Sanasta perheenäiti tulee inhottava mielikuva
Hikoileva, puuskuttava tuulipukuinen nainen marketissa, joka vaappuu eteenpäin miten kuten ylipainonsa kanssa, kulahtaneen haalistunut punainen väri pottamiestukassa, lapset räkänokkaisina ostoskärryssä määkien ja rääkyen.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
AP heijastaa mielikuvia lapsuudestaan.
En todellakaan, silloinhan kokisin sen kotoisaksi. Tuollaista olen nähnyt vasta aikuisena.
No inhottava se todellisuuskin on.
Miksi kukaan siis haluaisi perheenäidiksi?
Miten kukaan mies jaksaa katsoa sellaista naista?
Ahaa. Ootko ajatellut että suurin osa myös niistä paremman näköisistä naisista on perheenäitejä?
Vierailija kirjoitti:
Ahaa. Ootko ajatellut että suurin osa myös niistä paremman näköisistä naisista on perheenäitejä?
No miksi sitten niin suuri ero? Paremmannäköisillä on varmaan vain yksi lapsi. He ovat koulutettuja. He eivät todellakaan ole kotiäitejä. He eivät käytä tuulipukua eikä heillä ole pottamiestukkaa eivätkä he puuskuta hikoillen kaupassa. Heidän lapsensa eivät ole kärryissä vaan yksi lapsi vieressä asiallisesti käyttäytyvänä. Hekin voivat olla perheenäitejä, mutta kunniansa säilyttäen.
Tuollaisia näkee lähinnä Jumbossa.
Minulla tulee perheenäidistä mieleen oma äitini, joka oli sellainen pieni ja siro lintumainen olento. Hänellä oli kuusi lasta ja aina hän puuhasi ahkerasti jotain, neuloi sukkia, ompeli vaatteita, kutoi mattoja, poimi marjoja ja sieniä tai leipoi pullaa jne. Lisäksi hän kävi töissä, opiskeli iltaisin ja luki paljon sekä kävi kulttuuritapahtumissa. Vieläkin on ikävä, vaikka hän on ollut kuolleena jo kauan. Perheenäidit ovat pyyteettömän rakkauden lähteitä.
Jaa. Kaveri joka on lääkäri, miehensä kirurgi kulkevat juurikin tuulipuvuissa. Lihavia eivät ole, mutta eivät hoikkiakaan. Lapsilla prisman cifafia ja reimaa.
Muita tuulupukulaisia en edes tunne (vaellus yms eri asia). Ja tunnen paljon lapseperheitä eri sosiaaliluokista.
Vierailija kirjoitti:
Minulla tulee perheenäidistä mieleen oma äitini, joka oli sellainen pieni ja siro lintumainen olento. Hänellä oli kuusi lasta ja aina hän puuhasi ahkerasti jotain, neuloi sukkia, ompeli vaatteita, kutoi mattoja, poimi marjoja ja sieniä tai leipoi pullaa jne. Lisäksi hän kävi töissä, opiskeli iltaisin ja luki paljon sekä kävi kulttuuritapahtumissa. Vieläkin on ikävä, vaikka hän on ollut kuolleena jo kauan. Perheenäidit ovat pyyteettömän rakkauden lähteitä.
Onhan niitä kunniansakin säilyttäneitä yksilöitä, kuten todettu.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Kaveri joka on lääkäri, miehensä kirurgi kulkevat juurikin tuulipuvuissa. Lihavia eivät ole, mutta eivät hoikkiakaan. Lapsilla prisman cifafia ja reimaa.
Muita tuulupukulaisia en edes tunne (vaellus yms eri asia). Ja tunnen paljon lapseperheitä eri sosiaaliluokista.
Cifafia?
Lapsettoman sosiaalinen status nyt vain on aivan eri sfääreissä kuin jonkun perheenäidin. Tekee ruokaa lapsille, ihan oikeasti.
Jep. En pidä ylipäätään siitä sanasta: Äiti.
Toki olen äiti lapsilleni ja haluankin olla, mutta jotenkin se äiti sana tuo mieleen jotain mitä en halua todellakaan olla. Pyöreä, keittiössä häärivä, uhrautuva äityliinuli. Yh.
Vierailija kirjoitti:
Jep. En pidä ylipäätään siitä sanasta: Äiti.
Toki olen äiti lapsilleni ja haluankin olla, mutta jotenkin se äiti sana tuo mieleen jotain mitä en halua todellakaan olla. Pyöreä, keittiössä häärivä, uhrautuva äityliinuli. Yh.
Kyllä, sanaan liittyvät mielikuvat ovat epämiellyttäviä. Voi olla äiti myös olematta pyöreä, keittiössä häärivä tai uhrautuva. Itse arvostan niitä äitejä, jotka ovat töissä ja joiden lapset ovat hoidossa. Ja jotka eivät missään nimessä elä miestensä rahoilla.
Kyllä ilman lapsiakin voi olla punakka, lihava ja tuskainen. Huomasin sen äsken Prismassa.
AP heijastaa mielikuvia lapsuudestaan.