Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme yrittäneet toista lastamme 8 kk ajan. N. 1,5 viikkoa ennen testaamista näin unta että tein testin erään työkaverin läsnäollessa ja että se olisi positiivinen. Normaalisti en ikinä tee työtä tuon henkilön kanssa (työnkuvasta johtuen). N. Viikko ennen testiä minulle ilmoitettiin, että poikkeuspvn takia työskentelisin tuon työkaverin kanssa viikon päästä. Testipvnä tein töissä positiivisen testin tuon työkaverin ollessa wc:n ulkopuolella.
Näin unta eräästä henkilöstä, joka ei ole minulle erityisen läheinen. En ollut koskaan nähnyt unta hänestä aiemmin. Kyselin hänen veljeltään (joka minulle läheisempi) kuinka tuo unessanäkemäni henkilö voi ja minulle kerrottiin, että hyvin. Tunsin hyvin voimakkaasti, että minun tulisi sanoa veljelle, että menee viettämään aikaa tuon henkilön kanssa. En kuitenkaan tehnyt niin, sillä se olisi ollut kummallista. Pari viikkoa unesta tuo henkilö menehtyi.
Miksi se raskaustesti piti töissä tehdä, eikö olisi kivempi tehdä kotona?
Mä en itseasiassa enää muista! Olisiko ollut, että testi piti tehdä kotona, mutta kävin vessassa yöllä/aamulla enkä muistanut ottaa pissaa talteen ja piti sitten odotella taas muutama tunti ennen seuraavaa mahdollisuutta. Joku looginen selitys oli!
T. Alkuperäinen kirjoittaja
Olin ystävättäreni luona kylässä. Illalla kävimme baarissa. Minua pitkän liftireissun jälkeen alkoi väsyttää ja läksin ystävänin kämpille nukkumaan. Ystävätät jäi vielä juttelemaan tuttaviensa kanssa.
Menin nukkumaan parvisängyn alapetille.
Ystäväni tulikin jonkun ajan päästä, en ollut kerennyt nukahtaa. Avain ropisi ovessa, hengari kalahti, kun hän riisui takkinsa. Hän meni vessaan, laski vettä hanasta ja vessänpönttökin kohisi. Sitten hän kulki paljain jaloin keittokomeroon. Vanha korkkimatto sihahteli tutusti paljaiden jalkojen alla. Ystävätär laski hanasta vettä mukiin juodakseen ja tulikin viereeni nukkumaan. Ajattelin, että hän on niin väsynyt ettei jaksa kiivetä yläsänkyyn.
Nukuin selin huoneeseen ja tunsin miten patja selkäni takana painui. Tein tilaa ja nostin peittoakin paremmin hänen ylleen. Muutamia pieniä asennon vaihtoja ja tyynyn säätämistä ja nukahdimme.
Puolen päivän aikaan heräsin kun kaveri tuli ulkoa. "No missäpä kävit", kysyin.
"Enpä käynyt missään, kun nyt vasta tulin. Jäin jatkamaan iltaa tuttavien luokse ja nukuin siellä koko yön"
Emme olleet uskoa toisiamme: MInä väitin hänen nukkuneen kiltisti vieressäni. Hän taas väitti tulleensa vasta nyt kaveriensa luota.
Kiltti mies ov. kirjoitti:
Minusta on selittämätöntä, että kuinka eräs nainen on uskaltanut käydä luonani monta kertaa niin, että olemme kaksin kotonamme eikä hänellä ole ollut taatusti mukana nyrkkirautaa, pippurisumutetta tai muita turvavälineitä eikä hän ole tehnyt minusta ilmoitusta, että olisin käyttänyt häntä seksuaalisesti hyväksi. Tietenkään en ole tehnyt mitään, minkä voisi edes etäisesti olevan seksuaalista hyväksikäyttöä, mutta minua ihmetyttää, että kuinka nykyaikana nainen uskaltaa tulla miehen luokse ilman mitään turvavarusteita eikä edes tee tästä perätöntä ilmiantoa että tämä olisi hyväksikäyttäjä, koska käsitykseni mukaan kaikki naiset ajattelevat, että jokainen mies on alapäällään ajatteleva seksihullu raiskaaja koska #MeToo. Mutta ilmeisesti kaikki naiset eivät ajattelekaan niin tai sitten hän näki minusta heti ensi tapaamisella, että olen kiinnostuneempi miehistä kun naisista seksuaalisessa mielessä ja kaiken lisäksi melkein impotentti.
