Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero kävi niin nopeasti ja yhtä äkkiä mies olikin uudessa suhteessa
13.12.2017 |
Meillä tuli ero todella, todella riitaisassa tilanteessa. Se vihan määrä mitä tunsimme toisiamme kohtaan, oli sanoinkuvaamatonta. Taustalla miehen burnout, jonka seurauksena hän hairahti pettämään minua. Meidän viimeiset vuodet olivat yhtä selviytymistä: rahaongelmia, kummankin rankat opiskelut, minun sairauteni ja pienen lapsen hoito. Sitten kun olisimme selvinneet tuosta, niin kaikki romahti. Nyt jälkeenpäin on alkanut harmittaa, koska meidän välillä oli todella rakkautta. Meillä oli aina paljon keskusteluja, hyvää ja intohimoista seksiä sekä paljon läheisyyttä. Mielestämme olimme aitoja. Mutta jossain vaiheessa kaikki oli vain liikaa.
Nyt harmittaa, koska kaikki on peruuttamatonta. Mies meni heti eromme jälkeen uuteen suhteeseen ja heidän suhde on todella lähtenyt hurjalla vauhdilla käyntiin. Alkuun olin vihainen tästä, mutta nykyään olen onnellinen eksäni puolesta. Se, että olen eksäni puoelsta onnellinen, on varmin merkki siitä, että rakkauteni häntä kohtaan on ollut aitoa. Olen miettinyt, että eikö mieheni sitten rakastanut minua? Olisikohan osannut näytellä ne kaikki kauniit tunteet minua kohtaan?
Jos saisin mahdollisuuden, yrittäisin vielä uudelleen. Mutta en uskalla enää ottaa asiaa puheeksi, koska pelkään torjutuksi tulemista.
Miten tällaisesta tilanteesta pääsee eteenpäin? Jotenkin olo on seesteinen ja onnellinen tällä hetkellä. Vihat on vihattu ja surut surtu. Mutta yksi iso kysymys on jäänyt.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen pettää jos siihen on mahdollisuus, halut heräävät eikä tunne sitä vääräksi. Kaikki muu on selittelyä. Ei se kaipaa mitään burnoutia tai huonoa parisuhdetta mutta pettämisen jälkeen ihminen voi huomata ettei nykyinen suhde anna enää tarpeeksi ja tekee kaikkensa tuhotakseen sen mitä jäljellä vielä on. Älä siis turhaan haikaile eksäsi perään. Ei hän sinua enää ajattele.
Aika mustavalkoista tekstiä henkilöltä, joka tietää tilanteen vain tämän keskustelun pohjalta.
Itse uskon, että asioilla on aina monta puolta.
En vastannut vain tähän tilanteeseen vaan yleisesti ottaen pettämiselle ei ole muuta syytä kuin tilaisuus ja halu tehdä niin. Pettämisen jälkeen saattaa tulla tunne ettei oma parisuhde enää miellytä vaikka ennen pettämistä kaikki olisi ollut okei. Asiat ovat aina yksinkertaisia. Ei niillä ole monia puolia. Ihminen tekee mitä sillä hetkellä tuntee että haluaa ja voi tehdä.
Eli kaikki pettäjät pitää manata helvettiin ja jättää? Entä kun arviolta joka kolmas pettää suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut tuollaisen loppuunpalamisen, ja suhteenkin, se suhde oli pakoa todellisuudesta. Kun pääni selvisi vähän, en tiennyt mitä ihmettä olin ajatellut. Kaduin koko suu suhdetta, ja olisin halunnut vanhan elämän takaisin.
Ei kypsää ei, olisin tarvinnut omaa terapiaa, mutta meidän vanha suhdekin olisi tarvinnut pariterapiaa.Mun onneksi mies ei antanut periksi, vaan yritti mua takaisin. Me palattiin yhteen ja rakastuttiin uudelleen. Mentiin myöhemmin siihen pariterapiaankin, suosittelen.
Oliko tuo uusi suhde noepasti etenevä? Olitko ihastunut syvästi?
Olin silloin rakastunut, olisin muuttanut yhteenkin mutta ehkä onneksi ei niin tehty. Jälkeenpäin ihmettelin, mitä oikein ajattelin, enhän oikeasti edes tuntenut koko tyyppiä.
Meillä oli vain miehen kanssa ollut tosi rankkaa, hänellä liikaa töitä, minä yksin huonosti nukkuvan vauvan kanssa, vaikea synnytys, tunsin etten ole enää nainen, mieskin hylännyt minut ja tekee vain töitä ja itse viettää vapaa-aikaa, kaikki nämä.
