Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
pitkäaikaistyöttömän tunnistaa jo kävelytyylistä
Lopunajan vaeltaja Jack
14.12.2017 |
esim tuot naapurin jäbää ku katsoo, pitkä parta, kävelee hitaasti ja ikäänkuin ei olisi menossa minnekään, on aikaa, kävelytyyli laiska ja olemus välipitämätön, ikäänkuin odottaisi maailmanloppua eikä mitään tulevaisuuden uskao silmissä, eitervehdi vaan pälyilee maahan ettei muka näe ketään ja joudu tervehtimään
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pitkäaikaistyötön mies ja pahasti mt-ongelmainen. Heräsin aamulla klo 7 ja lähdin 10 km:n juoksulenkille. Sitten aloitin pikkuyksiöni joulusiivouksen. Tervehdin aina naapureita ja muutama tykkää jäädä juttelemaankin kanssani kun nähdään rapussa.
Olen oikeasti maailmanloppua odotteleva ihmisraunio, mutta ei sitä huomaa kovin nopeasti. Vaatteet on kyllä aika rääsyjä, mutta yliopistossa monet proffat oli pahemman näköisiä. En jaksa pitää itseäni enää kartalla siitä, mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Noin kolmasosan ajasta olen niin huonossa kunnossa, etten poistu kämpästäni mihinkään. Olen alkoholistikin. En vie edes roskia, kun tulee paha kausi. Ei kukaan mitään kuitenkaan tajua. Mua pidetään yleensä opiskelijana. Sanon sitten olevani työtön alkoholisti.
En jaksa häpeillä tilannettani, kun ei se sillä miksikään muutu. Lisäksi hyvässä asemassa olevat koulutetut työssäkäyvät ovat mullekin tehneet häpeilemättä ja rankaisematta niin pahoja asioita, etten kykenisi edes puoleen siitä pahuudesta. Niin kauan kuin mitään pahaa en ole tehnyt, en häpeä mitään. En tunne olevani muita huonompi. Kun en muuhun pysty, koitan tehdä pieniä hyviä asioita. Ei mun kissanikaan mitään muuta tuota kuin ulosteita, mutta maailma on parempi paikka, kun se on tuossa vieressä.
Koitan päästä elämässä eteenpäin, mutta kovin nopeaa se eteneminen ei ole. Parasta olisi päästä auttamaan muita, joilla on vaikeaa.
Sut voisin vaikka haluta tavata :)
t: parraton pienikokoinen (hullu kissa-)nainen
Meillä näyttää ainakin olevan paljon yhteistä. Parrattomuus, pieni koko ja kissat. (Partakarvoja on pakko siistiä, kun suvussa lähinnä naisia on siunattu naamakarvoilla)
No onhan noita mt-ongelmiakin, joista on seurannut paljon, paljon kotoilua (kumma kyllä pidän siitä sanasta).
Ole kova koville on vanha viidakon sanonta, mutta jos voin valita niin mieluummin laitan hyvän kiertämään. Koska uskon siihen että kaikki tässä elämässä kostautuu/kertautuu - ja nimenomaan tässä elämässä, ei tarvitse odottaa seuraavaan.
Mt-ongelmat pistää sillä tavalla vetäytymään. Joskus luin semmoisesta alkukantaisesta kulttuurista, jossa ihminen pahoja koettuaan sai vetäytyä johonkin majaan yksin niin pitkäksi aikaa kuin halusi, jos siltä tuntui. Se oli ihan käytäntö. Lopulta majasta tultiin pois paremmassa kunnossa ja elämä jatkui. Kaipa tuo porukka vieläkin elelee jossain Aasian sademetsissä. Ilmeisesti pitkä-aikaiset mt-ongelmat oli harvinaisia. Kun omat demoninsa saa kohdata, ja muutkin tunnustaa sen taistelun ja hyväksyy asian, ja toivottaa kärsijän tervetulleeksi takaisin ikäänkuin voittajana, niin ehkäpä se on jotenkin toimivaa.
Mullakin on sellainen luottamus siihen, että pahat asiat kyllä seuraa ihmistä loppuun asti. Mä mietin usein sitä, että haluan kuolla rauhassa. En ole uskonnoista tai kuolemanjälkeisestä elämästä varma. En vaan tiedä, mutta joka tapauksessa haluan lähteä katumatta mitään. Katuisin, jos kokisin tehneeni jotain pahaa ja sitä, etten ole toiminut, kun on ollut tilaisuus tuoda jotain positiivista tänne. Ei mikään ole mustavalkoista, jos tuo onnistuu pääpiirteittäin, niin voin lähteä ihan tyytyväisenä. Vaikka mitään seuraamuksia ei olisi, niin jos ei kunnioita muita, ei kunnioita itseään, eikä elämä silloin ole ihmisarvoista elämää.
