälle kylppärin lattialämmitys. Mutta siihen voidaan kytkeä mikä tahansa laite.
Höpö höpö.
Yösähkö ei napsahda päälle kello 23 vaan
"Naksahdus mittarissa kertoo siis kuormanohjauksesta, ei yösähkön päälle menemisestä."
https://www.ess.fi/uutiset/paijathame/2014/03/17/asiakkaat-ihmettelevat…
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran nukuimme mieheni kanssa hotellissa ulkomailla ja heräsin siihen, että telkkari oli mennyt itsestään päälle joskus aamuyöstä. Kaukosäädin ei ollut lähellä. Sanoin asiasta respaankin, mutta he eivät tienneet mikä sen olisi voinut aiheuttaa. Sama tapahtui toisenkin kerran eri hotellissa eri maassa. Taas aamuyöstä heräsin tv:n päällä oloon ja aloin etsiä kaukosäädintä, jotta saan tv:n sammutettua.
Kotona herään aikaisin töihin ja joinain aamuina etenkin kahdessa aikaisemmassa asunnossa telkkarista on kuulunut semmoinen naksnaks -ääni kuin televisio olisi mennyt päälle. Voisikohan tällä olla tekemistä jonkun yösähkön ja päiväsähkön vaihtumisesta? Ääni ei kuulunut joka päivä, eikä kellonaika ollut minuutilleen sama. Myös televisiot ovat vaihtuneet. Nykyisessä kodissa olen vain kerran kuullut tuon äänen aamulla telkkarista. Tosin en nyt herääkään aivan niin aikaisin.
Yö- ja päiväsähkön vaihtumisesta johtuvaa? Voi hyvää päivää, onnea humanistisiin opintoihin.
Hyvää päivää vaan itsellesi. Tiedoksesi että yö/päiväsähkön vaihtuminen nimenomaan voi laittaa laitteita päälle ja pois. Laite voidaan kytkeä vain yösähköön jolloin se napsahtaa automaattisesti päälle kun yösähkö menee päälle. Näin nykyisessä kämpässänikin jossa yösähkö napsahtaa päälle klo 11 ja samalla menee päälle kylppärin lattialämmitys. Mutta siihen voidaan kytkeä mikä tahansa laite.
Meilläkin eteisen lamppu napsahtaa aina illalla oudosti, kun yösähkö menee päälle.
Höpö höpö.
Napsahduksessa on kyse on kuormausohjauksesta, ei yösähkön päälle menemisestä.
https://www.ess.fi/uutiset/paijathame/2014/03/17/asiakkaat-ihmettelevat…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran nukuimme mieheni kanssa hotellissa ulkomailla ja heräsin siihen, että telkkari oli mennyt itsestään päälle joskus aamuyöstä. Kaukosäädin ei ollut lähellä. Sanoin asiasta respaankin, mutta he eivät tienneet mikä sen olisi voinut aiheuttaa. Sama tapahtui toisenkin kerran eri hotellissa eri maassa. Taas aamuyöstä heräsin tv:n päällä oloon ja aloin etsiä kaukosäädintä, jotta saan tv:n sammutettua.
Kotona herään aikaisin töihin ja joinain aamuina etenkin kahdessa aikaisemmassa asunnossa telkkarista on kuulunut semmoinen naksnaks -ääni kuin televisio olisi mennyt päälle. Voisikohan tällä olla tekemistä jonkun yösähkön ja päiväsähkön vaihtumisesta? Ääni ei kuulunut joka päivä, eikä kellonaika ollut minuutilleen sama. Myös televisiot ovat vaihtuneet. Nykyisessä kodissa olen vain kerran kuullut tuon äänen aamulla telkkarista. Tosin en nyt herääkään aivan niin aikaisin.
Yö- ja päiväsähkön vaihtumisesta johtuvaa? Voi hyvää päivää, onnea humanistisiin opintoihin.
Hyvää päivää vaan itsellesi. Tiedoksesi että yö/päiväsähkön vaihtuminen nimenomaan voi laittaa laitteita päälle ja pois. Laite voidaan kytkeä vain yösähköön jolloin se napsahtaa automaattisesti päälle kun yösähkö menee päälle. Näin nykyisessä kämpässänikin jossa yösähkö napsahtaa päälle klo 11 ja samalla menee päälle kylppärin lattialämmitys. Mutta siihen voidaan kytkeä mikä tahansa laite.
Meilläkin eteisen lamppu napsahtaa aina illalla oudosti, kun yösähkö menee päälle.
Höpö höpö.
Napsahduksessa on kyse on kuormausohjauksesta, ei yösähkön päälle menemisestä.
https://www.ess.fi/uutiset/paijathame/2014/03/17/asiakkaat-ihmettelevat…
*kuormausohjauksesta
Joku lamppu tai lasinen lampunkupu hajonnut itsestään katossa tai seinällä, sirpaleet voivat lentää kauaskin?