Tahattomasti lapseton / perheetön: Miltä perheellisten lähettämät lapsijoulukortit tuntuvat?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen vela, joten pieni off topic. En ymmärrä näiden korttien funktiota, ehkä oudoin oli kuvakalenteri kummilapsesta. Kiva lapsi se on, ei siinä mitään. Tuntuisi silti oudolta, jos joku odottaisi minun ripustavan seinälle kalenterin, jonka jokaisessa kuvassa seikkailisi kaksi enoani. Tai no, sen veisin varmaan töihin. Kuvamukit ja muut ovat myös kummallisia.

Kaksi enoa -kalenteri on niin hulvaton ajatus että varmasti pääsisi seinälle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen vela, joten pieni off topic. En ymmärrä näiden korttien funktiota, ehkä oudoin oli kuvakalenteri kummilapsesta. Kiva lapsi se on, ei siinä mitään. Tuntuisi silti oudolta, jos joku odottaisi minun ripustavan seinälle kalenterin, jonka jokaisessa kuvassa seikkailisi kaksi enoani. Tai no, sen veisin varmaan töihin. Kuvamukit ja muut ovat myös kummallisia.

Kaksi enoa -kalenteri on niin hulvaton ajatus että varmasti pääsisi seinälle!

Taidan varastaa tän idean ja kuvata ensi kesänä enoni kalenterikuviksi. On nimittäin sellainen kaksikko, että siitä tulee hittituote :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks ei voi lapsettomille frendeille lähettää jotain tavallista joulukorttia. Ei mua kiinnosta kuvat koirista ja lapsista tonttulakit päässä. Vois lähettää vain isovanhemmille tms.

Mä olen samaa mieltä. Miksi mua kiinnostaisi kuvat kaiken maailman mukuloista. Niitä voi lähettää niille, joita kiinnostaa.

No vaikka siksi sinua pitäisi vähän kiinnostaa, että kyse lienee ystävistäsi, joiden elämästä sinun pitäisi ainakin teoriassa olla kiinnostunut. Heille heidän lapsensa on heidän elämänsä tärkein juttu.

Joten jos vaihtoehto on Tigerin tusinakortti, niin mieluummin kortti, joka jotenkin liittyy ystävään ja hänen senhetkiseen elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen vela, joten pieni off topic. En ymmärrä näiden korttien funktiota, ehkä oudoin oli kuvakalenteri kummilapsesta. Kiva lapsi se on, ei siinä mitään. Tuntuisi silti oudolta, jos joku odottaisi minun ripustavan seinälle kalenterin, jonka jokaisessa kuvassa seikkailisi kaksi enoani. Tai no, sen veisin varmaan töihin. Kuvamukit ja muut ovat myös kummallisia.

Kaksi enoa -kalenteri on niin hulvaton ajatus että varmasti pääsisi seinälle!

Mä teen ensi jouluksi kaikille Minä-kalenterin itsestäni: Tammikuun kuvassa leikin räkä nokasta valuen lumikasassa, heinäkuussa voisin tehdä vaika hiekkakakkuja rannalla. Vai pitäiskö vahvistaa joku lapsettomuusstereotypia ja tehdä joka kuulle kuvat jostain armottomasta kreisibailauksesta tai reissaamisesta maapallon ympäri?

Synttärilahjaksi voisin alkaa antaa kavereille Minä-mukeja. Lemmikkejä ei valitettavasti ole ja lapsia ei tule, mutta voisinhan tietysti alkaa myös kuvata mun fiikusta Perttiä ja tehdä siitä kaikkee merchandisea ja lahjoitella kaikille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks ei voi lapsettomille frendeille lähettää jotain tavallista joulukorttia. Ei mua kiinnosta kuvat koirista ja lapsista tonttulakit päässä. Vois lähettää vain isovanhemmille tms.

Mä olen samaa mieltä. Miksi mua kiinnostaisi kuvat kaiken maailman mukuloista. Niitä voi lähettää niille, joita kiinnostaa.

No vaikka siksi sinua pitäisi vähän kiinnostaa, että kyse lienee ystävistäsi, joiden elämästä sinun pitäisi ainakin teoriassa olla kiinnostunut. Heille heidän lapsensa on heidän elämänsä tärkein juttu.