Mua pidetään yleensä aika pehmona. Joskus olin aika lailla kynnysmatto. Koitan nykyisin vaan metaforisesti nostaa rauhallisesti kissan pöydälle ja puhua asiaa, jos joku vaivaa. Kovemmaksi en ole ehkä tullut, mutta periksi en enää anna ilman hyvää syytä. Se voi olla hankala oppia, jos ei ole sellaista luonnetta.
Tuo saattaa olla totta, tuo, että osa ihmisistä kaipaa alkukantaisesti pääsyn jonekkin yksin kun elämä oikein koetellut.
Ihmiset eivät vain ymmärrä sitä, yritetään tuputtaa asioita jotka ei toimi. Ja tietenkin on aina se roskasakki joka ei ymmärrä tätä.
Ihmisen pitää jättää rauhaan tietyssä elämäntilanteessa ja antaa itse podettuaan tulla takaisin ihmistenilmoille.
Ihminen jonka ei anneta olla rauhassa kun tämä haluaa sitä voi olla vaarallinen.
Tämä sotketaan masennukseen jossa ihminen kaipaa ja piristyy ihmisten seurassa.
Viisas on ollut heimo.
Mäkin koitin oikein todella eläytyä nyt tuohon ajatukseen, että mitä jos kriisin jälkeen tulisi sieltä majasta ja siinä ympärillä olisi yhteisö, joka juhlisi toverin paluuta ja pitäisi tätä vetäytymistä ikäänkuin siirtymäriittinä. Ikäänkuin rippikoulu, häät, valmistujaisjuhlat tms. Koska sitähän se on. Jos ainakin oma perhe järjestäisi juhlat ja ilakoisi kunnolla, ja majasta tultaisiin ulos edistyneempänä, selviytyjänä, vahvana. Koko hommasta puuttuisi tämä mt-ongelmiin liittyvä häpeä. Eikä olisi syyllisyyttä, koska jokaisella on joskus se pimeys kohdattavanaan. Todennäköisesti jokainen joskus joutuisi siihen majaan, ja jos lapsesta asti näkisi, että sieltä selvitään, niin elämä olisi erilaista. Syyllisyys ja häpeä liittyen mt-ongelmiin on niin isoja ongelmia jo itsessään, että niiden puuttuminen parantaisi monet.
Jotkut asiat ja tilanteet on podettava yksin, mitta joskus ulkoilu, raitis ilma ja seura parantavat. Usein ihminen itse tietää, mikä on ainakin tilapäisesti hyvästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pitkäaikaistyötön mies ja pahasti mt-ongelmainen. Heräsin aamulla klo 7 ja lähdin 10 km:n juoksulenkille. Sitten aloitin pikkuyksiöni joulusiivouksen. Tervehdin aina naapureita ja muutama tykkää jäädä juttelemaankin kanssani kun nähdään rapussa.
Olen oikeasti maailmanloppua odotteleva ihmisraunio, mutta ei sitä huomaa kovin nopeasti. Vaatteet on kyllä aika rääsyjä, mutta yliopistossa monet proffat oli pahemman näköisiä. En jaksa pitää itseäni enää kartalla siitä, mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Noin kolmasosan ajasta olen niin huonossa kunnossa, etten poistu kämpästäni mihinkään. Olen alkoholistikin. En vie edes roskia, kun tulee paha kausi. Ei kukaan mitään kuitenkaan tajua. Mua pidetään yleensä opiskelijana. Sanon sitten olevani työtön alkoholisti.
En jaksa häpeillä tilannettani, kun ei se sillä miksikään muutu. Lisäksi hyvässä asemassa olevat koulutetut työssäkäyvät ovat mullekin tehneet häpeilemättä ja rankaisematta niin pahoja asioita, etten kykenisi edes puoleen siitä pahuudesta. Niin kauan kuin mitään pahaa en ole tehnyt, en häpeä mitään. En tunne olevani muita huonompi. Kun en muuhun pysty, koitan tehdä pieniä hyviä asioita. Ei mun kissanikaan mitään muuta tuota kuin ulosteita, mutta maailma on parempi paikka, kun se on tuossa vieressä.
Koitan päästä elämässä eteenpäin, mutta kovin nopeaa se eteneminen ei ole. Parasta olisi päästä auttamaan muita, joilla on vaikeaa.
