Mielipiteitä
Voiko/ uskaltaako viimeisillään enää matkustaa autolla? Heinäkuun viimeisenä päivänä sisko menee naimisiin, ja minun olisi määrä olla kaasona, ainut pulma tässä on, että minulla on siitä muutaman viikonpäästä laskettu aika. Häihin meillä olisi 550km matkaa. Me pohdimme mieheni kanssa, että olisimme lähteneet ajoissa matkaan, ja olisimme aina kerralla ajanut vaan 100-200km, ja jäänyt sitten välille hotelliin yöksi. Ja tottakai perillä olisimme olleet useamman yön ennen kotiin paluuta. Odotan esikoista, joten ei ole aikaisempia raskauksia mihin verrata, että mimmonein on olo. Jotkuhan sanoo, että olo on ollut ihan viimeisille asti mitä mahtavin, ja jotkut on taas tuskaillut...
Kokemuksia ja mielipiteitä kaipaisin..
Kommentit (12)
Kukaan, et sinä itsekään, pysty vielä sanomaan, mikä tilanne sitten kesällä on. Hetkessä saattaa asiat heittää häränpyllyä ja asiat muuttaa suuntaa. Mutta jos nyt oletus on, että pysyt kunnossa, vauvalla kaikki on ok jne, toki voit matkustaa vielä tuolloin! Ainoa, mikä siinä voi olla kenkku juttu, on se istuminen. Minulla (nyt jo, rv 27+) kohtu painaa istuma-asennossa syviä laskimoita niin, että puolessa tunnissa alkaa heikotus, pyörrytys ja paha olo, jos en jaloittele ja suorista itseäni. (veri pääsee kiertämään) Autossahan on aika tukala istua ison massun kanssa, varsinkin, jos sattuu joku megahelle just sillon ja pieni auto:)
Minä jouduin jäämään pois siskoni häistä (pidettiin tosin Egyptissä, Kairossa), olin tuona päivänä rv 35. Tämä nyt on tietty vähän eri asia...mutta pointtini tässä kai oli se, että ellet sä ole ennustaja, niin vielä on kai liian aikaista luvata/sopia mitään. Voithan sä olla jo synnyttänyt silloin, You never know...;)
Jos mietit, että mitä jos vaavi lähtee syntymään jossain tien päällä, niin aika turha pelko. Ensisynnyttäjät harvemmin syöksyllä lapsensa maailman saattavat, joten varmasti ehditte ajella lähimpään sairaalaan, missä ikinä liikuttekaan. Vauvan syntymäpaikaksi kirjataan sitten vaan joku muu, mitä olitte ajatelleet=).
sitruska rv 27+2
Ajoimme mieheni kanssa juuri muutokuorman etelä-espanjasta keski-Englantiin, viikkoja minulla oli 28. Teimme koko matkan noin kahdessa päivässä, eli kerran pysähdyimme hotelliin muutamaksi tunniksi lepäämään ja muuten nukuin muutaman tunnin autossa.
Ummetus tuntui olevan ainoa ongelma, mutta siitä johtui sitten, että ei oikein voinut nukkua ja piti saada aika paljon jaloittelu taukoja.
Itse menisin koko 500 km suoraan. Kävisin kävelyllä ennen ajoa. Enkä söisi mitään suurta ennen, joisin nesteitä ja söisin hedelmiä. Istuisin ehdottomasti takapenkillä ja ottaisin viltin ja tyynyn mukaan ja ottaisin välillä vaakataso torkkuja. Löysät ja kevyet vaatteet päälle. Perillä ehdottamasti hotelliin, eikä mitään suunnitelmia illaksi muuta kuin kävely lenkki ja kevyt illallinen. Sen jälkeen seuraavana päivänä on taas täydessä vedossa.
Matka menee nopeasti, jos vielä nukahdatkin niin siinä taittui heti muutama sata kilometriä.
S.C
Ei missään tapauksessa saa ajaa yhtä kyytiä 500km matkaa!!! Siinähän on jo iso riski laskimotukoksille.
Mutta sopivasti taukoja pitämällä ja jaloittelemalla matka menee varmasti ihan hyvin, jos muu kunto sallii noin pitkän reissun silloin. Esim. 100-150km välein vartin jaloittelutauko (eli ei niin, että autosta suoraan huoltsikalle kahville, vaan tosiaan ihan oikeasti jaloittelua, seisoskelua, pientä tepsuttelua ja sitten ne kahvit vasta :)) ja sitten taas matkaan!
