Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen koiran kanssa?
17.12.2017 |
Meillä on kohta 1-v koira ja yhteiselo on hankalaa. Ei niinkään perheen kesken, mutta jostain syystä koira sekoaa, jos lapsille tulee kavereita kylään. Haukkuu ja näykkii. En tiedä pelkääkö vai mitä tekee, mutta ollaan ihan voimattomia jo tämän asian kanssa, kun mikään ei auta tuohon käytökseen. Koirasta luopuminenkin on käynyt mielessä :/ Meille piti tulla hyväluontoinen koira, mutta ei tämä kyllä sitä ole. Hirveän herkkä kaikelle ja etenkin lapsista menee kauheille kierroksille. Aina on saanut olla lapsilta rauhassa jne joten en tiedä mistä tämä on voinut saada alkunsa. Lapset on jo 14-v ja 12-v joten ei mitään hännästä vetäjä ikäluokkaa.
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä kokoinen koira? Mitä rotua/rotuja edustaa?
Meillä on vähän samanlainen tilanne :/ Ja juu, meillä sheltti kyseessä. Nuori uroskoira, muuten kyllä hirveän kiltti ja tottelevainen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vähän samanlainen tilanne :/ Ja juu, meillä sheltti kyseessä. Nuori uroskoira, muuten kyllä hirveän kiltti ja tottelevainen.
Ja jos jatkan tähän vielä, niin meillä on koiraa kyllä sosiaalistettu ja se on elänyt tässä lapsiperheessä 8 viikon iästä - eikö se sinä aikana ole tähän juuri sosiaalistunut? Siis toki ,muuallakin on käyty alle 12-viikkoisena mutta lasten kavereita on käynyt aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otatte pomon aseman ja näytätte sen hurtalle. Viisas koira oppii äkkiä, muuta ei tarvita. Harjoitusta :-)
Joo, ollaan käyty koirakouluttajalla. Ja siitäpä tulikin mieleen, että nämä johtajuus höpinät on nykyajan tutkittuun tietoon nähden ihan bullshittiä.
Sosiaalistettu ollaan ihan hirveän paljon ja voi olla, että liikaakin koiran luonteen huomioiden.
Koira on pumi eli paimenrotuinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vähän samanlainen tilanne :/ Ja juu, meillä sheltti kyseessä. Nuori uroskoira, muuten kyllä hirveän kiltti ja tottelevainen.
Ja jos jatkan tähän vielä, niin meillä on koiraa kyllä sosiaalistettu ja se on elänyt tässä lapsiperheessä 8 viikon iästä - eikö se sinä aikana ole tähän juuri sosiaalistunut? Siis toki ,muuallakin on käyty alle 12-viikkoisena mutta lasten kavereita on käynyt aina.
On siis ollut tekemisissä lähestulkoon yksinomaan vain teidän perheen kanssa? Ei ihme että sekoaa vieraista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vähän samanlainen tilanne :/ Ja juu, meillä sheltti kyseessä. Nuori uroskoira, muuten kyllä hirveän kiltti ja tottelevainen.
Ja jos jatkan tähän vielä, niin meillä on koiraa kyllä sosiaalistettu ja se on elänyt tässä lapsiperheessä 8 viikon iästä - eikö se sinä aikana ole tähän juuri sosiaalistunut? Siis toki ,muuallakin on käyty alle 12-viikkoisena mutta lasten kavereita on käynyt aina.
Millä tavalla teidän sheltti käyttäytyy? Oletko saanut siitä kiinni miksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy? Meillä ei oikein aukea onko koiran käytös paimennusviettiä vai pelkoa. Siis minä en osaa erottaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei mikään ihme, että koira pomottaa, koska selvästi on teitä "vahvempi", sen kavereitako olette koittaneet olla.
Koira tarvitsee johtajan, jota totella. Jos olisitte kouluttaneet koiranne kunnolla ei sinun tarvitsisi kuin määrätä koira omalle paikalleen vieraiden tullessa ja koira tottelisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vähän samanlainen tilanne :/ Ja juu, meillä sheltti kyseessä. Nuori uroskoira, muuten kyllä hirveän kiltti ja tottelevainen.
Ja jos jatkan tähän vielä, niin meillä on koiraa kyllä sosiaalistettu ja se on elänyt tässä lapsiperheessä 8 viikon iästä - eikö se sinä aikana ole tähän juuri sosiaalistunut? Siis toki ,muuallakin on käyty alle 12-viikkoisena mutta lasten kavereita on käynyt aina.
On siis ollut tekemisissä lähestulkoon yksinomaan vain teidän perheen kanssa? Ei ihme että sekoaa vieraista.
