Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Kerran, monta vuotta sitten tapahtui jotain todella outoa. Olin kokkaamassa keittiössä ja summeri soi. Oli puoliltapäivin. Vastasin Summeri on, muttei kukaan vastannut toisella puolella. Oletin olevan koulusta päässyt joku lapsistani. Jätin asunnon oven auki valmiiksi hänelle. Eteinen ja keittiö jakautuvat semmoisella baaritiskillä, jonka päällä on vitriini. Siinä kokatessa näin että sisäovi avautuu ja näin astuvan mustan kenkään. Kysyin oletko x, y tai z? (siis poikieni nimet). Ei vastattu. Kävin nopeasti ovells katsomassa, mutta kukaan ei ollut. Menin rapun portaiden asti. Kukaan ei kävellyt siellä ja hissikin oli viimeisessä kerroksessa, jossa meidän asunto.
Vielä mietin oliko kyseessä joku varas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalainen Savosta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tämä yleistäkin, että muistetaan tarkkaan milloin mikäkin muisto on tullut? En minä ainakaan muista esim. miten vanha olin kun käytiin kalastamassa kaverin kanssa tai Linnanmäellä. Ja tuo muistosi saattaa olla siltikin valemuisto. Alle vuoden ikäinen ei vaan voi luoda muistoja, alhaisin arvio sille milloin muistoja alkaa syntyä on 2-vuotiaana.
Ensimmäinen muistoni on alle puolitoistavuotiaana: äitini oli raskaana ja hänellä oli tietty esiliina yllään. Oli keittiö ja vanhmpani riitelivät. Isä oli väkivaltainen äitiä kohtaan. Asuimme silloin Ruotsissa ja muistan keittiön muodon, auringonpaisteen ja ilmassa leijuvan pölyn.
Reilun vuoden ikäisenä olin menossa saunaan vanhempieni ja veljeni kanssa. Isän kummisetä kertoi että se on nyt kuuma. Tämä vanha mies kuoli parin kuukauden päästä, ja muistan silti hänet jotenkin. Samoin naapurin mummon jonka luokse karkailin seuraavana kesänä.
Sen kesän kun olin 2,5 - vuotias muistan oikein hyvin, koska oli poikkeuksellisen kylmää ja siskoni syntyi. Mieleen on jäänyt erityisesti eräs kauppaan lähtö. Saman vuoden keväällä leikittiin veljeni kanssa nalleleikki, josta on valokuvakin, mutta mielessä on muutakin kuin se kuvan tilanne.
Nämä vain sen ja sen ikäinen pystyy muistamaan-höpinät ovat puppua. Koska puhuin jo varhain, myös muistini kehittyi.Vai ei alle vuoden ikäinen voi "luoda" muistoja?!!!! Hah hah näille väittämille! Minun varhaisimmat muistoni on SIKIÖAJALTA! Muistan tasan tarkkaan millaista on olla sikiö. Tiedän, millaisia tuntemuksia sikiöllä on.
Syntymää en muista, mutta varhaisin muistoni on 2 kuukauden iältä. Muistan, missä koppani oli ja miltä koti näytti sieltä kopan pohjalta katsottuna. Muistan yksityiskohdat katosta. Muistan vanhempieni kädet, kun ne vetivät uunin pellinnaruja. Ne pellinnarut ovat jääneet tarkkaan mieleeni ja se, että ne olivat vasemmalla puolella koppaani ja pellinnarussa oli roikkunut yksittäinen keltainen kukka. Myös ikkunasta näkyvät kuusen latvat. Muistan pelon aistimuksen, kun joku jyskytti ulko-ovea ja minut otettiin syliin rauhoittuakseni. En ollut vielä kolmea kuukautta, kun muutimme toiseen paikkaan asumaan, joten nämä yksityiskohdat jäivät sinne ensimmäiseen kotiini. Tämän kaiken olen myös pystynyt varmentamaan vanhemmiltani, tuota kukkaa he todella ihmettelivät, koska se roikkui siinä pellissä vain hetken aikaa. Se oli siis naapurin lapselta lahjaksi saatu koulussa tehty paperikukka, joka aika pian sitten joutui hävitykseen. Minulla on erittäin selkeitä muistikuvia myös siitä, kun istun tuettuna vaunuissa ulkona ensimmäisenä kesänäni. Olen syntynyt tammikuussa. Muistan naapurin koiran, joka hyppi vaunujani vasten. Muistan miltä tuntui kosketella mekkoni röyhelöitä ja miltä ne näyttivät. Muistan, kun siskoni näytti minulle nukkea siitä vaunujen viereltä. Nuken kalju pää on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Sitä nukkea ei enää ollut, kun olin isompi, mutta siskollani oli ollut sellainen nukke, kun olin vauva.