Varmaan todellisuudessa olin ihan yliväsynyt ja räjähsysherkkä, meillä ei mitään turvaverkkoja, eka lapsi ja mies ihan pihalla luuli että naiset nyt jaksaa. Luulin että hän ei enää rakasta. Uusi suhde laastaroi tuota kaikkea, sain varastettuja hetkiä olla jotain muuta kuin rättiväsynyt seksitön äiti. Joku puhui minulle kauniita, ei arkisia. Pakoahan se oli ja täysin epärealistista.
Myöhemmin terapiassa purimme miehen kanssa kaikkia väärinymmärryksiä ja puhumattomuuksia. Minä huomasin että hän edelleen rakastaa minua, hänen teoista ja puheista, ja hän huomasi että edelleen rakastan häntä ja olen tosi pahoillani ja häpeissäni että olin mokannut ja loukannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut tuollaisen loppuunpalamisen, ja suhteenkin, se suhde oli pakoa todellisuudesta. Kun pääni selvisi vähän, en tiennyt mitä ihmettä olin ajatellut. Kaduin koko suu suhdetta, ja olisin halunnut vanhan elämän takaisin.
Ei kypsää ei, olisin tarvinnut omaa terapiaa, mutta meidän vanha suhdekin olisi tarvinnut pariterapiaa.Mun onneksi mies ei antanut periksi, vaan yritti mua takaisin. Me palattiin yhteen ja rakastuttiin uudelleen. Mentiin myöhemmin siihen pariterapiaankin, suosittelen.
Oliko tuo uusi suhde noepasti etenevä? Olitko ihastunut syvästi?
Olin silloin rakastunut, olisin muuttanut yhteenkin mutta ehkä onneksi ei niin tehty. Jälkeenpäin ihmettelin, mitä oikein ajattelin, enhän oikeasti edes tuntenut koko tyyppiä.
Meillä oli vain miehen kanssa ollut tosi rankkaa, hänellä liikaa töitä, minä yksin huonosti nukkuvan vauvan kanssa, vaikea synnytys, tunsin etten ole enää nainen, mieskin hylännyt minut ja tekee vain töitä ja itse viettää vapaa-aikaa, kaikki nämä.
Varmaan todellisuudessa olin ihan yliväsynyt ja räjähsysherkkä, meillä ei mitään turvaverkkoja, eka lapsi ja mies ihan pihalla luuli että naiset nyt jaksaa. Luulin että hän ei enää rakasta. Uusi suhde laastaroi tuota kaikkea, sain varastettuja hetkiä olla jotain muuta kuin rättiväsynyt seksitön äiti. Joku puhui minulle kauniita, ei arkisia. Pakoahan se oli ja täysin epärealistista.Myöhemmin terapiassa purimme miehen kanssa kaikkia väärinymmärryksiä ja puhumattomuuksia. Minä huomasin että hän edelleen rakastaa minua, hänen teoista ja puheista, ja hän huomasi että edelleen rakastan häntä ja olen tosi pahoillani ja häpeissäni että olin mokannut ja loukannut.
Mä oon miettinyt, että mitä ihmettä ne toiset osapuolet ajattelee, jotka lähtee suhteeseen vasta eronneen kanssa. Ei niilläkään kaikki ole ihan kotina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen pettää jos siihen on mahdollisuus, halut heräävät eikä tunne sitä vääräksi. Kaikki muu on selittelyä. Ei se kaipaa mitään burnoutia tai huonoa parisuhdetta mutta pettämisen jälkeen ihminen voi huomata ettei nykyinen suhde anna enää tarpeeksi ja tekee kaikkensa tuhotakseen sen mitä jäljellä vielä on. Älä siis turhaan haikaile eksäsi perään. Ei hän sinua enää ajattele.
Aika mustavalkoista tekstiä henkilöltä, joka tietää tilanteen vain tämän keskustelun pohjalta.
Itse uskon, että asioilla on aina monta puolta.
En vastannut vain tähän tilanteeseen vaan yleisesti ottaen pettämiselle ei ole muuta syytä kuin tilaisuus ja halu tehdä niin. Pettämisen jälkeen saattaa tulla tunne ettei oma parisuhde enää miellytä vaikka ennen pettämistä kaikki olisi ollut okei. Asiat ovat aina yksinkertaisia. Ei niillä ole monia puolia. Ihminen tekee mitä sillä hetkellä tuntee että haluaa ja voi tehdä.
