Joululahjamoka

Taisin loukata yhtä ihmistä kirjalahjalla, en ole ihan varma miksi. Ehkä aihe ei ollut riittävän neutraali.

Annoin Jutta Gustafsbergin kirjan bulimikolle. Sain vasta myöhemmin kuulla hänen olevan syömishäiriöinen. Annoin kirjan, koska hän aina tykkäsi katsoa Jutan ohjelmia ja kertoi joskus ostaneen Jutan valmennuksiakin. Kaduttaa tuo antamani lahja ja toivon, ettei se pahentanut hänen syömishäiriötään. En kuitenkaan kehdannut jälkikäteen pahoitella antamaani lahjaa, kun sain henkilön läheiseltä kuulla hänen bulimiastaan. :( Jatkossa vältän kaikkia vähänkään laihdutukseen kannustavia lahjoja ihan jokaisen kohdalla!

Olen myös antanut kalliit korvakorut henkilölle, jolla ei ollut korvareikiä. En vaan kertakaikkiaan tajunnut, ettei hänellä ole reikiä. Luulin suunnilleen kaikilla aikuisilla naisilla olevan.

Ex-miehen serkulle veljelle annoin arkisesti viskipullon  Oltiin seurusteluvaiheessa ja mä en tuntenut exän sukulaisia silloin vielä juurikaan. Noh, tää veli oli alkoholisti. Mulle vaan ei vielä asiasta oltu kerrottu, oli vähän sellanen suvun sisäinen salaisuus. Oliks mun moka, ei oikeestaan kyllä, mutta moka kumminkin.

Lahjaton kirjoitti:

Ex-miehen serkulle veljelle annoin arkisesti viskipullon  Oltiin seurusteluvaiheessa ja mä en tuntenut exän sukulaisia silloin vielä juurikaan. Noh, tää veli oli alkoholisti. Mulle vaan ei vielä asiasta oltu kerrottu, oli vähän sellanen suvun sisäinen salaisuus. Oliks mun moka, ei oikeestaan kyllä, mutta moka kumminkin.

Siis VELJELLE, ei serkulle, näppäilyvirhe.

Isäni sai kerran isovanhemmiltani paketin, jossa oli valkoisia kynttilöitä. Taisi olla väärä nimi eksynyt paperiin... :D Onneksi avasi paketin vasta kun olimme kotona, aika makeat naurut saimme koko porukka. Olis voinut olla isovanhemmille kiusallinen tilanne. :D

Mun äiti ei ikinä tykännyt mistään joululahjoista, mitä ostin hänelle. Jos ostin vaatteita, hän ei koskaan käyttänyt niitä. Jos ostin taas ruokatuotteita, joista tiesin hänen pitävän, hän saattoi ihan pokkana antaa ne eteenpäin! En oikeastaan muista yhtään lahjaa, jonka olisin aikuisiällä antanut hänelle, josta hän olisi pitänyt. Paitsi itse tehty kalenteri, jonka tein perheemme kuvista. Sitä hän piti seinällä. 

Inhoan itse kaikkea turhaa rojua ja pyrin myös välttämään niitten ostamista. Jotta ei tule virheostoksia, kysyn etukäteen mitä perheenjäsenet haluavat lahjaksi. Yleensä pyrin ostamaan jotain palveluja.  Kivempi olisi tietysti, jos voisi yllättää henkilön positiivisesti jollain lahjalla. Mutta se on aika vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Isäni sai kerran isovanhemmiltani paketin, jossa oli valkoisia kynttilöitä. Taisi olla väärä nimi eksynyt paperiin... :D Onneksi avasi paketin vasta kun olimme kotona, aika makeat naurut saimme koko porukka. Olis voinut olla isovanhemmille kiusallinen tilanne. :D

Mitä tuossa on ihmeellistä?

Olin juuri mennyt naimisiin Jenkeissä. Rahatilanne oli huono, kun etsin vielä töitä. Niin ei ollut joululahjoihinkaan hirveästi rahoja. Ostin miehelle jotkut sukat ja lahjakortin parturiin. Anoppi (nykyinen ex-anoppi) nosti hirveän metelin tuosta lahjakortista! Että miten joku voi antaa parturiin lahjakortin - kyllähän nyt mies osaa itsekin mennä parturiin! :)

Lahjaton kirjoitti:

Ex-miehen serkulle veljelle annoin arkisesti viskipullon  Oltiin seurusteluvaiheessa ja mä en tuntenut exän sukulaisia silloin vielä juurikaan. Noh, tää veli oli alkoholisti. Mulle vaan ei vielä asiasta oltu kerrottu, oli vähän sellanen suvun sisäinen salaisuus. Oliks mun moka, ei oikeestaan kyllä, mutta moka kumminkin.

Alkoholi lahjana on moka - aina!

Vierailija kirjoitti:

Isäni sai kerran isovanhemmiltani paketin, jossa oli valkoisia kynttilöitä. Taisi olla väärä nimi eksynyt paperiin... :D Onneksi avasi paketin vasta kun olimme kotona, aika makeat naurut saimme koko porukka. Olis voinut olla isovanhemmille kiusallinen tilanne. :D

Taidat olla tyhmä.