Lue keskustelun säännöt.
Muita patologisia valehtelijoita?
14.12.2017 |
Asia tuli mieleen tuosta keskustelusta missä joku miettii, että miks mies valehteli sarjan katsomisesta.
Minä olen patologinen valehtelija. Valehtelu alkoi tarhaiässä huonojen kotiolosuhteiden peittelemiseksi. Siitä se jatkui pikkuhiljaa aina pikku valheiksi ja värikynällä värittämiseksi. "Ei kai se haittaa jos mainitsen käyneeni viikonloppuna elokuvissa, vaikka oikeasti olin vain kotona?" Koulussa pääsi helpommalla kun valehteli opettajille. Siitä tuli tapa ja valehtelu kävi yhtä luonnostaan kuin normaalikin puhuminen.
Nykyäänkin valehtelen... Ei ole ketään kenelle en olisi valehdellut. Tänäänkin olen valehdellut jo kerran ainakin. :/ En oikeastaan tiedä miten tästä pääsisi enää eroon. Samaan aikaan nautin ja vihaan valehtelua.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Googlaa sosiaalinen valehtelu. Omia kipupisteitään ei esim tarvitse avata räävittäväksi, jos ei itse niin halua. Jokaisella on oikeus YKSITYISYYTEEN.
Jeps. Mutta jos sanoo olleensa Turussa, vaikka oli Tampereella, niin mieluummin sit ei kannattais sanoo ollenkaan missä oli. Koska tuollaisessa valehtelussa ei ole yhtään mitään järkeä. Valitsis sit sen linjan, että kaikkea ei kerrota ja se mitä kerrotaan on totta.
Näin mä ainaki teen. En todellakaan kerro läheskään kaikkia asioitani tai tekemisiäni, mutta ne mitkä päätän kertoa, kerron millintarkkaan oikein. En yhtään sinne päin vaan just niinku asia on. Samaa odotan muilta. Olen tarkka yksityisyydestäni. En ole edes facebookissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää mitä ihmettä sellaisten valehtelijoiden päässä oikein liikkuu jotka silmät suurina vaan posottavat valheita joista on jopa muilla todisteet mistä tietää että on valhetta, esim selviä valokuvia ja omakohtaisia muistoja. Sitten toisella kertaa joku juttu voi mennä tavalla x mutta jos myöhemmin tapa y onkin enemmän mieleen tai antaa itsestään paremman kuvan niin sitten se menee niin vaikka toinen muistaisikin että se oli eri tavalla viimeksi kerrottuna.
Anoppini ja appeni ovat tämmöisiä ihmisiä enkä tajua heitä yhtään. Mm siksi olenkin nyt varmaan laittanut heihin välit lopullisesti poikki kun en vaan kestä sellaisia ihmisiä.
Mä en ole valehdellut mitään tuollaista, vaikka valehtelijaksi on haukuttu. En vaan ole yltiöpäisen avoin asioista, jotka eivät muille kuulu. Se ei silti estänyt erästä rääpimästä yksityisyysasioitani nettiin ja näin lähes tuhoamaan mut. Vieläkän en tiedä, kuka hän tarkalleen ottaen oli. Raukkamaista puskista huutelua siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa sosiaalinen valehtelu. Omia kipupisteitään ei esim tarvitse avata räävittäväksi, jos ei itse niin halua. Jokaisella on oikeus YKSITYISYYTEEN.
Jeps. Mutta jos sanoo olleensa Turussa, vaikka oli Tampereella, niin mieluummin sit ei kannattais sanoo ollenkaan missä oli. Koska tuollaisessa valehtelussa ei ole yhtään mitään järkeä. Valitsis sit sen linjan, että kaikkea ei kerrota ja se mitä kerrotaan on totta.
Näin mä ainaki teen. En todellakaan kerro läheskään kaikkia asioitani tai tekemisiäni, mutta ne mitkä päätän kertoa, kerron millintarkkaan oikein. En yhtään sinne päin vaan just niinku asia on. Samaa odotan muilta. Olen tarkka yksityisyydestäni. En ole edes facebookissa.
Mä en näkisi mitään tarvetta sanoa olleeni turussa jos olin tampereella. Miettisit mitä puhut ja kenelle..
Eihän valehtelu aina väärin ole ja jokaisella on oikeus yksityisyyteen mutta sitten jos se menee niin pitkälle että kaikesta voi valehdella niin on raskasta olla sellaisen ihmisen kanssa joka voi aina halutessa muokata todellisuuden sellaiseksi kuin itse haluaa, ettei itsessä ole koskaan ollut mitään vikaa ja on aina toiminut täydellisesti. Sitten mihinkään lupauksiin ei voi luottaa tai mihinkään koko tyypissä, ei oikeastaan edes tiedä kuka tämä on todella.
