Ärsyttää siivellä oleskelijat ryhmätöissä!

Minusta on sinällään vähän hassua, että opiskeluajan ryhmätöiden tekemistä verrataan usein työelämään. Näissä on yksi oleellinen ero. Työelämässä maksetaan palkkaa siitä, kun teet niitä "ryhmätöitä" työkseksi. Opiskeluajan ryhmätöistä ei makseta palkkaa, teit sen työn perseillen tai täyden arvosanan arvoisesti. Eihän tuo tietenkään ole syy vapaamatkustaa ryhmätöissä, mutta luuleeko joku, että ihmistä motivoi samalla tavalla, jos toisesta maksetaan palkkaa ja toisesta ei makseta mitään?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on sinällään vähän hassua, että opiskeluajan ryhmätöiden tekemistä verrataan usein työelämään. Näissä on yksi oleellinen ero. Työelämässä maksetaan palkkaa siitä, kun teet niitä "ryhmätöitä" työkseksi. Opiskeluajan ryhmätöistä ei makseta palkkaa, teit sen työn perseillen tai täyden arvosanan arvoisesti. Eihän tuo tietenkään ole syy vapaamatkustaa ryhmätöissä, mutta luuleeko joku, että ihmistä motivoi samalla tavalla, jos toisesta maksetaan palkkaa ja toisesta ei makseta mitään?

Opiskelussa kai sen arvosanan pitäisi motivoida mutta kun tänä päivänä niillä ei taida olla työelämään pääsemiseen mitään merkitystä, ainakaan multa ei ole koskaan arvosanoja tarkistettu. Että tietysti jos joskus jatko opintoihin menee niin niissä on sitten karsinta arvosanojen perusteella.

Jos ryhmätyöskentely ei suju, kannattaa silloin selvittää mahdollisuutta, onko ryhmätyö mahdollista tehdä yksin. Mulla oli opiskeluaikoina siten, että joskus sai ryhmätyön tehdä yksinkin, joskus taas sai tehdä vain perustelluista syistä yksin, joskus taas ei ollut ollenkaan mahdollisuutta tehdä ryhmätyötä yksin. Joillakin kursseilla oli myös madollisuuksia suorittaa kurssi ryhmätyön sijasta jollain muulla tavalla.

Tosin joka kerran oli niin, että vaikka olisitkin tehnyt ryhmätyön yksin, niin jouduit ihan saman työnmäärän tekemään ja arvostelukriteerit ryhmätyölle olivat täysin samat, kuin mitä olisi kuka tahansa ryhmä kokonaisuutena tehnyt. Eli voi tarkoittaa yhdelle ainoalle henkilölle melko isoa työmäärää. No, se saattaa kuitenkin tästäkin huolimatta olla toimivampi ratkaisu, kuin huonosti toimiva ryhmätyöskentely. Saa ainakin itse päättää aikataulutuksensa ja saa tehdä työstä oman näköisensä.

Mä en voi sietää ryhmätöitä ja jättäydyn yleensä niissä "taustalle", koska en jaksa vääntää niiden "asiantuntijoiden" kanssa. Kaikki me siellä ollaan opiskelijoita, eikä kukaan ole toista parempi, mutta se ei estä joitakin pitämästä omia ajatuksiaan ainoina oikeina. Pidän huolta, että teen osuuteni aikataulun mukaisesti, mutta muuten annan jyrien jyrätä. En jaksa tuhlata yhtään ylimääräistä energiaa ryhmätöihin. Olisi mielenkiintoista tietää näkeekö nämä jyrät minut siipeilijänä.

Motivaatio menee kun tietää, että yksin tekisi saman työn paremmin kuin ryhmässä. Ei kuitenkaan viiti päsmäröidä ja olla korjaamassa kaikki asiavirheitä.

Aloitin juuri amiksessa, ja kohtasin uuden siipeilijätyypin: hyväntahtoisen ekstrovertin, jolla on ilmeisesti keskittymisongelma tai jotain muuta häikkää. Olen itse tottunut tiedonhakija ja tietokoneen käyttäjä ja pystyn hyväksymään sen, että kaikki eivät ole ko. asioissa yhtä sujuvia kuin minä.

MUTTA KUN kyseinen tyyppi ei tunnu osaavan mitään. Ei osaa käyttää tieto-ohjelmia, ei osaa kirjoittaa koneella, ei osaa hakea tietoa. Juttua tulee, mutta se ei liity mitenkään käsillä olevaan aiheeseen. Jouduin tekemään käytännössä koko PowerPoint -työn ja kaiken siihen liittyvän yksin, koska tiimikaveri ei tuonut työhön mitään toteuttamiskelpoista. 