Puhukaa ihan mitä puhutte. Minulla on selvät muistikuvat erittäin varhaisilta ajoiltani. Valokuvilla niitä ei voi selittää, koska niitä ei yksinkertaisesti minun lapsuudessani otettu.
Sanotaan että äly kehittyy sanojen myötä, ja niin voi ollakin. Mutta uskon kyllä sinua, itsellä on myös näkö/näkömuisti tallentanut näkemänsä, vaikkei asioita osannut vielä kokea tai arvottaa hyväksi tai huonoksi. Terapeutti sanoi, että olen visuaalisesti vahva, kun monia (muita) asioita niin tarkasti kuvasin. Että kyse on vaan yksilöllisestä ominaisuudesta, eikä mistään yliluonnollisesta.
Minäkin ilmoittaudun varhaisia muistoja omaavaksi henkilöksi. Muistan miten istuin turvakaukalossa ja muistan tekoturkistakkini kuosin ja tunnun pienissä sormissani sekä pimeän illan ja kirkkaan tähtitaivaan auton ikkunasta ylöspäin katsoessani. Muistan että lähdimme tuolloin vieraisilta isäni veljen luota ja muistan kuinka auto liikkui ympyrän, kyseessä oli maatilan pihalla oleva maitoauton lenkki. Takkini on vieläkin vanhempieni luona tallessa ja olen voinut olla korkeintaan vuoden ikäinen kun sen on mahtunut ylleni.
Hyvä mielikuvitus, heikot älynlahjat. Usko rauhassa omiin juttuihisi.
N.vuosi sitten televisioruudussa alkoi vilkkua punaisessa laatikossa sana "grillikylki". Se vilkkui ja vilkkui. Taisi vilkkua monena päivänä.
Minulla on dna:n digiboksi. En tiedä mistäö se johtui, mutta hyvät naurut siitä saatiin lapsen kanssa, vaikka ärsyttikin. GRILLIKYLKI.
Jos täällä on joku joka tietää miksi sellanen vilkkui ruudussa, voisi kertoa. Olikohan joku DNA:n työntekijä ajatuksissaan miettinyt kauppalistaa ja naputellut väärään paikkaan mielihalujaan?
