Lapsia inhoava saa lapsen, muuttuuko mielipide?

Omistani tykkään, ja heidän kauttaan olen oppinut muutamasta muustakin pitämään. Mutta noin yleisesti, en tykkää ihmeemmin lapsista, joita tuolla maailmalla näkyy. 

Muuttui sillätavalla että ymmärrän enemmänkin nykyään kiukuttelevaa lasta ja hänen turhautunutta äitiään, kun ennen vaan ärsyynnyin ja mietin miksei tuokin osaa lastaan kasvattaa. Omaa lastani rakastan ja hän on ihana ja suloinen, mutta en edelleenkään ole mikään lapsi ihminen.

Miksi ihmeessä lapsia inhoava hankkisi omia lapsia???

En tykkää vieläkään lapsista. Omien lasteni puolesta tekisin kuitenkin mitä vaan, rakastan niitä ihan uskomattoman paljon.

Vierailija kirjoitti:

Muuttui sillätavalla että ymmärrän enemmänkin nykyään kiukuttelevaa lasta ja hänen turhautunutta äitiään, kun ennen vaan ärsyynnyin ja mietin miksei tuokin osaa lastaan kasvattaa. Omaa lastani rakastan ja hän on ihana ja suloinen, mutta en edelleenkään ole mikään lapsi ihminen.

Ymmärrän minäkin, mutta ärsyynnyn silti ja ihmettelen, mikseivät osaa kasvattaa lapsiaan. Eivät uskalla, siinä se syy.

Minulla ei ole omaa kokemusta asiasta mutta monella kaverillani on. Yksi on supermutsi, rakastaa lastaan yli kaiken ja tekee parhaansa, että muksusta kasvaisi täysipäinen aikuinen. Muut viisi eivät pidä lapsiperheen arjesta eivätkä jaksaisi lapsen kehittymättömyyttä ja tarvitsevuutta. Tiedän, että monen heidän kohdallaan juuri puoliso on ylipuhunut heidät lapsenhankintaan.

Jos siis epäröit, jaksaisitko äitiyttä, älä hanki lasta. Ikinä. Kenenkään mieliksi. Varsinkaan miehen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä lapsia inhoava hankkisi omia lapsia???

Haluaa jälkikasvua? Ei se lapsuusaika ole koko elämä.

Inhoan yleisestikkin ihmisiä. Lastani toki rakastan, mutta hän ei olesaanut muuttamaan käsitystäni sen enempää lapsista kuin muistakaan ihmisistä.

En ole koskaan pitänyt lapsista ja varsinkaan halunnut omia. Sitten tapasin miehen, jonka kanssa kaikki klikkasi täydellisesti. Paitsi että hän halusi kuusi lasta! Siinä sitten ihmeteltiin, että mitäs nyt. Paljon lapsiasiaa pohdittiin ja kantani rupesi muuttumaan. Tiesin että hän olisi varmasti hyvä isä sekä tuki ja turva minulle. Nyt meillä on 4v lapsi enkä vaihtaisi päivääkään pois. En osannut kuvitella, että rakkaus omaan lapseen on näin valtavaa! En vieläkään pidä lapsista yleisesti (toki olen ystävällinen jne).

En ole inhonnut koskaan lapsia. Ennen lapsen saamista en ollut elämäni aikana ollut juurikaan lasten kanssa tekemisissä, joten lapset olivat minusta valtavan kiusallisia. Hassua kyllä, olinpa missä vain julkisella paikalla, niin olin oikea lapsimagneetti, ipanat vainosivat minua junissa, toreilla ja tuttavien luona tullen hymyillen tuijottamaan silmät pyöreinä ja halusivat minut aina leikkeihinsä mukaan. Se hermostutti minua ja koin lapset myös kyllästyttäviksi.

Minulle kävi niin onnekkaasti, että kun sain oman lapsen, niin aloin nähdä kaikkien muidenkin lapset suloisina ja ihmismäisinä. Aloin nauttia lasten seurasta ja opin olemaan luonteva heidän kanssaan. Ensi alkuun vauvojen ja kun oma lapsi kasvoin niin vanhempienkin lasten. Toki sitten olin paljon enemmän lasten kanssa tekemisissä. 

