Lue keskustelun säännöt.
Voi miten asuinpaikka rajoittaa lapsen sosiaalisia suhteita
19.12.2017 |
Olemme valinneet asuinpaikaksi pienemmän paikkakunnan, kyläkouluineen osin miehen kotitilan vuoksi. Ongelmaa ei ole ollut kun lapset oli alle kouluikäisiä. Nyt kouluiässä niitä kavereita on, mutta ei niin montaa. Yksi lapsen rakkaista harrastuksista on 15 km:n päässä js kulkeminen sujuu hyvin kimppakyydeillä. Harrastuksesta on löytynyt hyvä kaveri, joka käy koulua siellä kaupungissa. Lapset tapaavat tässä harrastuksessaan ja perheinäkin joskus tavataan.
Lapsen ikävä syntyy siitä, että tämä kaveri viettää vapaat iltapäivänsä muiden kavereiden kanssa tiiviissä porukassa, johon lapsemme ei välimatkan vuoksi pääse mukaan. Jos asuisimme samoilla kulmilla, hän olisi tuossa porukassa tiiviisti mukana, kuten me vanhemmatkin siinä vanhempien porukassa. Nyt jäämme välimatkan takia hieman ulkopuolelle, sillä emme törmää luonnollisesti arjessamme vaan kaikki tapaamiset on järjestämällä järjestettävä. Harmittaa lapsen puolesta ja harmittaa omasta puolesta. Muuttaminen ei ole vaihtoehto, mutta sosiaalisten suhteiden niukkuus asuinpaikan vuoksi tekee joskus surulliseksi.
Kommentit (53)
Sama oli itselläni lapsena. Juuri tuosta syystä asumme nyt suurehkossa kaupungissa jossa lapsilla asuu kaverit ihan naapurissa. Vaikka tykkäisin ja osaisinkin asua maaseudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kavereille on matkaa 20-40 kilsaa, eikä se rajoita mitenkään. Ja tämä pk-seudulla jossa se 15 kilsaa voi viedä 45 minsaa. Kyse on vain asenteesta.
Jokainen tekee elämästään juuri niin hankalan kuin haluaa! Tosielämässä harva lapsi viettää kaikkea aikaansa jossain tosikivassa kaveriporukassa, koska kun koulu päättyy klo 14, mennään kotiin tekemään läksyt,syödään välipalaa ja lähdetään harrastukseen. Vanhemmatkaan eivät hengaile keskenään, siellä kentän laidalla tai parkkipaikalla saatetaan hetki jutella.
Lapsesi jää vaille kaverin kaveriporukkaa, mutta aika outo on se koulu, jossa ei ole muita oppilaita kuin lapsesi. Meillä lapset löysivät pienessä kyläkoulussa (120 oppilasta) kavereita, mutta löytyi niitä sitten kaupungista harrastustekin puitteissa. Ehkä siksi ei mielessäni koskaan käynyt, että maailmassa on olemassa vain yksi ainoa kaveriksi sopiva ihminen ja vain yksi ainoa kaveriporukka, johon voi kuulua.
Kamala opettaa lapselle, että kannattaa kadehtia toisen kaveripiiriä.
Kannattaa muuttaa itäiseen Helsinkiin, saa lapsilleen mielenkiintoisen ja monipuolisen kaveripiirin ja harrastustoiminnan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kavereille on matkaa 20-40 kilsaa, eikä se rajoita mitenkään. Ja tämä pk-seudulla jossa se 15 kilsaa voi viedä 45 minsaa. Kyse on vain asenteesta.
Toisaalta pk-seudulla menee julkiset, jossain maaseudulla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kavereille on matkaa 20-40 kilsaa, eikä se rajoita mitenkään. Ja tämä pk-seudulla jossa se 15 kilsaa voi viedä 45 minsaa. Kyse on vain asenteesta.
Toisaalta pk-seudulla menee julkiset, jossain maaseudulla ei.
Pk-seudulla ei ole välttis ne poikittaislinjat niin toimivia. Esim uolen tunnin matka autolla voi vaatia neljä kulkuneuvoa ja 1 h ja 40 min.
Plus että ei niihin julkisiin voi päästää niin nuorena kuin maalla, esim rautatieasemalle en tod laittaisi alaluokkalaista.
Ymmärrän hyvin tunteluksesi. Valitettavasti en osaa auttaa.
Meillä ei ole suvun paineita asuinpaikasta, ja luovuimme mieheni kanssa haaveesta maalla asumisesta lasten takia. Oivalsimme ajoissa, että meidän autolevien arki olisi helppo järjestää ja koulukyyditkin löytyisivät. Lasten pitäisi tinkiä vapaa-ajastaan. Siksi asumme kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kavereille on matkaa 20-40 kilsaa, eikä se rajoita mitenkään. Ja tämä pk-seudulla jossa se 15 kilsaa voi viedä 45 minsaa. Kyse on vain asenteesta.