Odotan kauhulla, millaista ryhmätyöskentely tulee olemaan vastaisuudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Aloitin juuri amiksessa, ja kohtasin uuden siipeilijätyypin: hyväntahtoisen ekstrovertin, jolla on ilmeisesti keskittymisongelma tai jotain muuta häikkää. Olen itse tottunut tiedonhakija ja tietokoneen käyttäjä ja pystyn hyväksymään sen, että kaikki eivät ole ko. asioissa yhtä sujuvia kuin minä.

MUTTA KUN kyseinen tyyppi ei tunnu osaavan mitään. Ei osaa käyttää tieto-ohjelmia, ei osaa kirjoittaa koneella, ei osaa hakea tietoa. Juttua tulee, mutta se ei liity mitenkään käsillä olevaan aiheeseen. Jouduin tekemään käytännössä koko PowerPoint -työn ja kaiken siihen liittyvän yksin, koska tiimikaveri ei tuonut työhön mitään toteuttamiskelpoista. 

Odotan kauhulla, millaista ryhmätyöskentely tulee olemaan vastaisuudessa. 

*tietokoneohjelmia siis

Muut ihmiset tykkäävät tehdä puolestani asioita.

Ryhmätöissä minua ärsytti kyllä myös perfektionistiset besserwisserit, joille ei kelvanneet toisten ideat ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin juuri amiksessa, ja kohtasin uuden siipeilijätyypin: hyväntahtoisen ekstrovertin, jolla on ilmeisesti keskittymisongelma tai jotain muuta häikkää. Olen itse tottunut tiedonhakija ja tietokoneen käyttäjä ja pystyn hyväksymään sen, että kaikki eivät ole ko. asioissa yhtä sujuvia kuin minä.

MUTTA KUN kyseinen tyyppi ei tunnu osaavan mitään. Ei osaa käyttää tieto-ohjelmia, ei osaa kirjoittaa koneella, ei osaa hakea tietoa. Juttua tulee, mutta se ei liity mitenkään käsillä olevaan aiheeseen. Jouduin tekemään käytännössä koko PowerPoint -työn ja kaiken siihen liittyvän yksin, koska tiimikaveri ei tuonut työhön mitään toteuttamiskelpoista. 

Odotan kauhulla, millaista ryhmätyöskentely tulee olemaan vastaisuudessa. 

Minulla samantapainen kokemus AMK:ssa. Kyseessä moniosainen ryhmätyöprojekti, jonka osioiden toteutukseen menee vähintään kuukausi jos haluaa tehdä hyvin. Se hyperekstrovertti, joka oli oppilaskunnassa yms, halusi heti ensimmäisellä tapaamisella ottaa ryhmänjohtajan roolin. Lopputulos? Ei tehnyt hänelle annettuja tehtäviä, ei ollut melkein koskaan paikalla (tai jos oli niin puuhasi muita juttuja), yms, mutta sitten kun piti esitellä niin silloin oli kyllä äänessä ja luki muiden kirjoittamia tekstejä. Me muut tajuttiin tämän vetelyksen oikea luonne liian myöhään ja koko ryhmätyö menikin penkin alle. Päästiin tekemään viimeistä osiota vasta paria viikkoa ennen palautusta, ja sekin sen takia kun menin opettajan juttusille aiheesta.

Täydellisyyttä hipovat on vielä pahempia. Tein välikokoonpanon kaikkine vaadittavine juttuineen. Sehän ei tälle täydellisyydelle kelvannut, vaan teki oman esityksen, jonka ehti ottaa esille ennen kuin muu ryhmä ehti edes reagoida. Kyseessä oli asiakkalle esittely, joten mukana oli paljon sellaista, mitä ei olisi asiakkaalle tarvinnut kertoa (katteettomia lupauksia yms, mitä ei oltu lyöty lukkoon). Opettajalta tuli satikutia esityksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin juuri amiksessa, ja kohtasin uuden siipeilijätyypin: hyväntahtoisen ekstrovertin, jolla on ilmeisesti keskittymisongelma tai jotain muuta häikkää. Olen itse tottunut tiedonhakija ja tietokoneen käyttäjä ja pystyn hyväksymään sen, että kaikki eivät ole ko. asioissa yhtä sujuvia kuin minä.

MUTTA KUN kyseinen tyyppi ei tunnu osaavan mitään. Ei osaa käyttää tieto-ohjelmia, ei osaa kirjoittaa koneella, ei osaa hakea tietoa. Juttua tulee, mutta se ei liity mitenkään käsillä olevaan aiheeseen. Jouduin tekemään käytännössä koko PowerPoint -työn ja kaiken siihen liittyvän yksin, koska tiimikaveri ei tuonut työhön mitään toteuttamiskelpoista. 

