Pikkusiskoni on aina ollut perheen hemmoteltu vauva. Nyt vanhemmat saavat sitä mitä tilasivat.

Hahhahhaa. Ihan oikein vanhemmillesi

Snohan vanhemmillesi, etteivät sitä rahaa enää sille Millalle anna. Hän pärjää itsekin, tai ainakin siihen oppii, kun ei joku ole koko ajan pelastamassa. Mutta sano tuo nätimmin.

Tiivistä. Eihän tuota jaksanut Erkkikään lukea.

Jännä jos vanhempasi eivät todella näe mistä kiikastaa. Heillähän on kaksi selvää esimerkkiä edessään, toinen kasvatettu joustamaan ja toinen saamaan tahtonsa läpi.

Vastaavia tarinoita on monia. Sun vanhemmilla on ollut vanhemmuus kateissa.

Kyllä itsekin ihmettelen esim sitä kun yhtä lasta hyysätään. Onko se yksi jotenkin kyvytön?

Ole mielessäsi, että pärjäät. Vedä hajurako vanhempiisi ja siskoosi. Älä edes kuuntele äitisi valituksia. Pyydä vaikka, että siskosi pääsee velkaneuvontaan tai johonkin muuhun aktiivitoimintaan.

Ymmärrän, että sinua ketuttaa; saapi ketuttaa. Ei ollut reilua menneisyys eikä nytkään.

Silti; katso peiliin. Voit taputtaa itseäsi olkapäälle ja onnitella "Hyvin sä vedät".

Olet varmasti oppinut oman työn merkityksen, olet aidosti aikuinen; osaat kantaa vastuun itsestäsi ja ehkä jostain muustakin (lapsesta?). Ymmärrät tekojen seuraukset ja olet oman onnesi herra.

Tiedän mistä puhut. Minulla se lellikki oli vain pikkuveli, jolle maksettiin autokoulut, sakot, vuokrat, kaikki. Sitten veli hankki vielä kolme lasta. Ensimmäisen hetken mielijohteesta lyhyestä suhteesta ja vanhempamme kasvattivat lapsen puoliksi ilman mitään korvausta omanaan. Lapsen äitikään ei mikään penaalin terävin ja ahkerin kynä ole. Sitten meni muuan vuosi; tehtiin uuden hellun kanssa kaksi lasta peräjälkeen lisää, vaikka ensimmäisen synnyttyä selvisi, että veli oli koko ajan rinnalla pyöritellyt toisia naisia. Jopa silloin, kun tämä hellu oli synnärillä. Ja rahapyynnöt on jatkuneet läpi vuoden.

Luotto on kuitenkin mennyt. Minä en veljelleni euroakaan lainaa. Hän sen tietää. Porukatkaan eivät enää jeesaa rahallisesti kuin satunnaisesti antamalla vaipparahaa. Aiemmin rahahanat olivat reilusti auki. Sitten tuli vastaan raja. Äitini joutui valehtelemaan veljelleni, että hänellä ei muka enää ole luottotietoja jne. että kerjuu loppui. Oikeasti vanhempani ovat takaamassa minun asunto- ja autolainaani; luottavat minuun ja mieheeni.

Ikää tällä meidän lellikillä nyt 30v. Minulla viitisen vuotta enempi. Minulla takana kymmenen vuotta jo uraa ja ihan hyväpalkkainen vakityö. Veli on jälkijunassa alkanut ryhdistäytyä. Toisista naisista en tiedä, mutta näin kolmenkympin kynnyksen ylitettyään meni jopa opiskelemaan. Kovin suuret luotot ei sille ole, että valmistuisi. Toivotaan kuitenkin.

Omat välini vanhempiini ovat hyvät; ovat ihanat isovanhemmat lapsilleni ja auttelemme toisiamme vastavuoroisesti. En ole katkera tai mitään. Olen ihan tyytyväinen, että omillani olen pärjännyt. Silti; toivoisin, että vanhempani olisivat jo aikanaan pistäneet jonkin rodin tälle hommalle, että tilanne ei olisi sitten kärjistynyt niin mahdottomaksi.