Asuin talossa, jossa oli avoin kylmä rappukäytävä hisseineen ja itse asunnot lämpimissä käytävissä lukittujen ovien takana. Asuntoni oli vastapäätä ulko-ovea, toinen käytävän asunnoista oli tyhjä ja myynnissä. Eräänä iltana myöhään, olisikohan kello ollut jotain 20.00 summeri soi ja ihmettelin kun en odottanut ketään , katsoin ovisilmästä ja näin vain tumman hahmon käytävän päässä ovilasin takana. Minulla tuli omituinen tarve avata ovi, vaikken niin yleensä tehnyt, etenkään iltaisin kun siellähän saattoi olla kuka tahansa! Ja heti napista painettuani minulle tuli kylmä hiki, paniikki ja tunne siitä, että tein virheen. Näin oven käyvän, mutta valo ei syttynyt enkä erottanut käytävässä ketään vaikka tihrustin naama kiinni ovessa ovensilmän läpi. Ymmälläni kävelin kauemmas ovesta ja samassa alkoi oven takaa hidas raapimisääni, mieleen tuli joku eläin mutta mikä elukka soittaa ovikelloa? Huusin kauhuissani että mene pois ja juoksin makuuhuoneeseen karkuun. Lopulta uskalsin mennä katsomaan, ensin ovensilmän läpi ja sitten astuamalla ovesta ulos , en nähnyt mitään epätavallista käytävässä enkä ovessakaan sillä jätin oven auki sipsutellessani sukkasillani pitkin käytävää. Vasta seuraavana päivänä hoksasin kotiin tullessani naarmut ovenpinnassa ja yritin uskotella itselleni niiden olleen jo siinä ,olihan edellisellä asukkaalla ollut koiria mutta jäljet olivat liian tuoreet, maali ja puu oli kuoriutunut pois.
En ole erityisen uskonnollinen, vaan tapakristitty mutta ajattelin silloin ja ajattelen nyt, että päästin jotain luonnotonta ja jumalatonta sisään.
Tästä ei ole kauhean kauaa aikaa, kun ihan varmasti näin televisiosta samat kymppiuutiset kahtena päivänä peräkkäin. Katson yleensä aina nämä kymppiuutiset ja kun olin vähän aikaa katsonut, niin ihan järkytyin, että näähän tuli jo eilen. Ihan samat asiat, samat lukijat samoissa vaatteissa, samat sanat ja kuvat, samassa järjestyksessä.
Mietin vain, että mihin olisi voinut ottaa yhteyttä ja kysyä, että mitä tämä oikein on. ei ole mitään puhelinnumeroa, mihin soittaisi juuri silloin, kun ne uutiset oli tulossa.
Eikö nyt sentään kymppiuutiset ole suora lähetys?
Uusintojahan tuolta muuten tulee koko ajan, harva ohjelma on täysin uusi ja ennen näkemätön. Mutta että uutiset.
Heikosti tähän liittyen: Ohjelmatieto kertoo, että Livillä alkaa uudet jaksot sarjasta Kadonneen jäljillä, katso osa 1. Ja sitten sieltä tulee uusintajakso.
Samoin Friillä oli ohjelmatiedossa tässä taannoin, että nyt alkaa Hengenvaarallisesti lihava -ohjelma, uusi sarja, osa 1. Ja todellisuudessa alkoi jo nähty sarja uusintana alusta lähtien.
Eivät vaivaudu edes uutta tekstitystä laittamaan siihen esittelyyn, mennään sillä alkuperäisellä vaan, vaikka se ei paikkaansa enää pitäisikään.
Selittämätön asia se on tämäkin, että miksi televisiosta tulee lähes pelkkiä uusintoja. Joku olisi siis tosiaan selityksen velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä ei ole kauhean kauaa aikaa, kun ihan varmasti näin televisiosta samat kymppiuutiset kahtena päivänä peräkkäin. Katson yleensä aina nämä kymppiuutiset ja kun olin vähän aikaa katsonut, niin ihan järkytyin, että näähän tuli jo eilen. Ihan samat asiat, samat lukijat samoissa vaatteissa, samat sanat ja kuvat, samassa järjestyksessä.
Mietin vain, että mihin olisi voinut ottaa yhteyttä ja kysyä, että mitä tämä oikein on. ei ole mitään puhelinnumeroa, mihin soittaisi juuri silloin, kun ne uutiset oli tulossa.
Eikö nyt sentään kymppiuutiset ole suora lähetys?
Uusintojahan tuolta muuten tulee koko ajan, harva ohjelma on täysin uusi ja ennen näkemätön. Mutta että uutiset.