Odotan kauhulla, millaista ryhmätyöskentely tulee olemaan vastaisuudessa. 

Minulla samantapainen kokemus AMK:ssa. Kyseessä moniosainen ryhmätyöprojekti, jonka osioiden toteutukseen menee vähintään kuukausi jos haluaa tehdä hyvin. Se hyperekstrovertti, joka oli oppilaskunnassa yms, halusi heti ensimmäisellä tapaamisella ottaa ryhmänjohtajan roolin. Lopputulos? Ei tehnyt hänelle annettuja tehtäviä, ei ollut melkein koskaan paikalla (tai jos oli niin puuhasi muita juttuja), yms, mutta sitten kun piti esitellä niin silloin oli kyllä äänessä ja luki muiden kirjoittamia tekstejä. Me muut tajuttiin tämän vetelyksen oikea luonne liian myöhään ja koko ryhmätyö menikin penkin alle. Päästiin tekemään viimeistä osiota vasta paria viikkoa ennen palautusta, ja sekin sen takia kun menin opettajan juttusille aiheesta.

Emme ole vielä esitelleet ryhmätöitä. Saa nähdä, mitä tuleman pitää... Todennäköisesti muutkin kyllä huomaavat, että ekstrovertti ei ole aiheesta ihan kartalla. 

Sellainenkin ilmiö tähän liittyy, että tämä siipeilijätyyppi ei kuuntele mitään opettajien antamia ohjeita. Tästä seuraa se, että mikäli siipeilijä sattuu joskus tekemään jotain, hän puhuu ja kirjoittaa aiheen vierestä tai jostain ihan muusta. Eli ei tuo työhön mitään.

Ihmettelen kovasti, miten tuollainen tyyppi voi joskus valmistua? Aloitimme opiskelut nyt tammikuussa, ja jo nyt huomaan, ketkä osallistuvat ja ketkä ovat siipeilijöitä. Miten nämä ohjeita kuuntelemattomat ja keskittymiskyvyttömät pärjäävät työelämässä? Eihän tuollaisille voi antaa mitään vastuullista tehtävää, kun aika kuluu turhasta hölöttämiseen, vitsailuun ja omien juttujen kertomiseen.

Mainittakoon vielä, että yleensä tulen toimeen erityyppisten ihmisten kanssa. En ole päällepäsmäri , mutta tässä kyseisessä työssä minun oli pakko ottaa jonkinlainen pomon ja vastuullisen henkilön rooli, koska toinen henkilö ei vienyt työtä eteenpäin millään tavalla. Olen jopa viihtynyt tämän kyseisen ekstrovertin kanssa ja pitänyt häntä hyvänä tyyppinä. Mutta en kertakaikkiaan pidä siitä, että joku luistelee yhteiset hommat läpi tällä tavalla.

Eniten ärsyttää nämä, jotka eivät osaa toimia tehokkaasti tai jotka eivät ymmärrä, milloin asiaan täytyy panostaa ja milloin ei tai mikä on oleellista tai ei. Jossain seminaarihömpässä ryhmän tuotoksen esittelyn suunnittelu ei vaadi muutamaa minuuttia enempää, mutta jotkut vääntävät ja kääntävät. Samoin töissä joku fontti tai sisäisen ilmolomakkeen teko ei ole oleellista: riittää, että sovitaan Maijan hoitavan sen eikä kaikkien tarvitse pohtia yhdessä kysytäänkö etunimi ennen sukunimeä.

Olen inhonnut ryhmätöitä aina. Yksin saa valmista joskus paljon nopeammin tai sitten on kyseessä aihealue, joka kovasti kiinnostaa ja siihen tulee panostettua. Opintojaksosta riippuen voi asettaa ne omat tavoitteensa tyyliin tästä tehtävästä  riittää arvosanaksi kolmonen (jokin suppea osa-alue isommasta kokonaisuudesta, jolloin koko arvosanalla ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä). Tai tästä haluan kiitettävän ja haluan myös perehtyä aiheeseen kunnolla (esim. liittyy kaavailemani opparin aiheeseen). Olen työssäni ollut mukana tiimityöskentelyssä ja osaan kyllä toimia yhtenä työryhmän jäsenenä. Opinnot on vähän eri juttu.

PS. Pyynnöstä olen saanut tehdä ryhmätyön yksinkin. Riippuu varmaan kurssinvetäjästä, miten hän pyyntöön asennoituu..

