Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokrasimme 5v sitten ystäväporukalla (minä, ystäväni kihlattunsa kanssa ja tämän kihlatun samaa sukupuolta oleva serkku) todella karmean kesämökin. Minä nukuin ylhäällä jossa oli ullakko ja komeroon tehty vessa, alakerrassa oli yksi makuuhuone ja yhdistetty olohuone/keittiö. Pihalla puusauna, ulkohuussi ja grillikatos, vieressä umpeekasvanut pelto jonka halki vei hädin tuskin erottuva polku rantaan. Rannassa oli palaneen rakennuksen, todennäköisesti saunan jäänteet sekä laituri. Ihan kiva paikka MUTTA :
- Kuulin unta odottellessa jonkun kiipeävän portaita kopisevissa kengissä, kun huusin että kuka siellä askeleet lähtivät vauhdilla alas. Aamulla kukaan ei tunnustanut käyneensä siellä yöllä.
- Ystäväni alkoi itkeä saunassa hysteerisesti ja hoki ettei tiedä mikä hänen on, olo helpottui kun pääsi takaisin taloon. Ei menkat tulossa, masennusta tai mitään järkevää syytä, tuli vain yhtäkkiä kuulemma suui suru.
- Seurueemme toinen miespuolinen meni päivällisellä oudon näköiseksi ja tokaisi äkkiä " multiin kaikki", jälkeenpäin oli yhtä hämillään kuin saunassa itkenyt ystäväni että mitä ihmettä tapahtui? Miksi minä noin sanoin ?
- Pariskunta meni kahdestaan iltauinnille ja sanoivat laiturin alkaneen heilua ja keikkua hulluna, samaan aikaan palaneesta rakennuksesta tuli savua.
- Olin laittamassa kahvia tippumaan kun joku nauroi keittiön ikkunan takana todella kovaa , menin katsomaan mutta en nähnyt muuta kuin pitkää heinää kasvavan niityn ja loppuseurue oli pihalla grillaamassa.
- Olohuoneessa nukkunut mies sanoi katselleensa yöllä tummaa ihmishahmoa joka oli liikkunut luonnottoman nopeasti niityllä edestakasin.
- Me naiset istuimme portailla tupakalla ja miehet olivat saunassa, kun auton valot menivät päälle ja varashälytin alkoi huutaa.
- Toinen miehistä löysi vanhanaikaisen miestenpyörän ja lähti vitsillä tekemään pyörälenkin, tuli takaisin kalpeana ja sanoi tunteneensa kun joku hyppäsi tarakalle ja istui siinä vaikka ketään ei näkynyt.
Kaikki olemme selväjärkisiä, aikuisia ihmisiä joilla ei ole mielenterveysongelmia, alkoholia emme myöskään käyttäneet mitenkään runsaasti eikä kukaan käytä mitään muuta. Siinä mökissä oli jotain vikaa. Näin lievästi sanottuna..
Nyt tiedän, mitä teit viime kesänä...
Liikkuva ihmishahmo voi olla paitsi ihminen, ihan mikä tahansa eläin tms, mitä ei sumussa erota.
Nauravaa ääntä pitävät mm. linnut.
Savu voi olla kosteutta, itikoita tai hometta.
Laho laituri keikkuu ja painuu pohjaan ihmisten painosta.
Hälyttimet ja muu auton sähköinen mekaniikka toimii joskus itsekseen, etenkin kosteassa.
Vanha pyörä romahtanee jos sitä pitkän ruostumisen jälkeen käyttää, tai ilmat pihisevät haperoista renkaista.
Portaissa voi kolistaa vaikka rotta tai ihminen joka ei myönnä olleensa liikkeellä.
Vahassa synkässä paikassa masentuu ja ahdistuu, jos on vähänkin herkkä.Ja mistä kaikki alapeukut? Se se vasta on arvoitus.
Tarina todella kuulostaa liian käsikirjoitetulta ollakseen totta.Juuri tällaisten kieltäjien takia ihmiset vaikenevat kokemuksistaan.
Olen kerran kirjoittanut kohtaamastani selittämättömästä ilmiöstä eräälle toiselle palstalle. Sain aivan käsittämättömiä vastauksia, minut leimattiin ties miksi ja se, mitä näin, selitettiin aivan järjettömillä argumenteilla. Oli tosiaan mielikuvitusta näillä ihmisillä! Jos niistä kaikista syistä, mitä minulle siinä "tosiasioina" esitettiin, voisi oikeasti tapahtua moisia ilmiöitä, eläisimme varsin kummallisessa maailmassa.
Minulla on ns. selittämättömiä kokemuksia lapsesta asti. Siskollani samoin. Vain keskenämme olemme voineet näistä puhua. Muut saavat sanoa ja olla mitä mieltä tahansa, meillä on varmuus siitä, että jonkinlainen henkimaailma ympäröi meitä koko ajan. Sen toiminta on arvoituksellista, mutta joskus kummallisen loogista. Mutta mitään selitystä sille, mitä se kaikki on ja miksi, emme ole saaneet. Luulenpa, että ihmisen ei ole tarkoitus sitä tietääkään.
En usko henkimaailmaan. Tiedän, että iso osa omistakin kokemuksistani on aivoperäisiä ja monet muut saman ikäiset kokevat samoja. Ne liittyvät ikääntymiseen ja kehon muuttumiseen.
Olen nähnyt ja todistanut myös paljon sellaista, mitä ei nykytiede osaa selittää. Entinen läheiseni, joka oli mt -ongelmainen, aiheutti näitä paljon. Poltergeistia jne.Uskon ehkä geenimuistiin ja kvanttiaivoihin, mutta itsekin vanhoissa taloissa asuneena tiedän mitä luonnollista "kummittelua" niissä tapahtuu. On lapsellista luulla että jossain automaattisesti kummittelee, kun tuntuu samalta kuin jossain vanhassa jutussa tai elokuvassa.
Lisään vielä, ettei kaikki johdu vanhenemisesta, vaan ihan stressistä. Esim. ihmishahmojen näkeminen. Usein ne eivät näy täysin. Näin niitä nuorena ja lapseni näki pari kertaa, kun oli haastava elämänvaihe. Lapsen isä näki pienestä asti yhtä sun toista ilmeisesti perinnöllisistä syistä ja stressin takia.
Ohhoh. Että stressistä.
Ja "usein ne eivät näy täysin." Miten usein?
Aivotoiminnallaan voi selittää paljon, mutta miten selität ilmiön, jonka kokee usea ihminen samanaikaisesti? Äläkä nyt vain ala tuputtaa ainoana totuutena sitä, että kun yksi kokee jotain ja ilmaisee sen, niin toisetkin menee samaan tilaan ja hekin muka kokee jotain jne. Ihan varmaan näinkin voi tapahtua ja onhan olemassa sellainenkin ilmiö kuin joukkopsykoosi. Ja myös hypnoosi, mutta siinä ollaan jo vierailla vesillä tähän asiaan nähden.
Miten selittää aivotoiminnalla sen, että jostakin ilmiöstä jää tulos tai näkyvä jälki? Olen itse asiassa koko ikäni yrittänyt selvittää näitä ilmiöitä, etsinyt selitystä. Nuo sinun selityksesi on vain yksi monen monista eikä selitä kuin osan. On niin monenlaista koulukuntaa. Siksi olen sanonut itseni irti niistä kaikista. Nämä ilmiöt ei ole saumattomasti sopineet mihinkään muiden ihmisten sen paremmin järkiperäisiin kuin huuhaa-selityksiinkään.
Parempi on pitää asiat itsellään. Väsyttää vain niin kovasti ihmisten into vain lytätä kaikki tai vähätellä tai selitellä omilla, joskus aivan hullunkurisilla väitteillään. Totta kai ikääntyminen tuo omat piirteensä, vanha tätinikin kuolinvuoteellaan kertoili vallan lennokkaita tarinoita.
Ja kyllähän näissä asioissa pitää olla myös suodatin päällä. Paljon huijareita liikkuu näillä saroilla ja myös sairaita ihmisiä.
Sekä minä että lapseni olemme eri aikoina nähneet ihmishahmoja, jotka eivät näy kokonaan. Puuttuu osa päätä tms. Lapsi näki isänsä kuoleman jälkeen pariin kertaan isän näköisen hahmon ilman kasvoja, se oli musta.
Muuten hän näki hassuja harhoja joskus, kuten sängyn alta kurkkaavia ihmisiä.