Oleellista onkin, että kun nainen on miehen luona hän voi lähteä sieltä halutessaan. Tämä neuvottiin jo CSI:n vanhassa jaksossa.
Ne jännät on kärkkäämmin menossa naisen luo, valmiiseen pöytään, josta asunnosta naisen ei ole niin helppoa lähteä karkuun, jättämättä sikaa sinne. Pientä irtainta on hävinnyt tässä yhteydessä. Jännät on tulossa panemaan kun eivät saa muualta ja ilmaiseksi syömään juuri silloin kuin niille itselleen sopii. Kumppaniksi voidaan kelpuuttaa rumempikin, jos asunnon sijainti on kivalla paikalla. Jännät ottaa isännän elkeet vaikka ovessa olisi vain naisen nimi. Niiden omat kämpät ei ole vierailukunnossa ja naisella maksatettu ruoka tarjotaan muovitassilta. Itse jännä syö oikealta lautaselta.
Toivottavasti ja todennäköisesti nainen arvostaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Olin ystävättäreni luona kylässä. Illalla kävimme baarissa. Minua pitkän liftireissun jälkeen alkoi väsyttää ja läksin ystävänin kämpille nukkumaan. Ystävätät jäi vielä juttelemaan tuttaviensa kanssa.
Menin nukkumaan parvisängyn alapetille.
Ystäväni tulikin jonkun ajan päästä, en ollut kerennyt nukahtaa. Avain ropisi ovessa, hengari kalahti, kun hän riisui takkinsa. Hän meni vessaan, laski vettä hanasta ja vessänpönttökin kohisi. Sitten hän kulki paljain jaloin keittokomeroon. Vanha korkkimatto sihahteli tutusti paljaiden jalkojen alla. Ystävätär laski hanasta vettä mukiin juodakseen ja tulikin viereeni nukkumaan. Ajattelin, että hän on niin väsynyt ettei jaksa kiivetä yläsänkyyn.
Nukuin selin huoneeseen ja tunsin miten patja selkäni takana painui. Tein tilaa ja nostin peittoakin paremmin hänen ylleen. Muutamia pieniä asennon vaihtoja ja tyynyn säätämistä ja nukahdimme.
Puolen päivän aikaan heräsin kun kaveri tuli ulkoa. "No missäpä kävit", kysyin.
"Enpä käynyt missään, kun nyt vasta tulin. Jäin jatkamaan iltaa tuttavien luokse ja nukuin siellä koko yön"
Emme olleet uskoa toisiamme: MInä väitin hänen nukkuneen kiltisti vieressäni. Hän taas väitti tulleensa vasta nyt kaveriensa luota.
Montako kertaa tää vielä tulee?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko näissä mitään epäluonnollista mutta kun asuin yksin, niin kerran yöllä suihku meni itsestään päälle,sitten kun heräsin seuraavana aamuna, niin mun 2 taulua oli otettu pois seinältä ja asetettu pöydälle nätisti seinää vasten. Voisiko olla unissa kävelyä?
Asunnosani oli myös tietty kohta jossa puhelimessa keskustelevani ihmisen ääni meni luonnottomaksi ja säriseväksi, ensimmäisen kerran ku tapahtui niin säikähdin kovasti ja sammutin kännykän. Oliskohan tuolle myös joku luonnollinen syy, kenties?
En tiedä miksi mulla tuli mieleen poltergeist. Aavedata teki joskus tämmösen aihevideon.
Mutta hyvin voi olla toi unissakävelykin syynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko näissä mitään epäluonnollista mutta kun asuin yksin, niin kerran yöllä suihku meni itsestään päälle,sitten kun heräsin seuraavana aamuna, niin mun 2 taulua oli otettu pois seinältä ja asetettu pöydälle nätisti seinää vasten. Voisiko olla unissa kävelyä?
