Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
pitkäaikaistyöttömän tunnistaa jo kävelytyylistä
Lopunajan vaeltaja Jack
14.12.2017 |
esim tuot naapurin jäbää ku katsoo, pitkä parta, kävelee hitaasti ja ikäänkuin ei olisi menossa minnekään, on aikaa, kävelytyyli laiska ja olemus välipitämätön, ikäänkuin odottaisi maailmanloppua eikä mitään tulevaisuuden uskao silmissä, eitervehdi vaan pälyilee maahan ettei muka näe ketään ja joudu tervehtimään
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti saan jatkossakin kävellä rauhassa. Suorastaan vituttaa kaikki tientukkeet tuolla liikenteessä. Eikä kyllä paljoa huvita alkaa jotain metoo ahdisteluakaan, tiedä mitä saatanan sekopää akkoja näillä kulmilla on.
Sittenhän työnantajat voi mennä kysymään suoraan töihin, niin ei tarvitse valittaa hakemustulvasta.
Hötkyilemällä ei synny muuta kuin kusipäisiä kakaroita. Vähän niin kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kävelilin tänään mahdollisimman hitaasti kun yritin tappaa aikaa mennessäni lääkärille, näytin varmaan omituiselta. Olen kyllä kohta pitkäaikaistyötön, mutta kävelyni on normaalisti ihan vauhdikasta.
Mä olen pitkäaikaistyötön mies ja pahasti mt-ongelmainen. Heräsin aamulla klo 7 ja lähdin 10 km:n juoksulenkille. Sitten aloitin pikkuyksiöni joulusiivouksen. Tervehdin aina naapureita ja muutama tykkää jäädä juttelemaankin kanssani kun nähdään rapussa.
Olen oikeasti maailmanloppua odotteleva ihmisraunio, mutta ei sitä huomaa kovin nopeasti. Vaatteet on kyllä aika rääsyjä, mutta yliopistossa monet proffat oli pahemman näköisiä. En jaksa pitää itseäni enää kartalla siitä, mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Noin kolmasosan ajasta olen niin huonossa kunnossa, etten poistu kämpästäni mihinkään. Olen alkoholistikin. En vie edes roskia, kun tulee paha kausi. Ei kukaan mitään kuitenkaan tajua. Mua pidetään yleensä opiskelijana. Sanon sitten olevani työtön alkoholisti.
En jaksa häpeillä tilannettani, kun ei se sillä miksikään muutu. Lisäksi hyvässä asemassa olevat koulutetut työssäkäyvät ovat mullekin tehneet häpeilemättä ja rankaisematta niin pahoja asioita, etten kykenisi edes puoleen siitä pahuudesta. Niin kauan kuin mitään pahaa en ole tehnyt, en häpeä mitään. En tunne olevani muita huonompi. Kun en muuhun pysty, koitan tehdä pieniä hyviä asioita. Ei mun kissanikaan mitään muuta tuota kuin ulosteita, mutta maailma on parempi paikka, kun se on tuossa vieressä.
Koitan päästä elämässä eteenpäin, mutta kovin nopeaa se eteneminen ei ole. Parasta olisi päästä auttamaan muita, joilla on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpönpöppöötä. Minä kävelen kuulemma "ihmeen lujaa" eli rivakasti ja koska olen aika pienikokoinen (partakaan ei pahoille akoille kasva) kävelyvauhti saattaa jopa yllättää jotkut.
Hitaasti oli tapana lontia joskus aikoinaan työelämässä ollessani, kohti jotain veemäistä työpaikkaa. Sekä päivän päätyttyä, oikein nautiskelin vapaudesta ja ulkoilmasta.
Kävelytyylini johtui ihan siitä, että minulla oli huonot housuissa.
T: parrakas naapuri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja jos joku on kateellinen työttömille, niin siitä vaan ottaa loparit. Sitten on aikaa, eikä tarvii aamulla nousta. 500 rapiat kuussa tulee rahaakin. Tosin se uudenkarhean turbodiiselin vero voi jäädä maksamatta, samoin kun ne osamaksutkin. Ilman asumistukea, voipi tulla asunnostakin lähtö. Etelän lomat sun muut, sukulaisten joululahjat, voi unohtaa. No jos suklaalevyn. Mutta, onhan aikaa. Ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pitkäaikaistyötön mies ja pahasti mt-ongelmainen. Heräsin aamulla klo 7 ja lähdin 10 km:n juoksulenkille. Sitten aloitin pikkuyksiöni joulusiivouksen. Tervehdin aina naapureita ja muutama tykkää jäädä juttelemaankin kanssani kun nähdään rapussa.