Eli kaikki pettäjät pitää manata helvettiin ja jättää? Entä kun arviolta joka kolmas pettää suhteessa?
Et ymmärtänyt:D Jos pettää niin pettää siksi että on siihen mahdollisuus, tahto ja halu. JOSKUS pettäminen johtaa siihen että pettäjä huomaa olevansa parisuhteessa jossa ei halua olla, joskus pettäminen jää hetken teoksi, joskus pettäjä tajuaa tekonsa jälkeen että on maailman parhaassa suhteessa. Kolmannessa tapauksessa pettäminen jää yhteen kertaan. Toisessa pettäminen jatkuu aika tilaisuuden tullen ja ekassa pettäjä lopettaa parisuhteensa joko nopeasti tai hitaasti. Tässä tapauksessa pettäjä on huomannut ettei halua olla parisuhteessa jossa on ja asia on johtanut siihen pisteeseen että ero on tullut. Hän ei ole jäänyt katselemaan taakseen vaan on löytänyt uuden parisuhteen. Entinen vaimoke ei ole tajunnut ollenkaan missä mennään. Hän voi jopa kuvitella että hän jollain tavalla on vaikuttanut asioiden etenemiseen vaikka mies on vain halunnut hänestä eroon. Mies on jo uudessa, onnellisessa parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut tuollaisen loppuunpalamisen, ja suhteenkin, se suhde oli pakoa todellisuudesta. Kun pääni selvisi vähän, en tiennyt mitä ihmettä olin ajatellut. Kaduin koko suu suhdetta, ja olisin halunnut vanhan elämän takaisin.
Ei kypsää ei, olisin tarvinnut omaa terapiaa, mutta meidän vanha suhdekin olisi tarvinnut pariterapiaa.Mun onneksi mies ei antanut periksi, vaan yritti mua takaisin. Me palattiin yhteen ja rakastuttiin uudelleen. Mentiin myöhemmin siihen pariterapiaankin, suosittelen.
Oliko tuo uusi suhde noepasti etenevä? Olitko ihastunut syvästi?
Olin silloin rakastunut, olisin muuttanut yhteenkin mutta ehkä onneksi ei niin tehty. Jälkeenpäin ihmettelin, mitä oikein ajattelin, enhän oikeasti edes tuntenut koko tyyppiä.
Meillä oli vain miehen kanssa ollut tosi rankkaa, hänellä liikaa töitä, minä yksin huonosti nukkuvan vauvan kanssa, vaikea synnytys, tunsin etten ole enää nainen, mieskin hylännyt minut ja tekee vain töitä ja itse viettää vapaa-aikaa, kaikki nämä.
Varmaan todellisuudessa olin ihan yliväsynyt ja räjähsysherkkä, meillä ei mitään turvaverkkoja, eka lapsi ja mies ihan pihalla luuli että naiset nyt jaksaa. Luulin että hän ei enää rakasta. Uusi suhde laastaroi tuota kaikkea, sain varastettuja hetkiä olla jotain muuta kuin rättiväsynyt seksitön äiti. Joku puhui minulle kauniita, ei arkisia. Pakoahan se oli ja täysin epärealistista.Myöhemmin terapiassa purimme miehen kanssa kaikkia väärinymmärryksiä ja puhumattomuuksia. Minä huomasin että hän edelleen rakastaa minua, hänen teoista ja puheista, ja hän huomasi että edelleen rakastan häntä ja olen tosi pahoillani ja häpeissäni että olin mokannut ja loukannut.
Mä oon miettinyt, että mitä ihmettä ne toiset osapuolet ajattelee, jotka lähtee suhteeseen vasta eronneen kanssa. Ei niilläkään kaikki ole ihan kotina.
Lähdin 11 vuotta kestäneestä suhteesta koska olin täysin kyllästynyt. Muut, ex mukaan lukien olivat yllättyneitä. Tarkoitukseni oli pysyä loppuelämäni sinkkuna mutta hyvin, hyvin nopeasti tapasin nykyisen mieheni ja se oli palavaa rakkautta ensisilmäykseltä. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta.
Ja juu entisessä suhteessa oli väärinymmärryksiä ja puhumattomuutta, rakkautta myös mutta kun juttu on loppu, se on loppu, ei siihen mitään tekohengityksiä enää kaivattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut tuollaisen loppuunpalamisen, ja suhteenkin, se suhde oli pakoa todellisuudesta. Kun pääni selvisi vähän, en tiennyt mitä ihmettä olin ajatellut. Kaduin koko suu suhdetta, ja olisin halunnut vanhan elämän takaisin.
