Lue keskustelun säännöt.
Raskaana, ahdistaa, en tiedä mitä tehdä
18.12.2017 |
Suunnittelematon raskaus kyseessä, kondomia käytetty, mutta tänään silti plussatestin tein. Meillä on jo 3 lasta, nuorin vasta vuoden. Itsellä ikää 36.
En halua enempää lapsia, en halua keskeyttääkään. Miehelle en ole kertonut, en yhtään tiedä miten reagoi. Luultavasti tyytyy ihan kumpaan vaan. Rahallisesti tai tilan puolesta ongelmaa ei ole, ajan ja jaksamisen kanssa kyllä. Vauvoista pidän, ja joku sisäinen vauvakuume minulla on päällä aina, mutta kun se lapsi on muutakin kuin ihana tuhiseva vauva.
En yhtään tiedä mitä tehdä, miten kertoa ja miten selviän edes iltaan saakka. Tuntuu kuin ei pystyisi hengittämään, niin paljon ahdistaa.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
No jos vaikka sen miehesi kanssa pohditte asiaa? Villi idea...
Heh. Pohdimme, luonnollisesti. Mutta lopulta se olen minä, joka raskauden, synnytyksen jne tai abortin haitat kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua keskeyttää, eihän se auta kuin ottaa lapsi vastaan. Meillä oli nuorimman ja keskimmäisen väli 1 v 9 kk ja ihan hyvin siitä selvisi. Hengissä. Lohdutin itseäni että kunhan on vuosi eteenpäin, niin syö jo omalla lusikalla. Ja siitä pikkuhiljaa. Nyt kun ovat isoja, nautiskelen.
Sitten tämän jälkeen laitatat munajohtimesi solmuun. Ihmettelen, ettet kuluneen vuoden aikana ole tehnyt? Jos kerran et lisää halua.
Aupairkin voisi olla vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua keskeyttää, eihän se auta kuin ottaa lapsi vastaan. Meillä oli nuorimman ja keskimmäisen väli 1 v 9 kk ja ihan hyvin siitä selvisi. Hengissä. Lohdutin itseäni että kunhan on vuosi eteenpäin, niin syö jo omalla lusikalla. Ja siitä pikkuhiljaa. Nyt kun ovat isoja, nautiskelen.
Sitten tämän jälkeen laitatat munajohtimesi solmuun. Ihmettelen, ettet kuluneen vuoden aikana ole tehnyt? Jos kerran et lisää halua.
Aupairkin voisi olla vaihtoehto.
Tarkoitus olikin, että mies menisi steriin. Mutta se nyt jäi keskusteluasteelle.. ap
Vähän sama tilanne täällä paitsi että tämä on ensimmäinen raskauteni ikinä ja olen 25v. Olen viimeisen kuukauden miettinyt pääni puhki mitä tehdä, ajatus lapsesta pelottaa enkä koe olevani valmis äidiksi. Lisäksi velkaa on, olen joutunut työttömäksi tahtomattani hiljattain ja pelottaa myös taloudellinen puoli sekä kaiken kukkuraksi se, miten lapsi vaikuttaa parisuhteeseemme ja muutenkin miten iso elämänmuutos on kyseessä.
Tein jo pari viikkoa sitten hätäpäissäni lähetteen aborttiin äitiysneuvolasta, minulla on sinne tällä viikolla aika mutta en tosiaankaan enää tiedä kykenenkö siihen - tuskin :( Vauva oli täysi yllätys, ehkäisy petti ja voisin vielä hyvin useamman vuoden odottaa ensimmäistä lasta. Mieheni taas on onnesta suunniltaan. Toivon että minäkin olisin, mutta pelottaa niin vietävästi. Tällä hetkellä kuitenkin olen enemmän kallistunut lapsen pitämiseen ja pyrin luottamaan siihen että elämä kantaa, kaikelle on syynsä. No, toivon että raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen asiaan tottuu ja kasvaa.
En nyt tiedä oikein että kuinka voisin auttaa, ja tuskin tästäkään viestistäni oli apua mutta tsemppiä sulle <3 kyllä asiat järjestyy! <3
Suomi tarvitsee vauvoja, hienoa että osallistut vielä kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei raskautta voi keskeyttää? Sen jälkeenhän johdot vois katkaista ja kaikki jees siitä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos vaikka sen miehesi kanssa pohditte asiaa? Villi idea...
Heh. Pohdimme, luonnollisesti. Mutta lopulta se olen minä, joka raskauden, synnytyksen jne tai abortin haitat kärsii.
No joo, mutta silti toivottavasti päädytte samaan lopputulokseen, muuten ei varmasti ole jatkossa helppoa.