Siis kuinka niin? Juurihan kirjoitin, että lasten kavereita on käynyt meillä aina. Samoin aikuisia vieraita. On käyty kaupungilla, puistoissa, agilitykilpailuissa katsojana jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vähän samanlainen tilanne :/ Ja juu, meillä sheltti kyseessä. Nuori uroskoira, muuten kyllä hirveän kiltti ja tottelevainen.
Ja jos jatkan tähän vielä, niin meillä on koiraa kyllä sosiaalistettu ja se on elänyt tässä lapsiperheessä 8 viikon iästä - eikö se sinä aikana ole tähän juuri sosiaalistunut? Siis toki ,muuallakin on käyty alle 12-viikkoisena mutta lasten kavereita on käynyt aina.
Millä tavalla teidän sheltti käyttäytyy? Oletko saanut siitä kiinni miksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy? Meillä ei oikein aukea onko koiran käytös paimennusviettiä vai pelkoa. Siis minä en osaa erottaa sitä.
Sen kierrokset nousee ovikellon soidessa tosi ylös, häntä kohoaa taivaisiin. Jos se pääsee vieraiden lähelle, se hyppii ja näykkii. Kun vieraat ovat jo sisällä, ei sillä ole mitään ongelmaa. Nykyisin en enää koskaan päästä sitä ovelle, se on joko komennettuna kauemmas (uskoo ihan hyvin) tai sitten portin takana. Mutta en oikein uskalla luottaa siihen vieraiden kanssa, voi kiihtyä ja näppäistä nopeasti. Olen ajatellut hakeutua koirankouluttajalle myös, toki toivon että iän myötä helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä johtajuusjutut on oikeasti ihan vanhaa tietoa. Ei koiralaumassakaan ole pomoa. Tutustukaa viime vuosien TUTKITTUUN tietoon ennen kuin puhutte johtajuudesta ja koiralle paikan näyttämisestä.
Kyllä muakin väsyttää meidän koira. Olisin ikionnellinen, jos ongelma olisi vaikkapa joku ovikellolle haukkuminen tai sisäsiisteysopettelut. Mutta ei, meillä painitaan koiran vahti/saalis/paimennusviettien kanssa. Ei uskoisi ellei itse tätä olisi kokemassa, että koira voi oikeasti viedä viimeisenkin järjen hivenen päästä. Kolmas koira meillä, joten kokemusta on, mutta tämä koira on kyllä vaativa. En olisi ottanut koiraa, jos olisin arvannut miten vaikea on.
Tässä on nyt ihan hurja väärinkäsitys kyseessä. Kyseessä EI ole mitkään johtajuusongelmat eikä koiran näkökulmasta ongelmat ensinkään. Se on vaan nuori, vilkas koira, ja sen paimennusvietti iskee päälle tuossa muodossa noissa tilanteissa. Ei se pelkää, ei ole vihainen, vaan tosiaan, paimenkoirana sen vietit pistää paimentamaan (joka tapahtuu näykkimällä ja haukkumalla), ja sitä se tekee kun innostuu.
Asiaa voi opettaa pois ihan positiivisen vahvistamisen keinoin eli palkitsemalla rauhallisesta käytöksestä. Myös lievää kielteistä palautetta voi käyttää. Esim. mulla lähes kaikki koirat on jossain vaihessa lenkeillä halunneet alkaa paimennusnäykkiä jos on "tylsää" eli hihnassa tienvartta. Minä ihan nappaan pannasta kiinni ja talutan siitä kunnes näykkyhimo on ohi. Saman teen jos kotona vieraita innostuksen takia näykitään - näykkijää pidetään vaikka väkisin sylissä tai vieressä kunnes rauhoittuu. Mutta heti palkitaan kun on rauhassa.
Tuo siis ei ole mikään vakava käytösongelma vaan jalostuksen sivutuote, jonka kanssa voi kyllä elää ja sitä käytöstä voi kouluttaa pois. Ja iän myötä vähenee itsestäänkin.
- t. shelttikasvattaja
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vähän samanlainen tilanne :/ Ja juu, meillä sheltti kyseessä. Nuori uroskoira, muuten kyllä hirveän kiltti ja tottelevainen.
Ihan tavallista ja luonnollista shelteille. Itse aina pennun ostajia harkitsevia varoitankin näistä ominaisuuksista, että nuorena ne kyllä räksyttää ja paimennusnäykkii ja jos sitä ei kestä, kannattaa valita ihan muu rotu. Samoin varoitan rodun vilkkaudesta ja toiminnantarpeesta, nimittäin nuori sheltti sohva+pikku kävelylenkkikoirana voi olla melkoisen ärsyttävä otus kun purkaa sitten energiansa sijaiskäytöksiin kuten se näykintä, räksytys, kenkien syöminen jne.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt ihan hurja väärinkäsitys kyseessä. Kyseessä EI ole mitkään johtajuusongelmat eikä koiran näkökulmasta ongelmat ensinkään. Se on vaan nuori, vilkas koira, ja sen paimennusvietti iskee päälle tuossa muodossa noissa tilanteissa. Ei se pelkää, ei ole vihainen, vaan tosiaan, paimenkoirana sen vietit pistää paimentamaan (joka tapahtuu näykkimällä ja haukkumalla), ja sitä se tekee kun innostuu.