Kun kävin äsken vanhan kotini pihalla ennen kuin se purettiin, olin näkevinäni jotain oman isävainajani kaltaista, samalla tavalla repaleisen hahmon. Niitä on näkynyt silloin tällöin teinistä asti kun on ollut stressiä. Ja EI, nämä eivät olleet mitään muuta kuin painostavan tilanteen aiheuttamia hallusinaatioita. Väsyneenä näen joskus vilahduksia, ainakin kun on hämärää. Useat aaveet kun ovat silmien ns. flimmausta.En näe sitä mahdollisuutta, että kukaan tai mikään olisi luonut henkimaailmoja samalla kuin maapallo on todistetusti kehittynyt. Me olemme itse luoneet sen ja tuhat eri selitystä ajatuksiemme ja aivojemme ilmiöille. Jos olet joskus kuullut, niin rajatilakokemuksetkin ovat samankaltaisia mutta kulttuurisidonnaisia.
En ole tuo kenelle vastasit mutta haluan vain sanoan näin sivusta seuranneena, että nuo sinun tapaukset ovatkin selkeitä harhoja ja luulisi kaikkien ymmärtävän että tuollaiset vilaukset tai ääreisnäön rajamailla näkyvät tummat tai ns. selkeät hahmot ovat aivojen temppuiluja. Eräskin kaverini sanoi näkevänsä tumman hahmon sivusilmällä silloin tällöin ja kun katsoo kohti niin se on kadonnut. Minusta selvä harha. Samoin kuin ne missä näkee hahmon, mutta kun katsoo muualle ja takaisin niin hahmo on poissa. Jälleen minusta harha. Korvatkin saattavat "kuulla" omiaan mikä on näitä aivojen temppuiluja väsyneenä, stressaantuneena tai juuri nukahdettaessa. Itsekkin olen lähiaikoina näitä kokenut kun on pari kuukautta mennyt vajailla yöunilla ja stressatessa.
Nämä ei kuitenkaan selitä AIVAN kaikkea vaikka kyllä suurimmanosan. Olen skeptinen ihminen ja kyllä minä muiden kokemukset haluan selittää harhoilla tai muilla koska en usko ennen kuin itse koen. Mutta sitten kun sitä kokee outoa (ja missä joku toinen on kokemassa samaa) eikä löydä mitään selitystä asialle niin sitten voin olla vakuuttunut. Nämä asiat on hyvin henkilökohtaisia, sitä on hyvin vaikea kenenkään muun täysin kuitata harhana varsinkaan kokijalle itselleen. Eikä se nyt ketään muuta haittaa jos joku muuten terve ihmine uskoo vaikka nyt kummituksiin. Mutta ylipäätään ihan missä tahansa asiassa mikä on vastoin yleistämielipidettä tai kokemusta on hyvin vaikea saada ymmärrystä muilta. Jos vastaavaa ei ole kokenut niin ei toisen juttuja usko koska ne ei käy oman maailmankuvan kanssa yksiin. Sen huomaa ihan ns. maalisissakin asioissa.
Totta, mutta aidon tuntuinen kokemus voi silti olla harhaa vaikka sen kokisi useampi ihminen. Sehän se onkin mielenkiintoista, miten kokemus oikeasti tapahtuu aivoissa. Olen todistanut myös paljon kummallisempia asioita, kuten jälkiä jättäneitä poltergeisteja ym, mutta niiden syntyä ei vielä tiedetä. Siksi odotan paljon tieteelliseltä tutkimukselta, ja mitä elinaikanamme vielä saadaan selville.
No kaikkein helpoin selitys: harha!
Harhaksi voidaan selittää kaikki. Mutta mitä se on, silloin kun kyseessä ei ole pähtynyt eikä psyykenlääkkeitä käyttävä ihminen, ei mielisairas, ei skitsofreenikko, ei millään lailla sairas eikä uupunut ihminen, joka yhtäkkiä kokee jotain sellaista, mikä ei ole luonnonlakien mukaista? Harha, jonka kokee usea ihminen samalla kertaa? Edes olematta millään lailla toistensa kanssa tekemisissä? Tietämättä edes, että joku toinenkin kokee saman asian samaan aikaan? Aika erikoinen ajatus, että joidenkin toisistaan tietämättömien ihmisten aivot alkavat jotenkin synkronoida keskenään tuottamaan harhan. Ja tähän saatetaan tarvita useita ihmisiä yhtä aikaa, jopa kymmeniä, ja jopa eläimiä.
Odottelemme sitten vain.
Minulla ei ole ollut koskaan mitään rajatilakokemuksia eikä koskaan mitään vain osittain näkyviä harhakuvia. Mutta outoja kohtaamisia on ollut, selittämättömiä, mutta mielenkiintoisia. Kaikki ovat tapahtuneet keskellä päivää ja normiolosuhteissa. Olen asunut lapsena paikassa, jonka kohdalta on myöhemmin löytynyt merkkejä rautakautisesta asutuksesta ja lähellä olevasta lehdosta rautakautinen kalmisto. siellä oli paljon oudon näköisiä kivimuodostelmia, pihassamme oli myös neliskanttinen matala kivi, jonka päällä ei voinut istua, leikkiä sen ympärillä kyllä saatoimme ja pitää sitä kotileikeissä pöytänä, mutta sen päälle oli kauhean vaikea mennä ja aikuiset, jotka yrittivät istahtaa sen päälle, saivat jonkun pahan olon kohtauksen tai tunsivat, kuin heitä työnnettäisiin pois. Kukaan ei istunut siinä kovin kauaa. Kerran yksi teini-ikäinen poika päätti loikata kiven päälle, mutta putosi ilmasta istualleen maahan ja kysyi hämmästyneenä, kuka häntä löi vatsaan.
Kyllä, harha. Ihan rehellisesti. Yhtä hyvin voisi puhua aivojen reaktiosta.
Samassa porukassa viihtyvien,tai keskenään sukua olevien ihmisten kesken ei ole mikään ihme, jos kuullaan ja nähdään yhdessä väärin tai olemattomia.
Minunkin suvussani ja perheessäni on sattunut sellaista. Lisäksi olen nähnyt samoja unia kuin sisarukset vaikka eri aikoina. Tietysti lähipiirissä ollaan jossain synkassa.
Kuten mainitsin, olen kokenut mm. poltergeistia ja paljon kummempaakin. Osa on ollut harhaa, osa ei.
Mitä tulee hankalasti kököttävään kiveen, luulisi kyse olevan samasta ilmiöstä kuin entisessä Linnanmäen Vekkulan painehuoneessa: väärä kulma, joka vaikuttaa painon mukaan. Jotkut ikivanhat ihmisen jäänteet ovat aikaa sitten hävinneet, eikä sen ajan riiteissä ollut sen enempää taikaa kuin nykyisissäkään. Onhan nyt joka paikassa kuoltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän myös tuntemattomat ihmiset kokevat samoja asioita, koska eivät ne aivot nyt niin paljon eroa toisistaan. Myös luonnonilmiöt kuten maan tärinä vaikuttavat asiaan. Ehkä myös magneettisuus.
Mihin kaikki ulkomailta lähetetty posti häviää? Minulle ei tule koskaan yhtään korttia perille jotka on lähetetty jostain ulkomailta. Esimerkkejä: ystävän häämatka, lähetti kortit minulle ja anopille sekä äidilleen. Minun korttini ei koskaan tullut perille. Muille tuli. Naapurin lähettämiä kortteja 2 kpl eri paikoista. Eivät koskaan tulleet perille. Veljen lähettämä kortti, laittoi äidille ja meille sisaruksille, muut saivat korttinsa, minä en..
Eri osoitteissa olen asunut joten ei ole siitä kiinni. Meille on myös tullut postia ulkomailta lasten nimellä, mutta aina jos laittaa minun nimelläni niin kortti katoaa jonnekin
Miten mulla voi olla lähes joka asiassa huono onni. Kaikki mihin ei itse voi vaikuttaa menee metsään. Olen aina ihmetellyt tätä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti sekaisin kirjoitti:
Jatkuu...