Heikosti tähän liittyen: Ohjelmatieto kertoo, että Livillä alkaa uudet jaksot sarjasta Kadonneen jäljillä, katso osa 1. Ja sitten sieltä tulee uusintajakso.
Samoin Friillä oli ohjelmatiedossa tässä taannoin, että nyt alkaa Hengenvaarallisesti lihava -ohjelma, uusi sarja, osa 1. Ja todellisuudessa alkoi jo nähty sarja uusintana alusta lähtien.
Eivät vaivaudu edes uutta tekstitystä laittamaan siihen esittelyyn, mennään sillä alkuperäisellä vaan, vaikka se ei paikkaansa enää pitäisikään.
Selittämätön asia se on tämäkin, että miksi televisiosta tulee lähes pelkkiä uusintoja. Joku olisi siis tosiaan selityksen velkaa.
Se on "uusi" sarja jos ei ole juuri sillä kanavalla näytetty.
Vierailija kirjoitti:
Asuin talossa, jossa oli avoin kylmä rappukäytävä hisseineen ja itse asunnot lämpimissä käytävissä lukittujen ovien takana. Asuntoni oli vastapäätä ulko-ovea, toinen käytävän asunnoista oli tyhjä ja myynnissä. Eräänä iltana myöhään, olisikohan kello ollut jotain 20.00 summeri soi ja ihmettelin kun en odottanut ketään , katsoin ovisilmästä ja näin vain tumman hahmon käytävän päässä ovilasin takana. Minulla tuli omituinen tarve avata ovi, vaikken niin yleensä tehnyt, etenkään iltaisin kun siellähän saattoi olla kuka tahansa! Ja heti napista painettuani minulle tuli kylmä hiki, paniikki ja tunne siitä, että tein virheen. Näin oven käyvän, mutta valo ei syttynyt enkä erottanut käytävässä ketään vaikka tihrustin naama kiinni ovessa ovensilmän läpi. Ymmälläni kävelin kauemmas ovesta ja samassa alkoi oven takaa hidas raapimisääni, mieleen tuli joku eläin mutta mikä elukka soittaa ovikelloa? Huusin kauhuissani että mene pois ja juoksin makuuhuoneeseen karkuun. Lopulta uskalsin mennä katsomaan, ensin ovensilmän läpi ja sitten astuamalla ovesta ulos , en nähnyt mitään epätavallista käytävässä enkä ovessakaan sillä jätin oven auki sipsutellessani sukkasillani pitkin käytävää. Vasta seuraavana päivänä hoksasin kotiin tullessani naarmut ovenpinnassa ja yritin uskotella itselleni niiden olleen jo siinä ,olihan edellisellä asukkaalla ollut koiria mutta jäljet olivat liian tuoreet, maali ja puu oli kuoriutunut pois.
En ole erityisen uskonnollinen, vaan tapakristitty mutta ajattelin silloin ja ajattelen nyt, että päästin jotain luonnotonta ja jumalatonta sisään.
Hyi hitto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua on jääny vaivaamaan sellanen asia ku pierasin tunti sitte keittiössä ja äsken kävin siel ni se hernerokkapierun haju leiju siel vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Kai tähän on joku luonnollinen selitys, mutta kaikenlaiset katuvalot ja pihavalaisimet sammuvat, kun kuljen ohi, tätä tapahtuu todella usein. Yksi valaisin siis sammuu, eivät kaikki. Ja tätä tapahtuu yksin kulkiessa tai vaikka kaverin kanssa lenkillä. Esim. kerrostalon numerovalaisin sammui kävellessäni ohi, katuvaloja on sammunut useampia sekä matalampia valoja, mitä on esim. ulkoilureittien varrella. Lähipiiri tietää tämän ja joillakin kerroilla on naureskeltu, että kappas, taas sammutit lampun.