Tuohon nettijuttuun vielä että kun mä en voinut siitä edes kenellekään puhua, kun hullunahan mua olisi pidetty. Lopulta olin niin p*skana että pidettiin muutenkin. Narsisti pääsi tavoitteeseensa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on taas päinvastainen ongelma. Puhun rehellisesti kaiken yksityiskohtia myöten. Jos vahingossa sanon väärin jonkin pienen yksityiskohdan, mulle tulee siitä tosi ahdistava olo ja mun on pakko korjata se heti siinä puhuessa jo. Mä en kykene valehtelemaan lainkaan. Olisi aivan äärettömän noloa jäädä minkä tahansa tasoisesta valheesta kiinni. Se olisi pahin pelkoni. Kokisin silloin, että silloin ihmiset pitäisivät minua mitättömänä eivätkä enää olisi kavereitani ikinä, niin pahana asiana pidän valehtelua.
Itse en siis voi yhtään sietää valehtelua toisilta, ehkä siksi en voi itse valehdella missään asiassa. Esim. kerran myöhästyin kun lähdin liian myöhään kotoa (arvioin ajomatkaan kuluvan ajan väärin), niin sanoin rehellisesti hammaslääkärille, että myöhästyin 5 min siksi, koska arvioin ajomatkaan kuluvan ajan väärin.
En siis koskaan voisi sanoa olleeni Turussa, jos olin Tampereella. Ei tulis mieleenkään! Samoin sellainen juttu, että eihän niitä valheita voi muistaa, koska niitä ei ole tapahtunu, ne ei ole totta. Eli niistä väistämättähän jää jossain vaiheessa kiinni ja se olisi niin noloa ja häpeällistä, etten varmaan koskaan kehtaisi nähdä ko. tyyppiä. Miellän tuon tasoisen valehtelun pahaksi mielenterveysongelmaksi. Totuuden muistaa aina. Ei tarvitse pinnistellä ja muistella minkä version sanoi kellekkin. Myös jos minulle ollaan jääty kiinni valheesta, se yleensä tietää välien viilenemistä ja lopulta yhteydenpidon loppua.
Jaa... ei se nyt minusta niin vakavaa ole, jos laskettelee luikuria merkityksettömissä asioissa.
Tietysti se luo mielikuvan, että voiko ihmiseen luottaa muutenkaan missään.
Minulla on kaveri, joka on mitä luotettavin ystävä kaikin puolin, mutta on tällainen ongelma, että voi sanoa vaikka, että osti valkoista kynsilakkaa vaikka osti punaista.
En voi ymmärtää, mutta ei minun kaikkea pidä ymmärtääkään.
Vierailija kirjoitti:
Eihän valehtelu aina väärin ole ja jokaisella on oikeus yksityisyyteen mutta sitten jos se menee niin pitkälle että kaikesta voi valehdella niin on raskasta olla sellaisen ihmisen kanssa joka voi aina halutessa muokata todellisuuden sellaiseksi kuin itse haluaa, ettei itsessä ole koskaan ollut mitään vikaa ja on aina toiminut täydellisesti. Sitten mihinkään lupauksiin ei voi luottaa tai mihinkään koko tyypissä, ei oikeastaan edes tiedä kuka tämä on todella.
Mä voin kyllä myöntää jos vika on ollut mussa, mutta en silloin, kun se ei ole ollut. Esim suhdetta ei voi perustaa pelkille ulkoisille puitteille ja seksille. Sulle pikku neuvo! Älä tunge enää koskaan nokkaas asioihin, mitkä ei sulle millään muotoa kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa sosiaalinen valehtelu. Omia kipupisteitään ei esim tarvitse avata räävittäväksi, jos ei itse niin halua. Jokaisella on oikeus YKSITYISYYTEEN.
Jeps. Mutta jos sanoo olleensa Turussa, vaikka oli Tampereella, niin mieluummin sit ei kannattais sanoo ollenkaan missä oli. Koska tuollaisessa valehtelussa ei ole yhtään mitään järkeä. Valitsis sit sen linjan, että kaikkea ei kerrota ja se mitä kerrotaan on totta.
Näin mä ainaki teen. En todellakaan kerro läheskään kaikkia asioitani tai tekemisiäni, mutta ne mitkä päätän kertoa, kerron millintarkkaan oikein. En yhtään sinne päin vaan just niinku asia on. Samaa odotan muilta. Olen tarkka yksityisyydestäni. En ole edes facebookissa.