Vielä yksi asia, mikä tapahtui muuttopäätöksemme aikana, eli asuimme vielä tuossa oudossa asunnossa. Olin odottamassa bussia kotiin vilkkaalla kadulla. Kukaan ei kiinnittänyt kanssaihmisiin mitään huomiota, kuten bussin odottamiseen kuuluu. Räpläsin jotain puhelimellani, kun yhtäkkiä hyvin tummaihoinen, keski-iän ylittänyt naishenkilö tuli seisomaan viereeni. Tunsin hänen pistävän katseeni kasvoillani, ja ajattelin, että taasko joku mt-vikainen (hehheh, pata kattilaa soimaa?) hullu siinä kyylää. Vilkaisin naista, ja hän sanoi jotain kielellä, jota en tunnistanut. Tuijotti minua kuin jotain paholaista konsanaan. Yhtäkkiä hän kaivoi laukustaan SUOLAA, ja rupesi heittelemään sitä päälleni samalla jotain mutisten. Muut pysäkillä olijat seurasivat tilannetta hieman huvittuneina, mutta itse koin tämän todella ahdistavana. En todellakaan ole mikään pelottavan näköinen tai oloinen nainen, enkä ollut käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti... Siltikin, tämän naisen katseesta päätellen olin Saatanasta seuraava. Siirryin hämilläni kauemmas naisesta, mutta tunsin silti hänen läpitunkevan katseensa joidenkin metrien päästä. Hetken kuluttua bussini saapui, ja olin helpottunut, kun hän ei kiivennyt samaan linja-autoon. Myöhemmin kotona luin, että suolan heittäminen on pahojen henkien karkottamista tietyissä kulttuureissa. Jäi jotenkin outo olo tuosta.Tämä oli siis outo kokemukseni tuosta hirveästä asunnosta. Itsestäni (ja poikaystävästäni) tuntui aivan siltä, kuin se olisi jo alun alkaenkin ollut jotenkin "paha." Kun muutimme pois, elämä sujui taas aika normaalisti, emme kiukutelleet toisillemme jne. ja painajaiset päättyivät kuin seinään. Seinästä tulikin mieleeni, että onko olemassa niin vahvaa hometta, että se voi todella sekoittaa ihmisten päät tällä tavalla? Ja jos on, niin mitä ihmeen hermomyrkkyä se oikein on? Tämä homekasvusto on ainoa asia kämpässä, joka asiaa voisi selittää (ei tosin tuota em. naista). Kissamme kuolema oli kuulemma hyvin äkillinen sydänkohtaus, näin sanottiin ruumiinavauksen jälkeen. Voiko home vaikuttaa näin, etenkin, kun emme altistuneet sille kuin joitain kuukausia?
Joka tapauksessa kammottava ajanjakso elämissämme. Ikävöin rakasta kissaamme, mutta toisaalta yritän lohduttautua sillä, että ehkä sen kuolema ei ollut turha. En varmaankaan saa koskaan tietää.
Tuossa edellisessä asunnossa asuu nyt uusi pariskunta, tekisi mieli käydä kysymässä heiltä, josko ovat kokeneet mitään outoa... Mutta taidanpa jättää väliin, etten saa ihan hullun mainetta tässä naapurustossa.
Home aiheuttaa paljon terveysongelmia. Olen kuullut jopa muistiongelmista ja sähköyliherkkyydestä, puhumattakaan tavallisemmista vaivoista kuten nenäverenvuoto. Jos joku asuu hometalossa, sen haistaa jo vaatteista. Itse siihen tottunut ei aina huomaa.
Sähköyliherkkyys on luulotautia.
Niin oli homeherkkyys ja veren hiivatulehduskin vielä hetki sitten.
Miten selität, että homesairaat -jotka siis ihan ovat saaneet sairausstatuksen- niin usein oireilevat sähköstä?Luulotautia luulotaudin päälle.
Miksi lääkehoito on sitten tehonnut niihin? Hiivaa on ihmisessä luonnostaan. Se voi aiheuttaa ulkoista ja sisäistä tulehdusta. Muuallekin kuin genitaaleihin.
Kyllähän mielenkin sairauksia voidaan hoitaa lääkkeillä. Joko täsmälääkityksellä tai plaseboefektillä. Minullakin on sähköyliherkäksi itseään nimittävä kaveri, jota häiritsee sähkö ainoastaan niissä laitteissa joita hänellä ei ole varaa ostaa itselleen. Ei kehtaa myöntää olevansa PA. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin kaikki ulkomailta lähetetty posti häviää? Minulle ei tule koskaan yhtään korttia perille jotka on lähetetty jostain ulkomailta. Esimerkkejä: ystävän häämatka, lähetti kortit minulle ja anopille sekä äidilleen. Minun korttini ei koskaan tullut perille. Muille tuli. Naapurin lähettämiä kortteja 2 kpl eri paikoista. Eivät koskaan tulleet perille. Veljen lähettämä kortti, laittoi äidille ja meille sisaruksille, muut saivat korttinsa, minä en..
Eri osoitteissa olen asunut joten ei ole siitä kiinni. Meille on myös tullut postia ulkomailta lasten nimellä, mutta aina jos laittaa minun nimelläni niin kortti katoaa jonnekin
Ehkä sinulle ei ole oikeasti lähetetty kortteja, mutta kyseiset henkilöt sanovat lähettäneensä sinulle kortit, koska tietävät, että sinulle tulee paha mieli jos kertoo, että korttia ei ole oikeasti lähetetty.
Oletko mielensäpahoittaja? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin kaikki ulkomailta lähetetty posti häviää? Minulle ei tule koskaan yhtään korttia perille jotka on lähetetty jostain ulkomailta. Esimerkkejä: ystävän häämatka, lähetti kortit minulle ja anopille sekä äidilleen. Minun korttini ei koskaan tullut perille. Muille tuli. Naapurin lähettämiä kortteja 2 kpl eri paikoista. Eivät koskaan tulleet perille. Veljen lähettämä kortti, laittoi äidille ja meille sisaruksille, muut saivat korttinsa, minä en..
Eri osoitteissa olen asunut joten ei ole siitä kiinni. Meille on myös tullut postia ulkomailta lasten nimellä, mutta aina jos laittaa minun nimelläni niin kortti katoaa jonnekinEhkä sinulle ei ole oikeasti lähetetty kortteja, mutta kyseiset henkilöt sanovat lähettäneensä sinulle kortit, koska tietävät, että sinulle tulee paha mieli jos kertoo, että korttia ei ole oikeasti lähetetty.
En tiedä miten hyvin muiden jakelufirmojen kuin maan virallisen postin postit tulevat ulkomailta Suomeen. Me kerran erehdyimme ostamaan jonkin jakelufirman ”postimerkkejä”, kortit tulivat tosin perille, mutta vasta kahden kuukaudenn kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti sekaisin kirjoitti:
Jatkuu...
Vielä yksi asia, mikä tapahtui muuttopäätöksemme aikana, eli asuimme vielä tuossa oudossa asunnossa. Olin odottamassa bussia kotiin vilkkaalla kadulla. Kukaan ei kiinnittänyt kanssaihmisiin mitään huomiota, kuten bussin odottamiseen kuuluu. Räpläsin jotain puhelimellani, kun yhtäkkiä hyvin tummaihoinen, keski-iän ylittänyt naishenkilö tuli seisomaan viereeni. Tunsin hänen pistävän katseeni kasvoillani, ja ajattelin, että taasko joku mt-vikainen (hehheh, pata kattilaa soimaa?) hullu siinä kyylää. Vilkaisin naista, ja hän sanoi jotain kielellä, jota en tunnistanut. Tuijotti minua kuin jotain paholaista konsanaan. Yhtäkkiä hän kaivoi laukustaan SUOLAA, ja rupesi heittelemään sitä päälleni samalla jotain mutisten. Muut pysäkillä olijat seurasivat tilannetta hieman huvittuneina, mutta itse koin tämän todella ahdistavana. En todellakaan ole mikään pelottavan näköinen tai oloinen nainen, enkä ollut käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti... Siltikin, tämän naisen katseesta päätellen olin Saatanasta seuraava. Siirryin hämilläni kauemmas naisesta, mutta tunsin silti hänen läpitunkevan katseensa joidenkin metrien päästä. Hetken kuluttua bussini saapui, ja olin helpottunut, kun hän ei kiivennyt samaan linja-autoon. Myöhemmin kotona luin, että suolan heittäminen on pahojen henkien karkottamista tietyissä kulttuureissa. Jäi jotenkin outo olo tuosta.Tämä oli siis outo kokemukseni tuosta hirveästä asunnosta. Itsestäni (ja poikaystävästäni) tuntui aivan siltä, kuin se olisi jo alun alkaenkin ollut jotenkin "paha." Kun muutimme pois, elämä sujui taas aika normaalisti, emme kiukutelleet toisillemme jne. ja painajaiset päättyivät kuin seinään. Seinästä tulikin mieleeni, että onko olemassa niin vahvaa hometta, että se voi todella sekoittaa ihmisten päät tällä tavalla? Ja jos on, niin mitä ihmeen hermomyrkkyä se oikein on? Tämä homekasvusto on ainoa asia kämpässä, joka asiaa voisi selittää (ei tosin tuota em. naista). Kissamme kuolema oli kuulemma hyvin äkillinen sydänkohtaus, näin sanottiin ruumiinavauksen jälkeen. Voiko home vaikuttaa näin, etenkin, kun emme altistuneet sille kuin joitain kuukausia?
