Lue keskustelun säännöt.
Kaveri meni kihloihin ja en ihan ymmärrä :D
16.12.2017 |
Siis. Mitä tommosessa tilanteessa voi muuta tehdä? Kaveri oli kihlautunut poikakaverinsa kanssa ja innoissaan esitteli sormustaan ja oli niin onnessaan.
Mitä sanoin: Oi miten ihanaa paljon pajon onnea teille, oon niin onnellinen teidän puolesta blaablaablaa...
Mitä oikeasti ajattelin: Öö wtf mikäs näissä sormuksissa nyt niin ihmeellistä on? Itekki kävin ostaa uuden kaulakorun viime viikolla pitäiskö sitäkin juhlii samalla tavalla? Millä tavalla teidän parisuhde on nyt jotenkin parempi ja täydempi kun kannatte tommosia renkaita mukananne? Antaako nää renkulat teillä ny jotain taikavoimia taistella biologiaa faktaan ja viehättyä loppuelämänne ajan vain ja ainoastaan toisistanne vai häh?
Kommentit (24)
Minusta avioliitosta sopiminen on merkittävä askel parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Kyllä sitä sopii juhlistaa, vaikket sinä sitä ymmärtäisikään.
Vierailija kirjoitti:
*faktaan=vastaan, hieno tekstinsyöttö
No eipä ollut kummoinen vuodatus muutenkaan. Viis kirjoitusvirheistä.
Ne somukset on avioliittolupaus! Sun kaulakorus ei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä siinä avioliitossa sitten on niin ihmeellistä? :D
Sehän on vaan sopimus tietyistä juridisista velvollisuuksista ja oikeuksista.
Sun kaverisi ja hänen poikakaverinsa ovat päättäneet mennä naimisiin. Se on se kihlauksen merkitys. Kihloissa voi ihan hyvin olla ilman sormuksiakin. Useimmat varmaan sormukset kuitenkin hankkivat kun sellainen on ollut tapana, samalla tavalla kuin vihkisormustenkin hankkiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun kaverisi ja hänen poikakaverinsa ovat päättäneet mennä naimisiin. Se on se kihlauksen merkitys. Kihloissa voi ihan hyvin olla ilman sormuksiakin. Useimmat varmaan sormukset kuitenkin hankkivat kun sellainen on ollut tapana, samalla tavalla kuin vihkisormustenkin hankkiminen.
Onkohan ne? Koska kun kysyin että meinasitteko milloin sitten naimisiin niin eivät kuulemma se mielessä kihloihin menneet.
Joku kuulostaa hiukan katkeralta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mikä siinä avioliitossa sitten on niin ihmeellistä? :D
Sehän on vaan sopimus tietyistä juridisista velvollisuuksista ja oikeuksista.
Sen lisäksi se on kulttuurinen juttu; avoliitolla osoitetaan että ollaan samaa perhettä, pariskunta. Perheyksikkö. Ollaan lupauduttu toinen toiselle. Tosi monilla asioilla on iso kultturinen merkitys vaikka "oikeasti" ne ovat täysin turhia; erilaiset juhlat, jääkiekon mm-kulta, turhia juttuja kaikki. Mitäpä sitä mistään iloitsemaan, varsinkaan toisen puolesta. Mutta mitkä on sitten niitä oikeasti tärkeitä asioita?
Kihlautumisella on usein isompaakin merkitystä, perheet tapaavat toisiaan, usein pariskunta suunnittelee perheen perustamista avioiduttuaan (perinteisessä mielessä). Päätös ottaa ne juridiset vastuut ja velvollisuudet osoittaa valintaa ja tahtoa kulttuurisesti ja lähipiirille ihan eri tavalla kuin päätös asua yhdessä ilman suhteen virallistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä siinä avioliitossa sitten on niin ihmeellistä? :D
Sehän on vaan sopimus tietyistä juridisista velvollisuuksista ja oikeuksista.
Sen lisäksi se on kulttuurinen juttu; avoliitolla osoitetaan että ollaan samaa perhettä, pariskunta. Perheyksikkö. Ollaan lupauduttu toinen toiselle. Tosi monilla asioilla on iso kultturinen merkitys vaikka "oikeasti" ne ovat täysin turhia; erilaiset juhlat, jääkiekon mm-kulta, turhia juttuja kaikki. Mitäpä sitä mistään iloitsemaan, varsinkaan toisen puolesta. Mutta mitkä on sitten niitä oikeasti tärkeitä asioita?