Puhu vanhemmillesi asiasta suoraan. Kerro heille, että siskosi on aikuinen ja että omalla kustannuksella ei tarvitse vanhempien aikuista lastaan hyysätä.

Vierailija kirjoitti:

Tiivistä. Eihän tuota jaksanut Erkkikään lukea.

Kyllä jaksoin ihan hyvin. T. Erkki

Ei nyt liity tähän, mutta taas iski harmitus mun äidin puolesta - oli sisaruksista vanhin, jota juoppo isä hakkasi. Keskimmäisestä tyttärestä ei välitetty mitään, mutta nuorin on se prinsessa, joka ei näe isässään mitään vikaa, häntä kun on aina kohdeltu hyvin, maksettu opiskelut ja etelänmatkat. Vituttaa niin paljon ne isänpäivän fb-päivitykset esim. Ja ei tietenkään lapsenlapsiakaan ole samalle viivalle laitettu (isoisä jo kuollut siis mutta isoäiti jatkaa suosimisperiaatteella), kyllä nää nuorimmaisen lapset on paljon parempia kuin mä ja keskimmäisen siskon lapset - en toki  välitä vähääkään enkä pidä mitään yhteyttä isoäitiin enkä tähän äidin nuorimpaan siskoon.

Siis sinä olit noin 17v, kun lopetit ratsastuksen? Ne pirpanabaletit ei paljoa maksa! Miksi ihmeessä et mennyt töihin ja maksanut itse harrastustasi, miksi oletit, että saa maailman tappiin kaiken?

Mutta noin yleisesti sanoisin, että tämä oli provoksikin aika huono. Eikö sinun kannattaisi hankkia joku harrastus tai vaikka ulkoilla sen sijaan, että kirjoittelet puolivillaisia tarinoita.

Vierailija kirjoitti:

Vastaavia tarinoita on monia. Sun vanhemmilla on ollut vanhemmuus kateissa.

Kyllä itsekin ihmettelen esim sitä kun yhtä lasta hyysätään. Onko se yksi jotenkin kyvytön?

Ole mielessäsi, että pärjäät. Vedä hajurako vanhempiisi ja siskoosi. Älä edes kuuntele äitisi valituksia. Pyydä vaikka, että siskosi pääsee velkaneuvontaan tai johonkin muuhun aktiivitoimintaan.

Siskoni osaa, mutta esittää mielellään avutonta! Tai en tiedä onko se enää esittämistä, kun ei  ole viitsinyt opetella mitään.

Ap

Tunnen kanssa tuollaisen iltatöhden. Yli 30 ja varakkaat vanhemmat maksavat talon ja autot ja hoitavat lapset. Tytär kohtaa vaikeuksia kaikkialla, kun muut eivät tajua, että kyseessä onkin prinsessa.

Vierailija kirjoitti:

Siis sinä olit noin 17v, kun lopetit ratsastuksen? Ne pirpanabaletit ei paljoa maksa! Miksi ihmeessä et mennyt töihin ja maksanut itse harrastustasi, miksi oletit, että saa maailman tappiin kaiken?

Mutta noin yleisesti sanoisin, että tämä oli provoksikin aika huono. Eikö sinun kannattaisi hankkia joku harrastus tai vaikka ulkoilla sen sijaan, että kirjoittelet puolivillaisia tarinoita.

16v.  Ja kyllähän se ratsastus maksaa, eivät pelkästään tunnit vaan myös vaatteet ym. Jaoin tuolloin  lehtiä ja sain pientä viikkorahaa, mutta pistin rahat   haaveilemaani hapsulliseen mustaan mokkatakkiin (jota muuten käytän  satunnaisesti vieläkin :D ).

