Lue keskustelun säännöt.
Lasten sairastaminen, töistä poissaolo, riidat miehen kanssa
19.12.2017 |
Lapset aloitti päiväkodin elokuussa. Sitä ennen olin lasten kanssa kotona 5 vuotta, mies ei halunnut pitää yhtään osuutta hoitovapaista. Palasin siis töihin kun kuopus täytti 2 vuotta. Sovittiin että mies ottaa alussa suuremman vastuun kotona (joustava työ) jotta minä pääsen uuteen työpaikkaan, työkuvioihin jne kiinni.
Käytännössä mies oli aamupäivät kotona ja minä iltapäivät/ illat ja viikonloput jos lapset sairasti. Sovimme että loput poissaolot jaetaan vuorotellen; eli ne jolloin sairaan lapsen hoitoa ei pystytä muulla tavoin järjestämään.
Miehen vanhemmat ovat auttaneet välillä ottamalla sairaan lapsen hoitoon jotta me pääsemme töihin. Ärsyttää kuitenkin miehen asenne jonka mukaan appivanhempien apu kattaa aina hänen vuoronsa. Esim. itse olin pojan vuoksi töistä pois 3 pvä. Seuraavaksi appivanhemmat hoiti sairasta tyttöä 2 päivää. Ja kun poika sairastui taas minun mielestäni olisi ollut miehen vuoro jäädä kotiin, mutta miehen mielestä hänen vuoronsa tuli kuitattu kun appivanhemmat hoiti. Eli käytännössä se on jälleen vain ja ainoastaan minun työni ja palkkapussini joka kärsii. Tuntuu että mies ei ole valmis ajattelemaan meidän perheen parasta, vaan on pystyttänyt itselleen oman etuleirin.
Toki tämä epäreiluus on kytenyt mielessäni jo pidempään noiden hoitovapaiden ym johdosta, tämä tuntuu nyt vaan olevan viimeinen niitti. Mies vielä valitti että hän joutui vaihtamaan aamuvuoron iltaan jolloin luopuu kahdesta työtunnista. Mutta ei yhtään sitten ajattele että minä olin kotona aika paljon pidempään lasten kanssa, mahdollistaen hänelle täyden paneutumisen omiin töihinsä koko tuon ajan..
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä odotat meiltä lukijoilta?
Onpas tyhmä kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä odotat meiltä lukijoilta?
Suomessa naiset edelleen kantaa suurimman vastuun lasten hoidosta ja ap:n kuvio lienee melko tyypillinen. Joten sinänsä ihan ajankohtainen, keskustelua toivottavasti synnyttävä aloitus.
Siis mieskö pakotti sinut hankkimaan lapsen ja pakott i hoitovapaalle?
Eikö teidän firmassa saa hoitaa alle 10v. vai oliko se 11v. kipeitä lapsia 3 päivää palkallisena per sairaus? Kun sanoit, että se on sinun palkkapussi joka kärsii?
Vierailija kirjoitti:
Siis mieskö pakotti sinut hankkimaan lapsen ja pakott i hoitovapaalle?
Hyvin tartuit olennaiseen. Ei.
Ekan kohdalla oli ne suuret yt- uhat joka puolella, myös miehen työpaikalla jonka vuoksi suostuin joustamaan. Toisen kohdalla mies vaan kieltäytyi jäämästä, hänestä päiväkoti olikin parempi vaihtoehto, jolloin minä venyin vielä vuoden ettei vuosikasta tarvinnut hoitoon raahata.
Enkä minä siitä valita, mutta nyt eletään sitä päiväkotiarkea mitä mies ehdottomasti halusi ja nyt olisi hänen kannettava puolet siitä vastuusta.
Pakotinko minä miestä hankkimaan lapsia ase ohimolla? Mietippä sitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas toisinpäin. Miehen työ sallii joustot ja etätyöt, minun työpaikkani vaatii jokaisesta etätyöpäivästä anomuksen. Lisäksi olen uusi, ja pelkäsin koko koeajan 6 kk potkuja, joten en uskaltanut olla poissa. Pomo ei pidä minusta, valittaa jo tuömatkojen vuoksi kasaantuneista töistä. Saldopäivällä purin salaa kotona kasautuneita töitä. Ottaa päähän, että mun tekemättömien töiden perään kysellään, ja samaan aikaan kollega saattaa olla sairaana yhden viikon ja toisen hoitamassa lasta kotona. Kummasti hänen töidensä perään ei kytätä.
