Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vähän kummastutti yksi yö. Asun lasteni kanssa pienessä vanhassa talossa, ja nukuttiin kesäloman kunniaksi kaikki minun makuuhuoneessa (lapsilla patjat lattialla). Olen huonouninen ja olin taas herännyt valvomaan keskellä yötä, kun yhtäkkiä alkoi kuulua kuin joku kävelisi paljain jaloin ympäri yläkertaa. Ääni on siis hyvin tunnistettava, koska lattia on maalattu kiiltävällä maalilla ja paljas jalka varsinkin näin hellesäällä vähän "tarttuu kiinni". Luulin että joku on pissannut housuun tai lähtenyt muuten hiipparoimaan, mutta kaikki nukkuivat tyytyväisenä omilla paikoillaan. Täytyy myöntää että tarkemmin en uskaltanut asiaa tutkia. :D

Vierailija kirjoitti:

Vähän offtopicia: Joku sanoi telkkarissa vähän aikaa sitten, että sattumoisin kaikki 2000-luvun kuumimmat kesät on osuneet niille vuosille, jolloin pelataan futiksen MM-kisat. Nämä kesät on siis v. 2002, 2006, 2010 ja 2014. Nyt kun on ollut surkeita kesiä monta vuotta peräjälkeen, ensi kesän 2018 pitäisi olla kuuma, ja silloin pelataan jälleen jalkapallon maailmanmestaruudesta.

Jos se pitää paikkaansa, niin onhan se vähän erikoista sattumaa kyllä.

Oikeaan osui tämä ennustaja!

Näin kummituksen tai sain auringonpistoksen sisätiloissa.

Enoni osti 7 vuotta sitten itselleen asunnon vanhasta kerrostalosta. Sinne muutettuaan vitsaili minulle usein että asunnossa kummittelee. (Ei selittänyt tarkemmin mitä oli nähnyt. Saattoi hävettää kun on aina ollut ns.Järjen ihminen) Oli selvitellyt talon historiaa ja kävi ilmi että hänen asunnossaan oli asuneet vanhapiika sisarukset. Oli löytänyt heistä valokuvankin missä istuvat jossain seninaarissa yhteiskuvassa kolmikymppisinä. No, asiasta ei sen koommin juteltu ja unohdinkin jo asunnon kummitukset.

Heinäkuun alussa enoni oli matkoilla ja pyysi kastelemaan kukat koska oli niin kamalat helteet. Menin omilla vara-avaimilla asuntoon ja kastelin siinä verkkaisesti kukkia. Avasin parvekkeen oven ja ikkunan että tulisi läpiveto. Ilmakasvit olivat kuivan näköiset ja päätin kylvettää ne. Kun odotin että kasvit kuivavat torkahdin sohvalle. Näin elämäni oudoimman ja ahdistavimman painajaisunen, se oli todella aidon tuntuinen. Unessa olin enoni asunnossa ja juuri herännyt sohvalta(missä torkuin) koska aistin jonkun tulleen asuntoon. Juoksin ahdistuneena ympäri asuntoa ja tunsin jonkun tarkkailevan ja seuraavan minua. Olin ihan varma että tämä tapahtuu oikeasti.

No, heräsin sohvalta ja olin hieman järkyttynyt unesta. Ajattelin että olen saanut auringonpistoksen sisätiloissa tms. Äiti soitti ja join vettä. Päätin mennä vielä hetkeksi pikkukamariin(vierashuone) pitkäkseni ja vettä juomaan. Selasin Facebookkia ja yhtäkkiä näin sivusilmällä vanhan naisen joka tuijotti huoneeseen käytävältä. En uskaltanut heti katsoa naiseen päin, katse oli jotenkin arvosteleva ja painostava. Sitten kun sydänkohtauksen partaalla käänsin päätä ja katsoin vanhaa naista hän ikäänkuin "liukui"/astui sivuttain huoneen oven taakse.