Ei kypsää ei, olisin tarvinnut omaa terapiaa, mutta meidän vanha suhdekin olisi tarvinnut pariterapiaa.Mun onneksi mies ei antanut periksi, vaan yritti mua takaisin. Me palattiin yhteen ja rakastuttiin uudelleen. Mentiin myöhemmin siihen pariterapiaankin, suosittelen.
Oliko tuo uusi suhde noepasti etenevä? Olitko ihastunut syvästi?
Olin silloin rakastunut, olisin muuttanut yhteenkin mutta ehkä onneksi ei niin tehty. Jälkeenpäin ihmettelin, mitä oikein ajattelin, enhän oikeasti edes tuntenut koko tyyppiä.
Meillä oli vain miehen kanssa ollut tosi rankkaa, hänellä liikaa töitä, minä yksin huonosti nukkuvan vauvan kanssa, vaikea synnytys, tunsin etten ole enää nainen, mieskin hylännyt minut ja tekee vain töitä ja itse viettää vapaa-aikaa, kaikki nämä.
Varmaan todellisuudessa olin ihan yliväsynyt ja räjähsysherkkä, meillä ei mitään turvaverkkoja, eka lapsi ja mies ihan pihalla luuli että naiset nyt jaksaa. Luulin että hän ei enää rakasta. Uusi suhde laastaroi tuota kaikkea, sain varastettuja hetkiä olla jotain muuta kuin rättiväsynyt seksitön äiti. Joku puhui minulle kauniita, ei arkisia. Pakoahan se oli ja täysin epärealistista.Myöhemmin terapiassa purimme miehen kanssa kaikkia väärinymmärryksiä ja puhumattomuuksia. Minä huomasin että hän edelleen rakastaa minua, hänen teoista ja puheista, ja hän huomasi että edelleen rakastan häntä ja olen tosi pahoillani ja häpeissäni että olin mokannut ja loukannut.
Mä oon miettinyt, että mitä ihmettä ne toiset osapuolet ajattelee, jotka lähtee suhteeseen vasta eronneen kanssa. Ei niilläkään kaikki ole ihan kotina.
Lähdin 11 vuotta kestäneestä suhteesta koska olin täysin kyllästynyt. Muut, ex mukaan lukien olivat yllättyneitä. Tarkoitukseni oli pysyä loppuelämäni sinkkuna mutta hyvin, hyvin nopeasti tapasin nykyisen mieheni ja se oli palavaa rakkautta ensisilmäykseltä. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta.
Ja juu entisessä suhteessa oli väärinymmärryksiä ja puhumattomuutta, rakkautta myös mutta kun juttu on loppu, se on loppu, ei siihen mitään tekohengityksiä enää kaivattu.
Mä en usko tällaiseen rakkauteen, sanonpahan vaan. Ei ihminen pystyy rakastamaan toista jos ei ensin opettele rakastamaan itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen pettää jos siihen on mahdollisuus, halut heräävät eikä tunne sitä vääräksi. Kaikki muu on selittelyä. Ei se kaipaa mitään burnoutia tai huonoa parisuhdetta mutta pettämisen jälkeen ihminen voi huomata ettei nykyinen suhde anna enää tarpeeksi ja tekee kaikkensa tuhotakseen sen mitä jäljellä vielä on. Älä siis turhaan haikaile eksäsi perään. Ei hän sinua enää ajattele.
Aika mustavalkoista tekstiä henkilöltä, joka tietää tilanteen vain tämän keskustelun pohjalta.
Itse uskon, että asioilla on aina monta puolta.
En vastannut vain tähän tilanteeseen vaan yleisesti ottaen pettämiselle ei ole muuta syytä kuin tilaisuus ja halu tehdä niin. Pettämisen jälkeen saattaa tulla tunne ettei oma parisuhde enää miellytä vaikka ennen pettämistä kaikki olisi ollut okei. Asiat ovat aina yksinkertaisia. Ei niillä ole monia puolia. Ihminen tekee mitä sillä hetkellä tuntee että haluaa ja voi tehdä.
Eli kaikki pettäjät pitää manata helvettiin ja jättää? Entä kun arviolta joka kolmas pettää suhteessa?
