Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Mietin miks itse jäin....

Sain jonka halusinkin....

Minulle on jäänyt mysteeriksi, että miksi päiväkodissa ja koulussa lähes kaikki toiset lapset vihasivat minua ja kiusasivat minua. Mikä minussa on sellaista, joka sai lähes jokaisen vihaamaan minua lähes heti kun te tapaavat minut niin että he ovat joko täysin välinpitämättömiä minua kohtaan (aivan kuin minua ei olisi heille edes olemassa) tai sitten he osoittavat vihansa minua kohtaan täysin avoimesti? Enkä myöskään ymmärrä, että miksi päiväkodissa hoitajat ja koulussa opettajat inhosivat minua niin paljon, että olivat täysin välinpitämättömiä kiusaamisestani, vaikka hyvin tiesivät siitä mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen minua, vaikka muut kiusasivat minua täysin avoimesti aikuistenkin nähden eikä se edes ollut mitään minun kuvitelmaani se kiusaaminen, vaan se oli todellista jatkuvaa ryhmän ulkopuolelle jättämistä, erittäin kovaa haukkumista ja usein jopa fyysistä väkivaltaa. Muut lapset saivat esim. lyödä minua vapaasti vaikka opettajien nähden eivätkä nämä tehneet mitään ja olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka olisin saanut mustan silmän tai nenäverenvuodon lyönnin seurauksena tai että minut kampattiin maahan suoraan kuralätäkköön ja potkittiin kun makasin siellä. Sitten kun joskus yritin puolustaa itseäni, niin siihen kyllä puututtiin heti ja sain rangaistuksen, koska olin muka kiusannut muita.

Nykyäänkin muutkin aikuiset esim. muut työntekijät työpaikallani ovat täysin välinpitämättömiä minua kohtaan, hylkivät minua ja jos joskus yritän kysyä jotain tai ottaa jonkun asian esille, niin muut vain vilkaisevat minua katse täynnä vihaa ja inhoa. Minä kuitenkin olen ystävällinen ja kiltti muita kohtaan, niin he silti vihaavat minua. Sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa" ei voisi olla pahemmin väärässä. Minä kohtelen muita ystävällisesti, mutta he kohtelevat minua selvästi minua vihaten ja aivan kuin tahtoisivat koko ajan päästä minusta eroon millä tahansa tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olin sairaalassa 11-vuotiaana 2 vkoa?Minulle tehtiin gynekologisia tutkimuksia ja otettiin verta, äiti itki aina  vierailulle tullessaan hysteerisesti. Kun pääsin kotiin asiasta ei enää puhuttu, äiti suuttuu jos koetan ottaa tuon syksyn puheeksi.

Voisko olla niin, että sinua olisi käytetty seksuaalisesti hyväksi? Jos se on ollut vanhemmillesi ja erityisesti äidillesi niin järkyttävä asia, että hän ei ole pystynyt puhumaan asiasta. Sitä on voitu pitää myös sopimattomana puheenaiheena lasten kanssa, koska ainakin ennen seksuaalisuuteen liityvistä asioista vaiettiin eikä niistä ilmeisesti saanut puhua ainakaan lasten kanssa, koska sitä pidettiin sopimattomana ja lapset haluttiin pitää niistä asioista tietämättöminä. Olet ehkä myös jotenkin alitajuisesti unohtanut hyväksikäytön. Niin voi kai tapahtua, jos ihmiselle tapahtuu jotain kovin traumaattista että hänen mielensä suojaa häntä niiltä asioilta siten, että hän unohtaa ne.

