Mielikuvat "Prismaperheestä" laskee lapsentekohaluja? Mikä keskiluokkaisessa ydinperheessä on niin kamalaa?

Eikös nyt ole lapsentekoiässä myös -90 luvun laman lapset? Ehkä oma lapsuus oli niin arkisen karua ja niukkaa sekä täynnä laman tuomia (mielenterveys)ongelmia, ettei oman perhee perustaminen paljon huvita? 

Lapset varmaankin ihania sitten kun ovat olemassa. Kun niitä ei ole, ei osaa kaivata sitä mitä ei ole! Itsellä koira rakas olento. Mietin miten joku voi olla hankkimatta koiraa kun ne ovat niiiiin ihania. Eli: jokainen eläköön miten itselle paras.

Cameron Diaz, Jennifer Aniston, Tove Jansson ja Lenita Airisto - minun esikuvani itsenäisistä lapsettomista naisista. Fanitan!

Etäisänä kommentoin että Suomessa eletään liian lapsikeskeisesti. Arki muodostuu ihan liiaksi lasten toiveiden ympärille. Lisäksi tuo pientaloprismaelämä on oikeasti syvältä. Varsinkin pääkaupunkiseudulla. Aika menee ruuhkaisilla kehäteillä ja hehtaarin kokoisissa marketeissa. Vastakohtana voin sanoa että on todella lungia lähteä metrolla luistelemaan lasten kanssa Rautatientorille ja paluumatkalla poiketa pikaisesti metroasemalla olevassa lähikaupassa.

Mä en ymmärrä miksi lasta pitäisi erikseen leikittää, eiköhän ne parhaiten keksi itse leikit :D ainakin meillä niin tapahtuu. Lapset eivät myöskään aina ole alle kouluikäisiä, eivät tarvitse rattaita malediivin reissuille mukaan. Kouluikäiset nyt pärjäävät jo yksinkin kotona vaikka vanhemman harrastuksen ajan. Ja prismassakin voi käydä ilman lapsia.

Meille yritetään nykypäivänä tuputtaa sellaista, että ellei elämä ole jono elämyksiä, täydellisiä some-päivityksiä ja perheen brändäystä, on jotenkin epäonnistunut.

Se, että perhe elää tavallista, tasapainoista, rauhallista ja rakkaudentäyteistä arkea, on paras kasvuympäristö lapselle. Vaikka siihen kuuluisi jopa viikottainen Prisma-reissukin, hui :)

Jos nyt keskittyäisiin lasten ja perheiden hyvinvointiin ja jätettäisiin muu säntäily ja paskanjauhanta sikseen. Prismalla tai ilman.

Mä hankkisin lapsen, jos vaan löytyisi jostain sopiva vastuuta kantava mies isäksi ja talouden NETTOtulot olis vähintään 2 000 € - muutenhan riitelisimme koko ajan rahasta. Sehän johtaa taas ennen pitkään eroon.

Mikä tässä lapsiperhe-elämässä nyt on niin kamalaa? Elämä on täyttä, kiireistäkin, mutta en edes muista aikaa ennen lapsia enää. Oli se kyllä laiskaa elämää nyt muisteltuna, tosin oma elämäkin on muuttumassa mukavan laiskaksi.

Tässä unohdetaan myös se, että lapset on ihmiselämän mittakaavassa vain hetken pieniä, jo kouluikäiset on helppoja. Sitten ne on aikuisia, lapsenlapsia jne. Lapset on sijoitus tulevaan onnellisuuteen. Muistaakseni pienten lasten vanhemmat on onnettomampia kuin ne, joilla ei ole lapsia. Mutta kouluikään mennessä tilanne on jo tasoittunut ja mitä pidemmälle aika menee, sitä enemmän lapset tuo onnea elämään ja sitä heikommaksi lapsettomien onnellisuus mitataan.

Toinen juttu on se, että ihmiset on tulleet laiskoksi ja toisaalta vanhemmuutta ei nähdä normaaliksi osaksi ihmiselämää. sen pitäisi olla normaali osa, koska lisääntyminen on loppujen lopuksi meidän tärkein tehtävä täällä maapallolla. Sama se on kuin kaikilla elollisilla: jatkaa sukua. Ei lapset estä viini-iltoja, matkoja tai sitä, ettei voi maata laiskana sohvalla töiden jälkeen. Kaikella on paikkansa elämässä ja ei vanhemmuutta kannata suorittaa. Lapset kasvaa ihan normaaleiksi, vaikka ei aina ulkoilla, joskus maataan katsomassa piirrettyjä tai viedään hoitoon 1-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus on juuri sellaista kuin itse tekee. Jokainen myös määrittää riittävän elintason itse.