Asunnosani oli myös tietty kohta jossa puhelimessa keskustelevani ihmisen ääni meni luonnottomaksi ja säriseväksi, ensimmäisen kerran ku tapahtui niin säikähdin kovasti ja sammutin kännykän. Oliskohan tuolle myös joku luonnollinen syy, kenties?
Voi olla. Kerrostalo oli ja on historiallisesti tärkeän paikan lähellä.
En tiedä miksi mulla tuli mieleen poltergeist. Aavedata teki joskus tämmösen aihevideon.
Mutta hyvin voi olla toi unissakävelykin syynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko näissä mitään epäluonnollista mutta kun asuin yksin, niin kerran yöllä suihku meni itsestään päälle,sitten kun heräsin seuraavana aamuna, niin mun 2 taulua oli otettu pois seinältä ja asetettu pöydälle nätisti seinää vasten. Voisiko olla unissa kävelyä?
Asunnosani oli myös tietty kohta jossa puhelimessa keskustelevani ihmisen ääni meni luonnottomaksi ja säriseväksi, ensimmäisen kerran ku tapahtui niin säikähdin kovasti ja sammutin kännykän. Oliskohan tuolle myös joku luonnollinen syy, kenties?
En tiedä miksi mulla tuli mieleen poltergeist. Aavedata teki joskus tämmösen aihevideon.
Mutta hyvin voi olla toi unissakävelykin syynä.
Korj. Voi olla. Kerrostalo oli ja on historiallisesti tärkeän paikan lähellä.
Ei nyt selvittämätön mutta hauska juttu.
Löysin yhdessä vaiheessa ihan järjettömät määrät sim kortteja. Niitä löytyi festareiden jälkeen hiekasta, pankkiautomaatin vierestä, bussista, bussipysäkiltä. Joskus keräsin niitä talteen mutta harvemmin.
Kun sim-korttien löytely alkoi hiipua, aloin löytää pinssejä. Niitä oli ojissa, vaateliikkeiden sohvilla, pukkareissa, teillä ja bussien penkeillä. Ne keräsin talteen.
Sen jälkeen löysin avattuja tupakka-askeja, joista oli hyvä jos foliot otettu pois mutta yksi savuke poltettu. Löydän noita vieläkin teiltä kun sellainen sauma iskee.
Vierailija kirjoitti:
Pikkutyttönä olin itsekseni kerrostalomme pihalla kesäaikaan. Kun katsoin ylös siniselle pilvettömälle taivaalle, näin korkealla valkoisen lokin. - Voi kun saisin tuollaisen kauniin valkoisen sulan, ajattelin.
Seuraavassa hetkessä näin, miten valkoinen sulka leijaili alaspäin ja laskeutui siihen kerrostalojen väliselle pihalle ihan eteeni. Olin iloissani! Kun kerroin tapahtumasta kavereille, kukaan ei uskonut minua.
Mulla oli pienenä samantyyppinen tapaus, että tuijotin pihalla seisoessani, kun korkealla juuri yläpuolella lensi lintu. Hetken päästä taivaalta tippui tippa verta paljaalle käsivarrelleni. Ehkä sillä linnulla oli joku saalis suussa, mutta se näytti lähinnä viattomalta pikkutirpiltä, eikä miltään petolinnulta.
Lisäksi olen monta kertaa saanut linnunpaskat suoraan päähäni, mutta tää on vaan huonoa tuuria, eikä mitään mystistä.
Tapahtui muutama vuosi sitten, kun ajoin autolla kotiin pikkukaupungissamme, lähestyessä asuinaluetta, peltoaukean kohdalla. Lähistöllä on koulu ja suojatietä lähti ylittämään edestäni noin 8-10-vuotias poika. Kasvoja en nähnyt, mutta mielsin pojaksi. Muita autoja tai kulkijoita ei näkynyt. Ajattelin mielessäni, että jotenkin vanhanaikaiset vaatteet on pojalla yllä, -80-lukumainen vaalea toppatakki ja vähän erikoinen pipo. Kun lapsi oli minuun katsomatta ylittänyt suojatien ja lähdin liikkeelle, tuli tarve vielä sivuikkunasta ja taustapeilistä katsoa häntä, niin eipä näkynyt enää missään. Vain autio kävelytie. Vähän kylmäsi.