Omasta voinnistasi et voi vielä tietää, että onnistuuko reissu vai ei. Itse olisin voinut esikoista odottaessa lähteäkin tuollaiselle matkalle, mutta etukäteen sitä ei voi tietää.
Mutta tässä linkki kilpailijan sivuille, jossa pieni pätkä asiasta :)
http://www.kaksplus.fi/odotus/raskaudenabc/?articleID=51
Me käytiin rv 37 mutka levillä ja matkaa täältä sinne on noin 350km. Kerran pysähdyttiin välillä, kuten yleensäkin. Mulla ei paikat puutunu tai mitään, en edes huomannut olevani raskaana verrattuna muihin automatkoihin. Ei edes pissattanut. Toisen raskauden olessa alle puolen välin enteilen, että pitemmät matkat saa lopussa jäädä, mutta tässä vaiheessahan sitä ei voi vielä tietää.
Mulla olis yks ehdotus eli juna. Jos olo on suht hyvä muuten, mutta autossa olo ahdistaa olisiko mahdollista, että menisitte junalla kokomatkan tai osan matkaa? Siellähän voi käveleskellä, eikä olla niin paikallaan kuin autossa. Tosin vessat yleensä hieman ankeita, kuten osassa huoltsikoitakin. Jos autoa ei saada mukaan ja sen haluaisitte voi tehdä niinkin, että matkustat junalla osan matkaa ja hyppäät sitten miehen kyytiin. Meillä tämä on toiminut loistavasti 1-v miehen alun kanssa, niin ei ole pikkuherralle tullut niin paljon autossa istumista.
Hyviä vointejä!
Oona, poika ja sintti 16+3 [color=deeppink][size=5]♥
...eli sehän riippuu ihan sun omasta kunnosta. Itse en jaksanut lähteä siskon tytön ristiäisiin eikä matkaakaan ollut kuin 165km. Viikkoja oli tuolloin 35. Puhumattakaan nyt viikolla 37, en todellakaan lähtisi istumaan autoon ellei olisi totaalinen pakkotilanne. Lyhyet matkatkin alkavat tehdä tiukkaa, jalat puuttuu ahtaassa autossa, samoin takapuoli. Kauhean pitkälle en tien päälle kyllä lähtisi senkään takia että JOS synnytys sattuisi matkan aikana käynnistymään ei minulla olisi hajuakaan missä on lähin sairaala...Onhan noita kuultu kauhujuttuja kun joku synnyttänyt huoltoasemalla jne...
Mutta jos tuntuu et oma kunto kestää eikä pelota yhtään niin miksipä ei...:) Asia varmaan kannattaa päättää vasta tuonnempana kun tiedät millaisessa kondiksessa olet!
Onnellista odotusta, Br1t ja Mercedes 37+0
Heissan!
Ihan samaa sanon kuin moni muukin täällä, että varmaan selkeästi sinun voinnistasi riippuva asiakin tuo matkustaminen.
Laskimotukosvaaran!!!vuoksi, taukojen pitäminen on ensiarvoisen tärkeää.( Liikkeelle lähtenyt tukoshan voi olla henkeä uhkaava juttu) Tukisukat/lentosukat on myös kova sana, sillä niillä voi hyvin ehkäistä jalkojen turpoamista ja tukosten syntymistä, tosin helteisellä säällä eivät varmaan kauhean mukavat,toivottavasti teillä on ilmastoitu auto?
Minä kyselin n.400km matkaa varten neuvolasta ohjeita ja sanoivat että matkustaa voi voinnin mukaan, mutta jaloitella täytyy ehdottomasti n.100km /1-1.5h välein ja nesteitä tulee nauttia riittävästi.
Minä en tosin pidempää aikaa kuin tunnin pätkiä voisi yhtäjaksoisesti matkata,wc:ssä on pakottava tarve päästä käymään lyhyin väliajoin ja jalat puutuu autossa kiitettävästi,mutta taukoja pitämällä meillä matka sujui rv.27 ihan hyvin.
tuah
Tottakaihan silloin järkikin sanoo, että levähdys paikalle kun tuntuu laskimotukokseslta, ja sehän ilmoittaa kyllä tulostaan. Itse nukun yöni eli noin 8-10 tuntia hyvin vaakatasossa ilman laskimotukosta :) Eikä ole vielä tuntunut vaaralliselta. Ja sitähän sanoin, että takapenkillä nukkuen.