Joten jos vaihtoehto on Tigerin tusinakortti, niin mieluummin kortti, joka jotenkin liittyy ystävään ja hänen senhetkiseen elämäänsä.

Jep. Mulle mun tissit on tosi iso osa mun elämää, joten otankin niistä oikein upeen kuvan ja lähetän sen rintasyöpäleikkauksessa toisen rintansa menettäneelle ystävälleni. Hyvää joulua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen vela, joten pieni off topic. En ymmärrä näiden korttien funktiota, ehkä oudoin oli kuvakalenteri kummilapsesta. Kiva lapsi se on, ei siinä mitään. Tuntuisi silti oudolta, jos joku odottaisi minun ripustavan seinälle kalenterin, jonka jokaisessa kuvassa seikkailisi kaksi enoani. Tai no, sen veisin varmaan töihin. Kuvamukit ja muut ovat myös kummallisia.

Kaksi enoa -kalenteri on niin hulvaton ajatus että varmasti pääsisi seinälle!

Mä teen ensi jouluksi kaikille Minä-kalenterin itsestäni: Tammikuun kuvassa leikin räkä nokasta valuen lumikasassa, heinäkuussa voisin tehdä vaika hiekkakakkuja rannalla. Vai pitäiskö vahvistaa joku lapsettomuusstereotypia ja tehdä joka kuulle kuvat jostain armottomasta kreisibailauksesta tai reissaamisesta maapallon ympäri?

Synttärilahjaksi voisin alkaa antaa kavereille Minä-mukeja. Lemmikkejä ei valitettavasti ole ja lapsia ei tule, mutta voisinhan tietysti alkaa myös kuvata mun fiikusta Perttiä ja tehdä siitä kaikkee merchandisea ja lahjoitella kaikille.

Ap

Ihan siitä vaan. Tosin paljastat katkeruutesi tuolla. Aika kurjaa, jos koet, että kaverien lapset on sinulta ja saamastasi huomiosta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen vela, joten pieni off topic. En ymmärrä näiden korttien funktiota, ehkä oudoin oli kuvakalenteri kummilapsesta. Kiva lapsi se on, ei siinä mitään. Tuntuisi silti oudolta, jos joku odottaisi minun ripustavan seinälle kalenterin, jonka jokaisessa kuvassa seikkailisi kaksi enoani. Tai no, sen veisin varmaan töihin. Kuvamukit ja muut ovat myös kummallisia.

Kaksi enoa -kalenteri on niin hulvaton ajatus että varmasti pääsisi seinälle!

Mä teen ensi jouluksi kaikille Minä-kalenterin itsestäni: Tammikuun kuvassa leikin räkä nokasta valuen lumikasassa, heinäkuussa voisin tehdä vaika hiekkakakkuja rannalla. Vai pitäiskö vahvistaa joku lapsettomuusstereotypia ja tehdä joka kuulle kuvat jostain armottomasta kreisibailauksesta tai reissaamisesta maapallon ympäri?

Synttärilahjaksi voisin alkaa antaa kavereille Minä-mukeja. Lemmikkejä ei valitettavasti ole ja lapsia ei tule, mutta voisinhan tietysti alkaa myös kuvata mun fiikusta Perttiä ja tehdä siitä kaikkee merchandisea ja lahjoitella kaikille.

Ap

Ihan siitä vaan. Tosin paljastat katkeruutesi tuolla. Aika kurjaa, jos koet, että kaverien lapset on sinulta ja saamastasi huomiosta pois.

Koska tahattoman lapsettomuuden aiheuttama musertava tuska onkin itse asiassa huomionkipeyttä?

Omassa tuttavapiirissäni lastenkuvajoulukortteja lähettävät hirveetä läpinäkyvää kotileikkiteatteria ylläpitävät, muka tasokkaat perheet. "Tää on tätä meidän laatua... Suvi-Petteri ja Jorma-Kyllikki tässä nyt..."

Kauhee sosiaalinen paine pentujen hommaamisessa ja sitten noloa hehkutusta sillä. Ketä oikeesti kiinnostaa???