Toinen vaihtoehto on että vatsassasi oli jotain outoa ja varmistivat asiaa tuota kautta. Syöpäepäily tms.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on jäänyt mysteeriksi, että miksi päiväkodissa ja koulussa lähes kaikki toiset lapset vihasivat minua ja kiusasivat minua. Mikä minussa on sellaista, joka sai lähes jokaisen vihaamaan minua lähes heti kun te tapaavat minut niin että he ovat joko täysin välinpitämättömiä minua kohtaan (aivan kuin minua ei olisi heille edes olemassa) tai sitten he osoittavat vihansa minua kohtaan täysin avoimesti? Enkä myöskään ymmärrä, että miksi päiväkodissa hoitajat ja koulussa opettajat inhosivat minua niin paljon, että olivat täysin välinpitämättömiä kiusaamisestani, vaikka hyvin tiesivät siitä mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen minua, vaikka muut kiusasivat minua täysin avoimesti aikuistenkin nähden eikä se edes ollut mitään minun kuvitelmaani se kiusaaminen, vaan se oli todellista jatkuvaa ryhmän ulkopuolelle jättämistä, erittäin kovaa haukkumista ja usein jopa fyysistä väkivaltaa. Muut lapset saivat esim. lyödä minua vapaasti vaikka opettajien nähden eivätkä nämä tehneet mitään ja olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka olisin saanut mustan silmän tai nenäverenvuodon lyönnin seurauksena tai että minut kampattiin maahan suoraan kuralätäkköön ja potkittiin kun makasin siellä. Sitten kun joskus yritin puolustaa itseäni, niin siihen kyllä puututtiin heti ja sain rangaistuksen, koska olin muka kiusannut muita.

Nykyäänkin muutkin aikuiset esim. muut työntekijät työpaikallani ovat täysin välinpitämättömiä minua kohtaan, hylkivät minua ja jos joskus yritän kysyä jotain tai ottaa jonkun asian esille, niin muut vain vilkaisevat minua katse täynnä vihaa ja inhoa. Minä kuitenkin olen ystävällinen ja kiltti muita kohtaan, niin he silti vihaavat minua. Sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa" ei voisi olla pahemmin väärässä. Minä kohtelen muita ystävällisesti, mutta he kohtelevat minua selvästi minua vihaten ja aivan kuin tahtoisivat koko ajan päästä minusta eroon millä tahansa tavalla.

Tämä oli hieman oudosti muotoiltu, mutta olen ihminen joka on joutunut käymään samanlaisen prässin läpi! Olen siis hieman poikkeuksellisen näköinen tai oloinen, mutta muuten aivan normaali tyttö ja naisihminen. Olin nuorena muita tyttöjä pienempi ja sirompi ja harrastin balettia, ja minulla olivat pitkät hiukset ja näitä asioita käytettiin kiusaamiseen. Kukaan ei ikinä puuttunut näihin vastaaviin mutta jos itse nostin sormenkin niin sain kyllä kuulla siitä välillä vähän kohtuuttoman paljon. Nykyisin olen opiskeleva perheenäiti ja huomaan että tämä sama teema seuraisi minua edelleen työpaikoilla ja opiskelupaikoissa, jos vain antaisin seurata, mutta olen oppinut verkostoitumaan paremmin ja olen verbaalisesti kunnostautunut niin että ylitseni on mahdotonta kävellä enää. Erikoinen ilmiö silti, koska olen kuitenkin ihminen joka ei haasta riitaa ja haluaisi tutustua muihin.

Vierailija kirjoitti:

Mihin kaikki ulkomailta lähetetty posti häviää? Minulle ei tule koskaan yhtään korttia perille jotka on lähetetty jostain ulkomailta. Esimerkkejä: ystävän häämatka, lähetti kortit minulle ja anopille sekä äidilleen. Minun korttini ei koskaan tullut perille. Muille tuli. Naapurin lähettämiä kortteja 2 kpl eri paikoista. Eivät koskaan tulleet perille. Veljen lähettämä kortti, laittoi äidille ja meille sisaruksille, muut saivat korttinsa, minä en..

Eri osoitteissa olen asunut joten ei ole siitä kiinni. Meille on myös tullut postia ulkomailta lasten nimellä, mutta aina jos laittaa minun nimelläni niin kortti katoaa jonnekin

Meille tulee ainakin jatkuvasti toisten ihmisten posteja ja postikortteja.. mahtaisko olla postin vika?