Tämä ei ole pk-seudulla, joten julkiset ei kulje ihan miten sattuu ja lapsi ei vielä ole mopoikäinen. Pelkällä asenteella tätä ei korjata.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kavereille on matkaa 20-40 kilsaa, eikä se rajoita mitenkään. Ja tämä pk-seudulla jossa se 15 kilsaa voi viedä 45 minsaa. Kyse on vain asenteesta.
Tämä ei ole pk-seudulla, joten julkiset ei kulje ihan miten sattuu ja lapsi ei vielä ole mopoikäinen. Pelkällä asenteella tätä ei korjata.
Ap
Kyllä korjataan.
Ei meidänkään lapset julkisilla kulje, vaan me vanhemmat kuljetamme ja järjestämme. Esim meillä on yökylässä usein niitä kauempana asuvia ja kuskaamme taas illalla samaan harrastukseen, myös niitä kavereita jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuollainen vaikuttaa sosiaalisten suhteiden ja taitojen kehitykseen. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni haja-asutusalueella lähes 20 kilometrin päässä lähimmästä asutuskeskuksesta. Busseja ei kulkenut, joten aamuisin isä heitti kouluun töihin mennessään, ja äiti haki töistä tullessaan. Vietin siis kaikki illat vanhempien kanssa, sillä kaikki koulukaverit asuivat siellä 20 kilometrin päässä. Ja koska bensa oli kuulemma niin kallista, niin minua ei suostuttu kuljettamaan harrastuksiin. Kuulostaa varmaan katkeralta tilitykseltä, mutta olihan se suoraan sanottuna ihan perseestä asua keskellä metsää ja leikkiä kaiket illat yksinään ilman omanikäistä seuraa. Ja monesti ne pysyvät ystävyyssuhteet muodostuvat koulun ulkopuolisissa aktiviteeteissa, joten itse en näistä päässyt osalliseksi. En nytkään kolmekymppisenä osaa tutustua ihmisiin, koska sosiaalisten taitojen kehitys jäi puolitiehen.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tekee elämästään juuri niin hankalan kuin haluaa! Tosielämässä harva lapsi viettää kaikkea aikaansa jossain tosikivassa kaveriporukassa, koska kun koulu päättyy klo 14, mennään kotiin tekemään läksyt,syödään välipalaa ja lähdetään harrastukseen. Vanhemmatkaan eivät hengaile keskenään, siellä kentän laidalla tai parkkipaikalla saatetaan hetki jutella.
Lapsesi jää vaille kaverin kaveriporukkaa, mutta aika outo on se koulu, jossa ei ole muita oppilaita kuin lapsesi. Meillä lapset löysivät pienessä kyläkoulussa (120 oppilasta) kavereita, mutta löytyi niitä sitten kaupungista harrastustekin puitteissa. Ehkä siksi ei mielessäni koskaan käynyt, että maailmassa on olemassa vain yksi ainoa kaveriksi sopiva ihminen ja vain yksi ainoa kaveriporukka, johon voi kuulua.
Kamala opettaa lapselle, että kannattaa kadehtia toisen kaveripiiriä.
On niitä kavereita muutama siellä kyläkoulussakin. Jopa muutama samanhenkinen. Kuitenkin juuri tuo harrastuksen kautta löytyneen kaverin kanssa on klikannut tosi hyvin ja hänen tyylistään ei kyläkoulussa ole. Kun taas kaupungissa on moniakin. Ehkä lapseni ovat enemmän kaupunkilaisia, mutta päätyivät vanhempien typeryyden takia väärään kuntaan asumaan.
Siitä tunnen surua, enkä tiedä mitä asialle voin tehdä. Perheen rikkominen tämän takia tuntuu liian suurelta uhraukselta. Kuitenkin tunnen joskus kateuden pistoksen, kun nämä muut perheet tapaavat keskenään ja koska tunnemme heidät, olisimme mukana tuossa porukassa, jos lapsemme olisivat samalla luokalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kavereille on matkaa 20-40 kilsaa, eikä se rajoita mitenkään. Ja tämä pk-seudulla jossa se 15 kilsaa voi viedä 45 minsaa. Kyse on vain asenteesta.
Tämä ei ole pk-seudulla, joten julkiset ei kulje ihan miten sattuu ja lapsi ei vielä ole mopoikäinen. Pelkällä asenteella tätä ei korjata.