T. Äiti itsekin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks ei voi lapsettomille frendeille lähettää jotain tavallista joulukorttia. Ei mua kiinnosta kuvat koirista ja lapsista tonttulakit päässä. Vois lähettää vain isovanhemmille tms.

Mä olen samaa mieltä. Miksi mua kiinnostaisi kuvat kaiken maailman mukuloista. Niitä voi lähettää niille, joita kiinnostaa.

No vaikka siksi sinua pitäisi vähän kiinnostaa, että kyse lienee ystävistäsi, joiden elämästä sinun pitäisi ainakin teoriassa olla kiinnostunut. Heille heidän lapsensa on heidän elämänsä tärkein juttu.

Joten jos vaihtoehto on Tigerin tusinakortti, niin mieluummin kortti, joka jotenkin liittyy ystävään ja hänen senhetkiseen elämäänsä.

Jep. Mulle mun tissit on tosi iso osa mun elämää, joten otankin niistä oikein upeen kuvan ja lähetän sen rintasyöpäleikkauksessa toisen rintansa menettäneelle ystävälleni. Hyvää joulua!

Ahaa. Lapset ovat sinusta jotenkin rinnastettavissa tappavaan sairauteen?

Mitäpä jos sinäkin lukisit ap:n otsikon. Siinä puhuttiin tahattomasti lapsettomista. Ei lapsia vihaavista veloista.

Ja jos taas olet tahattomasti lapseton, koeta ajatella niin, että he eivät hiero sinun naamaasi yhtään mitään,. vaan kertovat kuulumisensa sinulle aivan samalla lailla kuin muillekin. Kuva mikä kuva. Voisi siinä olla lapsen näköisiä piirrettyjä tonttujakin, tuskin niitäkään kokisit itseesi suunnatuksi vittuiluksi?

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissäni lastenkuvajoulukortteja lähettävät hirveetä läpinäkyvää kotileikkiteatteria ylläpitävät, muka tasokkaat perheet. "Tää on tätä meidän laatua... Suvi-Petteri ja Jorma-Kyllikki tässä nyt..."

Kauhee sosiaalinen paine pentujen hommaamisessa ja sitten noloa hehkutusta sillä. Ketä oikeesti kiinnostaa???

T. Äiti itsekin

Mikä helvetin "sosiaalinen paine"? Sosiaalisesta paineesta puhuvat vain ja ainoastaan neuroottiset velat. Paljastit itsesi!

Todellisuudessa lasten hankkimisesta valitetaan ja syrjitään. Työpaikoilla ja sosiaalisissa piireissä. Jatkuva valitus "mä en ainakaan viitsis, nyt te ootte aina kiinni lapsissa ja kakaroiden tarpeiden tyydyttämisessä" ja ruikutus siitä, että on se ihme, kun pienen lapsen äidillä ei ole aikaa tunnin varoitusajalla singahtaa shoppailemaan töistä palaavan velan haluamaan paikkaan.

Ei tuo minua loukkaa, kyse on kumminkin ystävistäni ja heidän elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks ei voi lapsettomille frendeille lähettää jotain tavallista joulukorttia. Ei mua kiinnosta kuvat koirista ja lapsista tonttulakit päässä. Vois lähettää vain isovanhemmille tms.

Mä olen samaa mieltä. Miksi mua kiinnostaisi kuvat kaiken maailman mukuloista. Niitä voi lähettää niille, joita kiinnostaa.

No vaikka siksi sinua pitäisi vähän kiinnostaa, että kyse lienee ystävistäsi, joiden elämästä sinun pitäisi ainakin teoriassa olla kiinnostunut. Heille heidän lapsensa on heidän elämänsä tärkein juttu.

Joten jos vaihtoehto on Tigerin tusinakortti, niin mieluummin kortti, joka jotenkin liittyy ystävään ja hänen senhetkiseen elämäänsä.

Jep. Mulle mun tissit on tosi iso osa mun elämää, joten otankin niistä oikein upeen kuvan ja lähetän sen rintasyöpäleikkauksessa toisen rintansa menettäneelle ystävälleni. Hyvää joulua!

Ahaa. Lapset ovat sinusta jotenkin rinnastettavissa tappavaan sairauteen?