Mä en näkisi mitään tarvetta sanoa olleeni turussa jos olin tampereella. Miettisit mitä puhut ja kenelle..
Niin? Sinä et..
Mutta tässä puhutaankin patologisesta valehtelusta.
Vertaisin peliriippuvuuteen. haen jännitystä.
En ymmärrä viimeistä lausetta. Valehtelen kyllä ihan tasapuolisesti kaikille.
Kynsilakan värin voi valehdella siksi, jos tietää toisen matkivan ja se ärsyttää. Mutta koska ei halua katkaista ystävyyttä, valehtelee sosiaalisuuden nimissä. Kunhan ei merkityksellisissä valehtele ja sellaiset on pahimpia. Oikeastaan jos ihminen vaikuttaa liian täydelliseltä, juokse ja lujaa! Selkäsi takana punotaan jo jotain..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa sosiaalinen valehtelu. Omia kipupisteitään ei esim tarvitse avata räävittäväksi, jos ei itse niin halua. Jokaisella on oikeus YKSITYISYYTEEN.
Jeps. Mutta jos sanoo olleensa Turussa, vaikka oli Tampereella, niin mieluummin sit ei kannattais sanoo ollenkaan missä oli. Koska tuollaisessa valehtelussa ei ole yhtään mitään järkeä. Valitsis sit sen linjan, että kaikkea ei kerrota ja se mitä kerrotaan on totta.
Näin mä ainaki teen. En todellakaan kerro läheskään kaikkia asioitani tai tekemisiäni, mutta ne mitkä päätän kertoa, kerron millintarkkaan oikein. En yhtään sinne päin vaan just niinku asia on. Samaa odotan muilta. Olen tarkka yksityisyydestäni. En ole edes facebookissa.
Mä en näkisi mitään tarvetta sanoa olleeni turussa jos olin tampereella. Miettisit mitä puhut ja kenelle..
Niin? Sinä et..
Mutta tässä puhutaankin patologisesta valehtelusta.
Vertaisin peliriippuvuuteen. haen jännitystä.
En ymmärrä viimeistä lausetta. Valehtelen kyllä ihan tasapuolisesti kaikille.
Mä taas yritän valkoisilla valheilla eliminoida kaiken jännityksen. En pidä jännittämisestä, koska lapsuuteni oli silkkaa varpaillaoloa. Pahaa en tarkoita. Mun mielestä vaan esim seksin päälle ei voi suhdetta rakentaa.
Mies valehtelee keksimällä juttuja. Olen kyllä puhunut ettei sais ja mieskin on, tai ainakin uskottelee olevansa, samaa mieltä. Joistakin jutuista kyllä tiedän että on valhetta. Sitten kun sanon siitä, niin alkaa keksimään siihen ympärille ihan vaivaannuttavan tyhmiä juttuja.
Itse olen liiankin rehellinen ja tuollaisen kumppanin kanssa on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valehtelen surutta jos joku tunkeilee ja utelee liian intiimejä juttuja, samoin lipsauttelen valkoisia valheita esim. jos joku kysyy mielipidettä vaatteesta jonka on ostanut, paitsi jos vaate on oikeasti ruma kantajansa päällä, olen hiljaa.Ei kaikesta kannata puhua totta, pahoittaa vaan toisen mielen.
Älä koskaan luota ihmiseen joka sanoo aina puhuvansa totta, hän valehtelee.
Valehtelijat on vastenmielisiä. Se kuka valehtelijaksi paljastuu, saa luvan häipyä ystäväpiiristäni. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka valehtelette turhanpäiväisistä asioista - esim. sanotte käyneenne Turussa vaikka oikeasti kävittekin Tampereella - osaatteko sanoa, miksi toimitte näin? Keksittekö juttuja huviksenne? Valehteletteko siksi, koska voitte?
En tietenkään luota antamaanne vastaukseen mutta kysynpä kuitenkin.
Minulla on tapana valehdella suojellakseni omaa ja perheeni yksityisyyttä. Opin tämän tavan lapsena ja se on toiminut erittäin hyvin. Suomalaiset ovat erittäin kateellisia ja pikkusieluisia. Valehtelemalla minun ei tarvitse välittää heidän ajatuksistaan.
Esimerkkejä:
Lapsena vietimme kaikki joulut ja kesälomat isovanhempieni linnassa Ranskassa. Koulussa kerroin olleeni tädin luona Pihtiputaalla. (Mulla ei ole tätiä ko paikassa). Olennaista oli valehdella myös opettajille, jotka eivät todellakaan ymmmärtäneet meidän elämästä mitään.