Olen oikeasti maailmanloppua odotteleva ihmisraunio, mutta ei sitä huomaa kovin nopeasti. Vaatteet on kyllä aika rääsyjä, mutta yliopistossa monet proffat oli pahemman näköisiä. En jaksa pitää itseäni enää kartalla siitä, mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Noin kolmasosan ajasta olen niin huonossa kunnossa, etten poistu kämpästäni mihinkään. Olen alkoholistikin. En vie edes roskia, kun tulee paha kausi. Ei kukaan mitään kuitenkaan tajua. Mua pidetään yleensä opiskelijana. Sanon sitten olevani työtön alkoholisti.
En jaksa häpeillä tilannettani, kun ei se sillä miksikään muutu. Lisäksi hyvässä asemassa olevat koulutetut työssäkäyvät ovat mullekin tehneet häpeilemättä ja rankaisematta niin pahoja asioita, etten kykenisi edes puoleen siitä pahuudesta. Niin kauan kuin mitään pahaa en ole tehnyt, en häpeä mitään. En tunne olevani muita huonompi. Kun en muuhun pysty, koitan tehdä pieniä hyviä asioita. Ei mun kissanikaan mitään muuta tuota kuin ulosteita, mutta maailma on parempi paikka, kun se on tuossa vieressä.
Koitan päästä elämässä eteenpäin, mutta kovin nopeaa se eteneminen ei ole. Parasta olisi päästä auttamaan muita, joilla on vaikeaa.
Sut voisin vaikka haluta tavata :)
t: parraton pienikokoinen (hullu kissa-)nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just kuin minä. Tosin ajattelin mennä töihin seuraavan 6kk aikana. Vaihdan vaikka paikkakuntaa jos se on siitä kiinni.
Ap taitaa olla niitä jotka säntäilee salkku, kännykkä ja autonavaimet kädessä paikasta toiseen saamatta aikaan mitään "kiireinen business mies".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pitkäaikaistyötön mies ja pahasti mt-ongelmainen. Heräsin aamulla klo 7 ja lähdin 10 km:n juoksulenkille. Sitten aloitin pikkuyksiöni joulusiivouksen. Tervehdin aina naapureita ja muutama tykkää jäädä juttelemaankin kanssani kun nähdään rapussa.
Olen oikeasti maailmanloppua odotteleva ihmisraunio, mutta ei sitä huomaa kovin nopeasti. Vaatteet on kyllä aika rääsyjä, mutta yliopistossa monet proffat oli pahemman näköisiä. En jaksa pitää itseäni enää kartalla siitä, mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Noin kolmasosan ajasta olen niin huonossa kunnossa, etten poistu kämpästäni mihinkään. Olen alkoholistikin. En vie edes roskia, kun tulee paha kausi. Ei kukaan mitään kuitenkaan tajua. Mua pidetään yleensä opiskelijana. Sanon sitten olevani työtön alkoholisti.
En jaksa häpeillä tilannettani, kun ei se sillä miksikään muutu. Lisäksi hyvässä asemassa olevat koulutetut työssäkäyvät ovat mullekin tehneet häpeilemättä ja rankaisematta niin pahoja asioita, etten kykenisi edes puoleen siitä pahuudesta. Niin kauan kuin mitään pahaa en ole tehnyt, en häpeä mitään. En tunne olevani muita huonompi. Kun en muuhun pysty, koitan tehdä pieniä hyviä asioita. Ei mun kissanikaan mitään muuta tuota kuin ulosteita, mutta maailma on parempi paikka, kun se on tuossa vieressä.
Koitan päästä elämässä eteenpäin, mutta kovin nopeaa se eteneminen ei ole. Parasta olisi päästä auttamaan muita, joilla on vaikeaa.
Sut voisin vaikka haluta tavata :)
t: parraton pienikokoinen (hullu kissa-)nainen
Meillä näyttää ainakin olevan paljon yhteistä. Parrattomuus, pieni koko ja kissat. (Partakarvoja on pakko siistiä, kun suvussa lähinnä naisia on siunattu naamakarvoilla)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pitkäaikaistyötön mies ja pahasti mt-ongelmainen. Heräsin aamulla klo 7 ja lähdin 10 km:n juoksulenkille. Sitten aloitin pikkuyksiöni joulusiivouksen. Tervehdin aina naapureita ja muutama tykkää jäädä juttelemaankin kanssani kun nähdään rapussa.