Olin töissä kauneushoitolassa ja oli perjantaipäivä. Eräs asiakas soitti ja perui hoitoajan,joka olisi ollut lauantaina,eli seuraavana päivänä. Olin töissä myös lauantaina ja läksin pois töistä klo 13.00 ja lukitsin liikkeen oven. Jos tämä asiakas ei olisi perunut aikaansa olisin ollut töissä klo 14.00 asti. Maanantaina,kun saavuin töihin aamulla esimieheni,joka oli liikkeen omistaja kertoi tulleensa lauantaina piipahtamaan liikkeessä hakeakseen jotakin klo 13-14 välillä. Tämä perunut asiakas oli ollut kolkuttelemassa ovea tullakseen hoitoon. Tänäkään päivänä ei ole selvinnyt miksi hän perui ja silti tuli. Vai oliko jäynä minua kohtaan.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka kävi suihkussa ja lähti?  Asuin vuosina 2001-2006 kämppiksinä erään ystäväni kanssa, kolmio jossa minä nukuin olohuoneessa ja ystävälläni oli virallinen makuuhuone. Eräänä lauantai-iltana olin yksin kotona, ystäväni oli poikakaverinsa luona toisessa kaupungissa ja luin kirjaa ikkunalaudalla istuen kun äkkiä kuulin miten ulko-ovi kävi ja kohta alkoi suihku kohista , oletin tietenkin ystäväni palanneen jo jostain syystä ja menneen pesulle. Päätin mennä kysymään onhan kaikki hyvin, tilanne oli niin kummallinen mutta luin ensin aukeman loppuun , annoin toisen pesytyä rauhassa. Kun lähestyin kylpyhuoneen ovea havaitsin sen olevan raollaan ja huoneen pimeänä joten vaihdoin suuntaa ja menin ystäväni huoneeseen arvellen tämän olevan pukemassa. Ei ketään siellä, eikä myöskään keittiössä. Mutta kun tein kylpyhuoneeseen valot, ilma oli kosteaa  ja lattialla märkä pyyhe! Soitin hämilläni ystävälleni ,oli  humalassa ja vakuutti olevansa edelleen Helsingissä. En viekä tänäkään päivänä ymmärrä, kuka siellä suihkussa kävi ! Ei kai kukaan murtaudu toisen kotiin, käy pesulla ja häivy?

Tarina ontuu, kolmiossa on ensinnäkin kaksi makuuhuonetta, puhumattakaan muusta sekavuudesta tekstissä.

Pyydän anteeksi, kaksiohan se oli tietenkin (eteinen, ovi makkariin, ovi keittiöön, käytävän päässä kylppäri, olohuone) mutta hetki ennen kuin kirjoitin tuota puhuin puhelimessa veljeni kanssa, joka etsii kihlattuineen kolmiota ja ajatukset sekosivat. Tiedätkö, kun kirjoitat vaikka kauppalistaa ja joku puhuu kirkosta, joten kirjoitat listaan kirkko :D Ikävää ettet usko tapausta joka vaivaa minua yhä,  etenkään kun kämppis tai kukaan muu ei minua myöskään uskonut vaan epäiltiin mm. että olin nukahtanut (ikkunalaudalle?)

En ole ennen kuullut tällaista, että valojen päälle laittaminen ilmaistaan "tein valot". Voi olla murre ilmaisuja, mutta tätä ketjua lukeneena tuo ilmaisu on esiintynyt kolmessa tai neljässä eri tarinassa. Missä päin suomea näin sanotaan? Mielenkiinnosta tässä kyselen. Vai onko sama kirjailija kyseessä?

Minua on mietityttänyt Muumeissa se, että kun Mörkö tuli Muumitalolle, eivätkö ketkään muut Muumilaakson asukkaat nähneet sitä ja mihin muut Muumilaakson asukkaat menivät, kun Muumilaaksoon tuli tulva? Luulisi, että tosielämässä olisi tullut kuolonuhreja.