Asian vierestä mutta ihmiset usein sekoittavat minut niihin, jotka inhoavat lapsia niin tässä siis: En ole koskaan erityisemmin halunnut lapsia ja viihdyn hyvin yksin, pidän kuitenkin lapsista ja etenkin omistani, olen nuorempana hoitanutkin lapsia joten tulen aika hyvin heidän kanssaan toimeen. Lisäksi inhoan kotitöitä vaikka osaankin niitä tehdä. Tapasin kuitenkin miehen, joka piti minusta ja halusi lapsia. Kun lisäksi saimme sovittua lapsiperheen kulut ja vastuut sekä molemmille oli itsestään selvää että ostamme siivous- ja ruokapalveluja niin päätimme perustaa perheen. Mieleni ei ole muuttunut, edelleenkin pidän lapsista, olisin voinut ihan hyvín jättää lapset tekemättä enkä edelleenkään kadu päivääkään että tein lapset.

Minulla on aina ollut aika neutraali suhtautuminen lapsiin. Osa on kivoja, osa ärsyttäviä ja osa ei herätä mitään tunteita. Omaa lastani (1v) rakastan yli kaiken, mutta pitää sanoa, että on tämä välillä sen verran rankkaa, että jos vähänkään epäillyttää, niin ei tätä kyllä jaksa. Aina pitää kuitenkin muistaa että kaikki lapset ovat erilaisia. Toiset ovat helppoja ja toiset taas haastavampia. Oma lapsi oli vauvana tosi helppo, mutta nyt 1 vuotta täytettyään on alkanut jatkuva kitinä. Kun aamulla herää klo 7 ja klo 10 alkaa jo tehdä mieli hakea buranaa kaapista päänsärkyyn. Ja sitten mietin miten sitä kuluttaisi koko päivän, koska mihinkään järkevään en voi kotona keskittyä ja ihmisten ilmoille ei jaksa lähteä rääkyvän lapsen kanssa pahansuopia katseita keräilemään. Tämä on vain vaihe, joka johtuu hampaista, kasvukivuista, eroahdistuksesta tms.. ja kärsivällisyyteni riittää kyllä, koska olen lapsen halunnut ja hän on erittäin rakas, mutta jos eläisin nyt tälläistä vaihetta jostakin muusta syystä kuin omasta vilpittömästä halustani, niin luultavasti olisin jo lähtenyt ovet paukkuen omiin oloihini lepäämään.

Siinähän hankit.

Muuttuu se käsitys oman lapsen kohdalla, oma on oma, muut on muiden. En itse pidä erityisesti lapsista, mutta omani ovat poikkeus, tykkään ja rakastan ja ovat ykkössijalla elämässäni , tietysti. Jos ei pidä lapsista niin ei se ole automaatio ettei hankkisi omia.

Paljon on tapauksia, jossa ihminen saa kovasti toivotun lapsen, mutta alkaa myöhemmin katumaan lastaan. Näitä on paljon perheellisissä. Ilman lasta on niin paljon helpompaa ja hauskempaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä lapsia inhoava hankkisi omia lapsia???

Tähän vastauksena lainaisin toisen kirjoittajan tekstiä

"Jos ei pidä lapsista niin ei se ole automaatio ettei hankkisi omia"

En ole koskaan sanonut että se on ehdoton ei,  vaan että jos tilanne ja mies on oikea niin yhden lapsen voisin kuvitella saavani, mutta tottakai nyt tilanteen OIKEASTI tullessa eteen se epäilyttää että josko sitä menee vain ojasta allikkoon/pitääkö siitä omastaan sitten oikeasti.

Ap

Miksi lapsia hankkinut saa sanoa ettei pidä lapsista, mutta lapseton ei? Edellinen saa yläpeukkuja, jälkimmäinen leimataan välittömästi kylmäksi psykopaatiksi "joka itsekin on ollut lapsi". Vaikka kyseessä on ihan sama asia - ihminen ei pidä muiden lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä lapsia inhoava hankkisi omia lapsia???

Vahinkoja sattuu...