Et ymmärtänyt:D Jos pettää niin pettää siksi että on siihen mahdollisuus, tahto ja halu. JOSKUS pettäminen johtaa siihen että pettäjä huomaa olevansa parisuhteessa jossa ei halua olla, joskus pettäminen jää hetken teoksi, joskus pettäjä tajuaa tekonsa jälkeen että on maailman parhaassa suhteessa. Kolmannessa tapauksessa pettäminen jää yhteen kertaan. Toisessa pettäminen jatkuu aika tilaisuuden tullen ja ekassa pettäjä lopettaa parisuhteensa joko nopeasti tai hitaasti. Tässä tapauksessa pettäjä on huomannut ettei halua olla parisuhteessa jossa on ja asia on johtanut siihen pisteeseen että ero on tullut. Hän ei ole jäänyt katselemaan taakseen vaan on löytänyt uuden parisuhteen. Entinen vaimoke ei ole tajunnut ollenkaan missä mennään. Hän voi jopa kuvitella että hän jollain tavalla on vaikuttanut asioiden etenemiseen vaikka mies on vain halunnut hänestä eroon. Mies on jo uudessa, onnellisessa parisuhteessa.
Johan on teoria. Eli on vain kolme mahdollisuutta.. Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen pettää jos siihen on mahdollisuus, halut heräävät eikä tunne sitä vääräksi. Kaikki muu on selittelyä. Ei se kaipaa mitään burnoutia tai huonoa parisuhdetta mutta pettämisen jälkeen ihminen voi huomata ettei nykyinen suhde anna enää tarpeeksi ja tekee kaikkensa tuhotakseen sen mitä jäljellä vielä on. Älä siis turhaan haikaile eksäsi perään. Ei hän sinua enää ajattele.
Aika mustavalkoista tekstiä henkilöltä, joka tietää tilanteen vain tämän keskustelun pohjalta.
Itse uskon, että asioilla on aina monta puolta.
En vastannut vain tähän tilanteeseen vaan yleisesti ottaen pettämiselle ei ole muuta syytä kuin tilaisuus ja halu tehdä niin. Pettämisen jälkeen saattaa tulla tunne ettei oma parisuhde enää miellytä vaikka ennen pettämistä kaikki olisi ollut okei. Asiat ovat aina yksinkertaisia. Ei niillä ole monia puolia. Ihminen tekee mitä sillä hetkellä tuntee että haluaa ja voi tehdä.
Eli kaikki pettäjät pitää manata helvettiin ja jättää? Entä kun arviolta joka kolmas pettää suhteessa?
Et ymmärtänyt:D Jos pettää niin pettää siksi että on siihen mahdollisuus, tahto ja halu. JOSKUS pettäminen johtaa siihen että pettäjä huomaa olevansa parisuhteessa jossa ei halua olla, joskus pettäminen jää hetken teoksi, joskus pettäjä tajuaa tekonsa jälkeen että on maailman parhaassa suhteessa. Kolmannessa tapauksessa pettäminen jää yhteen kertaan. Toisessa pettäminen jatkuu aika tilaisuuden tullen ja ekassa pettäjä lopettaa parisuhteensa joko nopeasti tai hitaasti. Tässä tapauksessa pettäjä on huomannut ettei halua olla parisuhteessa jossa on ja asia on johtanut siihen pisteeseen että ero on tullut. Hän ei ole jäänyt katselemaan taakseen vaan on löytänyt uuden parisuhteen. Entinen vaimoke ei ole tajunnut ollenkaan missä mennään. Hän voi jopa kuvitella että hän jollain tavalla on vaikuttanut asioiden etenemiseen vaikka mies on vain halunnut hänestä eroon. Mies on jo uudessa, onnellisessa parisuhteessa.
Johan on teoria. Eli on vain kolme mahdollisuutta.. Ok.
Kolme on jo paljon. Itse kuvittelet että kyse on jostain monimutkaisesta yhtälöstä joka pistää ihmisen pettämään. Kuule. Kasva aikuiseksi jo:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut tuollaisen loppuunpalamisen, ja suhteenkin, se suhde oli pakoa todellisuudesta. Kun pääni selvisi vähän, en tiennyt mitä ihmettä olin ajatellut. Kaduin koko suu suhdetta, ja olisin halunnut vanhan elämän takaisin.
Ei kypsää ei, olisin tarvinnut omaa terapiaa, mutta meidän vanha suhdekin olisi tarvinnut pariterapiaa.Mun onneksi mies ei antanut periksi, vaan yritti mua takaisin. Me palattiin yhteen ja rakastuttiin uudelleen. Mentiin myöhemmin siihen pariterapiaankin, suosittelen.