Asiaa voi opettaa pois ihan positiivisen vahvistamisen keinoin eli palkitsemalla rauhallisesta käytöksestä. Myös lievää kielteistä palautetta voi käyttää. Esim. mulla lähes kaikki koirat on jossain vaihessa lenkeillä halunneet alkaa paimennusnäykkiä jos on "tylsää" eli hihnassa tienvartta. Minä ihan nappaan pannasta kiinni ja talutan siitä kunnes näykkyhimo on ohi. Saman teen jos kotona vieraita innostuksen takia näykitään - näykkijää pidetään vaikka väkisin sylissä tai vieressä kunnes rauhoittuu. Mutta heti palkitaan kun on rauhassa.
Tuo siis ei ole mikään vakava käytösongelma vaan jalostuksen sivutuote, jonka kanssa voi kyllä elää ja sitä käytöstä voi kouluttaa pois. Ja iän myötä vähenee itsestäänkin.
- t. shelttikasvattaja
Päteekö myös pumiin? :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt ihan hurja väärinkäsitys kyseessä. Kyseessä EI ole mitkään johtajuusongelmat eikä koiran näkökulmasta ongelmat ensinkään. Se on vaan nuori, vilkas koira, ja sen paimennusvietti iskee päälle tuossa muodossa noissa tilanteissa. Ei se pelkää, ei ole vihainen, vaan tosiaan, paimenkoirana sen vietit pistää paimentamaan (joka tapahtuu näykkimällä ja haukkumalla), ja sitä se tekee kun innostuu.
Asiaa voi opettaa pois ihan positiivisen vahvistamisen keinoin eli palkitsemalla rauhallisesta käytöksestä. Myös lievää kielteistä palautetta voi käyttää. Esim. mulla lähes kaikki koirat on jossain vaihessa lenkeillä halunneet alkaa paimennusnäykkiä jos on "tylsää" eli hihnassa tienvartta. Minä ihan nappaan pannasta kiinni ja talutan siitä kunnes näykkyhimo on ohi. Saman teen jos kotona vieraita innostuksen takia näykitään - näykkijää pidetään vaikka väkisin sylissä tai vieressä kunnes rauhoittuu. Mutta heti palkitaan kun on rauhassa.
Tuo siis ei ole mikään vakava käytösongelma vaan jalostuksen sivutuote, jonka kanssa voi kyllä elää ja sitä käytöstä voi kouluttaa pois. Ja iän myötä vähenee itsestäänkin.
- t. shelttikasvattaja
Päteekö myös pumiin? :)
Ap
Pätee kyllä. Veljelläni on pumi agilitykoirana ja hyvin samanlaiset on kuviot kuin meidän lauman shelteillä. No, hän halusikin vilkasta ja palvelushaluista koiraa ja sen sai, kaikkien vilkkaan paimenkoiran ominaisuuksineen ;)
Viime viikolla minua muuten huvitti pilakuva, jonka näin englanninkielisenä jossain lehdessä. Siinä oli kuva, jossa luki: "Why timid families should not buy Border Collies" eli miksi arkojen perheiden ei pitäisi hankkia bordercollieita. Ja kuvassa perhe oli pelokkaan näköisenä keskellä olohuonetta ja bordercollie kiehasi ympärillä ja näykkäsi pohkeeseen heti jos joku "paimennettavasta laumasta" ilkesi yrittää pois kasaumasta. Pätee aika moniin paimenkoiriin varsinkin nuorena :D 20 vuoden kokemuksen jälkeen asiaan suhtautuu huumorilla, mutta ymmärrän hyvin sen että moni uusi omistaja säikähtää, varsinkin kun tiettyjä paimenkoirarotuja pidetään erityisen helppoina ja miellyttämishaluisina. ja sitten se onkin näykkivä, repivä ja räksyttävä riiviö.
Onko kyseessä joku paimenkoira? Kuitenkin kuullostaa siltä, että koira on ottanut johtajan roolin perheessä ja se on teidän vika. Kannattaa kysyä jostain koirakoulusta neuvoa? Vai oletteko jo kysyneet? Ei tämä palsta voi oikein neuvoa asiassa tilannetta näkemättä.