Tätä palstaa jonkin aikaa seuranneena, olen vakuuttunut siitä, että nämä ap:n kaltaiset itsensäylentäjät ovat niitä kaikkein surkeimpia tapauksia. Kun taas monet työttömät ja muut ap:n halveksimat ihmiset ovat ihmisiä, isolla I:llä. Kun ei ole paljon rahaa, tulee se ihmisyys paremmin esille, kun ei ole tarvetta todistella itselle eikä muille yhtään mitään. Hyvää jatkoa sinulle. Sinulla on sydämen sivistystä. T. työtön nainen.
Kiitos. Se vapauttaa, kun ei enää ajattele joitain asioita. Menestys on syvällinen käsite. Joskus se on ehkä tarkoittanut vain sitä, että elää vanhaksi. Mun säännöt menee kutakuinkin niin, ettei saa katkeroitua, ei kuolla sydän raskaana, eikä tarkoituksella vahingoittaa muita. Jos nuo toteutuvat, elämä oli menestyksekäs.
Mietin juuri, että rikkaat ja kuuluisatkin hurahtavat lahkoihin ja outoihin oppeihin. Ihmiset hakeutuvat ties mihin enkelihoitoihin yms. Me synnytään viallisina. Vaikka kaikki olisi hyvin, ihmisessä on silti jotain vikaa, jos se ei keskity jossain vaiheessa hoitamaan itseään. Jos uskoisin johonkin, niin kaiketi se olisi jotain sen suuntaista, että me synnytään tänne kehittymään ihmisinä. Ketään ei voi kasvattaa täydelliseksi. Raha ja sen tavoittelu yms on ikäänkuin kompakysymyksiä, joissa joku pikkujuttu sumentaa ajattelua.
Ehkä ap vain pelästyi hitaasti kävelevä parrakasta miestä. Ehkä se parrakas mieskin yllättäisi, jos hänelle puhuisi.
T: se työtön alkoholisti
PS itsekin tekisin työtä mieluummin, koska haluaisin maksaa veroja ennemmin kuin kuluttaa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pitkäaikaistyötön mies ja pahasti mt-ongelmainen. Heräsin aamulla klo 7 ja lähdin 10 km:n juoksulenkille. Sitten aloitin pikkuyksiöni joulusiivouksen. Tervehdin aina naapureita ja muutama tykkää jäädä juttelemaankin kanssani kun nähdään rapussa.
Olen oikeasti maailmanloppua odotteleva ihmisraunio, mutta ei sitä huomaa kovin nopeasti. Vaatteet on kyllä aika rääsyjä, mutta yliopistossa monet proffat oli pahemman näköisiä. En jaksa pitää itseäni enää kartalla siitä, mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Noin kolmasosan ajasta olen niin huonossa kunnossa, etten poistu kämpästäni mihinkään. Olen alkoholistikin. En vie edes roskia, kun tulee paha kausi. Ei kukaan mitään kuitenkaan tajua. Mua pidetään yleensä opiskelijana. Sanon sitten olevani työtön alkoholisti.
En jaksa häpeillä tilannettani, kun ei se sillä miksikään muutu. Lisäksi hyvässä asemassa olevat koulutetut työssäkäyvät ovat mullekin tehneet häpeilemättä ja rankaisematta niin pahoja asioita, etten kykenisi edes puoleen siitä pahuudesta. Niin kauan kuin mitään pahaa en ole tehnyt, en häpeä mitään. En tunne olevani muita huonompi. Kun en muuhun pysty, koitan tehdä pieniä hyviä asioita. Ei mun kissanikaan mitään muuta tuota kuin ulosteita, mutta maailma on parempi paikka, kun se on tuossa vieressä.
Koitan päästä elämässä eteenpäin, mutta kovin nopeaa se eteneminen ei ole. Parasta olisi päästä auttamaan muita, joilla on vaikeaa.
Heräsi hirmu sympatiat sua kohtaan. Vaikutat herkältä ihmiseltä ja erityisesti kosketti tuo mitä kirjoitit pahuudesta mitä sua kohtaan on tehty 😐. Noinhan se usein menee, ne porskuttaa työelämässä joilla ei ole omaatuntoa ja monet syrjäytyneet ovat herkkiä ihmisiä, liian herkkiä raadolliseen työelämään. Voimahalaus täältä ja pärjäile kissasi kanssa ❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pitkäaikaistyötön mies ja pahasti mt-ongelmainen. Heräsin aamulla klo 7 ja lähdin 10 km:n juoksulenkille. Sitten aloitin pikkuyksiöni joulusiivouksen. Tervehdin aina naapureita ja muutama tykkää jäädä juttelemaankin kanssani kun nähdään rapussa.