Oliko tuo uusi suhde noepasti etenevä? Olitko ihastunut syvästi?
Olin silloin rakastunut, olisin muuttanut yhteenkin mutta ehkä onneksi ei niin tehty. Jälkeenpäin ihmettelin, mitä oikein ajattelin, enhän oikeasti edes tuntenut koko tyyppiä.
Meillä oli vain miehen kanssa ollut tosi rankkaa, hänellä liikaa töitä, minä yksin huonosti nukkuvan vauvan kanssa, vaikea synnytys, tunsin etten ole enää nainen, mieskin hylännyt minut ja tekee vain töitä ja itse viettää vapaa-aikaa, kaikki nämä.
Varmaan todellisuudessa olin ihan yliväsynyt ja räjähsysherkkä, meillä ei mitään turvaverkkoja, eka lapsi ja mies ihan pihalla luuli että naiset nyt jaksaa. Luulin että hän ei enää rakasta. Uusi suhde laastaroi tuota kaikkea, sain varastettuja hetkiä olla jotain muuta kuin rättiväsynyt seksitön äiti. Joku puhui minulle kauniita, ei arkisia. Pakoahan se oli ja täysin epärealistista.Myöhemmin terapiassa purimme miehen kanssa kaikkia väärinymmärryksiä ja puhumattomuuksia. Minä huomasin että hän edelleen rakastaa minua, hänen teoista ja puheista, ja hän huomasi että edelleen rakastan häntä ja olen tosi pahoillani ja häpeissäni että olin mokannut ja loukannut.
Mä oon miettinyt, että mitä ihmettä ne toiset osapuolet ajattelee, jotka lähtee suhteeseen vasta eronneen kanssa. Ei niilläkään kaikki ole ihan kotina.
Lähdin 11 vuotta kestäneestä suhteesta koska olin täysin kyllästynyt. Muut, ex mukaan lukien olivat yllättyneitä. Tarkoitukseni oli pysyä loppuelämäni sinkkuna mutta hyvin, hyvin nopeasti tapasin nykyisen mieheni ja se oli palavaa rakkautta ensisilmäykseltä. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta.
Ja juu entisessä suhteessa oli väärinymmärryksiä ja puhumattomuutta, rakkautta myös mutta kun juttu on loppu, se on loppu, ei siihen mitään tekohengityksiä enää kaivattu.
Mä en usko tällaiseen rakkauteen, sanonpahan vaan. Ei ihminen pystyy rakastamaan toista jos ei ensin opettele rakastamaan itseään.
Kyllä mä olen aina tykännyt itsestäni ja siksi eka suhde päättyi kun se ei mitään antanut enää. Rakkaus voi kuolla. Ei se ole mikään itsestäänselvyys. Jos kerran rakastaa, ei se tarkoita sitä että rakastaa aina. Mun eksästä paljastui sellaisia puolia että rakkaus loppui mun puolelta. Ainoa syy miksei ero tullut jo aiemmin oli että meillä oli lapsia. Loppujen lopuksi otin lapset mukaani ja lähdin. Paras päätös ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen pettää jos siihen on mahdollisuus, halut heräävät eikä tunne sitä vääräksi. Kaikki muu on selittelyä. Ei se kaipaa mitään burnoutia tai huonoa parisuhdetta mutta pettämisen jälkeen ihminen voi huomata ettei nykyinen suhde anna enää tarpeeksi ja tekee kaikkensa tuhotakseen sen mitä jäljellä vielä on. Älä siis turhaan haikaile eksäsi perään. Ei hän sinua enää ajattele.
Aika mustavalkoista tekstiä henkilöltä, joka tietää tilanteen vain tämän keskustelun pohjalta.
Itse uskon, että asioilla on aina monta puolta.
En vastannut vain tähän tilanteeseen vaan yleisesti ottaen pettämiselle ei ole muuta syytä kuin tilaisuus ja halu tehdä niin. Pettämisen jälkeen saattaa tulla tunne ettei oma parisuhde enää miellytä vaikka ennen pettämistä kaikki olisi ollut okei. Asiat ovat aina yksinkertaisia. Ei niillä ole monia puolia. Ihminen tekee mitä sillä hetkellä tuntee että haluaa ja voi tehdä.
Eli kaikki pettäjät pitää manata helvettiin ja jättää? Entä kun arviolta joka kolmas pettää suhteessa?