Kyllä mua vietiin, rynnin kotiin niin että unohdin sukatkin eteiseen :D Kyseessä ei ollut mikään unenjälkeinen hallu koska olin puhunut äidilleni ja ollut hereillä yli puoli tuntia ennen tapahtumaa. Toivottavasti oli joku auringonpistos, en ole ikinä kokenut vastaavaa. Näin naisen aivan selkeästi, hahmo ei ollut mitenkään savuinen tai epämääräinen. Käytävässä ei ole edes taulua tai naulakkoa missä voisi nähdä ihmishahmon, tyhjää seinää vaan.

Olisiko kotivahti haamu tullut kovistelemaan kun olin yllättäen kyläilemässä yksikseni kun eno oli matkoilla. Outo tapaus kuitenkin. Kerroin enolle mitä oli käynyt kun hän palasi, nauroi vain ja sanoi "Almahan se oli." Vähän vaivaa mitä siellä asunnossa oikein tapahtuu kun ei ole mulle kerrottu :D

En edes muistanut että asunnossa kummittelee kun sinne menin, noista oltiin puhuttu yli 6 vuotta sitten kun eno sinne muutti. Kun näin vanhan naisen muistin SILLÄ hetkellä että ei helvetti täällähän enon mukaan kummitteli!

Kopioin tämän kokemukseni toisesta keskustelusta. Tapahtuma-aika siis keskellä päivää kesäkuun 2018 puolivälissä. Editoin tekstiä hiukan, kun pastesin sen alle:

Kaverin luona shampoopullot (tai siis shampoo ja hoitoaine) vaihtoivat suihkuhyllyllä itsekseen paikkaa, kun olin pesemässä käsiä vessakäynnin jälkeen. Eivät siis liukuneet samaan suuntaan vaan oikeasti vaihtoivat paikkaa päitseen n. 5-7 cm matkan! Toisen pullon liikkeen näin silmäkulmasta, toisen selkeästi kun käänsin päätäni katsoakseni, mitä ihmettä oikein tapahtuu.

Hylly ja pullot olivat täysin kuivat (eivätkä myöskään saippuaiset) ja vaakatasossa, kun hyökkäsin heti tarkistamaan asiaa. Kaveri naureskeli minulle aluksi mutta myönsi, että esimerkiksi hänen pyyhkeensä eivät meinaa pysyä koskaan koukuissaan vaan löytyvät usein vessan lattialta.

Vessan kummitus kuulostaa täysin järjettömältä, mutta mitään vastaavaa en ole kokenut koskaan aiemmin. Ja tämä ei siis ole mikään vitsi, eli jos jollakulla on selitys sille, mitä oikein tapahtui, haluaisin ehdottomasti kuulla sen.

En varsinaisesti pelästynyt näkemästäni, mutta ällistynyt olen edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän offtopicia: Joku sanoi telkkarissa vähän aikaa sitten, että sattumoisin kaikki 2000-luvun kuumimmat kesät on osuneet niille vuosille, jolloin pelataan futiksen MM-kisat. Nämä kesät on siis v. 2002, 2006, 2010 ja 2014. Nyt kun on ollut surkeita kesiä monta vuotta peräjälkeen, ensi kesän 2018 pitäisi olla kuuma, ja silloin pelataan jälleen jalkapallon maailmanmestaruudesta.

Jos se pitää paikkaansa, niin onhan se vähän erikoista sattumaa kyllä.

Oikeaan osui tämä ennustaja!

Jos tuo pitää paikkansa noiden lämpimien kesien osalta ja koskee muitakin maita kuin Suomea, niin tulee mieleen, että onko käytetty jotain säänmuokkausta (weather engineering). Pelottavaa, jos on. Mutta ainakin Kiinassa käytettiin olympialaisten yhteydessä. Tai ainakin harkitsivat sitä. "Lupasivat", ettei olympialaisten aikaan sada vettä. Hullu maailma!