Olen oikeasti maailmanloppua odotteleva ihmisraunio, mutta ei sitä huomaa kovin nopeasti. Vaatteet on kyllä aika rääsyjä, mutta yliopistossa monet proffat oli pahemman näköisiä. En jaksa pitää itseäni enää kartalla siitä, mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Noin kolmasosan ajasta olen niin huonossa kunnossa, etten poistu kämpästäni mihinkään. Olen alkoholistikin. En vie edes roskia, kun tulee paha kausi. Ei kukaan mitään kuitenkaan tajua. Mua pidetään yleensä opiskelijana. Sanon sitten olevani työtön alkoholisti.
En jaksa häpeillä tilannettani, kun ei se sillä miksikään muutu. Lisäksi hyvässä asemassa olevat koulutetut työssäkäyvät ovat mullekin tehneet häpeilemättä ja rankaisematta niin pahoja asioita, etten kykenisi edes puoleen siitä pahuudesta. Niin kauan kuin mitään pahaa en ole tehnyt, en häpeä mitään. En tunne olevani muita huonompi. Kun en muuhun pysty, koitan tehdä pieniä hyviä asioita. Ei mun kissanikaan mitään muuta tuota kuin ulosteita, mutta maailma on parempi paikka, kun se on tuossa vieressä.
Koitan päästä elämässä eteenpäin, mutta kovin nopeaa se eteneminen ei ole. Parasta olisi päästä auttamaan muita, joilla on vaikeaa.
Heräsi hirmu sympatiat sua kohtaan. Vaikutat herkältä ihmiseltä ja erityisesti kosketti tuo mitä kirjoitit pahuudesta mitä sua kohtaan on tehty 😐. Noinhan se usein menee, ne porskuttaa työelämässä joilla ei ole omaatuntoa ja monet syrjäytyneet ovat herkkiä ihmisiä, liian herkkiä raadolliseen työelämään. Voimahalaus täältä ja pärjäile kissasi kanssa ❤
Kiitos. Koitan pitää silmät auki ja nähdä metsän puilta ja puut metsältä. Mä opiskelin joskus yliopistossa vuosikaudet, ennen sairastumistani. Tutkinnosta jäi pieni osa suorittamatta. Mielenkiintoisimmat ihmiset olen tavannut kuntouttavassa toiminnassa.
Nykyisin on vaikea päästä työelämään ikäänkuin tietyillä asetuksilla. Mä en saanut nuorena kesätöitä hakemisesta huolimatta. Pääsin kyllä jokaiseen haluamaani opiskelupaikkaan, mutta en ole päässyt siivoustöihinkään. Arvostan siivoustyötä paljon. Tällä tarkoitin sitä, että ihmiset usein sanovat, että miksen hae siivoustöitä. Se on arvokasta työtä.
Koitan olla vellomatta menneisyydessä. Onneksi ei tarvitse olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat mulle tehneet ikäviä juttuja (ne rikoksetkin ovat jo vanhentuneet tietojeni mukaan, joten pääsivät kuin koira veräjästä).
Kissat on olleet hienoja terapeutteja, ja koirat. Oma kissa etenkin, ja mäkin ehkä hänelle, kun hänellä ei ollut emoa.
Voisiko hän olla masentunut?
Kiusaajan tunnistaa herjaavasta kirjoitustyylistä, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 7 vuotta työttömänä ja pari vuotta masennuksen vuoksi sairaslomalla kunnes pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle. Edes Poikani ei tiennyt, eikä tiedä vieläkään. Tapasimme kerran pari viikossa.,mutta ei huomannut mitään. Kukaan sukulaisistani ei tiedä historiaani. Pukeudun aina hyvin,kun tapasin jonkun. Kävin elokuvissa, museoissa jne. Onneksi oli laadukkaita merkkivaatteita ja hyviä kenkiä.
Niin tai sitten on pahoja selkäsärkyjä/ongelmia tällä ap:n kuvailemalla kävelijällä.
Itselläni on tällä hetkellä kivut taas kovin kovat selässä, että en saa edes selkää suoraksi, saati että laittaisin juoksuksi. Aamulla töpöttelin meidän liukkaan kerrostalon pihan poikki tuskissani autolle, kun en halunnut ottaa riskiä siitä, että vielä joutuisi johonkin lonkka- ym. leikkaukseen, jos sattuisi kaatumaan.
