Lue keskustelun säännöt.
Onko mahdollista, että aikuiselta menee aloitekyky ja määrätietoisuus, jos joutuu jatkuvan arvostelun ja kritiikin kohteeksi?
16.12.2017 |
Kauhea edes ajatella saati myöntää itselleen sitä, että mieheni on todella kontrolloiva ja sättii minut lähes joka päivä jostain asiasta. Muistan, kuinka joskus meidän seurusteluaikoina eräs ystävistäni kommentoi jotenkin, että "sitten kun kyllästyt tuohon määräilyyn" ja jäin ihmettelemään mitä hän sillä tarkoitti. En nähnyt koko kuvaa vielä silloin, mutta hän ilmiselvästi näki. Mies on kauhean "vaikea luonne" ja näkee usein asioissa negatiiviset puolet ensin. Itse pyrin suhtautumaan asioihin mahdollisimman positiivisesti, mutta kuitenkin realistisesti. Haluan järjestellä asiat parhain päin.
Nyt (lähes 10 vuoden jälkeen) olen huomannut, että oma aloitekyky ja asioista suoriutuminen ovat todella huonolla tolalla. Epäröin kaikessa, en osaa päättää. On kamalan vaikea suunnitella esimerkiksi päivän tai viikonlopun kulkua, ja huomaan usein miettiväni mikä miestä ärsyttää, ei ärsytä tai mikä ärsyttäisi vähiten - ja toimin sitten sen mukaan. "Ai niin, se inhoaa kun ulos jää valo.." tai "voi ei, tiskit pitää äkkiä laittaa koneeseen" tms..
Tämä ei ole minulle luontaista, sillä en todellakaan ole mikään vässykkä tai ressukka. Olen kuitenkin luonteeltani sopuisa ja tietyllä tavalla myös kiltti ja erittäin tunnollinen ihminen. Haluaisin enemmän kuin mitään muuta, että kotona olisi leppoisa ja lämmin tunnelma. Sen vuoksi yritän sekä tietysti lasten vuoksi.
Toivoisin täältä näkökulmia ja ehkä myös vertaistukea. Olen näistä asioista yrittänyt puhua kotona, joskus myös suuttunut ja sanonut tiukempaan sävyyn. Tilanne ei juurikaan ole muuttunut.
Kommentit (12)
Kyllä voi. Mulla on viimeisen kolmen vuoden aikana hävinnyt oma-aloitteisuus melkein kokonaan ja olen huomiota herättävän epävarma. Syynä kontrolloiva mies ja hankala työyhteisö. Nyt uudessa työpaikassa (työ on tuttua) vasta tajuan miten paljon olen muuttunut huonoon suuntaa. :( Olen siis heikompi kuin koskaan uskoin. Olisi vaan pitänyt juosta lujaa kolme vuotta sitten, kun tapasin tämän miehen ja otin painajaistyöpaikan vastaan vaikka oli muitakin vaihtoehtoja. Mies on onneksi muuttunut helpommaksi ja sain uuden työn eli ehkä tässä taas ollaan kohta voiton puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mahdollista. Lapsena tuntui koulun taholta että tein kaiken koko ajan väärin ja joku oli aina valittamassa jostain. Nykyään en etene opinnoissa koska minulla on sisimmässäni pelko, että kuitenkin teen jotain väärin ja en uskalla eikä kiinnosta olla oma-aloitteinen tai mitään muutakaan. Tätä ongelmaa on varmaan aika mahdoton korjata. Ja parisuhteessa myös minulla mies on melko neuroottinen ja siirtää ahdistuksensa minuun. Jotain pahaa voi aina tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi. Mulla on viimeisen kolmen vuoden aikana hävinnyt oma-aloitteisuus melkein kokonaan ja olen huomiota herättävän epävarma. Syynä kontrolloiva mies ja hankala työyhteisö. Nyt uudessa työpaikassa (työ on tuttua) vasta tajuan miten paljon olen muuttunut huonoon suuntaa. :( Olen siis heikompi kuin koskaan uskoin. Olisi vaan pitänyt juosta lujaa kolme vuotta sitten, kun tapasin tämän miehen ja otin painajaistyöpaikan vastaan vaikka oli muitakin vaihtoehtoja. Mies on onneksi muuttunut helpommaksi ja sain uuden työn eli ehkä tässä taas ollaan kohta voiton puolella.
Haluatko kertoa tarkemmin millä tavalla mies kontrolloi sinua? Miten olet saanut tilanteen muuttumaan parempaan? Oletteko keskustelleet siitä, vai kuinka?
Niin ja kiitos vastauksesta <3
Olen kasvanut tuollaisen pariskunnan lapsena, ja se oli kamalaa. Isäni käytös äitiäni kohtaan vain paheni vuosien myötä. Toivoin jo pienenä että he eroaisivat, mutta turhaan. Isäni kuolema oli lopulta helpotus. Tuollainen ilmapiiri ei ole lapsille terveellinen kasvuympäristö.
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut tuollaisen pariskunnan lapsena, ja se oli kamalaa. Isäni käytös äitiäni kohtaan vain paheni vuosien myötä. Toivoin jo pienenä että he eroaisivat, mutta turhaan. Isäni kuolema oli lopulta helpotus. Tuollainen ilmapiiri ei ole lapsille terveellinen kasvuympäristö.