Joka tapauksessa kammottava ajanjakso elämissämme. Ikävöin rakasta kissaamme, mutta toisaalta yritän lohduttautua sillä, että ehkä sen kuolema ei ollut turha. En varmaankaan saa koskaan tietää.
Tuossa edellisessä asunnossa asuu nyt uusi pariskunta, tekisi mieli käydä kysymässä heiltä, josko ovat kokeneet mitään outoa... Mutta taidanpa jättää väliin, etten saa ihan hullun mainetta tässä naapurustossa.
Home aiheuttaa paljon terveysongelmia. Olen kuullut jopa muistiongelmista ja sähköyliherkkyydestä, puhumattakaan tavallisemmista vaivoista kuten nenäverenvuoto. Jos joku asuu hometalossa, sen haistaa jo vaatteista. Itse siihen tottunut ei aina huomaa.
Sähköyliherkkyys on luulotautia.
Niin oli homeherkkyys ja veren hiivatulehduskin vielä hetki sitten.
Miten selität, että homesairaat -jotka siis ihan ovat saaneet sairausstatuksen- niin usein oireilevat sähköstä?Luulotautia luulotaudin päälle.
Miksi lääkehoito on sitten tehonnut niihin? Hiivaa on ihmisessä luonnostaan. Se voi aiheuttaa ulkoista ja sisäistä tulehdusta. Muuallekin kuin genitaaleihin.
Kyllähän mielenkin sairauksia voidaan hoitaa lääkkeillä. Joko täsmälääkityksellä tai plaseboefektillä. Minullakin on sähköyliherkäksi itseään nimittävä kaveri, jota häiritsee sähkö ainoastaan niissä laitteissa joita hänellä ei ole varaa ostaa itselleen. Ei kehtaa myöntää olevansa PA. Surullista.
Hiivalääkkeet tehoavat hiivasoluihin ja niiden aiheuttamiin tulehduksiin. Eivät mieleen.
Miksi olin sairaalassa 11-vuotiaana 2 vkoa?Minulle tehtiin gynekologisia tutkimuksia ja otettiin verta, äiti itki aina vierailulle tullessaan hysteerisesti. Kun pääsin kotiin asiasta ei enää puhuttu, äiti suuttuu jos koetan ottaa tuon syksyn puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olin sairaalassa 11-vuotiaana 2 vkoa?Minulle tehtiin gynekologisia tutkimuksia ja otettiin verta, äiti itki aina vierailulle tullessaan hysteerisesti. Kun pääsin kotiin asiasta ei enää puhuttu, äiti suuttuu jos koetan ottaa tuon syksyn puheeksi.
Kai nyt tuon ikäinen osaisi itse kysellä tuollaista asiaa joltakin, vaikka hoitajilta jos vanhemmat ei kerro mitään. On myös erittäin oudot vanhemmat jos ei mitään asiasta puhuisi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olin sairaalassa 11-vuotiaana 2 vkoa?Minulle tehtiin gynekologisia tutkimuksia ja otettiin verta, äiti itki aina vierailulle tullessaan hysteerisesti. Kun pääsin kotiin asiasta ei enää puhuttu, äiti suuttuu jos koetan ottaa tuon syksyn puheeksi.
Voisko olla niin, että sinua olisi käytetty seksuaalisesti hyväksi? Jos se on ollut vanhemmillesi ja erityisesti äidillesi niin järkyttävä asia, että hän ei ole pystynyt puhumaan asiasta. Sitä on voitu pitää myös sopimattomana puheenaiheena lasten kanssa, koska ainakin ennen seksuaalisuuteen liityvistä asioista vaiettiin eikä niistä ilmeisesti saanut puhua ainakaan lasten kanssa, koska sitä pidettiin sopimattomana ja lapset haluttiin pitää niistä asioista tietämättöminä. Olet ehkä myös jotenkin alitajuisesti unohtanut hyväksikäytön. Niin voi kai tapahtua, jos ihmiselle tapahtuu jotain kovin traumaattista että hänen mielensä suojaa häntä niiltä asioilta siten, että hän unohtaa ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olin sairaalassa 11-vuotiaana 2 vkoa?Minulle tehtiin gynekologisia tutkimuksia ja otettiin verta, äiti itki aina vierailulle tullessaan hysteerisesti. Kun pääsin kotiin asiasta ei enää puhuttu, äiti suuttuu jos koetan ottaa tuon syksyn puheeksi.
Minkä ikäinen olet? Täysi-ikäisenä on viimeistään mahdollisuus saada nähtäväksi koko potilashistorian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokrasimme 5v sitten ystäväporukalla (minä, ystäväni kihlattunsa kanssa ja tämän kihlatun samaa sukupuolta oleva serkku) todella karmean kesämökin. Minä nukuin ylhäällä jossa oli ullakko ja komeroon tehty vessa, alakerrassa oli yksi makuuhuone ja yhdistetty olohuone/keittiö. Pihalla puusauna, ulkohuussi ja grillikatos, vieressä umpeekasvanut pelto jonka halki vei hädin tuskin erottuva polku rantaan. Rannassa oli palaneen rakennuksen, todennäköisesti saunan jäänteet sekä laituri. Ihan kiva paikka MUTTA :
- Kuulin unta odottellessa jonkun kiipeävän portaita kopisevissa kengissä, kun huusin että kuka siellä askeleet lähtivät vauhdilla alas. Aamulla kukaan ei tunnustanut käyneensä siellä yöllä.
- Ystäväni alkoi itkeä saunassa hysteerisesti ja hoki ettei tiedä mikä hänen on, olo helpottui kun pääsi takaisin taloon. Ei menkat tulossa, masennusta tai mitään järkevää syytä, tuli vain yhtäkkiä kuulemma suui suru.
- Seurueemme toinen miespuolinen meni päivällisellä oudon näköiseksi ja tokaisi äkkiä " multiin kaikki", jälkeenpäin oli yhtä hämillään kuin saunassa itkenyt ystäväni että mitä ihmettä tapahtui? Miksi minä noin sanoin ?
- Pariskunta meni kahdestaan iltauinnille ja sanoivat laiturin alkaneen heilua ja keikkua hulluna, samaan aikaan palaneesta rakennuksesta tuli savua.
- Olin laittamassa kahvia tippumaan kun joku nauroi keittiön ikkunan takana todella kovaa , menin katsomaan mutta en nähnyt muuta kuin pitkää heinää kasvavan niityn ja loppuseurue oli pihalla grillaamassa.
- Olohuoneessa nukkunut mies sanoi katselleensa yöllä tummaa ihmishahmoa joka oli liikkunut luonnottoman nopeasti niityllä edestakasin.
- Me naiset istuimme portailla tupakalla ja miehet olivat saunassa, kun auton valot menivät päälle ja varashälytin alkoi huutaa.
- Toinen miehistä löysi vanhanaikaisen miestenpyörän ja lähti vitsillä tekemään pyörälenkin, tuli takaisin kalpeana ja sanoi tunteneensa kun joku hyppäsi tarakalle ja istui siinä vaikka ketään ei näkynyt.
Kaikki olemme selväjärkisiä, aikuisia ihmisiä joilla ei ole mielenterveysongelmia, alkoholia emme myöskään käyttäneet mitenkään runsaasti eikä kukaan käytä mitään muuta. Siinä mökissä oli jotain vikaa. Näin lievästi sanottuna..
Nyt tiedän, mitä teit viime kesänä...
Liikkuva ihmishahmo voi olla paitsi ihminen, ihan mikä tahansa eläin tms, mitä ei sumussa erota.
Nauravaa ääntä pitävät mm. linnut.
Savu voi olla kosteutta, itikoita tai hometta.
Laho laituri keikkuu ja painuu pohjaan ihmisten painosta.
Hälyttimet ja muu auton sähköinen mekaniikka toimii joskus itsekseen, etenkin kosteassa.
Vanha pyörä romahtanee jos sitä pitkän ruostumisen jälkeen käyttää, tai ilmat pihisevät haperoista renkaista.
Portaissa voi kolistaa vaikka rotta tai ihminen joka ei myönnä olleensa liikkeellä.
Vahassa synkässä paikassa masentuu ja ahdistuu, jos on vähänkin herkkä.Ja mistä kaikki alapeukut? Se se vasta on arvoitus.
Tarina todella kuulostaa liian käsikirjoitetulta ollakseen totta.Juuri tällaisten kieltäjien takia ihmiset vaikenevat kokemuksistaan.