Vierailija kirjoitti:

Minua on mietityttänyt Muumeissa se, että kun Mörkö tuli Muumitalolle, eivätkö ketkään muut Muumilaakson asukkaat nähneet sitä ja mihin muut Muumilaakson asukkaat menivät, kun Muumilaaksoon tuli tulva? Luulisi, että tosielämässä olisi tullut kuolonuhreja.

Muumilaakso ei ole tosielämää.

Olin viime yönä yksin kotona koiran kanssa. Olin ennen nukkumaanmenoa kuunnellut kännykästä BookBeatista äänikirjana Yösyöttöä, ja laitoin kirjan pauselle ja kävin nukkumaan. Kännykkä oli siis näppäinlukossa ja nahka"kansi" oli kiinni. Yhden jälkeen yöllä heräsin siihen, että äänikirja oli mennyt itsekseen päälle! Hitto että säikytti kun ykskaks alkaa korvan juuressa kuulua ihan selvällä äänellä miehen mölinää! Laitoin taas äänikirjan pauselle ja hieman katselin ympärilleni ettei makkarissa vaan ole ketään... mikä tämän voisi selittää? Kännykkään ei ollut tullut mitään sähköposteja, ilmoituksia tms yön aikana, joiden tuleminen kännykkään olisi voinut "laukaista" äänikirjan päälle... sain kesällä kamalat traumat Conjuring-elokuvasta ja kellonajasta 03.07 joten luojan kiitos kello oli vasta yksi kun tuo tapahtui... olen juuri alkanut päästä traumastani yli ja uskallan nykyään jopa mennä yöllä vessaan mutta en kaipaa enää mitään kummitusäänikirjoja säikyttelemään minua!

Seija kirjoitti:

Olin töissä kauneushoitolassa ja oli perjantaipäivä. Eräs asiakas soitti ja perui hoitoajan,joka olisi ollut lauantaina,eli seuraavana päivänä. Olin töissä myös lauantaina ja läksin pois töistä klo 13.00 ja lukitsin liikkeen oven. Jos tämä asiakas ei olisi perunut aikaansa olisin ollut töissä klo 14.00 asti. Maanantaina,kun saavuin töihin aamulla esimieheni,joka oli liikkeen omistaja kertoi tulleensa lauantaina piipahtamaan liikkeessä hakeakseen jotakin klo 13-14 välillä. Tämä perunut asiakas oli ollut kolkuttelemassa ovea tullakseen hoitoon. Tänäkään päivänä ei ole selvinnyt miksi hän perui ja silti tuli. Vai oliko jäynä minua kohtaan.....

Oliko asiakkaan aika lauantaina klo 13, jonka hän siis perui? Eikös kaiken järjen mukaan olisi tullut ovella vastaan lauantaina, kun suljit liikkeen?

Eli periaatteessa, jos ei ole ajoissa paikalla, on liikkeenomistajalla oikeus perua hänen aikansa. Tässä tapauksessa tosin asiakas itse perui itse oman aikansa.

Epäilen syyksi, että on ollut harvinaisen tyhmä yksilö. On perunut aikansa perjantaina, mutta on huomannutkin lauantaina, että pääsee paikalle, ja rynnännyt paikalla soittamatta etukäteen, myöhässä.

Onko teillä firmalla käytössä kännykkäpuhelin, johon soitetaan? Siihenhän on jäänyt soittajan puhelinnumero muistiin, jos tästä aletaan jälkikäteen valittaa.