Et ymmärtänyt:D Jos pettää niin pettää siksi että on siihen mahdollisuus, tahto ja halu. JOSKUS pettäminen johtaa siihen että pettäjä huomaa olevansa parisuhteessa jossa ei halua olla, joskus pettäminen jää hetken teoksi, joskus pettäjä tajuaa tekonsa jälkeen että on maailman parhaassa suhteessa. Kolmannessa tapauksessa pettäminen jää yhteen kertaan. Toisessa pettäminen jatkuu aika tilaisuuden tullen ja ekassa pettäjä lopettaa parisuhteensa joko nopeasti tai hitaasti. Tässä tapauksessa pettäjä on huomannut ettei halua olla parisuhteessa jossa on ja asia on johtanut siihen pisteeseen että ero on tullut. Hän ei ole jäänyt katselemaan taakseen vaan on löytänyt uuden parisuhteen. Entinen vaimoke ei ole tajunnut ollenkaan missä mennään. Hän voi jopa kuvitella että hän jollain tavalla on vaikuttanut asioiden etenemiseen vaikka mies on vain halunnut hänestä eroon. Mies on jo uudessa, onnellisessa parisuhteessa.
Johan on teoria. Eli on vain kolme mahdollisuutta.. Ok.
Kolme on jo paljon. Itse kuvittelet että kyse on jostain monimutkaisesta yhtälöstä joka pistää ihmisen pettämään. Kuule. Kasva aikuiseksi jo:)
Miksi luottaisin tuollaisen ihmisen teoriaan joka a)ei osaa kirjoittaa ja b) näkee oikeudekseen sanoa toiselle "kasva aikuiseksi"? Kyllä mä luotan enemmän omaan näkemykseeni. Ja kovin hyvin tunnut tietävän apn tilanteen, vaikka hän on kirjoitranut tänne vain pintaraapaisun tilanteestaan. Teetkö yleensäkin elämässä noin hataria päätelmiä? Älä ihmettele jos joskus menee metsään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Petin ja jätin mieheni (ei lapsia) 2 päivää sen jälkeen, kun huomasin ettei mitään erityisiä tunteita enää häntä kohtaan ollut. En ymmärrä, miksi olisi pitänyt jatkaa. Mieluummin katson, mitä uusi suhde tuo tullessaan. Vaikkei siitä mitään tapahtuisikaan niin olen mieluummin yksin kuin tunneköyhässä suhteessa, joka ei tunnu enää miltään. En ihan ymmärrä, mikä itseisarvo pitkällä parisuhteella on elämälle ylipäätään.
Tapailen nyt uutta miestä, en tiedä yhtään mitä tapahtuu eikä kyllä kauheammin mietitytäkään. En tiedä miksi pitäisi miettiä tai tietää. Asiat etenee omalla painollaa kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti uskot, että koska olet eksäsi puolesta onnellinen, se todistaa, että rakkautesi oli aitoa? Ja koska eksällä on jo uusi nainen, hän vain teeskenteli rakastavansa? Ja haluaisit hänet takaisin, mutta pelkäät pakkeja? Kuulostaa siltä, että olet aidosti onnellinen eksäsi puolesta, joo.
En ihan ymmärtänyt mitä haluat viestilläsi sanoa?
Kyllä, olen onnellinen eksäni puolesta - jos hän siis todella on onnellinen. Minä rakastan eksääni ja olen siitä ylpeä. Minulla on kyky rakastaa. Mutta sille en voi mitään, jos eksäni ei rakasta enää minua.
aP
Jos sinulla on kyky rakastaa, määrittele mihin sinulla on kyky? Mitä rakkaus on? Määrittele rakkaus, ehkäpä me sitten näemme että onko sinulla kykyä rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulle kyllä rakastuneena tule mieleenkään pettäminen. Kerran kylläkin olen pettänyt sellaisessa suhteessa, jossa en ollut oikeasti rakastunut.
-M41
Et sinä ole onnellinen exäsi uudesta suhteesta jos kerran ajattelet kuitenkit olevasi hänelle parempi nainen kuin tämä uusi. Sinä olet vaan itsekäs ja rakastat miestä sillä tavallisella kuolevaisten tavalla, jossa ei olla onnellisia kumppanin uudesta suhteesta vaan tunteita vielä ollessa ollaan lähinnä mustasukkaisia. Sitten jos tunteita ei enää ole, exän uudet suhteet ovat yhdentekeviä, jotka eivät aiheuta mitään tunteita.