Mitä painoarvoa jotku sormukset tuo sille lupautumiselle? Ei kovinkaan paljoa, minkä voi todeta jo erotilastoista. Kyllä mulle tulee kaikista kihlaus- ja häävouhotuksista lähinnä mieleen vaan se että tässä nyt kovasti yritetään itselle ja muille todistella kuinka onnellisia me ollaan. Jos oikeesti ollaan onnellisia ja sitoutuneita niin ei kai siihen mitään sormusilakointeja tarvita sitä "vahvistamaan"? Kyllä jotain on pielessä suhteessa jos tarvii sormuksin todistella sitä että tosissaan ollaan.
Voi luoja! Mää ainaki arvostan perinteitä ja haluan siksi olla naimisissa. En todellakaan mieti kuinka monta avioeroa joka vuosi tulee, ei mua toisten asiat kiinnosta. Rakastan miestäni ja mielestäni avioliitto on silloin normaali asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mikä siinä avioliitossa sitten on niin ihmeellistä? :D
Sehän on vaan sopimus tietyistä juridisista velvollisuuksista ja oikeuksista.
Sehän se juuri on se ihmeellisyys, jos sitä haluaa.
Eipä kihlaus nykyään mitään merkitse. Joillekin se on merkki "vakavasta parisuhteesta", vaikka ei ole mitään aikomustakaan mennä naimisiin. Kihlautumisella ja sormuksella halutaan näyttää muille ettei tässä enää deittailla.
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Kyllä sitä sopii juhlistaa, vaikket sinä sitä ymmärtäisikään.
Jaaha uskikset aloittaa taas tän vänkäämisen 🙄
Vierailija kirjoitti:
No mikä siinä avioliitossa sitten on niin ihmeellistä? :D
Sehän on vaan sopimus tietyistä juridisista velvollisuuksista ja oikeuksista.
Avioliiton solmiminen vaatii hieman enemmän vaivaa kuin kihlautuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä siinä avioliitossa sitten on niin ihmeellistä? :D
Sehän on vaan sopimus tietyistä juridisista velvollisuuksista ja oikeuksista.
Avioliiton solmiminen vaatii hieman enemmän vaivaa kuin kihlautuminen.
Niinpä. Kaksi käyntiä maistraatissa. Vähemmän vaivaa kuin luomenpoisto julkisessa terveydenhuollossa. Lähitulevaisuudessa avioliitto luultavasti voidaan rekisteröidä netissä pankkitunnuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä siinä avioliitossa sitten on niin ihmeellistä? :D
Sehän on vaan sopimus tietyistä juridisista velvollisuuksista ja oikeuksista.
Sen lisäksi se on kulttuurinen juttu; avoliitolla osoitetaan että ollaan samaa perhettä, pariskunta. Perheyksikkö. Ollaan lupauduttu toinen toiselle. Tosi monilla asioilla on iso kultturinen merkitys vaikka "oikeasti" ne ovat täysin turhia; erilaiset juhlat, jääkiekon mm-kulta, turhia juttuja kaikki. Mitäpä sitä mistään iloitsemaan, varsinkaan toisen puolesta. Mutta mitkä on sitten niitä oikeasti tärkeitä asioita?
Mitä painoarvoa jotku sormukset tuo sille lupautumiselle? Ei kovinkaan paljoa, minkä voi todeta jo erotilastoista. Kyllä mulle tulee kaikista kihlaus- ja häävouhotuksista lähinnä mieleen vaan se että tässä nyt kovasti yritetään itselle ja muille todistella kuinka onnellisia me ollaan. Jos oikeesti ollaan onnellisia ja sitoutuneita niin ei kai siihen mitään sormusilakointeja tarvita sitä "vahvistamaan"? Kyllä jotain on pielessä suhteessa jos tarvii sormuksin todistella sitä että tosissaan ollaan.
Sormukset on perinne. Vähän niin kuin joulukinkku tai juhannuskokko. Ei niilläkään sinulle ehkä mitään merkitystä ole, joillekin toisille taas on. Sormukset ei ole se pointti kihlautumisessa kuten ei avioliitossakaan. Pointti on se lupaus ja aikomus. Kihlaus ei kuitenkaan ole koskaan ollut vastaavalla tavalla sitova kuin avioliitto. Kihlaus on "esisopimus".
*faktaan=vastaan, hieno tekstinsyöttö