Vierailija kirjoitti:
Mille on käynyt myöskin useampaan kertaan noin. Usein jopa niin, että mulla on sellainen tunne, että toi lamppu varmaan sammuu ja niin käykin :D Haluaisin kanssa kyllä tietää, onko tolle joku järkevä selitys!
Mistähän tämä katuvalojen sammuminen mahtaa johtua.. Aikoinani ensin ajattelin että olen nähnyt väärin tai kyseessä on sattuma jne. Mutta on kyllä alkanut ärsyttää kun tätä tapahtuu jatkuvasti, enkä ole vielä edes katuvalon kohdalla kun se sammuu, eli minkään lajin kontaktista ei voi olla kyse. Autolla ajaessa sama kuvio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
N.vuosi sitten televisioruudussa alkoi vilkkua punaisessa laatikossa sana "grillikylki". Se vilkkui ja vilkkui. Taisi vilkkua monena päivänä.
Minulla on dna:n digiboksi. En tiedä mistäö se johtui, mutta hyvät naurut siitä saatiin lapsen kanssa, vaikka ärsyttikin. GRILLIKYLKI.Jos täällä on joku joka tietää miksi sellanen vilkkui ruudussa, voisi kertoa. Olikohan joku DNA:n työntekijä ajatuksissaan miettinyt kauppalistaa ja naputellut väärään paikkaan mielihalujaan?
Parhaat naurut koskaan!!! 😂😂
Mullakin näkyi toi Grillikylki teksti ja se oli jonkun toimittajan laittama, siitä oli silloin lehdessä juttua😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin näkyi toi Grillikylki teksti ja se oli jonkun toimittajan laittama, siitä oli silloin lehdessä juttua😁
Olin muistaakseni kuudennella luokalla, ja vietin parhaan kaverini kanssa paljon aikaa läheisessä pienessä uimahallissa uimassa ja sukeltelemassa vapaa-ajallamme. Yleensä sukelleltiin renkaita altaan pohjasta, hypittiin altaan reunalta ym. Yhden hetken muistan aivan selvästi ja vieläkin saan kylmät väreet siitä. Minä seisoin altaan matalammassa päässä, jalat yletti hyvin pohjaan. Kaverini oli syvemmässä päässä tekemässä jotain, ja koko uimahallissa ei muuten ollut kuin muutama ihminen, nekin kaukana. Yhtäkkiä tunnen kun jokin vetää minua pohjaa kohti jalastani, ja vajoan pinnan alle. Yritän päästä kohti pintaa ja pelkään oikeasti hukkuvani. Lopulta se jokin päästää minusta irti, ja pääsen nousemaan pintaan. Katselen shokissa ympärilleni, mutta ketään ei näy, ja kysyn myös kaveriltani että näkikö hän ketään ja selitän tilanteen. Kaverini vain naureskeli eikä ilmeisesti huomannut tapahtumaa. Mikä ihme se oikein oli?? Olen myöhemmin ajatellut sen olevan ehkä kramppi tms., mutta ei tunnu loogiselta, kun jalkani kumminkin ylsivät helposti pohjaan ja muistan selvästi jonkun tarttuneen jalkaan ja vetäneen pinnan alapuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko voinut olla jokin altaan veden vaihtoon liittyvä juttu? Voimakas imu vetäisi vettä viemäriin ja satuit sen kohdalle. Imu ei ehkä olisi koko aikaa käynnissä ,vain ajoittain .
Minun kotini vierestä kulkee junarata hyvin läheltä ja kerran olin katselemassa lempisarjaani tabletilla ja netti pätkäisi ja ohjelma katkesi hetkeksi ja juuri samaan aikaan kuulin kun juna jarrutti todella voimakkaasti ihan kohdalla. Ohjelma lähti taas kohta pyörimään, mutta pian rupesivat siniset valot välkkymään. Ihminen oli jäänyt junan alle. Yhteensattuma, mutta vähän karmiva sellainen.