Olen yrittänyt etsiä tietoa, että onko siinä kohtaa joskus jäänyt joku lapsi auton alle, mutta sellaisesta en ole löytänyt tietoja. Yhä siinä kohdassa tulee usein mieleeni tuo näky ja ihmetys, että mikä se juttu oikein oli.
Kerran miehen lääkepaketti hävisi. Olin siivonnut sen vieraiden ajaksi pois kaappiin. Miehellä oli liuska omassa toilettipussissaan. Kun liuska loppui kysyi mihin laitoin lääkepaketin. Se ei ollutkaan enää kaapissa.
Etsittiin koko talo ja monena päivänä. Oli mystisesti hävinnyt. Reilun viikon päästä ilmestyi pöydälle ( joka oli tyhjä ja siivottu sen jälkeen monta kertaa.)
Lääkkeet oli vielä sellaisia ettei niistä oli mitään hyötyä muille, ei edes päihdetarkoituksissa.
Talossa on murtohälytin niin ettei kukaan ole päässyt sisään avaimillakaan työpäivän aikana.
Ilmestymispäivänä meillä kävi vieras joka oli kylässä samana päivänä kun lääkkeet hävisi. Epäilin hänen palauttaneet lääkkeet mutta toisaalta ei käynyt kumpanakaan kertana huoneessa jossa lääkkeet oli. Ja ne oli siis laitettu yläkaappiin jonne ei yllä ilman jakkaraa joka oli alakerrassa...
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko näissä mitään epäluonnollista mutta kun asuin yksin, niin kerran yöllä suihku meni itsestään päälle,sitten kun heräsin seuraavana aamuna, niin mun 2 taulua oli otettu pois seinältä ja asetettu pöydälle nätisti seinää vasten. Voisiko olla unissa kävelyä?
Asunnosani oli myös tietty kohta jossa puhelimessa keskustelevani ihmisen ääni meni luonnottomaksi ja säriseväksi, ensimmäisen kerran ku tapahtui niin säikähdin kovasti ja sammutin kännykän. Oliskohan tuolle myös joku luonnollinen syy, kenties?
Asunnon rakenteista johtuen kuuluvuus on huono siinä yhdessä kohdassa. Ei mitään mystistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin 5. tai 6. luokalla, teknisissä töissä joku toisen ryhmän oppilas käytti jotain konesahaa, eikä sitä ollut kukaan valvomassa. Ihmettelen, että minkä takia. Eikö yleensä ole niin, että 7. luokkaa alemmalla luokalla olevat eivät saa teknisissä töissä käyttää koneita missään tapauksessa? Minun luokkani ei ainakaan saanut, ja tuntui epäreilulta, että tuo mainitsemani oppilas sai käyttää. Ja kun sitä ei kukaan valvonutkaan, niin mitäs sitten, jos olisikin sattunut vahinko?
Mistä alapeukut? Ihan oikeasti tapahtui näin, vaikka tuosta kyllä on olemassa turvallisuusmääräykset.
Jos opettaja tietää varmasti, että jollakulla oppilaalla on aiempaa kokemusta koneiden käytöstä ja se on onnistunut hyvin, hän voi silloin myös sallia sen, että oppilas käyttää niitä.
Selvittämätön taphtuma....? Onko tullut mieleesi,että oppilas käytti konetta luvatta? Minä muistan 7-luokalta tällaisen selvittämättömän tapahtuman: Ala-ikäiset olivat huussin kupeella röökillä vaikka se ei pitäisi olla mitenkään mahdollista. Eihän alaikäiset saa tupakoida! Varmasti kyseessä oli jokin unenkaltainen tila tai muu. Muuten ei voi selittää että Korhosen pojat ja Niinisen Tepi polttivat Aroma-sätkiä.