Metsien prinssi ov. kirjoitti:

Olin 8-vuotiaana vanhempieni ja sisarusteni kanssa mökillä syksyllä. Eräänä iltana menin nukkumaan omaan sänkyyni ja heräsin yöllä keskellä pimeää ja syksyistä metsää. Olen nyt niin 36-38 vuotias ja elänyt metsässä ilman mitään mukavuuksia metsän eläinten joukossa syöden sieniä, marjoja, juuria, hiiriä ja sieniä. Vaatteita minulla ei ole mutta minulle on kasvanut paksu turkki. Outoa tässä on se, että en ole löytänyt reittiä ihmisten ilmoille ja aina on pimeä ja kylmä talviyö ja taivaalla on aina täysikuu ja tähtiä. Oikeastaan näin on hyvä, tämä metsä on suojaisa niin rakastavan vanhemman syli lapsille, sudet ovat minun uljaita veljiäni niiden kanssa asun, kuu on minun puolisoni ja tähdet meidän lapsiamme.

Jouduit siis metsänpeittoon. Sitä en tiennyt, että sielläkin on netti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsesta asti ollut nivusessa ihan riittävän pitkä arpi, joka on siisti ja suora. Luulin sen aina liittyvän johonkin sairaudenhoidolliseen toimenpiteeseen, mutta kun aikuisena kysyin äidiltäni, hän yllättyi ja sanoi ettei liity.

Olikohan äitini vain unohtanut? Mikä toimenpide sellaisen voisi saada aikaan?

Eikös ihmisen kaikki terveydenhoitoon liittyvät paperit ja kirjaukset säilytetä koko iän? Näin olen käsittänyt. Eli voit pyytää itseäsi koskevia tietoja paikoista, joissa sinua on voitu hoitaa.

No eikö sillä äidillä ollut mitään teoriaa siitä, mistä se arpi sinne nivuseen oli tullut?  Luulisi nyt jokaisen äidin sen verran lapsensa asioista tietävän ja itsekin nähneen, jos lapsellaan on arpi jossain ja se on ollut siinä jo lapsena. 

Aika oudolta tuntuu ajatus, että äiti unohtaisi, että hänen lapselleen on tehty jokin lääketieteellinen toimenpide pienenä.  Varsinkin jos siitä koko ajan on ollut arpi muistuttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän offtopicia: Joku sanoi telkkarissa vähän aikaa sitten, että sattumoisin kaikki 2000-luvun kuumimmat kesät on osuneet niille vuosille, jolloin pelataan futiksen MM-kisat. Nämä kesät on siis v. 2002, 2006, 2010 ja 2014. Nyt kun on ollut surkeita kesiä monta vuotta peräjälkeen, ensi kesän 2018 pitäisi olla kuuma, ja silloin pelataan jälleen jalkapallon maailmanmestaruudesta.

Jos se pitää paikkaansa, niin onhan se vähän erikoista sattumaa kyllä.

Oikeaan osui tämä ennustaja!

Hmm, periaatteessa mutta olihan 2014 alkuun todella kylmä kesä ja juhannuksena satoi räntää isossa osassa maata :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D

Minultakin katoili mystisesti kerrostaloasunnosta ruokailuvälineitä. Hävikki loppui, kun pulttasin sisäoveen sellaisen lukon, jota ei pysty tiirikoimaan (eikä postiluukun kautta vääntämään) auki...

meiltäkin katosi ruokailuvälineitä ja vieläpä sellaisesta laatikkoon säilötystä sarjasta niitä ei ole enää jäljellä kuin muutama. Naapurilla oli yleisavain kylllä ja oli aika ilkeä emäntä.