Ap

Tuli tästä mieleen oma siskoni. Ei ihan NOIN suuri kohteluero ollut, mutta hän on aina ollut hemmotellumpi kuin minä. Nykyään hän on itsekäs, hänelle on normaalia käyttää muita ihmisiä hyödykseen eikä nähtävästi tunne huonoa omaatuntoa mistään. Ei ota vastuuta mistään eikä ymmärrä, miksi muita saattaa vaivata hänen muille aiheuttamansa harmi.

Itse tunnen syyllisyyttä vähästäkin muiden vaivaamisesta ja haluan aina korvata muiden "menetykset" vastavuoroisuudella, joten on vaikea samaistua ihmiseen, joka pitää itsestäänselvänä, että muiden jotenkin vain kuuluu tehdä hänelle palveluksia. Hän ei ole kiitollinen saamistaan asioista, vaan pettynyt niinä kertoina, kun ei saa haluamaansa. Ihmettelee miksei häntä auteta, unohtaen että sitä on koko ajan tehty...

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kanssa tuollaisen iltatöhden. Yli 30 ja varakkaat vanhemmat maksavat talon ja autot ja hoitavat lapset. Tytär kohtaa vaikeuksia kaikkialla, kun muut eivät tajua, että kyseessä onkin prinsessa.

Sisko on on, luojan kiitos,  ilmaissut ettei halua ikinä lapsia!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kanssa tuollaisen iltatöhden. Yli 30 ja varakkaat vanhemmat maksavat talon ja autot ja hoitavat lapset. Tytär kohtaa vaikeuksia kaikkialla, kun muut eivät tajua, että kyseessä onkin prinsessa.

Sisko on on, luojan kiitos,  ilmaissut ettei halua ikinä lapsia!

Ap

Melkein kateeksi käy. Hänelle tulee täydellinen elämä.

Miun siskok ei ihan noin paha ole, mutta samaa suuntaa kuitenkin.

Olen toistanut äitini ja isäni hokemaa mantraa "silloin kun minä olin sinun ikäisesi...".

Olen vaan muuttanut lauseen "silloin kun minä olin siskon ikäinen, minulla oli parikin eri työpaikkaa ja suhteellisen säännölliset tulot". "Silloin kun minä olin siskon ikäinen, opiskelin kovasti ja blaablaablaa"

Mul systeri, joka on niin avuton etten tajua miten se on selvinny jo 28 ikävuoteen. Ite olen 40v. Systeri kans sai kaiken mitä halus ja ei ikinä mitään vastuuta mistään. Se ei edes voidellu voileipiä ite. Se muutti omilleen 25 vuotiaana ja täysin pihalla kaikesta edelleen. Ykskään äijä ei jaksa kattoo sitä 2kk pitempään just sen takia, kun se ei vaan osaa mitään. Mutsi soitti mulle kerran, että voitko mennä tekee sille ruokaa.. En voinut, sanoin et muuta sinne sen luo ja tee ite sille pässille safkat.

Mun prinsessasiskoni (nyt 33v) teki kaksi lasta ja sitten tajusi, ettei se olekaan hänen juttunsa. Äityys ja perhejutskat jutut. Hän tekee uraa (kyllä. se on hallussa!) ja haluaa käyttää rahat itseensä ja tehdä itsenäisiä päätöksiä, shoppailla ja reissata.

Pienet lapset asuu isänsä kanssa. Hemmetin hyvä isä onkin, toisinaan katkera siskolleni.. Meidän äiti taas nyt höösää kaiken vapaa-aikansa noiden lasten kanssa. Pakkohan hänen on, kun ei tytärtään kiinnosta.

Äiti on syyllistänyt mua ja veljiä, kun ei oteta vastuuta siskon muksuista. Kyllä mä niitä pari kertaa kuussa näen ja hoidankin, kuten muitakin sisarusteni mukuloita. Jos alkaa olla kyse heidän isän jaksamisesta, niin autan enemmän ja mielelläni. En vaan suostu korvikeäidiksi, kuten äitimme tätä ehdotti. Ei kuitenkaan ole bioäidille asiasta mitään sanonut, vaan pitää ymmärtää tämmöistäkin päätöstä. On ollut pari kertaa läheltä piti tilanteita, etten äidille ole sanonut kovempi sanaisesti.