Olen kerran kirjoittanut kohtaamastani selittämättömästä ilmiöstä eräälle toiselle palstalle. Sain aivan käsittämättömiä vastauksia, minut leimattiin ties miksi ja se, mitä näin, selitettiin aivan järjettömillä argumenteilla. Oli tosiaan mielikuvitusta näillä ihmisillä! Jos niistä kaikista syistä, mitä minulle siinä "tosiasioina" esitettiin, voisi oikeasti tapahtua moisia ilmiöitä, eläisimme varsin kummallisessa maailmassa.
Minulla on ns. selittämättömiä kokemuksia lapsesta asti. Siskollani samoin. Vain keskenämme olemme voineet näistä puhua. Muut saavat sanoa ja olla mitä mieltä tahansa, meillä on varmuus siitä, että jonkinlainen henkimaailma ympäröi meitä koko ajan. Sen toiminta on arvoituksellista, mutta joskus kummallisen loogista. Mutta mitään selitystä sille, mitä se kaikki on ja miksi, emme ole saaneet. Luulenpa, että ihmisen ei ole tarkoitus sitä tietääkään.
En usko henkimaailmaan. Tiedän, että iso osa omistakin kokemuksistani on aivoperäisiä ja monet muut saman ikäiset kokevat samoja. Ne liittyvät ikääntymiseen ja kehon muuttumiseen.
Olen nähnyt ja todistanut myös paljon sellaista, mitä ei nykytiede osaa selittää. Entinen läheiseni, joka oli mt -ongelmainen, aiheutti näitä paljon. Poltergeistia jne.Uskon ehkä geenimuistiin ja kvanttiaivoihin, mutta itsekin vanhoissa taloissa asuneena tiedän mitä luonnollista "kummittelua" niissä tapahtuu. On lapsellista luulla että jossain automaattisesti kummittelee, kun tuntuu samalta kuin jossain vanhassa jutussa tai elokuvassa.
Lisään vielä, ettei kaikki johdu vanhenemisesta, vaan ihan stressistä. Esim. ihmishahmojen näkeminen. Usein ne eivät näy täysin. Näin niitä nuorena ja lapseni näki pari kertaa, kun oli haastava elämänvaihe. Lapsen isä näki pienestä asti yhtä sun toista ilmeisesti perinnöllisistä syistä ja stressin takia.
Ohhoh. Että stressistä.
Ja "usein ne eivät näy täysin." Miten usein?
Aivotoiminnallaan voi selittää paljon, mutta miten selität ilmiön, jonka kokee usea ihminen samanaikaisesti? Äläkä nyt vain ala tuputtaa ainoana totuutena sitä, että kun yksi kokee jotain ja ilmaisee sen, niin toisetkin menee samaan tilaan ja hekin muka kokee jotain jne. Ihan varmaan näinkin voi tapahtua ja onhan olemassa sellainenkin ilmiö kuin joukkopsykoosi. Ja myös hypnoosi, mutta siinä ollaan jo vierailla vesillä tähän asiaan nähden.
Miten selittää aivotoiminnalla sen, että jostakin ilmiöstä jää tulos tai näkyvä jälki? Olen itse asiassa koko ikäni yrittänyt selvittää näitä ilmiöitä, etsinyt selitystä. Nuo sinun selityksesi on vain yksi monen monista eikä selitä kuin osan. On niin monenlaista koulukuntaa. Siksi olen sanonut itseni irti niistä kaikista. Nämä ilmiöt ei ole saumattomasti sopineet mihinkään muiden ihmisten sen paremmin järkiperäisiin kuin huuhaa-selityksiinkään.
Parempi on pitää asiat itsellään. Väsyttää vain niin kovasti ihmisten into vain lytätä kaikki tai vähätellä tai selitellä omilla, joskus aivan hullunkurisilla väitteillään. Totta kai ikääntyminen tuo omat piirteensä, vanha tätinikin kuolinvuoteellaan kertoili vallan lennokkaita tarinoita.
Ja kyllähän näissä asioissa pitää olla myös suodatin päällä. Paljon huijareita liikkuu näillä saroilla ja myös sairaita ihmisiä.
Sekä minä että lapseni olemme eri aikoina nähneet ihmishahmoja, jotka eivät näy kokonaan. Puuttuu osa päätä tms. Lapsi näki isänsä kuoleman jälkeen pariin kertaan isän näköisen hahmon ilman kasvoja, se oli musta.
Muuten hän näki hassuja harhoja joskus, kuten sängyn alta kurkkaavia ihmisiä.
Kun kävin äsken vanhan kotini pihalla ennen kuin se purettiin, olin näkevinäni jotain oman isävainajani kaltaista, samalla tavalla repaleisen hahmon. Niitä on näkynyt silloin tällöin teinistä asti kun on ollut stressiä. Ja EI, nämä eivät olleet mitään muuta kuin painostavan tilanteen aiheuttamia hallusinaatioita. Väsyneenä näen joskus vilahduksia, ainakin kun on hämärää. Useat aaveet kun ovat silmien ns. flimmausta.En näe sitä mahdollisuutta, että kukaan tai mikään olisi luonut henkimaailmoja samalla kuin maapallo on todistetusti kehittynyt. Me olemme itse luoneet sen ja tuhat eri selitystä ajatuksiemme ja aivojemme ilmiöille. Jos olet joskus kuullut, niin rajatilakokemuksetkin ovat samankaltaisia mutta kulttuurisidonnaisia.
En ole tuo kenelle vastasit mutta haluan vain sanoan näin sivusta seuranneena, että nuo sinun tapaukset ovatkin selkeitä harhoja ja luulisi kaikkien ymmärtävän että tuollaiset vilaukset tai ääreisnäön rajamailla näkyvät tummat tai ns. selkeät hahmot ovat aivojen temppuiluja. Eräskin kaverini sanoi näkevänsä tumman hahmon sivusilmällä silloin tällöin ja kun katsoo kohti niin se on kadonnut. Minusta selvä harha. Samoin kuin ne missä näkee hahmon, mutta kun katsoo muualle ja takaisin niin hahmo on poissa. Jälleen minusta harha. Korvatkin saattavat "kuulla" omiaan mikä on näitä aivojen temppuiluja väsyneenä, stressaantuneena tai juuri nukahdettaessa. Itsekkin olen lähiaikoina näitä kokenut kun on pari kuukautta mennyt vajailla yöunilla ja stressatessa.
Nämä ei kuitenkaan selitä AIVAN kaikkea vaikka kyllä suurimmanosan. Olen skeptinen ihminen ja kyllä minä muiden kokemukset haluan selittää harhoilla tai muilla koska en usko ennen kuin itse koen. Mutta sitten kun sitä kokee outoa (ja missä joku toinen on kokemassa samaa) eikä löydä mitään selitystä asialle niin sitten voin olla vakuuttunut. Nämä asiat on hyvin henkilökohtaisia, sitä on hyvin vaikea kenenkään muun täysin kuitata harhana varsinkaan kokijalle itselleen. Eikä se nyt ketään muuta haittaa jos joku muuten terve ihmine uskoo vaikka nyt kummituksiin. Mutta ylipäätään ihan missä tahansa asiassa mikä on vastoin yleistämielipidettä tai kokemusta on hyvin vaikea saada ymmärrystä muilta. Jos vastaavaa ei ole kokenut niin ei toisen juttuja usko koska ne ei käy oman maailmankuvan kanssa yksiin. Sen huomaa ihan ns. maalisissakin asioissa.
Totta, mutta aidon tuntuinen kokemus voi silti olla harhaa vaikka sen kokisi useampi ihminen. Sehän se onkin mielenkiintoista, miten kokemus oikeasti tapahtuu aivoissa. Olen todistanut myös paljon kummallisempia asioita, kuten jälkiä jättäneitä poltergeisteja ym, mutta niiden syntyä ei vielä tiedetä. Siksi odotan paljon tieteelliseltä tutkimukselta, ja mitä elinaikanamme vielä saadaan selville.
No kaikkein helpoin selitys: harha!
Harhaksi voidaan selittää kaikki. Mutta mitä se on, silloin kun kyseessä ei ole pähtynyt eikä psyykenlääkkeitä käyttävä ihminen, ei mielisairas, ei skitsofreenikko, ei millään lailla sairas eikä uupunut ihminen, joka yhtäkkiä kokee jotain sellaista, mikä ei ole luonnonlakien mukaista? Harha, jonka kokee usea ihminen samalla kertaa? Edes olematta millään lailla toistensa kanssa tekemisissä? Tietämättä edes, että joku toinenkin kokee saman asian samaan aikaan? Aika erikoinen ajatus, että joidenkin toisistaan tietämättömien ihmisten aivot alkavat jotenkin synkronoida keskenään tuottamaan harhan. Ja tähän saatetaan tarvita useita ihmisiä yhtä aikaa, jopa kymmeniä, ja jopa eläimiä.
