Oletko joskus mennyt hiljaiseksi jonkun ihmisen tyhmyydestä?

Mulla on ihan vakio hämmennyksiä tiettyjen ihmisten kohdalla.

Se koko heidän ajatuksen juoksu saa mut aina niin hiljaiseksi..

Esim just se että olen juuri valmistunut ammattiin ja jos en osaa vastata johonkin nippelitietoon kyseiseltä alalta, niin sitten minä olen epäpätevä ammatissani...

"Kyllähän sinun pitäisi tietää..."

Työkaverini joka oli henkisesti about 15-16-vuotiaan tasolla. Ikää oli siis 25. Mutta sehän on vain numero. Puhui muutenkin ihan älyttömän tyhmiä mutta siinä vaiheessa kun tuli raskaaksi (koska "emmä voi tulla raskaaks, ollaan seurusteltu 3kk enkä oo vieläkää tullu ni emmä voi tulla!" ja "mun poikakaveriki sanoo ettei me tarvita kumia!") kolmannen kerran edellisten kahden päätyttyä keskenmenoon mä kävelin ulos siitä ihmissuhteesta.

Istuin bussissa ja jonkin matkan päähän tuli taakseni istumaan teinityttölauma. Joku tämän valovoimaisen ryhmän yksilöistä kaivoi repustaan suklaapatukan ja alkoi lukemaan tuoteselostetta:

"Täs patukassa on 50% rasvaa! Eihän tällästä voi syödä!"

"No mut jos siin on 50% rasvaa, niin sithän sä voit syödä puolet."

"Aaa, niin totta jos katkasen sen keskeltä!"

Tässä kohtaa kuulin puolikkaan suklaapatukan kolahtavan bussin roskikseen.

Lähinnä omastani. Mokailen jatkuvasti tavoilla, jotka ovat paitsi yllättäviä, myös hämmentäviä. Saatan esim. yhtäkkiä sössiä kolmitiehanan käytön, vaikka olen pyöritellyt niitä vuosikausia ja osaan ihan varmasti niitä käyttää. Samoin saatan sekoilla vaikkapa heittämällä potilaan tekohampaat roskikseen tai muuten vaan unohtamalla mitä olen tekemässä. Juu, terkkuja hoitoalalta, enkä ole edes virallisesti dementti.