Tilanne on siis se, että meillä mies hoitaa AINA sairaat lapset, ja sitä tapahtuu säännölliseen, koska kaksi alle kouluikäistä. Riitaan siitä tulee ja huono omatunto. Tuplastressi puun ja kuoren välissä, koska mun kohdalla sairaan lapsen hoito koeajalla olisi näkynyt suorituksessa ja voinut johtaa potkuihin.
Tämä meidän tilanne on samaan aikaan osoitus tasa-arvosta (mieskin voi hoitaa), mutta samaan aikaan merkki siitä, että naisena ja työntekijänä sairaat lapset ovat riski.
Kummalla on kovempi liksa? Kumpi maksaa suuremman osan perheen kustannuksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makasit viisi vuotta kotona, ja kehtaat valittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mieskö pakotti sinut hankkimaan lapsen ja pakott i hoitovapaalle?
Hyvin tartuit olennaiseen. Ei.
Ekan kohdalla oli ne suuret yt- uhat joka puolella, myös miehen työpaikalla jonka vuoksi suostuin joustamaan. Toisen kohdalla mies vaan kieltäytyi jäämästä, hänestä päiväkoti olikin parempi vaihtoehto, jolloin minä venyin vielä vuoden ettei vuosikasta tarvinnut hoitoon raahata.
Enkä minä siitä valita, mutta nyt eletään sitä päiväkotiarkea mitä mies ehdottomasti halusi ja nyt olisi hänen kannettava puolet siitä vastuusta.
Pakotinko minä miestä hankkimaan lapsia ase ohimolla? Mietippä sitä.
Ap
Taas päästään tähän. Miksei vuoden ikäistä voi viedä hoitoon? Suurin osa akateemisesti koulutetuista naistutuista (markkinointi- ja viestintäjohtajat, controller, juristi, toimittaja, opettaja) vei lapsensa hoitoon tuossa iässä. Liian pitkä tauko, eikä haastaviin asiantuntijahommiin ole paluuta. Lääkärituttu vei lapsen hoitoon 10 kk iässä, osakeanalyytikkotuttuni teki töitä osa-aikaisesti jo kun vauva oli muutaman kuukauden. Tuskin oli rahasta kyse vaan siitä, että pitkä poissaolo on realistinen riski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin.. Noista asioista vois tietty sopia ajoissa.. Toki ei auta enää viisastella, joten sun tilanteessa sanoisin miehelle, että sun työnantaja haluaa selvityksen siitä että myös miehen työnanaja kantaa vastuunsa lapsen sairastaessa.. Lue lisää googlesta, mutta tätä olen itse käyttänyt, kun välillä näyttää siltä että vaan äidit jää kotiin kun lapset sairastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mieskö pakotti sinut hankkimaan lapsen ja pakott i hoitovapaalle?
Hyvin tartuit olennaiseen. Ei.
Ekan kohdalla oli ne suuret yt- uhat joka puolella, myös miehen työpaikalla jonka vuoksi suostuin joustamaan. Toisen kohdalla mies vaan kieltäytyi jäämästä, hänestä päiväkoti olikin parempi vaihtoehto, jolloin minä venyin vielä vuoden ettei vuosikasta tarvinnut hoitoon raahata.
Enkä minä siitä valita, mutta nyt eletään sitä päiväkotiarkea mitä mies ehdottomasti halusi ja nyt olisi hänen kannettava puolet siitä vastuusta.
Pakotinko minä miestä hankkimaan lapsia ase ohimolla? Mietippä sitä.
Ap
Jos tosiaan hoidit esikoista 3 vuotta ja kuopustakin 2 vuotta kotona niin nyt olisi miehen vuoro joustaa.
Minäkin tosin kysyn että missä työpaikassa ei saa sitä kolmea palkallista päivää lapsen hoitamiseen (tai siis virallisesti hoidon järjestämiseen, ennen kuin joku ehtii huomauttaa)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tämä kääntyy nyt ap:n viaksi siitä, että oli liian kauan kotona. Se mieskö hoitaisi oman osuutensa jos ap vain olisi mennyt töihin jo vuosi sitten?