Meillä oli kotona jotain 300+ neliötä. Ja alakerrassa saman verran. Isä opetti että pitää sanoa että lämmitetään vain 5 huonetta ja keittiö, ettei ihmiset tule kateellisiksi. Todellisuudessa mulla ja siskolla oli omat makuuhuoneet ja yhteinen olohuone. Pidettiin siellä bileitä sukulaisten ja perhetuttavien lapsille. Koulukavereita emme kutsuneet ikinä kotiin, koska he eivät olisi ymmärtäneet miten joku asuu niin hienosti.
Vierailija kirjoitti:
Valehtelijat on vastenmielisiä. Se kuka valehtelijaksi paljastuu, saa luvan häipyä ystäväpiiristäni. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.
Kaikki valehtelee, eli yksinäistä loppuelämää.
Itse saattaisin sotkea Turun ja Tampereen nimet keskenään. Miten muuten todistat jonkun maantieteellisen sijainnin, jos et itse ole mukana?
Valehtelen niille, jotka on jäänyt mulle valehtelusta kiinni. Miksen valehtelisi. Sitä saa mitä tilaa. Tai muulla tavoin pettää luottamuksen. Siinä kohtaa on aivan sama loukkaantuuko ja katkaiseeko välit. Itseasiassa se on jopa toivottavaa silloin. Myöskin narkkareille olen valehdellut, koska en pidä heitä tasavertaisina ihmisinä.
Vierailija kirjoitti:
Valehtelen surutta jos joku tunkeilee ja utelee liian intiimejä juttuja, samoin lipsauttelen valkoisia valheita esim. jos joku kysyy mielipidettä vaatteesta jonka on ostanut, paitsi jos vaate on oikeasti ruma kantajansa päällä, olen hiljaa.Ei kaikesta kannata puhua totta, pahoittaa vaan toisen mielen.
Älä koskaan luota ihmiseen joka sanoo aina puhuvansa totta, hän valehtelee.
Samoin. Pieni valehtelu on hyvin tarpeellinen taito, muuten sinua hyväksikäytetään. Pitää osata kertoa vain vähän tai päästää valkoisia valheita tarvittaessa tai "antaa ymmärtää" niin elämä on helpompaa eivätkä muut pääse joko liian lähelle oikeaa sinua tai hyväksikäyttämään.
Jos valehtelu on ihan mahdotonta pitää kasvattaa rohkeus olla vastaamatta ja kertomatta esim. uteluihin. Se on itse asiassa helppoa. Hymyilee ja on rento, sanoo jaa-a. Tai hymähtää. Inttäjille voi sanoa "minusta ei ole mukavaa puhua tästä" tai "en voi nyt puhua tästä tarkemmin".
Valkoisia valheita voi päästellä vaikka työpaikalla kun on jotain tutustumisia tai muita, joissa pitää kertoa jotain juttuja itsestään. Jos ei halua kertoa tai kokee olevansa jossain tavallisessa asiassa poikkeava, keksii jotain ja kertoo sen. Esim. ensimmäinen poikaystävä, keksii ympäripyöreän jutun eikä kerro sitä, että tapasi miehensä 32-vuotiaana eikä sitä ennen edes suudellut.
Antaa ymmärtää ei ole kaunistelua eikä mahtailua, vaan ihan hyvä asia sekin. Voit kertoa "olin kesämökillä viikonloppuna ja oli aivan mahtavat säät". Sinun ei tarvitse kertoa, ettei sinulla ole mökkiä. Voit kertoa yhdestä ja samasta reissusta monta tarinaa ja antaa ymmärtää, että olet paljon matkustellut. Ei ole mitään pakko vähätellä ja kertoa itsestään surkutellen.
Mua kiinnostaisi tietää mitä ihmettä sellaisten valehtelijoiden päässä oikein liikkuu jotka silmät suurina vaan posottavat valheita joista on jopa muilla todisteet mistä tietää että on valhetta, esim selviä valokuvia ja omakohtaisia muistoja. Sitten toisella kertaa joku juttu voi mennä tavalla x mutta jos myöhemmin tapa y onkin enemmän mieleen tai antaa itsestään paremman kuvan niin sitten se menee niin vaikka toinen muistaisikin että se oli eri tavalla viimeksi kerrottuna.
Anoppini ja appeni ovat tämmöisiä ihmisiä enkä tajua heitä yhtään. Mm siksi olenkin nyt varmaan laittanut heihin välit lopullisesti poikki kun en vaan kestä sellaisia ihmisiä.