Tiimioppiminen on ilmeisesti päivän sana. Taitaa olla niin, että monessa amiksessa teoriasisällöt toteutetaan enimmäkseen tiimitöinä eikä näistä ryhmätöistä ilmeisesti anneta arvosanoja. Tiimioppiminen johtaa väistämättä siihen, että osa porukasta siipeilee. Osa hölöttää eikä tee mitään. Osa istuu hiljaa eikä tee mitään. Osa ei tee mitään, koska ei osaa kunnolla suomea eikä näin ollen ymmärrä tehtävänantoa tai mitään muutakaan. 

Jos opiskelu on tällaista, ja vain työssäoppimisjaksolla tehtävistä näytöistä annetaan arvosanat, miksi teoriaosioita edes käydään läpi? Tuntuu, että käyn jotain s*atanan pellekoulua. Tunneilla nuoremmat opiskelijat pelaavat kännyköillään ja sipisevät keskenään, keski-ikäiset puolestaan hölöttävät ja juoruavat. Miksei saman tien laiteta värikkäitä peruukkeja ja pelleneniä päähän ja aleta tekemään sirkustemppuja? Koulussa olo on jo ihan apinameininkiä muutenkin. Ei ihme, että lähihoitajia pidetään tyhminä, kun teoriatiedon opetus on ihan p*skaa tai sitä ei edes ole. 

Voi v*ttu että v*tuttaa!

Kokeilkaa antaa niille "oleskelijoille" kotitehtäväksi ryhmötyön osia. Moni hiljaisempi edistäisi mieluummin työtä tällä tavoin kuin osallistuisi siihen yleiseen pälätykseen.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa antaa niille "oleskelijoille" kotitehtäväksi ryhmötyön osia. Moni hiljaisempi edistäisi mieluummin työtä tällä tavoin kuin osallistuisi siihen yleiseen pälätykseen.

"Oleskelijoiden" pitäisi myös tulla asiassa vähän vastaan ja vaikkapa kysyä, miten he voisivat osallistua tai voisivatko he tehdä jonkin osion itsekseen omassa rauhassa. Miksi joidenkin opiskelijoiden pitäisi antaa kotitehtäviä toisille opiskelijoille? Olemme kuitenkin kaikki aikuisia tai lähes aikuisia. 

En tunne ketään, joka nauttisi ryhmätöistä.

Tämä nykyään vallalla oleva tiimioppiminen on loistava tapa pilata ihmisten välit. 

Vierailija kirjoitti:

Tiimioppiminen on ilmeisesti päivän sana. Taitaa olla niin, että monessa amiksessa teoriasisällöt toteutetaan enimmäkseen tiimitöinä eikä näistä ryhmätöistä ilmeisesti anneta arvosanoja. Tiimioppiminen johtaa väistämättä siihen, että osa porukasta siipeilee. Osa hölöttää eikä tee mitään. Osa istuu hiljaa eikä tee mitään. Osa ei tee mitään, koska ei osaa kunnolla suomea eikä näin ollen ymmärrä tehtävänantoa tai mitään muutakaan. 

Jos opiskelu on tällaista, ja vain työssäoppimisjaksolla tehtävistä näytöistä annetaan arvosanat, miksi teoriaosioita edes käydään läpi? Tuntuu, että käyn jotain s*atanan pellekoulua. Tunneilla nuoremmat opiskelijat pelaavat kännyköillään ja sipisevät keskenään, keski-ikäiset puolestaan hölöttävät ja juoruavat. Miksei saman tien laiteta värikkäitä peruukkeja ja pelleneniä päähän ja aleta tekemään sirkustemppuja? Koulussa olo on jo ihan apinameininkiä muutenkin. Ei ihme, että lähihoitajia pidetään tyhminä, kun teoriatiedon opetus on ihan p*skaa tai sitä ei edes ole. 

Voi v*ttu että v*tuttaa!

Ai niin. Pyydän anteeksi, että loukkasin pellejä. Sirkuskoulussahan on varmasti säännöt, joita noudatetaan. 

Lähihoitajaksi opiskelu sen sijaan on näköjään enimmäkseen typerää per-seilyä. Saa nähdä, jaksanko loppuun saakka. 

Vierailija kirjoitti:

Kannan korteni kekoon, vaikkakin suulaammat saavat mielellään isomman roolin esityksessä, mikäli haluavat loistaa siinä.

Saat olla onnellinen, jos noin on käynyt. Minun opettajat (niin koulussa kuin yliopistossakin) ovat olleet tarkkoina siitä, että kaikki esiintyvät jotakuinkin yhtä paljon. Ei onnistunut sellainen, että puhuu vain lyhyesti.