Meinaat, että kehitysvammaisen lapsen omaishoitajavanhemmat ovat itse tehneet vanhemmuudestaan sellaista kuin ovat halunneet? Tai että aistiyliherkkä äänekkään lapsen vanhempi, joka itkee itsensä uneen, on ihan itse vastuussa siitä, minkälainen hänen kokemuksensa on? Hoh hoijaa.

Kerrotko, miten pitää oma vanhemmuus järjestää, että saa päivittäin 5–6 tuntia vapaa-aikaa yksinololle, omille harrastuksille, kavereiden tapaamisille ja parisuhteelle?

Mikä on kamalaa? No olisiko vaikka se, että joutuu elättämään, asuttamaan, hoivaamaan ja kasvattamaan lasta monen vuoden ajan.

Onko tyhmempää kysymystä koskaan esitetty?

Vierailija kirjoitti:

Se, että perhe elää tavallista, tasapainoista, rauhallista ja rakkaudentäyteistä arkea, on paras kasvuympäristö lapselle. Vaikka siihen kuuluisi jopa viikottainen Prisma-reissukin, hui

Niin, ja tämä on juuri sellainen elämäntapa, joka montaa nuorta aikuista kiinnostaa kuin kasa paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkainen lapsiperhe-elämä kuulostaa tylsältä, jos sitä vertaa keskiluokkaiseen kahden keskituloisen aikuisen elämään. Luovut brunsseista, illanistujaisista kaveripariskunnilla, pitkistä viikonlopuista Keski-Euroopassa ja intensiivisestä harrastamisesta. Tilalle saat noroviruksen ja parvorokon, ruuhkaisen Prisman, loputtoman riittämättömyyden tunteen ja sen, ettei ole aikaa ja/tai varaa tehdä enää niitä asioita, jotka aiemmin tuottivat iloa, kun aika menee päiväkodin joulujuhlaan/kurahousujen ostamiseen/lapsen nukuttamiseen 1,5 h joka ilta ja raha niihin kurahousuihin/terveysvakuutukseen/päivähoitoon. 

Ihmiselämä on pitkä. On mahdollista elää vapaa nuoruus ja keskiaikuisuus ja saada lapsia n. 30-vuotiaana. Sitten toinen lapsi n. 32-vuotiaana.

Lol. Minä olen 32-vuotias, kun valmistun yliopistosta. En ole elänyt vapaata elämää yhtään ainutta vuotta aikuisesta elämästäni. Kun minulla on tutkinto ja kunnolla tuloja, en todellakaan ole heittämässä kaikkea pois jonkin lapsiperhehelvetin kokeakseni. Loppuelämäni keskityn nautiskelemaan.

Ihmiselämä on pitkä ja kaikelle on aikansa. Ikävää, että sinulla nuoruuden odottamiseen on mennyt kovin kauan. Kaikilla ei mene. Toiset ovat hyvin inokkaita siirtymään jo eteenpäin iässäsi tai myöhemmin.

Kuule, ei se innokkuudesta ole kiinni. Luuletko, että ihminen valitsee omat vastoinkäymisensä?

Ja sellaista aikaa ei olekaan, että viitsisin sitä tuhlata johonkin niin turhanpäiväiseen kuin lapsiperhe-elämä.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan niinkuin joku aiemmin kommentoi, se ei kuulu nykypäivän trendiin. Ns. Nykypäivän trendiä voisi kuvailla sanoilla itse- ja ulkonäkökeskeinen. Ulkonäkö sekä oma hyvinvointi muutenkin etusijalla.." minä haluan..minä ajattelen, minä minä..

Naurattaa tällaiset kommentit. Ei kuulkaa ne lapsen tai lapsia tehneet ole yhtään sen vähemmän itsekkäitä, jopa päin vastoin. Tässä maailmassa on jo nyt ihan liikaa ihmisiä, ja ihan liikaa lapsia vailla kotia. Jos olisitte oikeasti epäitsekkäitä adoptoisitte, mutta nyt olette itsekkäästi halunneet synnyttää lisää lapsia tähän maailmaan, ihan vaan jotta teidän omat geenit pääsis lisääntyyn, koska näin te haluatte.

Jokainen saa tehdä, adoptoida tai olla hankkimatta lapsia, mutta naurettavaa on tuomita toisen valinta ja yrittää lytätä sitä alaspäin ja väittää toista huonoksi ihmiseksi tämän perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Eikös nyt ole lapsentekoiässä myös -90 luvun laman lapset? Ehkä oma lapsuus oli niin arkisen karua ja niukkaa sekä täynnä laman tuomia (mielenterveys)ongelmia, ettei oman perhee perustaminen paljon huvita? 