Olipa noita muitakin hitaasti ja varovaisesti kävelijöitä liikkeellä, enkä todellakaan osannut sanoa kuka heistä sattuisi olemaan pitkäaikaistyötön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pitkäaikaistyötön mies ja pahasti mt-ongelmainen. Heräsin aamulla klo 7 ja lähdin 10 km:n juoksulenkille. Sitten aloitin pikkuyksiöni joulusiivouksen. Tervehdin aina naapureita ja muutama tykkää jäädä juttelemaankin kanssani kun nähdään rapussa.
Olen oikeasti maailmanloppua odotteleva ihmisraunio, mutta ei sitä huomaa kovin nopeasti. Vaatteet on kyllä aika rääsyjä, mutta yliopistossa monet proffat oli pahemman näköisiä. En jaksa pitää itseäni enää kartalla siitä, mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Noin kolmasosan ajasta olen niin huonossa kunnossa, etten poistu kämpästäni mihinkään. Olen alkoholistikin. En vie edes roskia, kun tulee paha kausi. Ei kukaan mitään kuitenkaan tajua. Mua pidetään yleensä opiskelijana. Sanon sitten olevani työtön alkoholisti.
En jaksa häpeillä tilannettani, kun ei se sillä miksikään muutu. Lisäksi hyvässä asemassa olevat koulutetut työssäkäyvät ovat mullekin tehneet häpeilemättä ja rankaisematta niin pahoja asioita, etten kykenisi edes puoleen siitä pahuudesta. Niin kauan kuin mitään pahaa en ole tehnyt, en häpeä mitään. En tunne olevani muita huonompi. Kun en muuhun pysty, koitan tehdä pieniä hyviä asioita. Ei mun kissanikaan mitään muuta tuota kuin ulosteita, mutta maailma on parempi paikka, kun se on tuossa vieressä.
Koitan päästä elämässä eteenpäin, mutta kovin nopeaa se eteneminen ei ole. Parasta olisi päästä auttamaan muita, joilla on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pitkäaikaistyötön mies ja pahasti mt-ongelmainen. Heräsin aamulla klo 7 ja lähdin 10 km:n juoksulenkille. Sitten aloitin pikkuyksiöni joulusiivouksen. Tervehdin aina naapureita ja muutama tykkää jäädä juttelemaankin kanssani kun nähdään rapussa.
Olen oikeasti maailmanloppua odotteleva ihmisraunio, mutta ei sitä huomaa kovin nopeasti. Vaatteet on kyllä aika rääsyjä, mutta yliopistossa monet proffat oli pahemman näköisiä. En jaksa pitää itseäni enää kartalla siitä, mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Noin kolmasosan ajasta olen niin huonossa kunnossa, etten poistu kämpästäni mihinkään. Olen alkoholistikin. En vie edes roskia, kun tulee paha kausi. Ei kukaan mitään kuitenkaan tajua. Mua pidetään yleensä opiskelijana. Sanon sitten olevani työtön alkoholisti.
En jaksa häpeillä tilannettani, kun ei se sillä miksikään muutu. Lisäksi hyvässä asemassa olevat koulutetut työssäkäyvät ovat mullekin tehneet häpeilemättä ja rankaisematta niin pahoja asioita, etten kykenisi edes puoleen siitä pahuudesta. Niin kauan kuin mitään pahaa en ole tehnyt, en häpeä mitään. En tunne olevani muita huonompi. Kun en muuhun pysty, koitan tehdä pieniä hyviä asioita. Ei mun kissanikaan mitään muuta tuota kuin ulosteita, mutta maailma on parempi paikka, kun se on tuossa vieressä.
Koitan päästä elämässä eteenpäin, mutta kovin nopeaa se eteneminen ei ole. Parasta olisi päästä auttamaan muita, joilla on vaikeaa.
<3
Tajusin justiinsa, että olen taas päivystänyt vauva-palstalla melkein koko päivän. Mutta toisaalta muuta en ole luvannutkaan.
Koitan tässä valmistaa mustetta, koska aion maalata en-mitään. Kuulemma pelkkä outojen kuvioiden maalaaminen tai piirtäminen rentouttaa.
Alue: Aihe vapaa
Tätä palstaa jonkin aikaa seuranneena, olen vakuuttunut siitä, että nämä ap:n kaltaiset itsensäylentäjät ovat niitä kaikkein surkeimpia tapauksia. Kun taas monet työttömät ja muut ap:n halveksimat ihmiset ovat ihmisiä, isolla I:llä. Kun ei ole paljon rahaa, tulee se ihmisyys paremmin esille, kun ei ole tarvetta todistella itselle eikä muille yhtään mitään. Hyvää jatkoa sinulle. Sinulla on sydämen sivistystä. T. työtön nainen.