Mutta olipa vaan niin uskomaton stoorim , että joku antoi alapeukun. Joku ei siis millään voinut uskoa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on kova olemaan ihan omaa mieltään siitä miten asiat lapsuudessani ovat menneet. Vinkkinä, hän ei ollut kovin hyvä vanhempi joten suuttuu tai nauraa päin naamaa jos muistan mitään lapsuudestani, edes hyviä tai neutraaleja asioita. Ihan kuin hän yrittäisi manipuloida minua siten etten uskoisi minkään muistojeni olevan totta. Siitä on aiheutunut ihan oikeaa vahinkoa psyykelleni ja joudun juttelemaan näitä terapiassa.
Kerran oli sukua koolla ja tuli juttua siitä mikä on varhaisin muisto. Vuorollani sanoin että se kun sain vaaleanpunaisen lasten muovituolin syntymäpäivälahjaksi ja istuin siinä mökin tuvassa. Muistin vielä kortin jota pitelin kädessäni. Siinä oli kuva pupusta ja kultainen numero 6 ylänurkassa.
Isäni siihen väliin äkkiä tiuskaisemaan etten minä sellaista voi muistaa. Sanoin että ihan hyvin voin, vaikka onkin mielestäni outoa että varhaisin muistoni on niin myöhäiseltä iältä kuin 6-v.
Vain pari viikkoa tuon jälkeen löysin äitini jäämistöistä tuon muistamani pupukortin (kyllä, olin sen melko tarkasti muistanut, jopa niin että tunnistin sen heti). Siinä kortissa oli vain se hämärä asia että numero oli 2 eikä 6. Sen lisäksi myöhemmin enoni sanoi ostaneensa minulle vaaleanpunaisen tuolin 2-vuotislahjaksi. se tosin hajosi mökkikäytössä melko nopeasti. Eli oikea varhaisin (selkeä) muistoni on 2-vuotiaana? Eihän se voi mitenkään olla mahdollista?
Tätä, ja muitakin lapsuusmuistoja on vaikeaa hahmottaa isäni käytöksen vuoksi. Itseasiassa mysteerejä ja selvittämättömiä asioita on tämän saman asian vuoksi monta muutakin. Olisi kiva tietää mikä muistamastani on totta ja mikä ei! Äiti ei ole elossa kertomaan, eikä varmaan muistaisi niistä ajoista mitään vaikka olisikin.
Kyllä se on mahdollista. Omat ensimmäiset hyvin hatarat muistikuvani ovat ensimmäisestä asunnostamme, josta muutimme pois kun olin 1½ vuotias. Muistan myös hyvin useamman seikan ajalta 2-3v, ei siis mitään kovin dramaattista, vaan ihan tavallisia juttuja, ja näitä on aika paljon. Eskari-ikäisestä sitten jo todella kirkkaat muistikuvat. Olen noita äidiltä kysellyt, että pitävätkö paikkansa vai ovatko valemuistoja, ja kyllä hän ne varmisti. Pystyn myös piirtämään summittaisen pohjapiirroksen siitä ekasta asunnosta, että mikä huone oli missäkin jne.
Se on ihan kakkapuhetta, että ihminen oppisi muistamaan asioita vasta kun oppii puhumaan. Kyllähän ne näköjäljet päähän jäävät, ja asioille antaa nimet kun ne oppii.
Muistan valokuvamuistissa asioita jo vauva-ajoilta. Minua myös hyväksikäytettiin. Äiti hoki: ei lapsi muista, ei lapsi muista.
Kauhun tunne tuli myös, tuntoaistin kautta. Joku hirveän iso teki pahaa. Se sama jonka olisi pitänyt suojella. Näkeminen ja tuntoaisti, kuulo, haju ja makuaisti on vauvalla jo ennen kielellistä/ ajattelun kehitystä.
Terapeutti sanoi että olen vahvasti visuaalinen, kun olin muita asioita kuvaillut. Muuten dissosiaatiohäiriön takia välillä olen tosi herkkä kaikelle, välillä mikään ei tunnu missään.
Kesämökillä tapahtui muutenkin kaikkea outoa, mutta eräänä iltana olin viikannut kahisevat reisitaskuhousuni siististi tuolille ja käynyt nukkumaan. Housujen taskussa oli sytkäri, olin tarkistanut sen vielä ennen nukkumaanmenoa, ettei ole jäänyt mihinkään ulos.
