Auttakaa minua..... Erotako vai ei?

Itse olen eronnut, en siis ala paasaamaan että lasten takia kannattaa yrittää olla yhdessä, mutta mikä suhteessanne mättää jotta pitäisi erota?

Väkivaltaa? Muita ihmisiä kuvioissa? kyllästynyt? jatkuvaa riitaa?



valota vähän niin on helpompi kommentoida+

Eropäätöstä ei mielestäni kannata tehdä tuollaisten ulkoisten syiden perusteella. Vaan pitää miettiä sitä, onko sinun ja miehesi suhteen jatkumisella edellytyksiä.



Soita myös Väestöliiton parisuhdepuhelimeen:



Parisuhdekysymysten neuvontapuhelin laajentunut



Väestöliitto on laajentanut valtakunnallisen parisuhdeasioiden neuvontapuhelimen aukioloaikoja. Väestöliiton psykologit päivystävät numerossa 010 309 3900 maanantaisin klo 10-12, tiistaisin 18-20 ja torstaisin 12-14.



Väestöliiton Parisuhdeprojektin valtakunnallinen neuvontapuhelin toimii lisämaksuttomassa palvelunumerossa 010 309 3900 (ma 10-12, ti 18-20 ja to 12-14). Vastaajina ovat Väestöliiton psykologit.



Palvelu tarjoaa asiantuntijatietoa parisuhteesta ja sen hyvinvoinnista. Tarvittaessa ohjataan palveluiden piiriin. Puhelin on tarkoitettu tavallisille ihmisille ja asiantuntijoille, jotka kohtaavat työssään parisuhdeasioita. Yhteyttä voi ottaa, vaikka varsinaista ongelmaa tai kriisiä ei vielä olisikaan. Oikeita tai vääriä kysymyksiä ei ole. Numeroon on mahdollista soittaa nimettömänä. Keskustelu on luottamuksellista ja päivystäjä vaitiolovelvollinen.



Parisuhteen kysymykset saattavat olla niin henkilökohtaisia, että niistä keskusteleminen on joillekin puhelimitse helpompaa kuin kasvotusten. Pienillä paikkakunnilla avun hakemista vaikeuttaa ehkä työntekijöiden mahdollinen tuttuus.

Tämä on mun kirjoitukseni:



http: //www. vauva-lehti. fi/keskustele/tm. asp?m=6982512&t=6982512&appid=&p=&mpage=1&key=mit%E4+mielt%E4+olette&language=single&tmode=&smode=&s=#6982512



ap.

koska minulla ei täällä ole kavereita eikä sukulaisia, ei mitään.

Jos eroaisin, jäisin ihan yksin.



ap.

sinua ja lapsianne kohtaan.

Voimia!

olla eroamatta ja menkää pariterapiaan selvittämään välejänne. Jos siellä tulet vakuuttuneeksi, ettei sama toistu, niin sitten voitte jatkaa puhtaalta pöydältä. Ellei, on ehkä pakko tehdä muunlainen ratkaisu. Eroamista kannattaa välttää viimeiseen asti.

itse en kattelis päivääkään enää tollaista miestä.

Suurin osa teistä olisi varmaan lähtenyt jo ekan pettämisen jälkeen. En usko että mies muuttuu, mutta silti haluan uskoa siihen ihan hirveesti jo lastenkin takia.



ap.

Olen kovasti miettinyt onko minulla oikeutta riistää lapsiltamme ympäristöä, jota he rakastavat, asumme maalla, joutuisin muuttamaan kerrostaloon. Kaikki kaverit jäisivät, kaikki mihin lapset ovat tottuneet! Ja entäs sitten, kun tuntisin siellä kerrostalossa, ettei tämä ollutkaan hyvä ratkaisu ja lapset syyllistäis mua ja kaikkee, en jaksaisi!

Joten en eroa, yritän vain kituuttaa päivästä toiseen. Lapset ovat mulle suoraan sanoneet, että äiti, älä eroa isästä!

Tuntuu, että täällä on kauhean nuoria äitejä ja he ovat nuoruudessaan liian mustavalkoisia. Itse olen jo yli nelikymppinen ja en ole enää niin ehdoton. Asioilla on aina monta puolta! Ja muista, että vain sinä itse voit tietää, mikä teille on paras!

Voimia ja hali!

minä pelkään että jos lähden, aiheutan lapsille elinikäiset traumat tai jotain..... Että ehkä on mun velvollisuus jäädä tänne. Me asumme omakotitalossa (miehen) ja joutuisimme muuttamaan vuokralle ja elintasokin romahtaisi.



ap.

Kumpikohan on lapselle pahempi kohtalo: asua vuokralla kerrostalossa (!) vai oppia, että äiti (eli naiset yleensä) on kynnysmatto jota isä ja muut miehet saa kohdella niin kuin haluaa. Että on oikein pettää ja kohdella kaltoin, kun omistaa omakotitalon.

Sinuna häipyisin saman tien. Itse en tuollaiseen tilanteeseen edes hankkiutuisi, sillä pidän itseäni arvossa.

Vierailija:

minä pelkään että jos lähden, aiheutan lapsille elinikäiset traumat tai jotain..... Että ehkä on mun velvollisuus jäädä tänne. Me asumme omakotitalossa (miehen) ja joutuisimme muuttamaan vuokralle ja elintasokin romahtaisi.

ap.