Ap
Kyllä korjataan! Lapselle opetetaan, että monta kaveria on rikkaus, ei pidä ajatella, että on olemassa vain yksi ainoa henkilö, joka voi olla kaveri. Jos jo nyt lapsi kulkee kimppakyydillä harrastukseen, niin loogisesti jossain lastasi lähellä asuu joku, jonka vanhemmat suostuvat kuljettamaan myös ap:n lasta. Tämäkö tyyppi ei kelpaa minkäänlaiseksi kaveriksi? Jos valittaa, että asuinpaikka rajoittaa sosiaalisia suhteita, niin ehkä kannattaisi tarkentaa, että tässä tapauksessa vain tätä yhtä ainoaa.
Toisaalta sille lapselle voi kertoa, että vaikka hän asuisi sen parhaan tyypin naapurissa, niin ei sittenkään ei ole varmaa, että olisivat aina yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tekee elämästään juuri niin hankalan kuin haluaa! Tosielämässä harva lapsi viettää kaikkea aikaansa jossain tosikivassa kaveriporukassa, koska kun koulu päättyy klo 14, mennään kotiin tekemään läksyt,syödään välipalaa ja lähdetään harrastukseen. Vanhemmatkaan eivät hengaile keskenään, siellä kentän laidalla tai parkkipaikalla saatetaan hetki jutella.
Lapsesi jää vaille kaverin kaveriporukkaa, mutta aika outo on se koulu, jossa ei ole muita oppilaita kuin lapsesi. Meillä lapset löysivät pienessä kyläkoulussa (120 oppilasta) kavereita, mutta löytyi niitä sitten kaupungista harrastustekin puitteissa. Ehkä siksi ei mielessäni koskaan käynyt, että maailmassa on olemassa vain yksi ainoa kaveriksi sopiva ihminen ja vain yksi ainoa kaveriporukka, johon voi kuulua.
Kamala opettaa lapselle, että kannattaa kadehtia toisen kaveripiiriä.
On niitä kavereita muutama siellä kyläkoulussakin. Jopa muutama samanhenkinen. Kuitenkin juuri tuo harrastuksen kautta löytyneen kaverin kanssa on klikannut tosi hyvin ja hänen tyylistään ei kyläkoulussa ole. Kun taas kaupungissa on moniakin. Ehkä lapseni ovat enemmän kaupunkilaisia, mutta päätyivät vanhempien typeryyden takia väärään kuntaan asumaan.
Siitä tunnen surua, enkä tiedä mitä asialle voin tehdä. Perheen rikkominen tämän takia tuntuu liian suurelta uhraukselta. Kuitenkin tunnen joskus kateuden pistoksen, kun nämä muut perheet tapaavat keskenään ja koska tunnemme heidät, olisimme mukana tuossa porukassa, jos lapsemme olisivat samalla luokalla.
Ap
Mitäkö voit tehdä? Järjestää että lapsesi näkee kaveriaan enemmän. Asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tekee elämästään juuri niin hankalan kuin haluaa! Tosielämässä harva lapsi viettää kaikkea aikaansa jossain tosikivassa kaveriporukassa, koska kun koulu päättyy klo 14, mennään kotiin tekemään läksyt,syödään välipalaa ja lähdetään harrastukseen. Vanhemmatkaan eivät hengaile keskenään, siellä kentän laidalla tai parkkipaikalla saatetaan hetki jutella.
Lapsesi jää vaille kaverin kaveriporukkaa, mutta aika outo on se koulu, jossa ei ole muita oppilaita kuin lapsesi. Meillä lapset löysivät pienessä kyläkoulussa (120 oppilasta) kavereita, mutta löytyi niitä sitten kaupungista harrastustekin puitteissa. Ehkä siksi ei mielessäni koskaan käynyt, että maailmassa on olemassa vain yksi ainoa kaveriksi sopiva ihminen ja vain yksi ainoa kaveriporukka, johon voi kuulua.
Kamala opettaa lapselle, että kannattaa kadehtia toisen kaveripiiriä.
On niitä kavereita muutama siellä kyläkoulussakin. Jopa muutama samanhenkinen. Kuitenkin juuri tuo harrastuksen kautta löytyneen kaverin kanssa on klikannut tosi hyvin ja hänen tyylistään ei kyläkoulussa ole. Kun taas kaupungissa on moniakin. Ehkä lapseni ovat enemmän kaupunkilaisia, mutta päätyivät vanhempien typeryyden takia väärään kuntaan asumaan.
Siitä tunnen surua, enkä tiedä mitä asialle voin tehdä. Perheen rikkominen tämän takia tuntuu liian suurelta uhraukselta. Kuitenkin tunnen joskus kateuden pistoksen, kun nämä muut perheet tapaavat keskenään ja koska tunnemme heidät, olisimme mukana tuossa porukassa, jos lapsemme olisivat samalla luokalla.