Tämä tapahtui 80-luvun puolessa välissä kun olin teinityttö, mummoni oli sairaalassa ja kävin tervehdyskäynnillä, poistuessani samaan hissiin tuli vieras keski-ikäinen nainen . Äkkiä nainen painoi kätensä hetkeksi vatsalleni, kuiskasi " odotat lasta mutta se ei ole terve" ja kiirehti hissistä ulos minun tuijottaessani hölmistyneenä perään. Pidin naista  jonain  hulluna, olinhan vasta 17 eikä raskaus tosiaankaan ollut suunnitelmissa pitkään aikaan ! Viikkoa myöhemmin  alkoi sitten vatsatauti joka ei loppunut ja kuukautiseni olivat myöhässä, selvisi että olin raskaana. Myöhemmin synnytin down-pojan jolla sydänvika.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui 80-luvun puolessa välissä kun olin teinityttö, mummoni oli sairaalassa ja kävin tervehdyskäynnillä, poistuessani samaan hissiin tuli vieras keski-ikäinen nainen . Äkkiä nainen painoi kätensä hetkeksi vatsalleni, kuiskasi " odotat lasta mutta se ei ole terve" ja kiirehti hissistä ulos minun tuijottaessani hölmistyneenä perään. Pidin naista  jonain  hulluna, olinhan vasta 17 eikä raskaus tosiaankaan ollut suunnitelmissa pitkään aikaan ! Viikkoa myöhemmin  alkoi sitten vatsatauti joka ei loppunut ja kuukautiseni olivat myöhässä, selvisi että olin raskaana. Myöhemmin synnytin down-pojan jolla sydänvika.

No niin varmaan.. :|

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui 80-luvun puolessa välissä kun olin teinityttö, mummoni oli sairaalassa ja kävin tervehdyskäynnillä, poistuessani samaan hissiin tuli vieras keski-ikäinen nainen . Äkkiä nainen painoi kätensä hetkeksi vatsalleni, kuiskasi " odotat lasta mutta se ei ole terve" ja kiirehti hissistä ulos minun tuijottaessani hölmistyneenä perään. Pidin naista  jonain  hulluna, olinhan vasta 17 eikä raskaus tosiaankaan ollut suunnitelmissa pitkään aikaan ! Viikkoa myöhemmin  alkoi sitten vatsatauti joka ei loppunut ja kuukautiseni olivat myöhässä, selvisi että olin raskaana. Myöhemmin synnytin down-pojan jolla sydänvika.

Sattumaa. Outoa, mutta pelkkä sattuma silti, että törmäät mt-potilaaseen samoihin aikoihin  kun olet tietämättäsi raskaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui 80-luvun puolessa välissä kun olin teinityttö, mummoni oli sairaalassa ja kävin tervehdyskäynnillä, poistuessani samaan hissiin tuli vieras keski-ikäinen nainen . Äkkiä nainen painoi kätensä hetkeksi vatsalleni, kuiskasi " odotat lasta mutta se ei ole terve" ja kiirehti hissistä ulos minun tuijottaessani hölmistyneenä perään. Pidin naista  jonain  hulluna, olinhan vasta 17 eikä raskaus tosiaankaan ollut suunnitelmissa pitkään aikaan ! Viikkoa myöhemmin  alkoi sitten vatsatauti joka ei loppunut ja kuukautiseni olivat myöhässä, selvisi että olin raskaana. Myöhemmin synnytin down-pojan jolla sydänvika.

Sattumaa. Outoa, mutta pelkkä sattuma silti, että törmäät mt-potilaaseen samoihin aikoihin  kun olet tietämättäsi raskaana.

Mistäs vitusta tiedät,että keski-ikäinen nainen oli mt.potilas.Voi saakura sentään!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsesta asti ollut nivusessa ihan riittävän pitkä arpi, joka on siisti ja suora. Luulin sen aina liittyvän johonkin sairaudenhoidolliseen toimenpiteeseen, mutta kun aikuisena kysyin äidiltäni, hän yllättyi ja sanoi ettei liity.

Olikohan äitini vain unohtanut? Mikä toimenpide sellaisen voisi saada aikaan?