Eikä sun onneksi tarvitse nyt heti mitään päättäkään. Rauhoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama tilanne täällä paitsi että tämä on ensimmäinen raskauteni ikinä ja olen 25v. Olen viimeisen kuukauden miettinyt pääni puhki mitä tehdä, ajatus lapsesta pelottaa enkä koe olevani valmis äidiksi. Lisäksi velkaa on, olen joutunut työttömäksi tahtomattani hiljattain ja pelottaa myös taloudellinen puoli sekä kaiken kukkuraksi se, miten lapsi vaikuttaa parisuhteeseemme ja muutenkin miten iso elämänmuutos on kyseessä.
Tein jo pari viikkoa sitten hätäpäissäni lähetteen aborttiin äitiysneuvolasta, minulla on sinne tällä viikolla aika mutta en tosiaankaan enää tiedä kykenenkö siihen - tuskin :( Vauva oli täysi yllätys, ehkäisy petti ja voisin vielä hyvin useamman vuoden odottaa ensimmäistä lasta. Mieheni taas on onnesta suunniltaan. Toivon että minäkin olisin, mutta pelottaa niin vietävästi. Tällä hetkellä kuitenkin olen enemmän kallistunut lapsen pitämiseen ja pyrin luottamaan siihen että elämä kantaa, kaikelle on syynsä. No, toivon että raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen asiaan tottuu ja kasvaa.
En nyt tiedä oikein että kuinka voisin auttaa, ja tuskin tästäkään viestistäni oli apua mutta tsemppiä sulle <3 kyllä asiat järjestyy! <3
Oih, tsemppiä myös sinne. Itsekin pohdin aikanaan esikoisen kanssa keskeytystä, silloin mieheni ja minun suhde oli vielä aika tuore ja vaikka lapsi oli silloin suunniteltu, jotenkin juuri se melko tuore suhde sai minut paniikkiin. No, suhde on kantanut ja ihana esikoinen on jo 10. Tätäkin taustaa vasten ajatellen abortti tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Jos olisin aikanaan sen tehnyt, ei olisi tuota maailman parasta nuoren miehen alkua.
Toivottavasti teet oikean ratkaisun
Vierailija kirjoitti:
Miksei raskautta voi keskeyttää? Sen jälkeenhän johdot vois katkaista ja kaikki jees siitä eteenpäin.
Niin, paitsi kummittelisiko se syntymätön vauva mielessä.. En tiedä, mutta lähtökohtaisesti olen aina ollut sitä mieltä, etten tee aborttia muutoin kuin todistettavasti vakavasti sairaan kohdalla. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi tarvitsee vauvoja, hienoa että osallistut vielä kerran.
Ääh, tämä melkein nauratti. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos vaikka sen miehesi kanssa pohditte asiaa? Villi idea...
Heh. Pohdimme, luonnollisesti. Mutta lopulta se olen minä, joka raskauden, synnytyksen jne tai abortin haitat kärsii.
No joo, mutta silti toivottavasti päädytte samaan lopputulokseen, muuten ei varmasti ole jatkossa helppoa.
Eikä sun onneksi tarvitse nyt heti mitään päättäkään. Rauhoitu.
No sepä se, kauhistuttaa jos mies ottaa kovin vahvan kannan, suuntaan tai toiseen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi tarvitsee vauvoja, hienoa että osallistut vielä kerran.
Ääh, tämä melkein nauratti. ap
Kyllä teillä vielä yksi lapsi menee!
Kolme lasta on todella paljon. Olivatko muut lapset suunniteltuja? Mieti tarkkaan, moni ei kestäisi edes yhtä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolme lasta on todella paljon. Olivatko muut lapset suunniteltuja? Mieti tarkkaan, moni ei kestäisi edes yhtä lasta.
Muut ovat olleet suunniteltuja, joskin esikoinen aika lyhyen harkinnan tulos. Mutta suunniteltu yhtä kaikki. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi tarvitsee vauvoja, hienoa että osallistut vielä kerran.
Ääh, tämä melkein nauratti. ap
Kyllä teillä vielä yksi lapsi menee!
No menisi se oikeasti, ihan järjellä mietittynä, mutta jaksaminen on se iso kysymysmerkki. En jaksaisi raskautta, synnytystä varsinkaan, ja sitten kahden kovin pienen kanssa. Tai nyt tuntuu siltä. Huoh. ap
No aloita nyt sillä, että kerrot miehellesi. Siitä lähtee ajatukset rullaamaan ja saat toivottavasti konkreettista tukea.
