onko tämä nyt sitten sitä paniikkihäiriötä?
Iltaisin saattaa tulla nukkumaan mentyä huimaava olo, kurkussa tuntuu pala ja on sellainen tunne, että saa happea liikaa... Hengitys siis tuntuu " helpommalta" ja se tekee pahaa. Auttaa kun pistää kädet suun ja nenän eteen ja hengittää rauhallisesti. Ja myös mieheni läheisyys auttaa. Joskus tulee myös sydämentykytystä.
Lääkäri sanoi että seuraillaan vielä, oireet niin lievät ja kun kotikonstein menee ohi, ei kuulema lääkitystä vielä tarvita...
Kommentit (5)
Siis esim. esiintyminen tai paikat joissa on paljon ihmisiä. Ilmeisesti se ei olekaan niin, jos kerran kohtaus voi tulla nukkumaan mentyäkin, koska sängyssä miehen vieressä on varmaan ihan turvallinen olo...
että iltaisin tlee ajateltua " pahojakin" asioita joita ei välttämättä päivällä kerkeä ajattelemaan, tai jotka on helpompi päivällä torjua. Yöhän on muutenkin ahdistavampaa aikaa kuin päivä, ainakin sellaisille jotka jotain pelkäävät, esim hiljaisuutta ja sitä, että muut nukkuvat ja olet yksin hereillä.
Saattaa joskus tulla päivisinkin...
tunnetta on vaikea kuvailla...
Yleensä liittyy kyllä jotain pelkoa, monilla kuolemanpelko, siis että " nyt tämä on sydäri ja mä kuolen" tms. Itselläni sekoamisen pelko, " nyt mä sitten tulin hulluksi" . En mysökään uskalla katsoa mihinkään, kun pelkään sitä mitä saatan nähdä =siis jotain mitä ei pitäisi olla olemassa, kauhuleffajuttuja.. Oireina mulla myös vapina, hikoilu ja pahoinvoinnin tunne. Toisten seura helpottaa mullakin, olen miettinyt että koko oireiluni saattaa pohjata hylkäyskokemuksiin ja yksinjäämisen pelkoon.