Ap
Eli kyse ei siis olekaan lapsesta vaan siitä vanhempien porukasta? Ja jotenkin kuvittelet, että lapsen kaverin kautta sinä olisit saanut itsellesi ystäväporukan ja tullut lopultakin hyväksytyksi?
Minusta on aika lailla outoa, että joku 15 km muka erottaa teidät ystäväpiiristä, johon voisitte mainiosti kuulua. En usko, että kyse on kilometreistä vaan enemmänkin teidän perheestänne. Tuskin siinä porukassa ovat kaikki samalla luokalla olevien lasten vanhemmat vaan ainoastaan osa, joten mikään ei takaa, että edes sama luokka antaisi sinulle avaimen kadehtimaasi porukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kavereille on matkaa 20-40 kilsaa, eikä se rajoita mitenkään. Ja tämä pk-seudulla jossa se 15 kilsaa voi viedä 45 minsaa. Kyse on vain asenteesta.
Tämä ei ole pk-seudulla, joten julkiset ei kulje ihan miten sattuu ja lapsi ei vielä ole mopoikäinen. Pelkällä asenteella tätä ei korjata.
Ap
Kyllä korjataan! Lapselle opetetaan, että monta kaveria on rikkaus, ei pidä ajatella, että on olemassa vain yksi ainoa henkilö, joka voi olla kaveri. Jos jo nyt lapsi kulkee kimppakyydillä harrastukseen, niin loogisesti jossain lastasi lähellä asuu joku, jonka vanhemmat suostuvat kuljettamaan myös ap:n lasta. Tämäkö tyyppi ei kelpaa minkäänlaiseksi kaveriksi? Jos valittaa, että asuinpaikka rajoittaa sosiaalisia suhteita, niin ehkä kannattaisi tarkentaa, että tässä tapauksessa vain tätä yhtä ainoaa.
Toisaalta sille lapselle voi kertoa, että vaikka hän asuisi sen parhaan tyypin naapurissa, niin ei sittenkään ei ole varmaa, että olisivat aina yhdessä.
Kyllä, mainitsinkin jo useaan kertaan, että on niitä kavereita kyläkoulussakin ja kavereita voi myös olla useita. Kuitenkin tämä harrastuskaveri on tällä hetkellä paras kaveri ja he tapaavat useita kertoja viikossa harrastuksen parissa. Kuitenkin juuri se koulun jälkeinen "vapaa-ajan" vietto yhdessä on nyt poissuljettu, sillä eivät pääse toistensa luo koulun jälkeen ennen kuin joku vanhemmista kotiutuu. Ja sitten onkin jo harrastuskuljetuksen aika. Taksilla ajelu on hivenen tyyristä tähän hommaan.
Ja kyllä kelpaa muutkin kaverit, mutta parasta olisi kiva nähdä useammin kuin nyt. Ja myös tämän harrastekaverin vanhempien kanssa meillä vanhemmilla sujuu kivasti. Ja tavataankin, mutta harvoin,kun on muitakin tavattavia. Etenkin heillä on paljon ystäviä ja tuttavia, meillä vähän vähemmän.
Ap
Opettele ja opeta lapsellekin ne maalaiselämän ihanat puolet. Koulussakin voi muodostaa aika paljon sosiaalisia suhteita, ja ne kaverit joka tapauksessa vaihtuu jossain elämän vaiheessa. Aika kuluu vauhdikkaasti ja kohta se mopoaikakin koittaa.
Oma perhe on lapsille aino pysyvä sosiaalinen kontakti.
Jos mietit vaihtoehtona avioeroa, niin yksinhuoltajana jossain kaupunginlaitamilla on sitten ehkä muita ongelmia kuin kavereiden läheisyys.
Ap tässä vielä...
Itse olen kaupungin laidalla kasvanut, kavereiden kanssa koulun jälkeen hengaillut eli en jotenkin edes osannut etukäteen ajatella, että nämä sosiaaliset suhteet ovat pikkukunnassa näin haastavat. Tai sitten olen enemmän kaupunkilainen ja mun pitäisi asua siellä. Enemmän samanhenkistä porukkaa kun tuntuu olevan niissä, jotka siellä kaupungissa asuvat.
Odota hetki. 15-vuotiaana lapsi lähtee pihasta mopolla kavereille matkankin päähän.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä vielä...
Itse olen kaupungin laidalla kasvanut, kavereiden kanssa koulun jälkeen hengaillut eli en jotenkin edes osannut etukäteen ajatella, että nämä sosiaaliset suhteet ovat pikkukunnassa näin haastavat. Tai sitten olen enemmän kaupunkilainen ja mun pitäisi asua siellä. Enemmän samanhenkistä porukkaa kun tuntuu olevan niissä, jotka siellä kaupungissa asuvat.
Sitten pitää vaan opetella ja hoitaa. Asenne.
No mitäs asut siellä! Oma vika.