Odottelemme sitten vain.
Minulla ei ole ollut koskaan mitään rajatilakokemuksia eikä koskaan mitään vain osittain näkyviä harhakuvia. Mutta outoja kohtaamisia on ollut, selittämättömiä, mutta mielenkiintoisia. Kaikki ovat tapahtuneet keskellä päivää ja normiolosuhteissa. Olen asunut lapsena paikassa, jonka kohdalta on myöhemmin löytynyt merkkejä rautakautisesta asutuksesta ja lähellä olevasta lehdosta rautakautinen kalmisto. siellä oli paljon oudon näköisiä kivimuodostelmia, pihassamme oli myös neliskanttinen matala kivi, jonka päällä ei voinut istua, leikkiä sen ympärillä kyllä saatoimme ja pitää sitä kotileikeissä pöytänä, mutta sen päälle oli kauhean vaikea mennä ja aikuiset, jotka yrittivät istahtaa sen päälle, saivat jonkun pahan olon kohtauksen tai tunsivat, kuin heitä työnnettäisiin pois. Kukaan ei istunut siinä kovin kauaa. Kerran yksi teini-ikäinen poika päätti loikata kiven päälle, mutta putosi ilmasta istualleen maahan ja kysyi hämmästyneenä, kuka häntä löi vatsaan.
Kyllä, harha. Ihan rehellisesti. Yhtä hyvin voisi puhua aivojen reaktiosta.
Samassa porukassa viihtyvien,tai keskenään sukua olevien ihmisten kesken ei ole mikään ihme, jos kuullaan ja nähdään yhdessä väärin tai olemattomia.
Minunkin suvussani ja perheessäni on sattunut sellaista. Lisäksi olen nähnyt samoja unia kuin sisarukset vaikka eri aikoina. Tietysti lähipiirissä ollaan jossain synkassa.
Kuten mainitsin, olen kokenut mm. poltergeistia ja paljon kummempaakin. Osa on ollut harhaa, osa ei.
Mitä tulee hankalasti kököttävään kiveen, luulisi kyse olevan samasta ilmiöstä kuin entisessä Linnanmäen Vekkulan painehuoneessa: väärä kulma, joka vaikuttaa painon mukaan. Jotkut ikivanhat ihmisen jäänteet ovat aikaa sitten hävinneet, eikä sen ajan riiteissä ollut sen enempää taikaa kuin nykyisissäkään. Onhan nyt joka paikassa kuoltu.
Hohhoijjaa. En osta. Kaiken selität aivoilla, mutta valitettavasti elottomilla esineillä ei ole aivoja joihin vaikuttaa. Joo, olen käynyt aikanaan Vekkulassa, no eipä ollut samankaltainen asia ollenkaan. Kivi oli erittäin matala ja ihan suora, siinä ei mikään kulma mihinkään vaikuta. Eri asia, jos maisema ympärillä olisi ollut vinossa. Yksi kivi oli ihan samanlainen, mutta vaan sivusta osa murentunut. Sen päällä pystyi ihan hyvin olemaan. Ja pihakin oli ihan suora. Tuon Vekkula-ilmiön tunnen, mutta ei todellakaan sovi tähän. Mutta kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokrasimme 5v sitten ystäväporukalla (minä, ystäväni kihlattunsa kanssa ja tämän kihlatun samaa sukupuolta oleva serkku) todella karmean kesämökin. Minä nukuin ylhäällä jossa oli ullakko ja komeroon tehty vessa, alakerrassa oli yksi makuuhuone ja yhdistetty olohuone/keittiö. Pihalla puusauna, ulkohuussi ja grillikatos, vieressä umpeekasvanut pelto jonka halki vei hädin tuskin erottuva polku rantaan. Rannassa oli palaneen rakennuksen, todennäköisesti saunan jäänteet sekä laituri. Ihan kiva paikka MUTTA :
- Kuulin unta odottellessa jonkun kiipeävän portaita kopisevissa kengissä, kun huusin että kuka siellä askeleet lähtivät vauhdilla alas. Aamulla kukaan ei tunnustanut käyneensä siellä yöllä.
- Ystäväni alkoi itkeä saunassa hysteerisesti ja hoki ettei tiedä mikä hänen on, olo helpottui kun pääsi takaisin taloon. Ei menkat tulossa, masennusta tai mitään järkevää syytä, tuli vain yhtäkkiä kuulemma suui suru.
- Seurueemme toinen miespuolinen meni päivällisellä oudon näköiseksi ja tokaisi äkkiä " multiin kaikki", jälkeenpäin oli yhtä hämillään kuin saunassa itkenyt ystäväni että mitä ihmettä tapahtui? Miksi minä noin sanoin ?
- Pariskunta meni kahdestaan iltauinnille ja sanoivat laiturin alkaneen heilua ja keikkua hulluna, samaan aikaan palaneesta rakennuksesta tuli savua.
- Olin laittamassa kahvia tippumaan kun joku nauroi keittiön ikkunan takana todella kovaa , menin katsomaan mutta en nähnyt muuta kuin pitkää heinää kasvavan niityn ja loppuseurue oli pihalla grillaamassa.
- Olohuoneessa nukkunut mies sanoi katselleensa yöllä tummaa ihmishahmoa joka oli liikkunut luonnottoman nopeasti niityllä edestakasin.
- Me naiset istuimme portailla tupakalla ja miehet olivat saunassa, kun auton valot menivät päälle ja varashälytin alkoi huutaa.
- Toinen miehistä löysi vanhanaikaisen miestenpyörän ja lähti vitsillä tekemään pyörälenkin, tuli takaisin kalpeana ja sanoi tunteneensa kun joku hyppäsi tarakalle ja istui siinä vaikka ketään ei näkynyt.
Kaikki olemme selväjärkisiä, aikuisia ihmisiä joilla ei ole mielenterveysongelmia, alkoholia emme myöskään käyttäneet mitenkään runsaasti eikä kukaan käytä mitään muuta. Siinä mökissä oli jotain vikaa. Näin lievästi sanottuna..
Nyt tiedän, mitä teit viime kesänä...
Liikkuva ihmishahmo voi olla paitsi ihminen, ihan mikä tahansa eläin tms, mitä ei sumussa erota.
Nauravaa ääntä pitävät mm. linnut.
Savu voi olla kosteutta, itikoita tai hometta.
Laho laituri keikkuu ja painuu pohjaan ihmisten painosta.
Hälyttimet ja muu auton sähköinen mekaniikka toimii joskus itsekseen, etenkin kosteassa.
Vanha pyörä romahtanee jos sitä pitkän ruostumisen jälkeen käyttää, tai ilmat pihisevät haperoista renkaista.
Portaissa voi kolistaa vaikka rotta tai ihminen joka ei myönnä olleensa liikkeellä.
Vahassa synkässä paikassa masentuu ja ahdistuu, jos on vähänkin herkkä.Ja mistä kaikki alapeukut? Se se vasta on arvoitus.
Tarina todella kuulostaa liian käsikirjoitetulta ollakseen totta.Juuri tällaisten kieltäjien takia ihmiset vaikenevat kokemuksistaan.
Olen kerran kirjoittanut kohtaamastani selittämättömästä ilmiöstä eräälle toiselle palstalle. Sain aivan käsittämättömiä vastauksia, minut leimattiin ties miksi ja se, mitä näin, selitettiin aivan järjettömillä argumenteilla. Oli tosiaan mielikuvitusta näillä ihmisillä! Jos niistä kaikista syistä, mitä minulle siinä "tosiasioina" esitettiin, voisi oikeasti tapahtua moisia ilmiöitä, eläisimme varsin kummallisessa maailmassa.
Minulla on ns. selittämättömiä kokemuksia lapsesta asti. Siskollani samoin. Vain keskenämme olemme voineet näistä puhua. Muut saavat sanoa ja olla mitä mieltä tahansa, meillä on varmuus siitä, että jonkinlainen henkimaailma ympäröi meitä koko ajan. Sen toiminta on arvoituksellista, mutta joskus kummallisen loogista. Mutta mitään selitystä sille, mitä se kaikki on ja miksi, emme ole saaneet. Luulenpa, että ihmisen ei ole tarkoitus sitä tietääkään.