Arvaa koskeeko sydämeen tämä asia. Mun lapset!!! He on tärkeintä koko maailmassa, pelkkä ajatus heidän kärsimyksestään tässä saa vatsan kääntymään ympäri. Mutta en tiedä mitä tehdä - tässäkin oma aloitekyky ja päätös tehdä jotain on aivan hukassa. Olen loppujen lopuksi varmaan aika masentunutkin, koko ajan varuillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä tyyppi. Hän pilkee sua tunteakseen olevansa itse erinomainen. Et tule katumaan. Paljon huonompaa vaihtoehtoa ei ole. Alkoholistillakin on pieni mahdollisuus toipua. Narsistilla ei.
Jos todella haluat ajatella lastesi parasta, niin joko eroat miehestä tai haette muuten apua tilanteeseen. Eivät nämä mitään helppoja päätöksiä olekaan, mutta jos et tee mitään, lapsesi voivat katkeroitua myös sinua kohtaan. Itselläni on nyt aikuisena ihan hyvät välit äitiini, mutta ajattelen kuitenkin hänen toimineen väärin kun ei vienyt meitä lapsia pois tuosta tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen samanlainen. Olen kylläkin vähän vässykkä jo muutenkin, nätisti sanottuna sovitteleva, hyväntahtoinen ja riitaa välttelevä.
Olen ollut myös nälvivän, kontrolloivan ja vihaisen miehen puoliso jo vuosia ja olen masentunut ja ahdistunut.
Kaiken kukkuraksi sain vuosi sitten lähityötoveriksikin ihmisen, joka arvostelee kaiken mitä teen. Tulee perässä ja muuttaa kaiken, mikään ehdotukseni ei kelpaa. Projektit hän vetää kyselemättä ja odottaa minun tekevän juuri kuten hän sanoo ja minähän teen. Kuitenkin hän on muutoin ystävällinen, mutta päsmäri ja olen huomannut, että olen töissäkin nyt kodin lisäksi menettänyt kaiken aloitekyvyn ja uskon itseeni. Kun pitäisi päättää jotain, en pysty siihen vaan odotan nykyään jo kuin lammas, että nämä "voimahahmot" ilmoittavat, mitä minun kuuluisi tehdä. Olenhan typerä ja naurettava, ja he tietävät paremmin. He puhuvatkin minulle kuin vähä-älyiselle.
Omaa itseä mulla ei enää oikein ole. Olen ahdistunut ja itkuinen ja tietysti täysin kykenemätön muuttamaan mitään, kun lähes paranoidisti uskon, että jos teen jonkun itsenäisen päätöksen, se tulee olemaan huono ja minulla on sekä työssä, että kotona ihminen valmiina toitottamaan sen minulle.
En usko, että minusta on enää normaaliksi ihmiseksi. Joten täältä omasta kuopastani sanon sinulle, että käytä niitä voimakkaampia luonteenpiirteitäsi ja muuta tilanteesi, ap! Ehkä sinä pystyt siihen, mihin minä en! Tsemppaan sinua täältä parhaani mukaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi. Mulla on viimeisen kolmen vuoden aikana hävinnyt oma-aloitteisuus melkein kokonaan ja olen huomiota herättävän epävarma. Syynä kontrolloiva mies ja hankala työyhteisö. Nyt uudessa työpaikassa (työ on tuttua) vasta tajuan miten paljon olen muuttunut huonoon suuntaa. :( Olen siis heikompi kuin koskaan uskoin. Olisi vaan pitänyt juosta lujaa kolme vuotta sitten, kun tapasin tämän miehen ja otin painajaistyöpaikan vastaan vaikka oli muitakin vaihtoehtoja. Mies on onneksi muuttunut helpommaksi ja sain uuden työn eli ehkä tässä taas ollaan kohta voiton puolella.
Haluatko kertoa tarkemmin millä tavalla mies kontrolloi sinua? Miten olet saanut tilanteen muuttumaan parempaan? Oletteko keskustelleet siitä, vai kuinka?
Niin ja kiitos vastauksesta <3
Mun mies on luonnostaan hyvin voimakastahtoinen ja hieman epätasapainoinen (alkoholistilapsuus jne.). Vaikea yhdistelmä. Hän saattoi suuttua tyhjästä ja oli kova arvostelemaan ääneen ilman, että asiasta tiesi mitään. Toki alku oli ruusuinen, mutta hetken päästä kaikki miehen epävarmuus kaatui mun päälle. Meillä on aika iso ero elämänhallinnassa ja elämänkokemuksessa, joka sitten nosti itseni sekoilun yläpuolelle. En vain jaksa lähteä miehen sekoiluun niin paljoa mukaan ja tietää saavansa kenkää, jos liikaa sekoilee. Ollaan jonkin verran puhuttukin ja mies jotenkin tajuaa, että ihan tosissani voin pahoin sen vuoksi mitä hän mulle sanoo. Luulee sitä siis joksikin vittuiluksi. Vahinko tosin oli jo tapahtunut ja suhde aika tyhjä. Ollaan vaan ja odotetaan jotain. Itse keskityn uraani. Ei varmasti vastaus mitä toivoit, mutta harvoin nämä hyvin ratkeavat. Prkl tunteet, kun pilaavat mun elämää. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä varmaan juuri työuupumuksessa on kysymys.Työyhteisö murentaa käsityksen omasta osaamisesta ja persoonasta ja heikentää toimintakykyä.Samoin parisuhteissa kärsivät kokevat,että eivät ole enää ”sama ihminen” kuin ennen.
Muista että olet arvokas itsenäsi - ja sen tietävät nämä luuserit jotka haluavat murskata sinut.
Oikeasti olet heitä vahvempi. Hae tukea sen uudelleen esille ottamiseen.
Kokemuksella ❤!
Tottakai sellaisen käytöksen koko tarkoitus on alistaa yahdottomaksi. Kuulostaa, että mies on jo onnistunutkin.