Vierailija kirjoitti:
No aloita nyt sillä, että kerrot miehellesi. Siitä lähtee ajatukset rullaamaan ja saat toivottavasti konkreettista tukea.
Toki näin. Juuri nyt vaan ahdistaa niin paljon, etten edes tiedä miten asian kertoisin. Ei löydy sanoja. ap
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama tilanne täällä paitsi että tämä on ensimmäinen raskauteni ikinä ja olen 25v. Olen viimeisen kuukauden miettinyt pääni puhki mitä tehdä, ajatus lapsesta pelottaa enkä koe olevani valmis äidiksi. Lisäksi velkaa on, olen joutunut työttömäksi tahtomattani hiljattain ja pelottaa myös taloudellinen puoli sekä kaiken kukkuraksi se, miten lapsi vaikuttaa parisuhteeseemme ja muutenkin miten iso elämänmuutos on kyseessä.
Tein jo pari viikkoa sitten hätäpäissäni lähetteen aborttiin äitiysneuvolasta, minulla on sinne tällä viikolla aika mutta en tosiaankaan enää tiedä kykenenkö siihen - tuskin :( Vauva oli täysi yllätys, ehkäisy petti ja voisin vielä hyvin useamman vuoden odottaa ensimmäistä lasta. Mieheni taas on onnesta suunniltaan. Toivon että minäkin olisin, mutta pelottaa niin vietävästi. Tällä hetkellä kuitenkin olen enemmän kallistunut lapsen pitämiseen ja pyrin luottamaan siihen että elämä kantaa, kaikelle on syynsä. No, toivon että raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen asiaan tottuu ja kasvaa.
En nyt tiedä oikein että kuinka voisin auttaa, ja tuskin tästäkään viestistäni oli apua mutta tsemppiä sulle <3 kyllä asiat järjestyy! <3
Jos olet joutunut hiljattain työttömäksi, onko se tänä vuonna? Äitiyspäiväraha maksetaan muistaakseni vuoden 2016 tulojen mukaan, eli valmistuneen verotuksen mukaan. Se on korkeampi kuin kuin työttömyyskorvaus. Selvitäppä asiaa Kelasta.
Minä sain helposti töitä ekan lapsen jälkeen, kun aloitin työnhaun lapsen ollessa n. 6 kk ikäinen. Minulta meni raskauteen määräaikainen työpaikka. Ja asuntovelkaa oli. Mies oli valmis painamaan vaikka kahta työtä sen lapsen eteen. Tehtiin selviytymissuunnitelma. Ennen raskautta olin etsinyt töitä hulluna ja vaikeaa oli. Pääsin unelmaduuniin ja olen sillä tiellä edelleen....Nyt en ilmeisesti ollut enää iso äitiyslomariski, kun lapsi oli ja kerroin haastattelussa suoraan, että mies jää vuodeksi kotiin ja tekee viikonloppuisin töitä työnantajalleen. Sain töitä ja mies jäi vanhempainvapaalle ja hoitovapaalle muutamaksi kuukaudeksi -> vaikutus parisuhteeseen helvetin hyvä, koska mies ymmärsi mitä "loma" vauvan kanssa on ja tiskiharja ja pyykkikone tulivat tutuiksi. En minkään kokenut olevani valmis, arvelin tiputtavani vauvan ja unohtavani sen jonnekin kauppaan, mutta ihan kelpo mutsi musta tuli.
Elämä on möykkyinen tie, eikä sitä voi oikein suunnitella. Ottaa vastaan mitä tulee ja klaaraa parhaansa yrittäen. Ei siinä muuta voi. Tsemppiä tien päälle.
N48v. naimisissa ja 4 lasta
AP: alku on aina rankkaa, mutta ei näitä lapsia kadu. Kaikenlaista voi katua, mutta harvemmin lapsiaan. Meillä on 18 v, 15 v, 13 v., monta keskenmenoa ja 6 v. Mutta omasta elämästäsi päätät sinä itse, ja vaihtoehtoja on adoptio, abortti tai sitten valvotut yöt. Mummu tapasi sanoa, että lopussa kiitos seisoo, kun muurahaispesän kestää. Mummolla oli 8 lasta.
Mietippä asiaa siltä kannalta että tulevaisuudessa jos reissaatte, niin joudutte jo jokatapauksessa ottamaan aina kaks hyttii/huonetta. Joten neljäs menee siinä missä kolmaskin. Myöskin jos konttipenkit laittaa on kaikilla paremmin tilaa, kuin jos änget kolme lasta takapenkille.
No jos vaikka sen miehesi kanssa pohditte asiaa? Villi idea...