Niin. Olisikin mielenkiintoista jos poliitikot uskaltaisivat peilata tätä lähimenneisyyttä ja silloin tehtyjä virheitä mitkä mahdollisesti vaikuttavat taustalla. Mutta ei, se on vähän vaikeaa kun siellä on nämä samat puolueet ja melkein samat henkilötkin yhä vallankahvassa ja arvostetuilla palleilla istumassa. Mm. Esko Aho, keskustapuolue, joka laman lähestyessä heilutteli opettavaisesti etusormea ja neuvoi kansalaisia säästämään ja lopettamaan tuhlaamisen..! Ja kansahan lopetti kuluttamisen, lama iski tavallisiin ihmisiin pahiten ja suurin osa heistä oli täysin syyttömiä koko soppaan. Miten oli taloutta hoidettu, ja millaisia päätöksiä tehty. Miten hoidettiin pankit ja roskapankit.

Ei kaikki haaveile perhe elämästä, en ainakaan haluaisi käyttää omaa vapaa-aikaani lasten viihdyttämiseen. Mieluummin teen omia juttujani; näen ystäviä, matkustelen,tallihommia ja käyn salilla. Eläimistä voin huolehtia mielelläni,mutta lapsi perheen arki ei houkuttele millään tavalla. Näen työssäni paljon stressaantuneita koti äitejä. Ei kiitti

Tälleen kalliolaisena keskustassa eläviä perheitä päivittäin tiirailleena voi onneksi sanoa, ettei onneksi tarvitse perustaa prismaperhettä ellei välttämättä tahdo.

Oishan se karseeta. Keski-ikäistyä jossain Espoossa tai Vantaalla jossain paritalon puolikkaassa kolmen mukulan ja elämään kyllästyneen miehen kanssa... ei kiitos. Saati sitten oma lapsuuteni, mutta onneksi äiti ja sisko olivat läheisiä ja tekivät paljon eteeni.

Mun käsittääkseni prisma on kauppa, ja suurimman osan täytyy aina välillä käydä kaupassa. Sielä ne on spurgu-penat, opiskelija lissut, es-jonnet, lähiölääkärit ja kyylämummotkin lastaamassa koreihinsa tavaraa, eikä se prisma määritä kenenkään heidän elämäänsä "prisma elämäksi". Ennen lapsia käytiin kaupassa kaksin miehen kanssa, ja luonnollisesti nyt otetaan lapset mukaan kun niitä kerran on. Ei joku ruokakauppa ole meille niin ihmeellinen paikka, että pitäisi alkaa jotain lastenhoitovuoroja jakamaan sen vuoksi.  en muutenkaan ymmärrä tätä, että kauppoja, kahviloita, busseja ja lentokoneita pidetään jonain pyhättöinä joissa nimenomaan lasten täytyy istua kuin pienet nuket vitriinissä, ettei joku ammattivittuuntuja saa slaagia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että perhe elää tavallista, tasapainoista, rauhallista ja rakkaudentäyteistä arkea, on paras kasvuympäristö lapselle. Vaikka siihen kuuluisi jopa viikottainen Prisma-reissukin, hui

Niin, ja tämä on juuri sellainen elämäntapa, joka montaa nuorta aikuista kiinnostaa kuin kasa paskaa.

Ehkä jonkun on kuitenkin hyvä muistuttaa, mikä on tärkeää ja miksi, jos ei muuten ymmärrä. Tai että näkee muutakin sen kaupassakäynnin ja asumismuodon taakse.

Ei siinä kylläkään mitään, ei muakaan 18-26 -vuotiaana kiinnostanut lapset tai perhe-elämä yhtään tippaa. Elin ns täysillä nuoruutta. Ei se silti sitä tarkoittanut etteikö lapsia halunnut sitten jossain kohtaa ja halusikin että elämä muuttuu. Näin monille käy mutta kaikille ei tarvitsekaan ellei se ole on juttu.

Lapsiperhe-elämä ampuu kaikkea hupejä lähietäisyydeltä päähän: ei enää videopelejä, elokuvia, tv-sarjamaratoneja, musiikinkuuntelua, keikoilla käyntejä tai baari-iltoja. Sen sijaan tilalle tulee ikuinen rahattomuus, olematon seksielämä, lähes varma avioero ja ikuinen velkakierre. Sitten jos vielä selviää, että lapset eivät olekaan biologisesti omiasi.. ei isyydestä pääse eroon vaan joutuu maksamaan rahaa jonkun toisen miehen äpäristä.

Ei houkuttele kyllä yhtään. Ei tällä tulevaisuudella mikä on tulossa.

Minusta on täysin normaalia ettei alle parikymppistä ja reilu parikymppistä kiinnosta lapsiperhetouhut. Itekin biletin silloin menemään ja lapset olivat viimeinen asia mikä kiinnostaa. Näin nelikymppisenä elämänarvot ovat jo aika toisenlaiset :)