En usko henkimaailmaan. Tiedän, että iso osa omistakin kokemuksistani on aivoperäisiä ja monet muut saman ikäiset kokevat samoja. Ne liittyvät ikääntymiseen ja kehon muuttumiseen.
Olen nähnyt ja todistanut myös paljon sellaista, mitä ei nykytiede osaa selittää. Entinen läheiseni, joka oli mt -ongelmainen, aiheutti näitä paljon. Poltergeistia jne.Uskon ehkä geenimuistiin ja kvanttiaivoihin, mutta itsekin vanhoissa taloissa asuneena tiedän mitä luonnollista "kummittelua" niissä tapahtuu. On lapsellista luulla että jossain automaattisesti kummittelee, kun tuntuu samalta kuin jossain vanhassa jutussa tai elokuvassa.
Lisään vielä, ettei kaikki johdu vanhenemisesta, vaan ihan stressistä. Esim. ihmishahmojen näkeminen. Usein ne eivät näy täysin. Näin niitä nuorena ja lapseni näki pari kertaa, kun oli haastava elämänvaihe. Lapsen isä näki pienestä asti yhtä sun toista ilmeisesti perinnöllisistä syistä ja stressin takia.
Ohhoh. Että stressistä.
Ja "usein ne eivät näy täysin." Miten usein?
Aivotoiminnallaan voi selittää paljon, mutta miten selität ilmiön, jonka kokee usea ihminen samanaikaisesti? Äläkä nyt vain ala tuputtaa ainoana totuutena sitä, että kun yksi kokee jotain ja ilmaisee sen, niin toisetkin menee samaan tilaan ja hekin muka kokee jotain jne. Ihan varmaan näinkin voi tapahtua ja onhan olemassa sellainenkin ilmiö kuin joukkopsykoosi. Ja myös hypnoosi, mutta siinä ollaan jo vierailla vesillä tähän asiaan nähden.
Miten selittää aivotoiminnalla sen, että jostakin ilmiöstä jää tulos tai näkyvä jälki? Olen itse asiassa koko ikäni yrittänyt selvittää näitä ilmiöitä, etsinyt selitystä. Nuo sinun selityksesi on vain yksi monen monista eikä selitä kuin osan. On niin monenlaista koulukuntaa. Siksi olen sanonut itseni irti niistä kaikista. Nämä ilmiöt ei ole saumattomasti sopineet mihinkään muiden ihmisten sen paremmin järkiperäisiin kuin huuhaa-selityksiinkään.
Parempi on pitää asiat itsellään. Väsyttää vain niin kovasti ihmisten into vain lytätä kaikki tai vähätellä tai selitellä omilla, joskus aivan hullunkurisilla väitteillään. Totta kai ikääntyminen tuo omat piirteensä, vanha tätinikin kuolinvuoteellaan kertoili vallan lennokkaita tarinoita.
Ja kyllähän näissä asioissa pitää olla myös suodatin päällä. Paljon huijareita liikkuu näillä saroilla ja myös sairaita ihmisiä.
Sekä minä että lapseni olemme eri aikoina nähneet ihmishahmoja, jotka eivät näy kokonaan. Puuttuu osa päätä tms. Lapsi näki isänsä kuoleman jälkeen pariin kertaan isän näköisen hahmon ilman kasvoja, se oli musta.
Muuten hän näki hassuja harhoja joskus, kuten sängyn alta kurkkaavia ihmisiä.
Kun kävin äsken vanhan kotini pihalla ennen kuin se purettiin, olin näkevinäni jotain oman isävainajani kaltaista, samalla tavalla repaleisen hahmon. Niitä on näkynyt silloin tällöin teinistä asti kun on ollut stressiä. Ja EI, nämä eivät olleet mitään muuta kuin painostavan tilanteen aiheuttamia hallusinaatioita. Väsyneenä näen joskus vilahduksia, ainakin kun on hämärää. Useat aaveet kun ovat silmien ns. flimmausta.En näe sitä mahdollisuutta, että kukaan tai mikään olisi luonut henkimaailmoja samalla kuin maapallo on todistetusti kehittynyt. Me olemme itse luoneet sen ja tuhat eri selitystä ajatuksiemme ja aivojemme ilmiöille. Jos olet joskus kuullut, niin rajatilakokemuksetkin ovat samankaltaisia mutta kulttuurisidonnaisia.
En ole tuo kenelle vastasit mutta haluan vain sanoan näin sivusta seuranneena, että nuo sinun tapaukset ovatkin selkeitä harhoja ja luulisi kaikkien ymmärtävän että tuollaiset vilaukset tai ääreisnäön rajamailla näkyvät tummat tai ns. selkeät hahmot ovat aivojen temppuiluja. Eräskin kaverini sanoi näkevänsä tumman hahmon sivusilmällä silloin tällöin ja kun katsoo kohti niin se on kadonnut. Minusta selvä harha. Samoin kuin ne missä näkee hahmon, mutta kun katsoo muualle ja takaisin niin hahmo on poissa. Jälleen minusta harha. Korvatkin saattavat "kuulla" omiaan mikä on näitä aivojen temppuiluja väsyneenä, stressaantuneena tai juuri nukahdettaessa. Itsekkin olen lähiaikoina näitä kokenut kun on pari kuukautta mennyt vajailla yöunilla ja stressatessa.
Nämä ei kuitenkaan selitä AIVAN kaikkea vaikka kyllä suurimmanosan. Olen skeptinen ihminen ja kyllä minä muiden kokemukset haluan selittää harhoilla tai muilla koska en usko ennen kuin itse koen. Mutta sitten kun sitä kokee outoa (ja missä joku toinen on kokemassa samaa) eikä löydä mitään selitystä asialle niin sitten voin olla vakuuttunut. Nämä asiat on hyvin henkilökohtaisia, sitä on hyvin vaikea kenenkään muun täysin kuitata harhana varsinkaan kokijalle itselleen. Eikä se nyt ketään muuta haittaa jos joku muuten terve ihmine uskoo vaikka nyt kummituksiin. Mutta ylipäätään ihan missä tahansa asiassa mikä on vastoin yleistämielipidettä tai kokemusta on hyvin vaikea saada ymmärrystä muilta. Jos vastaavaa ei ole kokenut niin ei toisen juttuja usko koska ne ei käy oman maailmankuvan kanssa yksiin. Sen huomaa ihan ns. maalisissakin asioissa.
Totta, mutta aidon tuntuinen kokemus voi silti olla harhaa vaikka sen kokisi useampi ihminen. Sehän se onkin mielenkiintoista, miten kokemus oikeasti tapahtuu aivoissa. Olen todistanut myös paljon kummallisempia asioita, kuten jälkiä jättäneitä poltergeisteja ym, mutta niiden syntyä ei vielä tiedetä. Siksi odotan paljon tieteelliseltä tutkimukselta, ja mitä elinaikanamme vielä saadaan selville.
No kaikkein helpoin selitys: harha!
Harhaksi voidaan selittää kaikki. Mutta mitä se on, silloin kun kyseessä ei ole pähtynyt eikä psyykenlääkkeitä käyttävä ihminen, ei mielisairas, ei skitsofreenikko, ei millään lailla sairas eikä uupunut ihminen, joka yhtäkkiä kokee jotain sellaista, mikä ei ole luonnonlakien mukaista? Harha, jonka kokee usea ihminen samalla kertaa? Edes olematta millään lailla toistensa kanssa tekemisissä? Tietämättä edes, että joku toinenkin kokee saman asian samaan aikaan? Aika erikoinen ajatus, että joidenkin toisistaan tietämättömien ihmisten aivot alkavat jotenkin synkronoida keskenään tuottamaan harhan. Ja tähän saatetaan tarvita useita ihmisiä yhtä aikaa, jopa kymmeniä, ja jopa eläimiä.
Odottelemme sitten vain.
Minulla ei ole ollut koskaan mitään rajatilakokemuksia eikä koskaan mitään vain osittain näkyviä harhakuvia. Mutta outoja kohtaamisia on ollut, selittämättömiä, mutta mielenkiintoisia. Kaikki ovat tapahtuneet keskellä päivää ja normiolosuhteissa. Olen asunut lapsena paikassa, jonka kohdalta on myöhemmin löytynyt merkkejä rautakautisesta asutuksesta ja lähellä olevasta lehdosta rautakautinen kalmisto. siellä oli paljon oudon näköisiä kivimuodostelmia, pihassamme oli myös neliskanttinen matala kivi, jonka päällä ei voinut istua, leikkiä sen ympärillä kyllä saatoimme ja pitää sitä kotileikeissä pöytänä, mutta sen päälle oli kauhean vaikea mennä ja aikuiset, jotka yrittivät istahtaa sen päälle, saivat jonkun pahan olon kohtauksen tai tunsivat, kuin heitä työnnettäisiin pois. Kukaan ei istunut siinä kovin kauaa. Kerran yksi teini-ikäinen poika päätti loikata kiven päälle, mutta putosi ilmasta istualleen maahan ja kysyi hämmästyneenä, kuka häntä löi vatsaan.