Ap:nä minä riitelisin niin kauan, että mies tajuaa tilanteen. Lapset pitää hoitaa, yhteiset lapset hoidetaan yhdessä. Molempien on joustettava. Miten mies ajattelee sen olevan hänenkään etunsa, että ap ei saa hommiaan hoidettua töissä ja saa ehkä potkut siitä hyvästä. Ja kyllä se lasten hoito näkyy ap:n pussissa, koska saman lapsen saman sairauden hoitoon saa sen 3 päivää palkallista vapaata. Jos palkat halutaan niin miehen on jäätävä kotiin isovanhempien jälkeen.
Älkää pyytäkö appivanhemmilta lastenhoitoapua vaan hoitakaa itse vuorotellen. Problem solved.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kestääkö teidän talous, jos miehen työt loppuvat? Uskallatteko ottaa riskin, että mies potkitaan ulos 1-2 vuoden kuluttua alkavassa yt-karusellissa. Pahimmat saikuttajat lähtee eka, mutta naisten saikuttamista katsotaan suopeammin.
Meillä äiti jäi aina pois töistä lapsien ollessa kipeänä, vaikka minäkin halusin. Ei niistä voinut neuvotella. Myöskin isyysvapaat sain pitää vain minimit, koska äiti halusi käyttää kaikki mahdolliset vapaat.
Voi kun olisikin ollut vaimo joka haluaa käydä töissä, että olisin saanut olla enemmän lasten kanssa kotona kun olivat pieniä.
Eikö ne appivanhemmat voisi hoitaa lapsia aina, kun ne sairastaa. Sitten sinäkin voisit käydä töissä normisti. Hyvä että sinun ei sentään joka kerta tarvitse jäädä kotiin, kun lapsi on kipeä. Meillä mennään 50/50 hoidolla. Sukulaiset ei asu lähellä.
Olen hoitoalalla, joten minun tapauksessa se 5 vuotta ei ollut mikään riski. Pikemminkin normi. Mutta minun ansionmenetykset ne on ja minun eläkekertymään kotihoitovuodet vaikutti.
Nyt kuitenkin puhutaan tästä nykyhetkestä.. jossa edelleenkin tasapuolisuus on miehelle jokseenkin tuntematon käsite. Ja molemmat tienaa lähes tarkalleen saman verran, joten eipä ole siitäkään kyse meidän tapauksessa. :/
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne appivanhemmat voisi hoitaa lapsia aina, kun ne sairastaa. Sitten sinäkin voisit käydä töissä normisti. Hyvä että sinun ei sentään joka kerta tarvitse jäädä kotiin, kun lapsi on kipeä. Meillä mennään 50/50 hoidolla. Sukulaiset ei asu lähellä.
Eivät voi. Ovat eläkkeellä, mutta toki heillä on omia menoja yms. Ja harmittaahan sekin, olla aina pyytämässä apua... puun ja kuoren välissä tässä ollaan, todellakin. Yhteen suuntaan kun kumartaa niin toiseen pyllistää. Työ vs koti ja sit vielä joutuu muita vaivaamaan...
Ap
Kyllä nämä on sellaisia asioita, joista pitäisi ihan istua alas ja sopia - mieluiten tietysti etukäteen. Ei pidä olettaa mitään.
Vinkiksi vielä lapsettomille: ei kannata koskaan suostua järjestelyyn, jossa toinen pitää kaikki perhevapaat. Tilanne ei tule mistään taikaiskusta muuttumaan vapaiden jälkeen tasa-arvoisemmaksi. Vaikka toinen olisi kotona vain muutaman kuukauden, sekin jo auttaa ymmärtämään niitä realiteetteja ja tilannetta toisen vanhemman näkökulmasta. Itseäni tasa-arvon näkökulmasta vähän hävettää, kun mies oli esikoisen kanssa kotona vain puoli vuotta... Mutta sekin vähä oli tosi tärkeää aikaa paitsi lapselle, myös meidän parisuhteelle.
Mitä sä odotat meiltä lukijoilta?