Eikös ihmisen kaikki terveydenhoitoon liittyvät paperit ja kirjaukset säilytetä koko iän? Näin olen käsittänyt. Eli voit pyytää itseäsi koskevia tietoja paikoista, joissa sinua on voitu hoitaa.

No eikö sillä äidillä ollut mitään teoriaa siitä, mistä se arpi sinne nivuseen oli tullut?  Luulisi nyt jokaisen äidin sen verran lapsensa asioista tietävän ja itsekin nähneen, jos lapsellaan on arpi jossain ja se on ollut siinä jo lapsena. 

Aika oudolta tuntuu ajatus, että äiti unohtaisi, että hänen lapselleen on tehty jokin lääketieteellinen toimenpide pienenä.  Varsinkin jos siitä koko ajan on ollut arpi muistuttamassa.

Äitini on jo iäkäs. Ihan skarppi yleensä, mutta jotkut asiat unohtuvat.

Aikaisemmin siis muistelen hänen tai jonkun muun kertoneen, että liittyy yhteen operaatioon joka minulle on tehty, mutta vaikea ymmärtää miten se siihen liittyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsesta asti ollut nivusessa ihan riittävän pitkä arpi, joka on siisti ja suora. Luulin sen aina liittyvän johonkin sairaudenhoidolliseen toimenpiteeseen, mutta kun aikuisena kysyin äidiltäni, hän yllättyi ja sanoi ettei liity.

Olikohan äitini vain unohtanut? Mikä toimenpide sellaisen voisi saada aikaan?

Eikös ihmisen kaikki terveydenhoitoon liittyvät paperit ja kirjaukset säilytetä koko iän? Näin olen käsittänyt. Eli voit pyytää itseäsi koskevia tietoja paikoista, joissa sinua on voitu hoitaa.

No eikö sillä äidillä ollut mitään teoriaa siitä, mistä se arpi sinne nivuseen oli tullut?  Luulisi nyt jokaisen äidin sen verran lapsensa asioista tietävän ja itsekin nähneen, jos lapsellaan on arpi jossain ja se on ollut siinä jo lapsena. 

Aika oudolta tuntuu ajatus, että äiti unohtaisi, että hänen lapselleen on tehty jokin lääketieteellinen toimenpide pienenä.  Varsinkin jos siitä koko ajan on ollut arpi muistuttamassa.

Äitini on jo iäkäs. Ihan skarppi yleensä, mutta jotkut asiat unohtuvat.

Aikaisemmin siis muistelen hänen tai jonkun muun kertoneen, että liittyy yhteen operaatioon joka minulle on tehty, mutta vaikea ymmärtää miten se siihen liittyisi.

https://www.lapinkansa.fi/lappi/intersukupuolinen-nyyti-53-sai-tietaa-t…

Vierailija kirjoitti:

Metsien prinssi ov. kirjoitti:

Olin 8-vuotiaana vanhempieni ja sisarusteni kanssa mökillä syksyllä. Eräänä iltana menin nukkumaan omaan sänkyyni ja heräsin yöllä keskellä pimeää ja syksyistä metsää. Olen nyt niin 36-38 vuotias ja elänyt metsässä ilman mitään mukavuuksia metsän eläinten joukossa syöden sieniä, marjoja, juuria, hiiriä ja sieniä. Vaatteita minulla ei ole mutta minulle on kasvanut paksu turkki. Outoa tässä on se, että en ole löytänyt reittiä ihmisten ilmoille ja aina on pimeä ja kylmä talviyö ja taivaalla on aina täysikuu ja tähtiä. Oikeastaan näin on hyvä, tämä metsä on suojaisa niin rakastavan vanhemman syli lapsille, sudet ovat minun uljaita veljiäni niiden kanssa asun, kuu on minun puolisoni ja tähdet meidän lapsiamme.

Jouduit siis metsänpeittoon. Sitä en tiennyt, että sielläkin on netti.