Lasten läsnäollessa ollaan niinkuin normaalit, tasa-arvoiset vanhemmat. Tuo elintasojuttu saattoi kuullostaa pahalle, mutta se kyllä todellakin romahtaisi. En tiedä miten taloudellisesti selviäisin. Olen kotiäiti, sain lapset kesken koulun (olen 24), eli ei ole koulutusta, ei työpaikkaa. Sen sijaan opintolainoja on, jotka pitäisi maksella pois. Millä helvetillä minä ne sitten maksaisin, kun rahat eivät riittäisi muutenkaan mihinkään. Koulutus pitäisi hankkia, eikös lapsettomatkin elele silloin aika nuukasti, saati kun on lapsia. Juu, en tiedä millaista arki todellisuudessa olisi taloudellisesti, mutta kyllä se mua pelottaa.



ap.

saisit jotain omaisuuden jaossa ja elatusmaksuja mieheltä. Itse olen mieluummin köyhä kuin tuolliaisessa suhteessa.

Jään siis tyhjin käsin, mutta mitäs siitä. Eipä tämmönen typerys muuta kai ansaitsisikaan. Eikä ole yhtään varmaa että mies maksaisi mulle mitään, vaikka lain mukaan pitäisi.



ap.

Jos olet sitä mieltä, että suhteenne ei voi muuttua terapiasta huolimatta, kannattaisi ero tehdä mahdollisimman pian. Lapsesi ovat sen verran pieniä, että ero olisi heille nyt huomattavasti helpompi kuin esim. 2-3 vuoden kuluttua. Jos sinulla on sukua sillä paikkakunnalla, mihin muuttaisit, eivätkö he voisi auttaa sinua lasten hoidossa ja taloudellisesti? Sosiaaliavustustakin saisit, rohkeasti vain sosiaalineuvojan puheille! Taloudellisesti tulisi olemaan varmasti tiukkaa, mutta suunnitelmallisella kuluttamisella siitä selviää. Ammatin opiskelu taas tuo sinulle uusia haasteita ja muuta ajateltavaa. Voimia!

että exäni ottaa lapset joka toinen vkl, että on edes joskus omaa aikaa. Mekin muutimme omakotitalosta ihan vuokralle ja rahan kanssa on tosi tiukkaa. En ollut tottunut moiseen ja vasta nyt kun on pari vuotta erosta osaan käyttää rahaa.

ja yhteiskunnallakin on erilaisia tukimuotoja yksinhuoltajille.



Ymmärrän kyllä ajatuksesi pärjäämisestä. On kova paikka laittaa elämää uusiksi ja hypätä tyhjän päälle.



Mutta silti. Jos avioliitto ei onnistu, ei taloudellinen turvallisuus ole mikään syy sen jatkamiseen. Elämä kyllä kannattelee ja mistä sitä tietää mitä nurkan takana odottaa. Aina kun jostain luopuu, saa jotain muuta tilalle.

Jos traumoja pelkäät, niin enmmän lapset traumatisoituvat, jos näkevät ja vaistoavat että äiti voi huonosti. Kyllä niilä on kuule ihme anturat millä ne vaistoavat tilanteita ja tunnelmia, vaikkei aikuiset niin toivoisikaan.

eron töihin menemällä ja hakemalla lapsille tarhapaikat. Miksi sinun on heti muutettava kauas ex-miehestäsi? (En saa linkkiäsi auki, joten vedän nämä ehdotukset hatusta. ) Voithan mennä myöhemminkin. Teeskentelet miehelle, että siedät häntä.



Alat kasata ja säästää rahaa, (mahdollisesti ostat jopa olemattomia ostoksia yhteiseltä tililtä tai liioittelet esim. vaatteiden hintaa...) eli maksa vähän velkoja ja säästät omalle tilillesi. Kun potissa on sen verran että saat sillä lainoja vähän lyhennettyä ja ne riittävät asuntoon+ pahan päivän varalle, neuvottele opintolainan maksuaikataulu pankin kanssa uusiksi, selitä tilanne, kyllä ne joustaa. Omakohtaista kokemusta on. Käy myös lastenvalvojan luona jo etukäteen puhumassa tilanteesta ja miehesi käytöksestä. Sitten hommaat asunnon ihan hiljaisuudessa. Sitten lähdet niin että mies on töissä ja sinulla on muuttoporukka ja auto hankittuna. Otat siihen kyytiin kaiken mitä kodin perustamiseen tarvitset. Ammattilaiset pakkaa kyllä. Sinne sukuseudullesi voit sitten mennä myöhemmin, kun olet rauhassa miettinyt, miten siellä saatte elannon kuntoon.



En tiedä oletteko naimisissa, ilmeisesti ette. Jos olisitte, toi omaisuudenjakoasia olisi hoidettavissa.



Muista että eroaminen on helpointa, kun lapset on vielä pieniä. Ne sopeutuu parhaiten, koska isommat lapset muistaa enemmän ja kapinoi enemmän, pienet on joustavampia.



Voimaa sulle tulevalla tiellä, aurinkoon se vie, anna äijälle kenkää mutta tee se taitavasti.