Mulla on ollut elämässä nyt pitkään jatkunut vaikea jakso (sen kummemmin määrittelemättä), ja olen noin yleisesti selvinnyt siitä jotakuinkin viilein fiiliksin.
Mutta muutaman kerran on käynyt niin, että yöllä on itkettänyt ihan mahdottomasti ja olen vollottanut jopa tuntikausia putkeen - ja heti seuraavana päivänä tilanteessa on tapahtunut jokin erityisen ikävä käänne (oikeuden päätös tai muu vastaava), josta tai jonka tarkkaa päivämäärää en oikeasti ole tiennyt etukäteen.
Sisareni epäilee intuitiota, ja niin epäilen vähän minäkin.
Mietin vain, onko tämä herkkyys tilapäistä vai kannattaisiko tuntemuksiaan kuunnella vähän tarkemmin jatkossa muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
N.vuosi sitten televisioruudussa alkoi vilkkua punaisessa laatikossa sana "grillikylki". Se vilkkui ja vilkkui. Taisi vilkkua monena päivänä.
Minulla on dna:n digiboksi. En tiedä mistäö se johtui, mutta hyvät naurut siitä saatiin lapsen kanssa, vaikka ärsyttikin. GRILLIKYLKI.Jos täällä on joku joka tietää miksi sellanen vilkkui ruudussa, voisi kertoa. Olikohan joku DNA:n työntekijä ajatuksissaan miettinyt kauppalistaa ja naputellut väärään paikkaan mielihalujaan?
Minunkin jalkaani on tarrattu uimahallissa , sain haavoja ja tästä tuli melkoinen selvittely uimahallin sekä vanhempieni välillä, poreallas missä se tapahtui myös suljettiin joksikin aikaa . Äitini oli aikuisten altaassa, minä yksin porealtaassa ja muistaakseni muita ihmisiä ei ollut, sulkemisaika oli lähellä. 80-luvulla tapahtui ja kaupungin omassa lehdessä oli pieni juttu että poreallas suljettu lapsen tapaturman vuoksi, nykyään asiasta varmaan nousisi iso haloo sosiaalisessa mediassa. Minulle jäi kammo uimahalleja kohtaan, se oli kuin joku lapsuuden naurettava pelko tyyliä "krokotiili uima-altaassa " todeksi muuttuneena ! Nilkkaan jäi muistoksi pari arpea. Olisin iloinen, jos saisin vielä joskus vastauksen että kuka tai mikä se oli.
Tuli pari pientä juttua mieleen kun olin teini. Olivat hyviä yhteen sattumia vaan. Pariin kertaan soitin isäni hakemaan minua ja kaveria kun olimme lähikaupungissa kauppakeskuksessa kun päästii TET-harjoittelu paikasta. Kyllä minä suurin piirtein osasin arvioida matkan ajan, mutta isäni oli hidas lähtemään niin tiesin että aikaa kuluu jo lähtöön joten mentiin kierteleen kaverin kanssa kauppoja ennen kuin mentiin ulos odottamaan (oli paukkupakkaset). Jossain kohti minulle tuli olo että vois mennä ulos oottaan kun isä varmasti kohta tulee. Ja samalla kun käveltiin ulko-ovista ulos niin isäni tuli parkkipaikalle. Näin tapahtui kolmeen kertaan kun onnistuin juuri sopivasti arvioimaan isän tuloajan. Toinen tapaus oli kun siihen aikaan Kiss fm kanavalla alkoi klo 19:00 se listaohjelma arkisin ja siellä oli se yksi kappale minkä halusin kuulla/nauhoittaa mutta unohdin aina pistää radion tuohon aikaan päälle. Muistin sitten aina randomisti joskus seiskan jälkeen listaohjelman ja onnistuin avaamaan radion usrampaan kertaan putkeen niin tämä tietty kappale soi ja aina viimeisen kertosäkeen kohdalla.
Naapurisi taitaa olla Kramer.