Olen oikeasti maailmanloppua odotteleva ihmisraunio, mutta ei sitä huomaa kovin nopeasti. Vaatteet on kyllä aika rääsyjä, mutta yliopistossa monet proffat oli pahemman näköisiä. En jaksa pitää itseäni enää kartalla siitä, mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Noin kolmasosan ajasta olen niin huonossa kunnossa, etten poistu kämpästäni mihinkään. Olen alkoholistikin. En vie edes roskia, kun tulee paha kausi. Ei kukaan mitään kuitenkaan tajua. Mua pidetään yleensä opiskelijana. Sanon sitten olevani työtön alkoholisti.
En jaksa häpeillä tilannettani, kun ei se sillä miksikään muutu. Lisäksi hyvässä asemassa olevat koulutetut työssäkäyvät ovat mullekin tehneet häpeilemättä ja rankaisematta niin pahoja asioita, etten kykenisi edes puoleen siitä pahuudesta. Niin kauan kuin mitään pahaa en ole tehnyt, en häpeä mitään. En tunne olevani muita huonompi. Kun en muuhun pysty, koitan tehdä pieniä hyviä asioita. Ei mun kissanikaan mitään muuta tuota kuin ulosteita, mutta maailma on parempi paikka, kun se on tuossa vieressä.
Koitan päästä elämässä eteenpäin, mutta kovin nopeaa se eteneminen ei ole. Parasta olisi päästä auttamaan muita, joilla on vaikeaa.
Sut voisin vaikka haluta tavata :)
t: parraton pienikokoinen (hullu kissa-)nainen
Meillä näyttää ainakin olevan paljon yhteistä. Parrattomuus, pieni koko ja kissat. (Partakarvoja on pakko siistiä, kun suvussa lähinnä naisia on siunattu naamakarvoilla)
No onhan noita mt-ongelmiakin, joista on seurannut paljon, paljon kotoilua (kumma kyllä pidän siitä sanasta).
Ole kova koville on vanha viidakon sanonta, mutta jos voin valita niin mieluummin laitan hyvän kiertämään. Koska uskon siihen että kaikki tässä elämässä kostautuu/kertautuu - ja nimenomaan tässä elämässä, ei tarvitse odottaa seuraavaan.
Vierailija kirjoitti:
Kävelytyylini johtui ihan siitä, että minulla oli huonot housuissa.
T: parrakas naapuri
Millainen on askellus jos tilanne on tuo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pitkäaikaistyötön mies ja pahasti mt-ongelmainen. Heräsin aamulla klo 7 ja lähdin 10 km:n juoksulenkille. Sitten aloitin pikkuyksiöni joulusiivouksen. Tervehdin aina naapureita ja muutama tykkää jäädä juttelemaankin kanssani kun nähdään rapussa.
Olen oikeasti maailmanloppua odotteleva ihmisraunio, mutta ei sitä huomaa kovin nopeasti. Vaatteet on kyllä aika rääsyjä, mutta yliopistossa monet proffat oli pahemman näköisiä. En jaksa pitää itseäni enää kartalla siitä, mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Noin kolmasosan ajasta olen niin huonossa kunnossa, etten poistu kämpästäni mihinkään. Olen alkoholistikin. En vie edes roskia, kun tulee paha kausi. Ei kukaan mitään kuitenkaan tajua. Mua pidetään yleensä opiskelijana. Sanon sitten olevani työtön alkoholisti.
En jaksa häpeillä tilannettani, kun ei se sillä miksikään muutu. Lisäksi hyvässä asemassa olevat koulutetut työssäkäyvät ovat mullekin tehneet häpeilemättä ja rankaisematta niin pahoja asioita, etten kykenisi edes puoleen siitä pahuudesta. Niin kauan kuin mitään pahaa en ole tehnyt, en häpeä mitään. En tunne olevani muita huonompi. Kun en muuhun pysty, koitan tehdä pieniä hyviä asioita. Ei mun kissanikaan mitään muuta tuota kuin ulosteita, mutta maailma on parempi paikka, kun se on tuossa vieressä.