Jos tahdot nolata itsesi, niin avaudu toki tunteistasi ja ehdota exälle uutta yritystä. Ei kai sinulla ole mitään menetettävää.
Kuulostaa siltä, ettet ole päässyt yli erostanne ja eksästäsi.
Haluat edelleen julistaa, että rakastat eksääsi ja kuinka toivot hänelle hyvää. Luulen että ruokit tätä tunnetta, koska se on ainoa jäljellä oleva siteesi häneen ja suhteeseenne, josta et vielä halua luopua.
Luulen, että surut ja vihat eivät ole vielä kohdallasi loppuun tunnetut. Luultavasti tulet kokemaan niitä vielä, kun irrottaudut suhteestanne lopullisesti.
Mies on sen jo tehnyt. Hänen suhteensa etenemisvauhdilla ja kumppaninsa sopivuudella ei pitäisi enää olla mitään tekemistä sinun kanssasi. Jos aidosti toivot heille hyvää, hylkäät kaikki ajatukset yhteenpaluusta, annat heidän huolehtia omista asioistaan ja sinä huolehdit omistasi.
Jos taas haluat yrittää uudelleen, sinun täytyy myöntää itsellesi, että et ole päässyt yli erosta, et toivo hänen uuden suhteensa onnistuvan ja haluat miehen takaisin.
Apua, mä erosin siten, että muutin uuden kanssa samantien yhteen. Eipä ollut tarvetta käsitellä eroa sen enempää.
Eikä ole tämän 20 vuoden aikana edes tullut. Suhde kuitenkin kesti 12v.
Jos te vaan riitelitte, niin mies tuumasi, että ei ole enää kivaa, ja siirtyi heiluttamaan peittoa jonkun muun kanssa.
Siellä hän viihtyy, kunnes uudessa kainaloisessa alkaa ilmetä hankalia piirteitä, eikä ole enää kivaa.
Monille miehille "rakkaus" on sitä että saa seksiä ja kotielämä on siedettävän mukavaa.
Ei naiset usko tätä nuorena, koska naisille rakkaus on paljon enemmän.
Miehet eivät tajua, että monta turhaa avioeroa voisi välttää opettelemalla fraasin "tehdään niin haluat, kulta" ja käyttämällä sitä.
Ei miehelle ole väliä sillä laitetaanko vieraille kalaa vai pihvit, onko uusi sohva sininen vai vihreä, tai onko anoppilaan pakko mennä taas lauantaina. Tyhmää riidellä itselle mitättömistä asioista, jotka on toiselle tärkeitä. Silloin voi tuottaa naiselle ilon monella tasolla antamalla periksi iloisesti. Silloin nainen antaa mielellään periksi toisen kerran.
En usko tuohon, että se että olisit onnellinen miehesi onnesta toisaalla olisi merkki rakkaudestasi. Parisuhderakkauteen kun liittyy olennaisena osana halu olla yhdessä rakastetun kanssa.
Kun ajattelen kahta ensimmäistä poikaystävääni ja heitä mahdollisessa onnellisessa suhteessa, tunnen iloa. Mutta en ole rakastanut kumpaakaan, eikä eroihin liittynyt draamaa. Kummankaan kohdalla en kuvitellut ikinä, että tässä on elämänkumppani mulle. Se oli vain seurustelun harjoittelua.
Kummankaan elämään en kaipaa mitään osuutta, ja voin muistella seurusteluamme helposti. Rakkaudesta siinä ei ole kyse.
Teillä oli rankkaa ja mies petti mutta sinä yhä rakastat?
Ehkä aika kultaa muistot joten ehkä rakastat vain haavekuvaa.
Aika outoa että koet tietäväsi paremmin mikä ja kuka exälle sopii kuin exä itse.
Ei todellakaan uusi suhde ole aina laastarisuhde. Itse vaihdoin 5 vuoden avoliiton jälkeen lennosta uuteen mieheen ja nyt olemme olleet yhdessä 26 vuotta.
Alue: Aihe vapaa
En vastannut vain tähän tilanteeseen vaan yleisesti ottaen pettämiselle ei ole muuta syytä kuin tilaisuus ja halu tehdä niin. Pettämisen jälkeen saattaa tulla tunne ettei oma parisuhde enää miellytä vaikka ennen pettämistä kaikki olisi ollut okei. Asiat ovat aina yksinkertaisia. Ei niillä ole monia puolia. Ihminen tekee mitä sillä hetkellä tuntee että haluaa ja voi tehdä.