Missä se SKE:n puoluekokous on tänään? Jäi puhelin kotiin ja en  muista paikkaa, apua. Vähän turhan pitkä matka lähtä hakeen puhelin Vääksystä. Päivystän täällä kahvilan netillä,  eli jos sais sen paikan nopeesti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on jäänyt mysteeriksi, että miksi päiväkodissa ja koulussa lähes kaikki toiset lapset vihasivat minua ja kiusasivat minua. Mikä minussa on sellaista, joka sai lähes jokaisen vihaamaan minua lähes heti kun te tapaavat minut niin että he ovat joko täysin välinpitämättömiä minua kohtaan (aivan kuin minua ei olisi heille edes olemassa) tai sitten he osoittavat vihansa minua kohtaan täysin avoimesti? Enkä myöskään ymmärrä, että miksi päiväkodissa hoitajat ja koulussa opettajat inhosivat minua niin paljon, että olivat täysin välinpitämättömiä kiusaamisestani, vaikka hyvin tiesivät siitä mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen minua, vaikka muut kiusasivat minua täysin avoimesti aikuistenkin nähden eikä se edes ollut mitään minun kuvitelmaani se kiusaaminen, vaan se oli todellista jatkuvaa ryhmän ulkopuolelle jättämistä, erittäin kovaa haukkumista ja usein jopa fyysistä väkivaltaa. Muut lapset saivat esim. lyödä minua vapaasti vaikka opettajien nähden eivätkä nämä tehneet mitään ja olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka olisin saanut mustan silmän tai nenäverenvuodon lyönnin seurauksena tai että minut kampattiin maahan suoraan kuralätäkköön ja potkittiin kun makasin siellä. Sitten kun joskus yritin puolustaa itseäni, niin siihen kyllä puututtiin heti ja sain rangaistuksen, koska olin muka kiusannut muita.

Nykyäänkin muutkin aikuiset esim. muut työntekijät työpaikallani ovat täysin välinpitämättömiä minua kohtaan, hylkivät minua ja jos joskus yritän kysyä jotain tai ottaa jonkun asian esille, niin muut vain vilkaisevat minua katse täynnä vihaa ja inhoa. Minä kuitenkin olen ystävällinen ja kiltti muita kohtaan, niin he silti vihaavat minua. Sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa" ei voisi olla pahemmin väärässä. Minä kohtelen muita ystävällisesti, mutta he kohtelevat minua selvästi minua vihaten ja aivan kuin tahtoisivat koko ajan päästä minusta eroon millä tahansa tavalla.

Tämä oli hieman oudosti muotoiltu, mutta olen ihminen joka on joutunut käymään samanlaisen prässin läpi! Olen siis hieman poikkeuksellisen näköinen tai oloinen, mutta muuten aivan normaali tyttö ja naisihminen. Olin nuorena muita tyttöjä pienempi ja sirompi ja harrastin balettia, ja minulla olivat pitkät hiukset ja näitä asioita käytettiin kiusaamiseen. Kukaan ei ikinä puuttunut näihin vastaaviin mutta jos itse nostin sormenkin niin sain kyllä kuulla siitä välillä vähän kohtuuttoman paljon. Nykyisin olen opiskeleva perheenäiti ja huomaan että tämä sama teema seuraisi minua edelleen työpaikoilla ja opiskelupaikoissa, jos vain antaisin seurata, mutta olen oppinut verkostoitumaan paremmin ja olen verbaalisesti kunnostautunut niin että ylitseni on mahdotonta kävellä enää. Erikoinen ilmiö silti, koska olen kuitenkin ihminen joka ei haasta riitaa ja haluaisi tutustua muihin.

Tunnistan ilmiön jonkinasteisena ja uskon tietäväni, mistä tekijöistä se johtuu (ainakin omalla kohdallani). Se on liian pitkä juttu selittää, mutta annan muutaman vinkin pohdittavaksi ja kokeiltavaksi. Toivon, että suhtaudutte avoimin mielin. Samalla muistilista itselleni.

1. Tunnista se hetki, kun mietit ja analysoit liikaa toisen käytöstä tai sanoja. Ei tarvi tehdä mitään, mutta huomaa se, kuuntele mitä ajattelet ja sano sitten itsellesi "höpsistä" tai "aivan sama".