Koitan päästä elämässä eteenpäin, mutta kovin nopeaa se eteneminen ei ole. Parasta olisi päästä auttamaan muita, joilla on vaikeaa.
Sut voisin vaikka haluta tavata :)
t: parraton pienikokoinen (hullu kissa-)nainen
Meillä näyttää ainakin olevan paljon yhteistä. Parrattomuus, pieni koko ja kissat. (Partakarvoja on pakko siistiä, kun suvussa lähinnä naisia on siunattu naamakarvoilla)
No onhan noita mt-ongelmiakin, joista on seurannut paljon, paljon kotoilua (kumma kyllä pidän siitä sanasta).
Ole kova koville on vanha viidakon sanonta, mutta jos voin valita niin mieluummin laitan hyvän kiertämään. Koska uskon siihen että kaikki tässä elämässä kostautuu/kertautuu - ja nimenomaan tässä elämässä, ei tarvitse odottaa seuraavaan.
Mt-ongelmat pistää sillä tavalla vetäytymään. Joskus luin semmoisesta alkukantaisesta kulttuurista, jossa ihminen pahoja koettuaan sai vetäytyä johonkin majaan yksin niin pitkäksi aikaa kuin halusi, jos siltä tuntui. Se oli ihan käytäntö. Lopulta majasta tultiin pois paremmassa kunnossa ja elämä jatkui. Kaipa tuo porukka vieläkin elelee jossain Aasian sademetsissä. Ilmeisesti pitkä-aikaiset mt-ongelmat oli harvinaisia. Kun omat demoninsa saa kohdata, ja muutkin tunnustaa sen taistelun ja hyväksyy asian, ja toivottaa kärsijän tervetulleeksi takaisin ikäänkuin voittajana, niin ehkäpä se on jotenkin toimivaa.
Mullakin on sellainen luottamus siihen, että pahat asiat kyllä seuraa ihmistä loppuun asti. Mä mietin usein sitä, että haluan kuolla rauhassa. En ole uskonnoista tai kuolemanjälkeisestä elämästä varma. En vaan tiedä, mutta joka tapauksessa haluan lähteä katumatta mitään. Katuisin, jos kokisin tehneeni jotain pahaa ja sitä, etten ole toiminut, kun on ollut tilaisuus tuoda jotain positiivista tänne. Ei mikään ole mustavalkoista, jos tuo onnistuu pääpiirteittäin, niin voin lähteä ihan tyytyväisenä. Vaikka mitään seuraamuksia ei olisi, niin jos ei kunnioita muita, ei kunnioita itseään, eikä elämä silloin ole ihmisarvoista elämää.
Mua pidetään yleensä aika pehmona. Joskus olin aika lailla kynnysmatto. Koitan nykyisin vaan metaforisesti nostaa rauhallisesti kissan pöydälle ja puhua asiaa, jos joku vaivaa. Kovemmaksi en ole ehkä tullut, mutta periksi en enää anna ilman hyvää syytä. Se voi olla hankala oppia, jos ei ole sellaista luonnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pitkäaikaistyötön mies ja pahasti mt-ongelmainen. Heräsin aamulla klo 7 ja lähdin 10 km:n juoksulenkille. Sitten aloitin pikkuyksiöni joulusiivouksen. Tervehdin aina naapureita ja muutama tykkää jäädä juttelemaankin kanssani kun nähdään rapussa.
Olen oikeasti maailmanloppua odotteleva ihmisraunio, mutta ei sitä huomaa kovin nopeasti. Vaatteet on kyllä aika rääsyjä, mutta yliopistossa monet proffat oli pahemman näköisiä. En jaksa pitää itseäni enää kartalla siitä, mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Noin kolmasosan ajasta olen niin huonossa kunnossa, etten poistu kämpästäni mihinkään. Olen alkoholistikin. En vie edes roskia, kun tulee paha kausi. Ei kukaan mitään kuitenkaan tajua. Mua pidetään yleensä opiskelijana. Sanon sitten olevani työtön alkoholisti.
En jaksa häpeillä tilannettani, kun ei se sillä miksikään muutu. Lisäksi hyvässä asemassa olevat koulutetut työssäkäyvät ovat mullekin tehneet häpeilemättä ja rankaisematta niin pahoja asioita, etten kykenisi edes puoleen siitä pahuudesta. Niin kauan kuin mitään pahaa en ole tehnyt, en häpeä mitään. En tunne olevani muita huonompi. Kun en muuhun pysty, koitan tehdä pieniä hyviä asioita. Ei mun kissanikaan mitään muuta tuota kuin ulosteita, mutta maailma on parempi paikka, kun se on tuossa vieressä.