Kytkeydyn siis telepaattisesti metsästä nettiin.

Mummoni on ollut kuolleena jo kymmenen vuotta. Ahkerasti kirppareita, huutokauppoja divareita jne. kiertelevä mieheni toi pari vuotta sitten kotiin ostamansa laatikon, jossa oli mm. vanhoja kortteja 30-luvulta, vanhoja kunniamerkkejä ja muutama valokuva. Käytiin niitä sit läpi, kun tunnistin yhdestä kuvasta mummoni ihan selvästi. Hän on kahden samanikäisen tytön kanssa kuvassa. Hänellä oli eräs piirre kasvoissa, josta tunnistus 100% varma. Löysin toisenkin kuvan, ja se on otettu yhden tunnetun itäsuomalaisen nähtävyyden edessä. Mummoni on ehkä 15-18-vuotias kuvissa.

Aloin selvittämään tätä, mutta kukaan hänen lapsistaan ei ollut kuullutkaan, että äitinsä olisi ikinä käynyt koko kaupungissa, edes aikuisiällä. Varsinkin kun yksi hänen vävyistään on sieltä päin kotoisin, että olisi ollut luontevaa edes joskus mainita käyneensä itsekin sillä suunnalla. Ja mummo siis asui koko ikänsä samalla pienellä länsisuomalaisella paikkakunnalla. Eikä kukaan ole tunnistanut näitä muita kuvien henkilöitä.

Nuorin mummoni sisaruksista on yhä elossa ja yhä teräväjärkinen, ja näytin kuvia hänellekin, eikä hän muistanut lainkaan, että mummoni olisi ikinä missään käynyt tuon ikäisenä, kuin ehkä ympäristökunnissa. Että hän kyllä muistaisi, jos sisarensa olisi lähtenyt noin pitkälle reissulle tuohon aikaan.

Oliko mummo salaa reissussa, oliko kyseessä salainen rakkaus, vai oliko hän vain tyyliin jollain juurikasmaalla kesätöissä, eikä sisar vain muista tätä? En saa koskaan tietää. Olen penkonut isovanhempieni omia valokuvakansioita ja jopa kysellyt hänen kotikyläläisiltä, että muistaisivatko he jotain mutta kaikki ovat vain ihmetelleet, sillä ei siihen maailmanaikaan vain lähdetty toiselle puolen Suomea pieneltä maaseutupaikkakunnalta.

Olen myös aina ihmetellyt, miten ihmeessä kuvat osuivat juuri meille. Mukana tulleet postikortit eivät anna mitään lisätietoa, mutta paikantavat homman juuri sinne Itä-Suomeen. Olen joskus miettinyt, että pitäisikö yrittää selvittää asiaa niiltä, joille postikortit on osoitettu mutta en ole saanut aikaiseksi.

Eipä tämä mikään merkillinen murhamysteeri ole, mutta onpahan jäänyt vaivaamaan ja ihmetyttämään. Mummoni oli tomera ja uskovainen maatilan emäntä, eikä tämmöinen sovi lainkaan siihen käsitykseen hänestä mitä meillä sukulaisilla on. Että niin vähän me loppujen lopuksi tiedämme toistemme asioista, jokaisella on salaisuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni on ollut kuolleena jo kymmenen vuotta. Ahkerasti kirppareita, huutokauppoja divareita jne. kiertelevä mieheni toi pari vuotta sitten kotiin ostamansa laatikon, jossa oli mm. vanhoja kortteja 30-luvulta, vanhoja kunniamerkkejä ja muutama valokuva. Käytiin niitä sit läpi, kun tunnistin yhdestä kuvasta mummoni ihan selvästi. Hän on kahden samanikäisen tytön kanssa kuvassa. Hänellä oli eräs piirre kasvoissa, josta tunnistus 100% varma. Löysin toisenkin kuvan, ja se on otettu yhden tunnetun itäsuomalaisen nähtävyyden edessä. Mummoni on ehkä 15-18-vuotias kuvissa.