En saanut unta ja makasin pitkään pimeässä valveilla. Oli hiljaista, kuten maalla aina. Äkkiä hiljaisuuden vaan katkaisi reisitaskuhousujeni kahina. Siististi tuolille viitatut housut kahisivat itsekseen pitkän aikaa. Ja joo, en todellakaan uskaltanut katsoa, vaan esitin nukkuvaa.
Aamulla sitten nämä illalla siististi viikatut housut olivat lattialle heitettynä, sytytin taskusta oli kadonnut.
Ja nukuin vinttikammarissa, jonne ei pääse livahtamaan äänettä. Lemmikkejäkään ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Kesämökillä tapahtui muutenkin kaikkea outoa, mutta eräänä iltana olin viikannut kahisevat reisitaskuhousuni siististi tuolille ja käynyt nukkumaan. Housujen taskussa oli sytkäri, olin tarkistanut sen vielä ennen nukkumaanmenoa, ettei ole jäänyt mihinkään ulos.
En saanut unta ja makasin pitkään pimeässä valveilla. Oli hiljaista, kuten maalla aina. Äkkiä hiljaisuuden vaan katkaisi reisitaskuhousujeni kahina. Siististi tuolille viitatut housut kahisivat itsekseen pitkän aikaa. Ja joo, en todellakaan uskaltanut katsoa, vaan esitin nukkuvaa.
Aamulla sitten nämä illalla siististi viikatut housut olivat lattialle heitettynä, sytytin taskusta oli kadonnut.
Ja nukuin vinttikammarissa, jonne ei pääse livahtamaan äänettä. Lemmikkejäkään ei ollut.
Hiiri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesämökillä tapahtui muutenkin kaikkea outoa, mutta eräänä iltana olin viikannut kahisevat reisitaskuhousuni siististi tuolille ja käynyt nukkumaan. Housujen taskussa oli sytkäri, olin tarkistanut sen vielä ennen nukkumaanmenoa, ettei ole jäänyt mihinkään ulos.
En saanut unta ja makasin pitkään pimeässä valveilla. Oli hiljaista, kuten maalla aina. Äkkiä hiljaisuuden vaan katkaisi reisitaskuhousujeni kahina. Siististi tuolille viitatut housut kahisivat itsekseen pitkän aikaa. Ja joo, en todellakaan uskaltanut katsoa, vaan esitin nukkuvaa.
Aamulla sitten nämä illalla siististi viikatut housut olivat lattialle heitettynä, sytytin taskusta oli kadonnut.
Ja nukuin vinttikammarissa, jonne ei pääse livahtamaan äänettä. Lemmikkejäkään ei ollut.
Hiiri.
Hiiru jolta juuri oli sattunut oma Coltti hajoamaan?
Lapsena käytettiin meseä kavereiden kanssa. Yritin muutamaan otteeseen jutella mesessä yhden joukkuekaverin kanssa, mutta tämä joka kerralla väitti, ettei tiedä, kuka olen eikä ole senniminen henkilö, jota tavoittelin. Tarkistin toiselta kaverilta, että minulla kyllä oli oikea sähköpostiosoite. Harkoissa juteltiin välillä keskenämme mutta ei oltu mitään parhaita kaveruksia. Luulen, että hän ei syystä tai toisesta pitänyt minusta ja teki siksi kiusaa, mutta hän ei koskaan tunnustanut mitään.
Minulla on joskus jänniä ennakkoaavistuksia asioista, vaikka muuten en pidä itseäni minään ennustajana tai selvännäkijänä. Tiedän kuitenkin, että jonakin tiettynä päivänä tapahtuu jotakin tai tapaan jonkun. Tässä jokin aika sitten tuli tunne, että pitää seurata ikkunasta ohikulkijoita ja niin tein. Pari päivää myöhemmin sain tietää, että yhtä ohikulkijaa, johon olin erityisesti kiinnittänyt huomiota, epäiltiin rikoksesta. Pystyin kertomaan kyseisen henkilön liikkeistä poliisille.