2. Kun mietit, pitäisikö vielä reagoida jutun päätteeksi jotenkin, niin ei pidä. Reagoi jos todella haluat, mutta ei ole pakko. Älä aina sano viimeistä sanaa. Enkä tarkoita pelkästään oikeassa olemista, vaan myös viimeistä turhaa kuittausta, kiitosta, peukkua tai pikkukohteliaisuutta jonkin loputtoman vuorottelun päätteeksi. Huom, kuulostaa turhalta, mutta on vapauttava kokemus tajuta. Silloin myös tajuat, ettei se ihminen joka "jättää aina vähän kesken" tai ei kommentoi ryhmässä mitään, vihaa sinua eikä ole edes loukkaantunut.

3. Poistu mukavuusalueeltasi ja pehmennä sanomaasi ja olemustasi ystävällisillä sanoilla ja eleillä tai vaikka pelleilyllä riippumatta siitä, mitä kuvittelet toisen ajattelevan. Älä teeskentele, vaan ole aidosti sellainen kuin haluat olla. Kaikenlainen ystävällisyyden teeskentely saa aidot ihmiset karsastamaan sinua, mutta nyt ongelma on luultavammin siinä, että "teeskentelet" toisinpäin etkä uskalla olla niin välitön kuin ehkä haluaisit.

4. Hakeudu vahvempien ihmisten seuraan. Näitä on vaikea löytää. Vahva ei tarkoita pomottajaa eikä itsensäkorostajaa, vaan sellaista, jossa on luontaista johtajuutta. Joka katsoo silmiin ja on reilu. Tunnista kaltaisesi ja tajua, mistä sinut on tehty. Ymmärrä, että oletkin ehkä johtajatyyppi. Se aiheuttaa ristiriitoja ja pelkoa heikommissa, varsinkin jos olet "alemmassa asemassa" itseäsi heikompaan nähden. Pyrkyrit ja narsistit vihaavat ja pelkäävät sinua jatkossakin, vaikka saattavat myös esittää muuta. Näin tulee aina olemaan. Älä välitä siitä, koska se ei ole sinun ongelmasi.

5. Ole aina rehellinen ja ymmärtäväinen itsellesi. Saat myös epäonnistua ja tehdä virheitä. Tiedät sen, mutta ymmärrä se. Vaikka joudut luovimaan vaikeissakin tilanteissa, ota se haasteena. Älä kuitenkaan valehtele itsellesi äläkä anna selkärankasi taipua painostuksen alla.

6. Älä lähde mukaan sosiaalisiin peleihin. Vältä teeskentelijöitä ja pyrkyreitä. Säilytä aitoutesi. Suhtaudu aluksi avoimella asenteella kaikkiin ihmisiin. Joo, "joudut" kyllä sitten juttelemaan vähän kaikenlaisten kulkijoiden kanssa. Mutta niissäkin on hienoja kohtaamisia.

7. Ymmärrä, että et oikeasti voi tietää, mitä muut sinusta ajattelevat. Eikä sillä ole paljon väliäkään. Ole oma itsesi ja pyri omalta osaltasi välittämään muista ja tekemään maailmasta parempi. Mutta älä takerru odottamaan siitä kiitosta tai ystävyyttä takaisin. Se tulee kyllä takaisin joskus, jostain, jossain muodossa. Älä stressaa.

Vierailija kirjoitti:

Sain jonka halusinkin....

No avaas nyt vähän enemmän tätä...

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuon harhojen aiheuttajista jauhamisen vois jo lopettaa ja jättää tilaa mielenkiintoisimmelle jutuille

En käynyt tässä ketjussa päiväkausiin, koska kyllästyin tuohon niinmuttakun -jankkaajaan. Olen se, jonka mielestä aivotoiminta tai sen puute on kaiken ydin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on mietityttänyt Muumeissa se, että kun Mörkö tuli Muumitalolle, eivätkö ketkään muut Muumilaakson asukkaat nähneet sitä ja mihin muut Muumilaakson asukkaat menivät, kun Muumilaaksoon tuli tulva? Luulisi, että tosielämässä olisi tullut kuolonuhreja.

