Onko kumppanisi myös paras ystäväsi?
Itse koen, että omani on. Yhteisiä vuosia takana 22, kolme lasta. En ole koskaan ymmärtänyt naisia jotka uskoutuvat ensimmäisenä naispuoliselle bestikselle oman kumppanin sijaan. Itselleni kumppani on se ensimmäinen joka tietää mitä päässäni liikkuu. Heräsin miettimään tätä kun tajusin miten etäinen kaverini on miehensä kanssa. Järkytyin jotenkin.
Kommentit (11)
On. Takana 24 vuotta ja kolme lasta saatu yhdessä.
On, ja siksi onkin ihan saatanan kauheeta olla sinkku 3. vuotta 😭
On ja mieheni myös tuntee mut paremmin kuin kukaan muu:)
On. Muita ystäviä ei minulla oikeastaan ole.
On <3 Hänen kanssaan jaan syvimmät tuntemukseni ja luotan häneen 100 % joka asiassa.
Kyllä hän on paras ystäväni. Hänelle voin kertoa mitä vaan ja olla miten tahdon. On myös läheinen ystävä jolle voin puhua, mutta mieheni on rakkain ja läheisin.
Minä taas haluaisin, että paras ystäväni olisi minun kumppani...
En osaa sanoa. Mulla on myös vuosien takaa kaveri, jonka kanssa edelleen jatkamme toistemme lauseet loppuun vaikka välillä on vuosiakin kun ei olla nähty. Hänen kanssaan mulla on myös samanlainen musta huumorintaju, jollaista mieheni ei aina ymmärrä. Hänelle kerron kuulumisiani vähän eritavalla painotettuna/väritettynä kuin miehelleni.
He ovat ystävinä erilaisia....mutta en osaa sanoa kumpi olisi parempi. Toisen kanssa jaan myös arjen, toisen kanssa on vain vapaa-aikaa ja huveja. Toisaalta jos elämä olisi mennyt toisin, saattaisi tämä kaveri olla nyt puolisoni....
Veljeni ja pari miespuolista bestistäni ovat niitä, joille voin puhua myös asioista, joita olisi hankala jakaa puolison kanssa. Esim. jos joku juttu johonkin exään liittyen alkaa mietityttää. Plus olen tuntenut nämä henkilöt vuosikausia ja he tietävät minusta asioita, joita mieheni ei välttämättä tarvitse koskaan tietää. Jotkut asiat vaan ovat sellaisia, että ne ovat kaverille ihan ok, mutta puolison ominaisuuksina kyllä jonkunmoinen riski parisuhteen jatkumiselle tai aiheuttaisivat kumppanille vaan epämukavan olon.. Tai aiheuttaisivat väärinkäsityksiä.
Noin muuten tulen mieheni kanssa todella hyvin juttuun ja koen, että voimme keskustella vaikeistakin aiheista. En kykenisi olemaan parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa tämä ei pätisi.
Ehdottomasti!
Jaamme kaiken kivan, kerromme heti toisillemme jos jotain kerrottavaa on (esim työmatkoilta uusia ja ihmeellisiä asioita kuvien kera), samanlainen outo huumorintaju ja kiinnostuksen kohteet jne. Myös kipeät asiat otetaan heti puheeksi avoimesti. Vuodet on hioneet meidät tiukasti yhteen.
Harmi että näin 22 vuoden jälkeen tosiaan tuo ystävyys alkaa olemaan se kantava voima suhteessa, ei enää seksuaalinen kiinnostus. Siltä puolelta puuttuu paljon tärkeää.
On näitä ystäviä muitakin mutta hyvä että tuo siippa on tuossa aina läsnä:)
On hänkin. Mutta minulla on myös erittäin rakkaita läheisiä ystäviä. Ja meillä on mieheni kanssa myös monta yhteistä ystävää.