Kyllähän täällä pystyy neuvon antamaan, mutta varmasti jokainen täysiikäinen ymmärtää myös soveltaa, eikö??
S.C
Itse en ole kärsinyt laskimotukoksesta ikinä, joten en kyllä tiedä miten se itsestään ilmoittelee. Siksi pidin ihan varmuuden vuoksi niitä taukoja, kuten viralliset lähteetkin suosittelee.
Ja tuosta takapenkillä nukkumisesta, vaakatasossa ei toisaan ole samaa vaaraa kuin istuessa. Mutta jokainen kai senkin tajuaa, ettei auton takapenkillä voi turvavyön kanssa vaakatasossa nukkua, joten sitä en myöskään kenellekään suosittele. Siinä on vaarana sekä itselle, vauvalle että auton muille matkustajille! Ihan turhia riskejä tuskin kannattaa ottaa, kun vaihtoehtoakin on.
S.C:
Tottakaihan silloin järkikin sanoo, että levähdys paikalle kun tuntuu laskimotukokseslta, ja sehän ilmoittaa kyllä tulostaan. Itse nukun yöni eli noin 8-10 tuntia hyvin vaakatasossa ilman laskimotukosta :) Eikä ole vielä tuntunut vaaralliselta. Ja sitähän sanoin, että takapenkillä nukkuen.
Kyllähän täällä pystyy neuvon antamaan, mutta varmasti jokainen täysiikäinen ymmärtää myös soveltaa, eikö??
S.C
Ekan raskauden aikana melkein asuin autossa eikä mitään ongelmia, mutta tämän toisen raskauden aikana alko supisteleen jo 20 viikolta joka ikinen matka minkä tein. Parhaillaan 15km (kaupunki)matkalla supisteli 6 kertaa. Sinnittelin kyl pohjosen reissun 850km vielä rv 26 ja sillä reissulla tajus, ettei autoilu ole mua varten enää tän raskauden aikana.
Musta sun ei kannata ressata tota reissua. Varaatte vaan reilummin aikaa ja pysähdytte useammin jalottelemaan.
Tsemppiä!!
Sari rv37+4
jo pelkästään sen takia että rv 37 on jo niin lähellä synnytystä etten kyllä itse uskaltaisi minnekkään. Mutta itsestähän se on kiinni. Mä peruin viimeksi kun olin viimeisilläni kaverini häihin menon, vaikka olin ' vasta' rv 35. Mulla oli jo rv 28 ja jotain tosi hankalaa istua autossa tai missään pitkiä aikoja (pitempään kuin 20min...) kun selkää särki. Ja itse ainakin haluan kyllä olla lähellä omaa synnäriä kun la lähestyy, se tuntui turvallisimmalta. Ja kun ekaa olin menossa saamaan niin ei siitä synnytyksen kulusta voi tehdä edes mitään arvioita!
Kyllähän se on totta että esikoisen synnytys kestää usein monta tuntia, mutta on siitäkin poikkeuksia ja jos synnytys käynnistyis autossa ja vauvalle/sinulle tulee joku hätä matkan aikana, niin voi käydä hullusti jos lähimpään sairaalaan on pitkä matka, esim. hätäsektio tms. Itse en lähtisi riskeeraamaan vauvani ja omaa terveyttäni. Kyllä siskosi sen ymmärtää varmasti.
t:moonagirl rv 29
Itse uskaltaisin lähteä jos kestää vain auton tärinää. Jos olet häiden aikoihin viimeisilläsi, kannattaa varautua siihen, että lapsi voi syntyäkin eri paikassa missä piti. Vaikea tässä vaiheessa vielä tietää.
Riippuu niin olostasi, minä matkustin miehen kanssa 2001 helmikuussa 30 astetta miinusta porista lähdettiin ouluun yötä vasten reilu 500km, olo oli ihan hyvä, välillä vaan pysähdeltiin huoltoasemilla vessassa ja syömässä ja juomassa.. varmaan sadan kilometrin välein.. mut tosiaan mulla oli raskaudessa kaikki hyvin. mun sisko otti etukäteen selvää että jos vaikka synnytys käynnistyisi oulussa niin minne pääsisin synnyttämään ja jne.. reissu meni ok.