Muumilaakso ei ole tosielämää.

No shit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuon harhojen aiheuttajista jauhamisen vois jo lopettaa ja jättää tilaa mielenkiintoisimmelle jutuille

En käynyt tässä ketjussa päiväkausiin, koska kyllästyin tuohon niinmuttakun -jankkaajaan. Olen se, jonka mielestä aivotoiminta tai sen puute on kaiken ydin.

Miks turhaan rankaista itseään, minua ei haittaa mikään koska osaan scrollata.  Jotkut sepustukset on liian pitkiä ei jaksa, ja joistakin paistaa heti alusta,  että taas jotain ihan mielipuolista. Yli vaan.

Nuorena ja vasta vauvankin saaneena rouvasihmisenä sain kirjeen joltain Tapiolta, joka oli kovasti minuun rakastunut.  En tuntenut ketään Tapiota.  Oltiin kuulemma oltu sen kanssa jossain hiihtokisoissa.  No enpä ole ollut.  Osa siitä, mitä se mulle kirjoitti, oli ihan kuin tuttua, ja sitten taas ihan vierasta.  Se kirjoitti ihastuneensa kovasti ruskeisiin silmiini (no on mulla ruskeat silmät) ja mainitsi tyttökaverini etunimen.  Valitteli, että oli antanut mulle väärän osoitteen, koska on heti sen jälkeen muuttanut ja antoi oikean osoitteensa,  vieras paikkakunta mulle.   Pyysi mua kirjoittamaan hänelle.

Kuoressa oli minun nimi, joka oli ihan oikea ja minun oikea osoitteeni.  Nimessä vielä se, että olin hiljakkoin siis mennyt naimisiin ja käytin siis mieheni sukunimeä.  Se oli siinä kirjeessäkin.   Mieheni oli mustasukkaista laatua, joten salasin kirjeen häneltä ja taisin hävittääkin sen.   Hän olis kuitenkin alkanut epäillä sen takana olevan jotain. 

Mysteeri jäi.  Asuimme pienellä paikkakunnalla ja vielä pienemmällä kyläkunnalla.  Siellä ei ollut ketään muita samannimisiä.  Etunimeni on vielä aika harvinainen.  Tyttökaverini kanssa käytiin läpi tätä juttua monet kerrat, mutta ei löydetty selitystä.   Tietysti olisin voinut kirjoittaa sille Tapiolle ja kysellä, mutta tilanteeni oli vaikea.  Kun olin kuitenkin tuore aviovaimo ja mies vähän mustis, olisi pian saanut selville kirjoittelun ja tosiaan luullut siitä jotain muuta kuin mitä se oli.  En uskaltanut lähteä avaamaan asiaa ja se jäi siihen.

Terveisiä Tapiolle.  Kirje tuli muistaakseni Valkeakoskelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti sekaisin kirjoitti:

Jatkuu...