Aloin selvittämään tätä, mutta kukaan hänen lapsistaan ei ollut kuullutkaan, että äitinsä olisi ikinä käynyt koko kaupungissa, edes aikuisiällä. Varsinkin kun yksi hänen vävyistään on sieltä päin kotoisin, että olisi ollut luontevaa edes joskus mainita käyneensä itsekin sillä suunnalla. Ja mummo siis asui koko ikänsä samalla pienellä länsisuomalaisella paikkakunnalla. Eikä kukaan ole tunnistanut näitä muita kuvien henkilöitä.

Nuorin mummoni sisaruksista on yhä elossa ja yhä teräväjärkinen, ja näytin kuvia hänellekin, eikä hän muistanut lainkaan, että mummoni olisi ikinä missään käynyt tuon ikäisenä, kuin ehkä ympäristökunnissa. Että hän kyllä muistaisi, jos sisarensa olisi lähtenyt noin pitkälle reissulle tuohon aikaan.

Oliko mummo salaa reissussa, oliko kyseessä salainen rakkaus, vai oliko hän vain tyyliin jollain juurikasmaalla kesätöissä, eikä sisar vain muista tätä? En saa koskaan tietää. Olen penkonut isovanhempieni omia valokuvakansioita ja jopa kysellyt hänen kotikyläläisiltä, että muistaisivatko he jotain mutta kaikki ovat vain ihmetelleet, sillä ei siihen maailmanaikaan vain lähdetty toiselle puolen Suomea pieneltä maaseutupaikkakunnalta.

Olen myös aina ihmetellyt, miten ihmeessä kuvat osuivat juuri meille. Mukana tulleet postikortit eivät anna mitään lisätietoa, mutta paikantavat homman juuri sinne Itä-Suomeen. Olen joskus miettinyt, että pitäisikö yrittää selvittää asiaa niiltä, joille postikortit on osoitettu mutta en ole saanut aikaiseksi.

Eipä tämä mikään merkillinen murhamysteeri ole, mutta onpahan jäänyt vaivaamaan ja ihmetyttämään. Mummoni oli tomera ja uskovainen maatilan emäntä, eikä tämmöinen sovi lainkaan siihen käsitykseen hänestä mitä meillä sukulaisilla on. Että niin vähän me loppujen lopuksi tiedämme toistemme asioista, jokaisella on salaisuutensa.

Mahtava tarina! Selvitä ihmeessä niin kauan kuin se vielä voi olla mahdollista. Vuosi vuodelta mahdollisuudet vähenee, kun vanhukset kuolee tai muuttuu höperöiksi. Ehkä sillä on tarkoitus, että ne kuvat löysi luoksesi!

Yksi selitys voisi vielä olla identtinen kaksonen tms. Joskus kai kaksosista on toinen saatettu antaa pois, kun ei ole ollut varaa tai muuten mahdollisuutta hoitaa kahta vauvaa.

Riitaisa ero exän kanssa, oltiin molemmat nuoria sillon ja minä en ymmärtänyt yhtään mitään elämästä. Melkein 2vuotta oltiin yhdessä, mikä siinä iässä oli pitkä aika ja äitikin kyseli pitkään että mikä meille yhtäkkiä tuli. Tänä keväänä sain kuulla että tuo ex löytyi kuolleena asunnostaan. Se siitä sitten.

Jos jonkun ihmisen kanssa on asioita selvittämättä ja se häiritsee, selvittäkää ne. Oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni on kova olemaan ihan omaa mieltään siitä miten asiat lapsuudessani ovat menneet. Vinkkinä, hän ei ollut kovin hyvä vanhempi joten suuttuu tai nauraa päin naamaa jos muistan mitään lapsuudestani, edes hyviä tai neutraaleja asioita. Ihan kuin hän yrittäisi manipuloida minua siten etten uskoisi minkään muistojeni olevan totta. Siitä on aiheutunut ihan oikeaa vahinkoa psyykelleni ja joudun juttelemaan näitä terapiassa.