Mitäpä jos sinäkin lukisit ap:n otsikon. Siinä puhuttiin tahattomasti lapsettomista. Ei lapsia vihaavista veloista.

Ja jos taas olet tahattomasti lapseton, koeta ajatella niin, että he eivät hiero sinun naamaasi yhtään mitään,. vaan kertovat kuulumisensa sinulle aivan samalla lailla kuin muillekin. Kuva mikä kuva. Voisi siinä olla lapsen näköisiä piirrettyjä tonttujakin, tuskin niitäkään kokisit itseesi suunnatuksi vittuiluksi?

Ei vaan sairauden aiheuttama suru on sairauden aiheuttama suru.

Yritimme aikanamme saada lasta 12 vuotta, ei onnistunut. Silti en kertaakaan ole kertaakaan pillahtanut itkuun lasten kuvalla varustetusta joulukortista. Koska minulla ei ole omia lapsia, minulla on tyhjä syli, josta ammennan rakkautta sukulaisten ja ystävien lapsille. Olen myös opiskellut vanhemmalla iällä alalle, jossa voin tehdä töitä lasten kanssa. 

Kaikille asia ei ole niin helppo, eikä se täysin ollut minullekaan. Monta itkua tuli turhien testien ja hoitojen jälkeen. En ole vaan ajatellut niin, että se olisi minulta pois, kun joku läheinen saa vauvan. Ilahdun kuvallisista korteista ja kalentereista ja mukeista, joita saan rakkailta kummilapsilta ja sisarusten lapsilta.

Vierailija kirjoitti:

Yritimme aikanamme saada lasta 12 vuotta, ei onnistunut. Silti en kertaakaan ole kertaakaan pillahtanut itkuun lasten kuvalla varustetusta joulukortista. Koska minulla ei ole omia lapsia, minulla on tyhjä syli, josta ammennan rakkautta sukulaisten ja ystävien lapsille. Olen myös opiskellut vanhemmalla iällä alalle, jossa voin tehdä töitä lasten kanssa. 

Kaikille asia ei ole niin helppo, eikä se täysin ollut minullekaan. Monta itkua tuli turhien testien ja hoitojen jälkeen. En ole vaan ajatellut niin, että se olisi minulta pois, kun joku läheinen saa vauvan. Ilahdun kuvallisista korteista ja kalentereista ja mukeista, joita saan rakkailta kummilapsilta ja sisarusten lapsilta.

Huh, täällähän eskaloituikin tilanne totutusti. Tarkennus: En todellakaan koe että muiden lapset ovat minulta pois. Omassa surussani on nyt sellainen akuutti vaihe (jonka lähimpäni kyllä tietävät), että lasten lähellä oleminen sattuu välillä liikaa. En todellakaan toivo keneltäkään mitään pois. Ap

Niiden kortit, jotka pitävät muutenkin yhteyttä, ilahduttavat.

Niiden kortit, jotka katosivat lapsiperhetodellisuuteen ja muistavat enää vain joulukortilla, vituttavat. Säästäisivät nekin korttirahat, ihan turhaa toimintaa niitä lähetellä

Me ollaan saatu superhienoja valokuvajoulukortteja lapsettomilta ystäviltä. Kaksi aikuista tonttua koristellun joulukuusen vierellä iloisesti virnistelemässä. Ei elämä ole niin vakavaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritimme aikanamme saada lasta 12 vuotta, ei onnistunut. Silti en kertaakaan ole kertaakaan pillahtanut itkuun lasten kuvalla varustetusta joulukortista. Koska minulla ei ole omia lapsia, minulla on tyhjä syli, josta ammennan rakkautta sukulaisten ja ystävien lapsille. Olen myös opiskellut vanhemmalla iällä alalle, jossa voin tehdä töitä lasten kanssa. 

Kaikille asia ei ole niin helppo, eikä se täysin ollut minullekaan. Monta itkua tuli turhien testien ja hoitojen jälkeen. En ole vaan ajatellut niin, että se olisi minulta pois, kun joku läheinen saa vauvan. Ilahdun kuvallisista korteista ja kalentereista ja mukeista, joita saan rakkailta kummilapsilta ja sisarusten lapsilta.