Kyllä, harha. Ihan rehellisesti. Yhtä hyvin voisi puhua aivojen reaktiosta.
Samassa porukassa viihtyvien,tai keskenään sukua olevien ihmisten kesken ei ole mikään ihme, jos kuullaan ja nähdään yhdessä väärin tai olemattomia.
Minunkin suvussani ja perheessäni on sattunut sellaista. Lisäksi olen nähnyt samoja unia kuin sisarukset vaikka eri aikoina. Tietysti lähipiirissä ollaan jossain synkassa.
Kuten mainitsin, olen kokenut mm. poltergeistia ja paljon kummempaakin. Osa on ollut harhaa, osa ei.
Mitä tulee hankalasti kököttävään kiveen, luulisi kyse olevan samasta ilmiöstä kuin entisessä Linnanmäen Vekkulan painehuoneessa: väärä kulma, joka vaikuttaa painon mukaan. Jotkut ikivanhat ihmisen jäänteet ovat aikaa sitten hävinneet, eikä sen ajan riiteissä ollut sen enempää taikaa kuin nykyisissäkään. Onhan nyt joka paikassa kuoltu.Hohhoijjaa. En osta. Kaiken selität aivoilla, mutta valitettavasti elottomilla esineillä ei ole aivoja joihin vaikuttaa. Joo, olen käynyt aikanaan Vekkulassa, no eipä ollut samankaltainen asia ollenkaan. Kivi oli erittäin matala ja ihan suora, siinä ei mikään kulma mihinkään vaikuta. Eri asia, jos maisema ympärillä olisi ollut vinossa. Yksi kivi oli ihan samanlainen, mutta vaan sivusta osa murentunut. Sen päällä pystyi ihan hyvin olemaan. Ja pihakin oli ihan suora. Tuon Vekkula-ilmiön tunnen, mutta ei todellakaan sovi tähän. Mutta kaikenlaista.
Niin, henget puhuvat mutta aivot eivät näköjään toimi. Kaikenlaista tosiaan.
Tämä nyt ei sinänsä kovin erikoinen oli mutta jäi vaivaamaan.
Äitini oli töissä hotelissa ja siihen aikaan heillä ei vielä ollut sellaista keltaista laatikkoa, johon kortit pistää vaan ne laitettiin isoon ruskeaan salkkuun joka sitten annettiin postipatelle tyhjättäväksi. Olin lapsena ja nuorena monesti äitini mukana töissä ja kerran päätinkin sitten laittaa kummitädilleni kortin kun siellä sattui olemaan mielestäni kiva kortti myynnissä. Kirjotin ja vein salkkuun. Joitakin viikkoja myöhemmin kysyin kummiltani oliko kortti tullut ja hän vastasi että ei. Pyysin äitiäni tarkistamaan salkun jospa kortti olisi jäänyt sinne mutta hän sanoi ettei salkusta löytynyt sellaista korttia (ajattelin siis että olisi jäänyt salkun pohjalle eikä postipate ollut huomannut )ja oli monta kertaa tyhjennetty siinä välissä. Tästä meni varmaan pari kuukautta niin menin taas äidin työpaikalle ja laitoin kummilleni uuden samanlaisen kortin. Parin päivän päästä tuli viesti että kiitos korteista, molemmat kortit tulevat. Missä lie kolossa tuo toinen kortti ollut tuon ajan...
Eikö tuon harhojen aiheuttajista jauhamisen vois jo lopettaa ja jättää tilaa mielenkiintoisimmelle jutuille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen. Olin yksin kakkoskodissamme kerrostalossa, kello oli jotain yhdeksän illalla, katselin telkkaria. Yht'äkkiä ovikello soi. Säikähdin valtavasti, en odottanut ketään ja talossa on summeri. Ponkaisin sohvalta katsomaan ovisilmästä. Porraskäytävä oli pimeä (valot syttyvät liiketunnistimesta) ja ovea vastapäätä olevan ikkunan valossä näin, että porraskäytävä on tyhjä.
Ovikellon soi vain yhden kerran, vaativan ja harkitun kuuloisesti. Tiedättehän sellaisen vanhemman mallisen ovikellon, jota pyöritetään soitettaessa. Kuului yksi hidas, vaativa pyörähdys.
Ainut vaan, että meillä on painettava ovikello, jossa on aivan erilainen ääni.
Kuuluiko se ääni telkkarista?
Onpa kiva, kun tähän on tullut ehdotuksia. Ei kuulunut telkkarista, eikä meillä myös ole vanhanmallista hissiä, kuten joku ehdotti. Lähimmäksi voisin tosiaan kuvitella, että joku on testannut esim. fillarin kelloa tai jotain vastaavaa.
Mutta kyllä se ihan ovelta tuntui tulevan, mutta olen sen verran kokematon kerrostaloasuja, että saattoi tosiaan tuntua vaan siltä.
Olin menossa keittämään kahvia kun huomasin että koulukyyti oli huomaamattani käynyt pihassa ja tyttö loikkii ulkona vesilätäköissä, menin ovelle huutamaan että tulee sisälle tekemään läksyt ja syömään jolloin tyttö ryntäsi metsään karkuun ja ihmettelin että mitäs se nyt leikkii? Hetken päästä koulutaksi kaartoi pihaan ja tyttö nousi autosta.. ei punaisessa sadetakissa vaan sinisessä farkkutakissa ja juoksi suoraan sisään että moi äiskä. Siinä vaiheessa tuli kyllä epäiltyä omaa mielenterveyttä !Ja kun talo on pikkutien päässä, ilman lähinnaapureita niin en keksi yhtään kuka blondi pikkutyttö siinä hyppi punaisessa sadetakissaan ! Ja ilman reppua, minkä tajusin vasta jälkeenpäin. Kasvoja en nähnyt, mutta totta kai oletin ainoaksi lapsekseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää, mikä mun olemuksessa on sellaista, että se vetää ihmisiä puoleensa. Nimenomaan ei-toivottuja sellaisia. Mun ei tarvitse kuin istua jossain paikallani, niin aina joku ihme hiippari tulee juttelemaan/haastamaan riitaa/pyytämään milloin mitäkin. Samoin jos ollaan kaveriporukan kanssa yöllä liikkeellä, niin kaikki känniläiset tulee mun luo. Vaikka en sanoisi mitään ja yrittäisin olla kuin en olisikaan, niin MULLE tullaan aina rähjäämään tai yritetään iskeä. Kaveritkin ovat alkaneet naureskella tätä.
Kävin nuorena juttelemassa kerran diakonissan kanssa, vaikka en uskovainen olekaan. Kerroin tästä piirteestä, ja hän totesi, että toisissa ihmisissänon vaan semmoinen sisäinen valo, joka toimii kuin majakka yössä.
Nuorena katsoin vielä kaikkia silmiin, nyttemin olen julkisilla paikoilla herkemmin kiukkuisen oloinen, että saan olla rauhassa :D
En muista että varsinaisesti riitaa olisi tultu haastamaan, mutta tosi usein joku erikoisempi ihminen, laitatienkulkija tai jonkin sortin rajoittuneisuudesta kärsivä tulee minulle juttelemaan. Mistä vaan, milloin vaan. Ja kilttinä ihmisenä on kauheeeeen vaikea saada heitä sit lähtemään :P
Mulla sama juttu. Toimii myös sanalla karisma.
Nyt kun olen jo vanhempi, en todellakaan enää katso silmiin oikein ketään, varsinkaan kadulla. Nuorena en ymmärtänyt, että silmiin katsominen on avoin kutsu tulla hölöttämään jotain sekopääjuttuja. On vaikeaa pitää silmänsä maassa. Rauhassa saa olla vain, kun viestii kiukkua tai jonkinlaista vihaa ympärilleen.
Olen nykyisin asiakaspalvelutehtävissä. Meitä on kaksi. Asiakkaat valitsevat minut, jos olen vapaana. Mutta vieläkin hullut ja humalaiset haluavat selvittää nimenomaan minulle asioitaan kovin herkästi.
Alue: Aihe vapaa
Tuli mieleen kun yläkerrassa olit, että joskus pieni tuuli kun liikuttaa puiden oksia ja ne osuu peltikattoon tai ikkunalautoihin niin tulee tuo ääni :)