Koitan päästä elämässä eteenpäin, mutta kovin nopeaa se eteneminen ei ole. Parasta olisi päästä auttamaan muita, joilla on vaikeaa.
Sut voisin vaikka haluta tavata :)
t: parraton pienikokoinen (hullu kissa-)nainen
Meillä näyttää ainakin olevan paljon yhteistä. Parrattomuus, pieni koko ja kissat. (Partakarvoja on pakko siistiä, kun suvussa lähinnä naisia on siunattu naamakarvoilla)
No onhan noita mt-ongelmiakin, joista on seurannut paljon, paljon kotoilua (kumma kyllä pidän siitä sanasta).
Ole kova koville on vanha viidakon sanonta, mutta jos voin valita niin mieluummin laitan hyvän kiertämään. Koska uskon siihen että kaikki tässä elämässä kostautuu/kertautuu - ja nimenomaan tässä elämässä, ei tarvitse odottaa seuraavaan.
Mt-ongelmat pistää sillä tavalla vetäytymään. Joskus luin semmoisesta alkukantaisesta kulttuurista, jossa ihminen pahoja koettuaan sai vetäytyä johonkin majaan yksin niin pitkäksi aikaa kuin halusi, jos siltä tuntui. Se oli ihan käytäntö. Lopulta majasta tultiin pois paremmassa kunnossa ja elämä jatkui. Kaipa tuo porukka vieläkin elelee jossain Aasian sademetsissä. Ilmeisesti pitkä-aikaiset mt-ongelmat oli harvinaisia. Kun omat demoninsa saa kohdata, ja muutkin tunnustaa sen taistelun ja hyväksyy asian, ja toivottaa kärsijän tervetulleeksi takaisin ikäänkuin voittajana, niin ehkäpä se on jotenkin toimivaa.
Mullakin on sellainen luottamus siihen, että pahat asiat kyllä seuraa ihmistä loppuun asti. Mä mietin usein sitä, että haluan kuolla rauhassa. En ole uskonnoista tai kuolemanjälkeisestä elämästä varma. En vaan tiedä, mutta joka tapauksessa haluan lähteä katumatta mitään. Katuisin, jos kokisin tehneeni jotain pahaa ja sitä, etten ole toiminut, kun on ollut tilaisuus tuoda jotain positiivista tänne. Ei mikään ole mustavalkoista, jos tuo onnistuu pääpiirteittäin, niin voin lähteä ihan tyytyväisenä. Vaikka mitään seuraamuksia ei olisi, niin jos ei kunnioita muita, ei kunnioita itseään, eikä elämä silloin ole ihmisarvoista elämää.
Mua pidetään yleensä aika pehmona. Joskus olin aika lailla kynnysmatto. Koitan nykyisin vaan metaforisesti nostaa rauhallisesti kissan pöydälle ja puhua asiaa, jos joku vaivaa. Kovemmaksi en ole ehkä tullut, mutta periksi en enää anna ilman hyvää syytä. Se voi olla hankala oppia, jos ei ole sellaista luonnetta.
Tuo saattaa olla totta, tuo, että osa ihmisistä kaipaa alkukantaisesti pääsyn jonekkin yksin kun elämä oikein koetellut.
Ihmiset eivät vain ymmärrä sitä, yritetään tuputtaa asioita jotka ei toimi. Ja tietenkin on aina se roskasakki joka ei ymmärrä tätä.
Ihmisen pitää jättää rauhaan tietyssä elämäntilanteessa ja antaa itse podettuaan tulla takaisin ihmistenilmoille.
Ihminen jonka ei anneta olla rauhassa kun tämä haluaa sitä voi olla vaarallinen.
Tämä sotketaan masennukseen jossa ihminen kaipaa ja piristyy ihmisten seurassa.
Viisas on ollut heimo.
Alue: Aihe vapaa
Tänä aamuna kävelin aika hitaasti ja varovasti, kun oli niin jumalattoman liukasta. Pimeetäkin oli vielä aamukahdeksalta, kun tallustelin liikuntasalille. Ikävää jos pahoitit mielesi. Partaa minulla ei tosin ole.