Huh, täällähän eskaloituikin tilanne totutusti. Tarkennus: En todellakaan koe että muiden lapset ovat minulta pois. Omassa surussani on nyt sellainen akuutti vaihe (jonka lähimpäni kyllä tietävät), että lasten lähellä oleminen sattuu välillä liikaa. En todellakaan toivo keneltäkään mitään pois. Ap

No miksi sitten et halua nähdä ja kuulla mitään ystävien lapsista?

Juuri siksi, että kadehdit ystäviltäsi heidän lapsiaan ja lapset muistuttavat sinua siitä, mitä sinä et voi saada (ainakaan nyt).

Mitä se on, jollei kateutta. Ymmärrettävää sellaista tietysti, ja kaikki tunteet ovat suruprosessissa sallittuja. Tunnusta itsellesi kadehtivasi, niin tunne helpottaa.

En nyt kauheasti tuolla tuntemuksella leuhkisikaan tai pyrkisit jotenkin yleistämään sitä kaikkiin lapsettomuudesta kärsiviin. Ei siinä mitään jaloakaan nimittäin ole.

Tän pitäisi kyllä olla jokaiselle ihmiselle ihan itsestään selvä asia: Jos tiedät, että ystäväsi suree valtavasti omaa lapsettomuttaan juuri nyt, älä lähettele hänelle kuvia omista lapsistasi. Se on aivan eri asia kuin se, että lapseton toki kohtaa lapsia arkielämässään joka tapauksessa. Se on ainoastaan ilkeää.

Vierailija kirjoitti:

Tän pitäisi kyllä olla jokaiselle ihmiselle ihan itsestään selvä asia: Jos tiedät, että ystäväsi suree valtavasti omaa lapsettomuttaan juuri nyt, älä lähettele hänelle kuvia omista lapsistasi. Se on aivan eri asia kuin se, että lapseton toki kohtaa lapsia arkielämässään joka tapauksessa. Se on ainoastaan ilkeää.

Lisäksi jokaisella voi olla lapsettomia tuttuja, joista ei voi tietää heidän tilannettaan. Minkä ihmeen takia pitäisi lähettää kavereille / tutuille kuvia omasta mukulastaan? Ehkä ne kuvat voisi säästää vaikka isovanhemmille. Sen että oma lapsi on itselle maailman rakkain, söpöin ja hauskin ei pitäisi sumentaa ajattelua niin, ettei enää ymmärrä, ettei muita kiinnosta kuvat toisten lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen vela, joten pieni off topic. En ymmärrä näiden korttien funktiota, ehkä oudoin oli kuvakalenteri kummilapsesta. Kiva lapsi se on, ei siinä mitään. Tuntuisi silti oudolta, jos joku odottaisi minun ripustavan seinälle kalenterin, jonka jokaisessa kuvassa seikkailisi kaksi enoani. Tai no, sen veisin varmaan töihin. Kuvamukit ja muut ovat myös kummallisia.

Kaksi enoa -kalenteri on niin hulvaton ajatus että varmasti pääsisi seinälle!

Mä teen ensi jouluksi kaikille Minä-kalenterin itsestäni: Tammikuun kuvassa leikin räkä nokasta valuen lumikasassa, heinäkuussa voisin tehdä vaika hiekkakakkuja rannalla. Vai pitäiskö vahvistaa joku lapsettomuusstereotypia ja tehdä joka kuulle kuvat jostain armottomasta kreisibailauksesta tai reissaamisesta maapallon ympäri?

Synttärilahjaksi voisin alkaa antaa kavereille Minä-mukeja. Lemmikkejä ei valitettavasti ole ja lapsia ei tule, mutta voisinhan tietysti alkaa myös kuvata mun fiikusta Perttiä ja tehdä siitä kaikkee merchandisea ja lahjoitella kaikille.

Ap

Ehdottomasti kaikille, jotka ovat lähettäneet lapsistaan kuvia, lähetät mukin itsestäsi. Ehkä alkavat vähän miettiä, kiinnostaako ketään oikeasti joku lapsen kuvalla varustettu kalenteri. Itserakkaudellakin on rajansa.