Eikö olekin onni kuitenkin että on kevät

Vaikka toisinaan tuntui maaliskuussa siltä, että miksi tuo aurinkokin joka päivä paistaa, kun mulla on niin musta mieli, niin siltikin... Jos tämän kamaluuden olisi kokenut pimeänä syksynä, niin varmasti olisin masentunut enemmän.

Mua on nyt piristänyt ihan älyttömästi tämänpäiväinen lämpö ja auringonpaiste! Lintujen laulu kuulostaa suloiselta ja vaan pysähdyn tän kaiken kauneuden keskelle. Mä saan tästä luonnon heräämisestä tosi paljon voimaa muuten veikeiden asioiden keskelle :)



t. humaus ja kevättä rinnassa

kyllä sitä on nemmän energiaakin näin keväällä ja jaksaa paremmin touhuta.

mikä sopi kyllä hyvin tunnelmaan. Nyt on jo hieman kirkkaampi mieli ja aurinkokin on tuolla taivaalla vilahdellut. Vaikka kyllä tämä km mietityttää ja surettaa... varmaan vielä tosi pitkään... Olisi vauva ollut niin tervetullut...

joten keskenmeno oli jotenkin kauhea pettymyskin, kun on ensin vuosia haaveiltu ja sitten kuukausia yritetty ja vielä muutama kuukausi oltu onnellisia ja odotettu ja sitten lähtee mattoalta ja ollaan taas lähtöpisteessä. Itse haaveilen kovasti jo uudesta vauvasta, mutta mies kait jotenkin säikähti tapahtunutta ja on nyt ruennut empimään ja haluaa odottaa vielä, tuntuu vaan välillä niin turhauttavalta kun nyt taas haluaa sitä vauvaa niin kauhean paljon eli kova vauvakuume on, toisaalta onhan tapahtuneesta vasta niin vähän aikaa (1,5kk), joten jos se mieskin jossain vaiheessa alkaisi uutta vauvaa haluamaan, toivottavasti.



Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?



vauva2006

Mutta minulle kävi päinvastoin. Luonto alkaa pian synnyttää uutta elämää, mutta minä en. Ja se sattuu. Laskettuaika olisi ollut kesäkuussa.. Mutta toki aurinkoiset päivät tuovat myös toivoa paremmasta..