Kerran oli sukua koolla ja tuli juttua siitä mikä on varhaisin muisto. Vuorollani sanoin että se kun sain vaaleanpunaisen lasten muovituolin syntymäpäivälahjaksi ja istuin siinä mökin tuvassa. Muistin vielä kortin jota pitelin kädessäni. Siinä oli kuva pupusta ja kultainen numero 6 ylänurkassa.

Isäni siihen väliin äkkiä tiuskaisemaan etten minä sellaista voi muistaa. Sanoin että ihan hyvin voin, vaikka onkin mielestäni outoa että varhaisin muistoni on niin myöhäiseltä iältä kuin 6-v.

Vain pari viikkoa tuon jälkeen löysin äitini jäämistöistä tuon muistamani pupukortin (kyllä, olin sen melko tarkasti muistanut, jopa niin että tunnistin sen heti). Siinä kortissa oli vain se hämärä asia että numero oli 2 eikä 6. Sen lisäksi myöhemmin enoni sanoi ostaneensa minulle vaaleanpunaisen tuolin 2-vuotislahjaksi. se tosin hajosi mökkikäytössä melko nopeasti. Eli oikea varhaisin (selkeä) muistoni on 2-vuotiaana? Eihän se voi mitenkään olla mahdollista?

Tätä, ja muitakin lapsuusmuistoja on vaikeaa hahmottaa isäni käytöksen vuoksi. Itseasiassa mysteerejä ja selvittämättömiä asioita on tämän saman asian vuoksi monta muutakin. Olisi kiva tietää mikä muistamastani on totta ja mikä ei! Äiti ei ole elossa kertomaan, eikä varmaan muistaisi niistä ajoista mitään vaikka olisikin.

Muistot on jänniä. Hyvinkin voi muodostua muistoja jo ennen kuin varsinaisesti aivot alkaa tallentaa.

Oma ensimmäinen muistoni on alle vuoden ikäisenä. Se on hyvin vahvasti tunnemuisto, en tiedä mitä aikuiset siinä puhuu mutta tunnistan äänensävyn ja oman voitonriemuisen oloni. Nousen ylös tuolilla ja äiti hätäilee, että tipun vielä, mutta tiedän että isä on takanani ja oikeasti olen turvassa. Lisäksi se kiipeämisen riemu on aivan valtava.

Tämä ei ole mitenkään selittämätöntä, mutta vastasin sinulle. Kaksivuotiaana alkaa jo vähän tajuamaan, että viettää synttäreitään, on juhlat ja kaikkea kivaa tapahtuu itselle.

Siis onko tämä yleistäkin, että muistetaan tarkkaan milloin mikäkin muisto on tullut? En minä ainakaan muista esim. miten vanha olin kun käytiin kalastamassa kaverin kanssa tai Linnanmäellä. Ja tuo muistosi saattaa olla siltikin valemuisto. Alle vuoden ikäinen ei vaan voi luoda muistoja, alhaisin arvio sille milloin muistoja alkaa syntyä on 2-vuotiaana.

Mulla on myös muisto ajalta ennen kuin täytin yksi. Saman tyyppinen kuin tuolla ketä lainasit, vahva tunnemuisto jostain käsittämättömän riemastuttavasta. Valemuistosta ei ole kyse, koska joskus äitini kanssa stuin puhumaan lapsuudestani, ja tästä nimenomaisesta asiasta jota muistossani tein, ja äitini muisti tilanteen myös. Hän oli erittäin hämmästynyt, että muistin sen. Muistan kyseisen tilanteen yhtenä elämäni vahvimmista hyvän olon tunteista, ja uskon täysin, että kokemuksen vahva tunne on syy, miksi se on mieleeni jäänyt.