Lue keskustelun säännöt.
Miksei vanhemmat ole enää lastensa kanssa ulkona?
18.12.2017 |
Ollaan asuttu näillä kulmilla kohta 30v. Ympärillä on aina asustanut lapsiperheitä. Ennen vanhemmat oli lastensa kanssa ulkona leikkimässä, kävelemässä, pulkkamäessä ja luistelemassa, usein koko perheen voimin. Nyt viimeisen 5 vuoden aikana lähes kaikki lapsiperheet on alkaneet kököttää sisällä kesät talvet. Edes 10-15v poika- ja tyttöporukoita ei enää näy koulun jälkeen pihoilla. Totutettu kai vauvasta asti lämpimään sisäilmaan ja pukeminen koetaan liian työlääksi.
Sisäilmaongelmat ei ole yleistyneet, vaan ihmiset on jumittuneet sisätiloihin pois raikkaasta ulkoilmasta. Mihin tämä Suomi on menossa?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Ap kiukkuisena alapekuttaa! Oisit nyt edes haukkunut nuoret äidit vielä laiskoiksi, niin lähtisi kunnolla mylly pyörimään! Lisännyt vielä kuinka sinä ulkoilit 40 asteen kuumeessakin, lunta satoi metrin, myrsky repi puita ja oli ulkonaliikkumiskielto, mutta sinä ulkoilit lasten kans! Olethan Parempi Äiti (tm)
Ja ulkona olit lapsen kanssa klo 8, ulkoilitte reippaasti kaksi tuntia. Sisällä valmistit vartissa eineksettömän ja terveellisen lounaan, klo 11 lapsi päikkäreille ja välipalan kautta uudestaan ulos klo 12. Ja koko päivä aktiviteettia lapsen ehdoilla, eikös vaan?
Se aika kun kultaa... 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahhaa, mä oon 70-luvun lapsi ja olen mennyt ihan kavereiden kanssa pitkin asuinaluettamme n. 5-vuotiaasta saakka. Se oli ihan tavallista. Sitäkin pienemmät olivat siinä omassa kerrostalon pihassa.
Pihassa saattoi istua pari mummoa ja sitten oli yksi suomenruotsalainen kotiäiti, joka valitti kaikesta. Mutta ei vanhemmat kyllä lasten kanssa ulkoilleet.
Asuin viisivuotiaaksi saakka kantakaupungissa, enkä oikein muista ulkoiluista sitä ennen. Hämäriä muistikuvia että käytiin äidin ja isän kanssa läheisessä leikkipuistossa, koska sinne ei voinut keskellä kaupunkia tietenkään lasta yksin päästää. Kun muutettiin lähiöön, oli suojaisa kerrostalopiha ja metsä ympärillä. Siitä lähtien (5 v.) mentiin kyllä ihan itsekseen.
Toki hiihtämässä, laskemassa suksilla mäkeä, luistelemassa ja pulkkamäessä käytiin vanhempien kanssa viikonloppuisin. Mutta varsinainen ulkoilu oli lasten kesken. Pihalla oli iso jengi, kaikki talon lapset ja leikittiin Kirkkistä, kymppi-palloa, Rosvoa ja Poliisia jne. Pihoilla sai vielä leikkiä ja lapsista sai lähteä ääntä.
Mummot katsoivat vähän perään.
Niin kuulun vielä siihen ryhmään, kun ulkoiltiin talvella lasten kanssa.
Olen siis sen teinin äiti.
Muistot lähinnä sitä että oli pakko lähteä ulos, kun oli pakkasta paljon.
Teinit nyt siis melkein 14 v. ja 16 vuotta.
Nuo lapset syntynyt 2001 ja 2004. Kyllä silloin kersat halusi ulos 20 asteen pakkasessa. Huokaisen ettei enää tarvitse ulkoilla talvella.
Nyt siis nuorin yläkoulussa ja heti alkoi vaihe ei pipoa ja hanskoja.
Kädet kuuluu taskuun ja hupparin hupun voi laittaa päähän.
Tennareilla sitten taiteillaan kouluun.
Kaikkea kuulemma ei tarvitse olla, kun kysyn etteikö mitkään pipot tai hanskat kelpaisi.
On aina yhtä hirveää katsoa äitejä ja isejä ulkoleikkipaikoilla lastensa kanssa. Hirveä näky. Ei kenenkään aikuisen pitäisi joutua sellaiseen tilanteeseen. Päiväkodin tätejä en voi tajuta, he seisovat siellä ulkona lasten kanssa joka päivä. Oli sää mikä tahansa. Lapsettomat ovat siunattua kansaa.
Niiiiin, mitä tämä some on tehnyt? Aika paljon on muuttunut somen takia sanoisin. Kuvaavaa oli kun tyttäreni 14v. oma puhelin oli ladattavana ja pyysi omaani lainaksi enkä antanut kun itsekin tarvitsin niin siihen melkein hätääntyneenä: "Mitä mä sitten teen!" Niin, todellakin pysähdyin miettimään että mitä vastaisin ja mietin samalla että mitäköhän itse tein samanikäisenä kotona. En oikein muista mutta ei ollut kännyköitä eikä netflixejä eli niiden parissa en nyt ainakaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä. Ei minulla ollut aikaa olla ulkona, kun olin lapsi. Taaperona olin hiekkalaatikolla, mutta viisivuotiaana alkoivat jo koulu- ja harrastusvelvollisuudet, harjoittelu jne. Ihmettelen näitä lapsia, jotka lorvivat kerrostalojen pihoilla tai ostoskeskuksissa. Meidän aikanamme piti tehdä läksyjä ja harjoitella ja käydä harrastuksissa, ja jos jäi jotain ylimääräistä aikaa, silloin luettiin. Muistan kyllä kerran, kun tein lumiukon ulkona. Mutta se oli poikkeus. Olin varmaan kahdeksanvuotias. Kyllä ennen lapsilla oli velvollisuuksia eikä vapaa-aikaa.
Meilläpäin vanhemmat ulkoilevat paljon lasten kanssa. On pulkkailijoita, lumilinnojen rakentajia, lumiukon tekoa ja muuta lumessa möyrimistä. Kesäisin puistoissa on paljon ihmisiä kun lapset viihtyvät hiekkalaatikolla.
Itse olen lasten kanssa paljon talvisin omassa pihassa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monet mammat roudaa taaperoitaan kauppakeskuksiin ja lounastreffeille sen sijaan, että olisivat heidän kanssaan ulkona. Sori, mutta näin se on. Tai sitten on tsiljoona sisätiloissa tapahtuvaa ”harrastusta”, joissa ”1-vuotiaat voivat leikkiä keskenään” in other words mammat voi juoruta keskenään kahvikupin äärellä.
Kävin tänään aamupäivällä lapsen kanssa ulkona. Näin vain muutaman ihmisen. En tosin katsonut, kyylääkö joku ikkunasta.
Meidän lapsi on päiväkodissa päivät. Viikonloppuisin ulkoillaan vain hyvällä säällä. Silloinkin mennään metsään, luonnonsuojelualueelle tai rannalle eikä umpitylsään lähipuistoon. Naapurikyylät varmaan ajattelee, ettei ulkoilla koskaan.