Mä olen katkera äidille, että teki tuommoisen karhunpalveluksen kaikille lapsuudessa. Se lellimminen oli niin silmiinpistävää ja kun teki muiden kustannuksella. Meidän välit eivät ole lämpimät, eikä ole parannusta luvassa, kun tämä siskon muksu asia hiertää entisestään välejä.

Itseasiassa mä olen hyvin lähellä tilannetta, että annan äidin ja siskoni elää ihan rauhassa. Sanon itseni irti heistä.

Valitettavan yleinen kuvio etenkin näissä perheissä joissa kaksi lasta. Todella usein joutuvat todella eriarvoiseen asemaan keskenään. On kyllä kumma, jos vanhempasi eivät tajua yhteyttä kasvatukseensa tuossa. Ja vaikka rakastatkin heitä, ei ole yhtään väärin kokea ehkä vahingoniloakin nyt, kun "saivat mitä tilasivat." On todella epäreilua, että jouduit jo lapsena luopumaan sinulle tärkeistä jutuista siskosi takia ja kokemaan olevasi vähemmän arvokas. 

Minun tilanteeni ei koskaan ollut noin paha, mutta olen myös isosisko vuosia nuoremmalle pikkusiskolleni ja kyllä meilläkin tuon eriarvoisen asettelun huomaa ja huomasi etenkin kun olimme vähän pienempiä. Tiedän kyllä, että vanhemman sisaren harteille jää luonnollisestikin tietty vastuu ja esimerkki pienemmilleen, ja että on ihan normaalia että se vanhempi sisar joutuu ehkä kokemaan sitä epäreiluutta siitä, että pienemmän tekosia katsellaan vähän läpi sormien ja sitä rataa. Meillä se kuitenkin monesti myös ylitti rajat. Jouduin ottamaan vastuun pikkusiskonikin vääristä teoista, sain aina vihat ja huudot niskaani vaikka todellisuudessa toinen oli tehnyt väärin. Jos toinen aloitti riidan, löi, haukkui, niin se olin aina minä joka olin ylyttänyt ja siten "ansaitsin mitä sain". Sai enemmän huomiota ja ymmärrystä ja kannustusta mitä vain teki. Suoriutui pienimmästä jutusta niin kehuttiin maasta taivaisiin ja minä jouduin pinnistellä kauheasti että sain edes lähellekään sen verran kehuja. Huono päivä purkautui aina minuun, ei toiseen. Ja lista jatkuu... Pieniä asioita ehkä, mutta näin kun katsoo taaksepäin ja miettii noita asioita, kyllä sen osaa yhdistää omaan heikkoon itsetuntoon. Katkera en ole, toivoisin vain että joissakin tilanteissa vanhempani olisivat olleet tasa-arvoisempia. 

Luen taas vähän ihmeissäni näitä juttuja. Jos perheessä on ollut vain kaksi lasta, niin miten on voinut tulla noin katkeraksi. Meitä oli kuitenkin kymmenen ja kohtelu täysin mielivaltaista. Turpiin tuli niin että tukka lähti vaikka uskovaisia oltiin. No ehkä se sitten oli reilua kun kaikki kärsi. Voi olla, että vanhin ja nuorin saivat parhaan kohtelun. Vanhin siksi kun oli ensimmäinen lapsi ja nuorin, kun vanhemmat vihdoin voivat relata. Päädyinkin lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle alle nelikymppisenä. Ainoa jota voin syyttää, taitaa olla yhdistys nimeltä srk. Toisaalta minua ei ehkä olisi ilman lisääntymispakkoa, mutta olisiko sekään suuri vahinko yhteiskunnalla. Aikana yritin ja totesin, et vituikshan se meni.. Huutokauppakeisari markun sanoin...