Vielä yksi asia, mikä tapahtui muuttopäätöksemme aikana, eli asuimme vielä tuossa oudossa asunnossa. Olin odottamassa bussia kotiin vilkkaalla kadulla. Kukaan ei kiinnittänyt kanssaihmisiin mitään huomiota, kuten bussin odottamiseen kuuluu. Räpläsin jotain puhelimellani, kun yhtäkkiä hyvin tummaihoinen, keski-iän ylittänyt naishenkilö tuli seisomaan viereeni. Tunsin hänen pistävän katseeni kasvoillani, ja ajattelin, että taasko joku mt-vikainen (hehheh, pata kattilaa soimaa?) hullu siinä kyylää. Vilkaisin naista, ja hän sanoi jotain kielellä, jota en tunnistanut. Tuijotti minua kuin jotain paholaista konsanaan. Yhtäkkiä hän kaivoi laukustaan SUOLAA, ja rupesi heittelemään sitä päälleni samalla jotain mutisten. Muut pysäkillä olijat seurasivat tilannetta hieman huvittuneina, mutta itse koin tämän todella ahdistavana. En todellakaan ole mikään pelottavan näköinen tai oloinen nainen, enkä ollut käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti... Siltikin, tämän naisen katseesta päätellen olin Saatanasta seuraava. Siirryin hämilläni kauemmas naisesta, mutta tunsin silti hänen läpitunkevan katseensa joidenkin metrien päästä. Hetken kuluttua bussini saapui, ja olin helpottunut, kun hän ei kiivennyt samaan linja-autoon. Myöhemmin kotona luin, että suolan heittäminen on pahojen henkien karkottamista tietyissä kulttuureissa. Jäi jotenkin outo olo tuosta. 

Tämä oli siis outo kokemukseni tuosta hirveästä asunnosta. Itsestäni (ja poikaystävästäni) tuntui aivan siltä, kuin se olisi jo alun alkaenkin ollut jotenkin "paha." Kun muutimme pois, elämä sujui taas aika normaalisti, emme kiukutelleet toisillemme jne. ja painajaiset päättyivät kuin seinään. Seinästä tulikin mieleeni, että onko olemassa niin vahvaa hometta, että se voi todella sekoittaa ihmisten päät tällä tavalla? Ja jos on, niin mitä ihmeen hermomyrkkyä se oikein on? Tämä homekasvusto on ainoa asia kämpässä, joka asiaa voisi selittää (ei tosin tuota em. naista). Kissamme kuolema oli kuulemma hyvin äkillinen sydänkohtaus, näin sanottiin ruumiinavauksen jälkeen. Voiko home vaikuttaa näin, etenkin, kun emme altistuneet sille kuin joitain kuukausia? 

Joka tapauksessa kammottava ajanjakso elämissämme. Ikävöin rakasta kissaamme, mutta toisaalta yritän lohduttautua sillä, että ehkä sen kuolema ei ollut turha. En varmaankaan saa koskaan tietää. 

Tuossa edellisessä asunnossa asuu nyt uusi pariskunta, tekisi mieli käydä kysymässä heiltä, josko ovat kokeneet mitään outoa... Mutta taidanpa jättää väliin, etten saa ihan hullun mainetta tässä naapurustossa.

Home aiheuttaa paljon terveysongelmia. Olen kuullut jopa muistiongelmista ja sähköyliherkkyydestä, puhumattakaan tavallisemmista vaivoista kuten nenäverenvuoto. Jos joku asuu hometalossa, sen haistaa jo vaatteista. Itse siihen tottunut ei aina huomaa.

Sähköyliherkkyys on luulotautia. 

Niin oli homeherkkyys ja veren hiivatulehduskin vielä hetki sitten.

Miten selität, että homesairaat -jotka siis ihan ovat saaneet sairausstatuksen- niin usein oireilevat sähköstä?

Luulotautia luulotaudin päälle. 

Miksi lääkehoito on sitten tehonnut niihin? Hiivaa on ihmisessä luonnostaan. Se voi aiheuttaa ulkoista ja sisäistä tulehdusta. Muuallekin kuin genitaaleihin.

Kyllähän mielenkin sairauksia voidaan hoitaa lääkkeillä. Joko täsmälääkityksellä tai plaseboefektillä. Minullakin on sähköyliherkäksi itseään nimittävä kaveri, jota häiritsee sähkö ainoastaan niissä laitteissa joita hänellä ei ole varaa ostaa itselleen. Ei kehtaa myöntää olevansa PA. Surullista.

Hiivalääkkeet tehoavat hiivasoluihin ja niiden aiheuttamiin tulehduksiin. Eivät mieleen.

Plasebovaikutus voi hyvinkin vaikuttaa mieleen. Jopa sokeripillerit toimivat niin.