Lue keskustelun säännöt.
Mielikuvat "Prismaperheestä" laskee lapsentekohaluja? Mikä keskiluokkaisessa ydinperheessä on niin kamalaa?
"Taajamassa sijaitseva iso omakotitalo, pihassa seisovat Volvo ja kultainennoutaja, samanlaisiin tuulipukuihin pukeutunut nelihenkinen ”prismaperhe”, joka suhaa automarketissa metsästämässä alennusjauhelihaa.
Tällaisia mielikuvia nuoret aikuiset liittävät lapsiperheisiin – ja muun muassa tällaiset mielikuvat heikentävät heidän perheellistymishalujaan, kertoo tuore Väestöliiton perhebarometri."
Kommentit (478)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö se sitten ole keskiluokkaista kun vuosikymmen toisensa perään nautitaan niistä vtun brunsseista ja illanistujaisista? Minusta ainakin alkaa olla tosi puuduttavaa ja tylsää ja itseään toistavaa sillai kymmenen vuoden jälkeen. Eletään niinku tosi siistii ja spontaanii elämää. Pyöritään oman navan ympärillä ja loputtomassa elämysten ja hedonismin pyörteessä. Tämähän on just sitä lammasmaista keskiluokkaista elämää jota meille tyrkytetään. Kaikki samanlaisia tylsimyksiä vaikka jokainen esittää olevansa oman elämän supertähtiä. Tämä on massaa nykypäivänä.
Tämä. Kun te puhutte elämästä nauttimisesta, te puhutte todellisuudessa kuluttamisesta. Kuinka monta ulkomaanmatkaa ihminen voi tehdä elämässään? Kuinka monta ihanaa illallista kaverien kesken? Voi olla kiva käydä Levillä ryyppäämässä kavereitten kanssa kun 32-vuotias, mutta teettekö samaa vuodesta toiseen, vielä sitten kun olette 52-vuotiaita? Matkustaminen ja ulkona syöminen ja kuluttaminen on ihan kivaa, mutta se on vain kuluttamista. Ehkäpä kyse on siitä, että lapsista saa jotain paljon syvempää kuin mitä kulutuskeskeisestä elämäntavasta saa.
Äh. Etköhän sinä perhekeskeisenä ihmisenä parhaiten ymmärrä kulutuksen päälle. Siinä sulle takaisin klisee sun elämästä. Kyllä ne Levi dokaajat kuitenkin taitavat ihan yhtä lailla olla myös niitä naimisissa olevia perheenisejä ja äitejä, eronneita ja sinkkuja. Kaikista ikähaarukoista. Ei toi lapsen kanssa eläminen nyt niin ylevää ole, että ihmiset eläisi oikeasti niin kovin erilaista elämää. Lasten hoidon sijasta huolehdin itsestäni. Ja on enemmän aikaa muillekin läheisille.
Lapsiperheillä menee rahat ruokaan ja asumiseen. Ei tarvi matkustella kaukomailla, eikä ostaa premium autoja. Luksusasiat elämässä ovat niitä mitä vapaaehtoisesti lapsettomat hakevat elämäänsä. Eipä tule tuttavapiiristä mieleen yhtään vapaaehtoisesti lapsetonta, joka haluaa käyttää aikansa siihen että kasvattaa itse punajuuria takapihallaan.
Unohda nyt jo noi kliseiset kulutuskuviot. Jotenkin perheellisen vaikea kuvitella että voi muutakin olla kuin jatkuvasti tuhlaamassa rahoja tai joku vinoutunut käsitys että kaikki unelmat toteutetaan rahan avulla? Oi voi. Lapset taitavat todella olla toisille se ainoa vaihtoehto.
Noi kerroppa meille nyt että mihin vapaaehtoisesti lapsettomat käyttävät lapsista säästyneet euronsa? Nyt ollaan jännän äärellä.
Säästän / sijoitan ylimääräiset rahat, jotka olisivat menneet lapsiin. Säästöjen ansiosta jään pois työelämästä omalle eläkkeelle n. 52-vuotiaana. Sen jälkeen keskityn täysillä rakkaisiin, ilmaisiin harrastuksiini.
Eli sen lisäksi että et ole hankkinut yhteiskuntaan uusia veronmaksajia, aiot poistua työelämästä ja veronmaksuista etuajassa?
Oma napa on aina oma napa ja lähinnä omaa napaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä ei ole tarjota kuin Prisma... Adios
Eli olet perheetön, koska et ole löytänyt miestä joka nostaisi elintasoasi?
PS. Älä pidätä hengitystä odotellessa, siihen voi kuolla.
Mitä neitsyt pojulle muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö se sitten ole keskiluokkaista kun vuosikymmen toisensa perään nautitaan niistä vtun brunsseista ja illanistujaisista? Minusta ainakin alkaa olla tosi puuduttavaa ja tylsää ja itseään toistavaa sillai kymmenen vuoden jälkeen. Eletään niinku tosi siistii ja spontaanii elämää. Pyöritään oman navan ympärillä ja loputtomassa elämysten ja hedonismin pyörteessä. Tämähän on just sitä lammasmaista keskiluokkaista elämää jota meille tyrkytetään. Kaikki samanlaisia tylsimyksiä vaikka jokainen esittää olevansa oman elämän supertähtiä. Tämä on massaa nykypäivänä.
Tämä. Kun te puhutte elämästä nauttimisesta, te puhutte todellisuudessa kuluttamisesta. Kuinka monta ulkomaanmatkaa ihminen voi tehdä elämässään? Kuinka monta ihanaa illallista kaverien kesken? Voi olla kiva käydä Levillä ryyppäämässä kavereitten kanssa kun 32-vuotias, mutta teettekö samaa vuodesta toiseen, vielä sitten kun olette 52-vuotiaita? Matkustaminen ja ulkona syöminen ja kuluttaminen on ihan kivaa, mutta se on vain kuluttamista. Ehkäpä kyse on siitä, että lapsista saa jotain paljon syvempää kuin mitä kulutuskeskeisestä elämäntavasta saa.
Äh. Etköhän sinä perhekeskeisenä ihmisenä parhaiten ymmärrä kulutuksen päälle. Siinä sulle takaisin klisee sun elämästä. Kyllä ne Levi dokaajat kuitenkin taitavat ihan yhtä lailla olla myös niitä naimisissa olevia perheenisejä ja äitejä, eronneita ja sinkkuja. Kaikista ikähaarukoista. Ei toi lapsen kanssa eläminen nyt niin ylevää ole, että ihmiset eläisi oikeasti niin kovin erilaista elämää. Lasten hoidon sijasta huolehdin itsestäni. Ja on enemmän aikaa muillekin läheisille.
Lapsiperheillä menee rahat ruokaan ja asumiseen. Ei tarvi matkustella kaukomailla, eikä ostaa premium autoja. Luksusasiat elämässä ovat niitä mitä vapaaehtoisesti lapsettomat hakevat elämäänsä. Eipä tule tuttavapiiristä mieleen yhtään vapaaehtoisesti lapsetonta, joka haluaa käyttää aikansa siihen että kasvattaa itse punajuuria takapihallaan.
Unohda nyt jo noi kliseiset kulutuskuviot. Jotenkin perheellisen vaikea kuvitella että voi muutakin olla kuin jatkuvasti tuhlaamassa rahoja tai joku vinoutunut käsitys että kaikki unelmat toteutetaan rahan avulla? Oi voi. Lapset taitavat todella olla toisille se ainoa vaihtoehto.
Noi kerroppa meille nyt että mihin vapaaehtoisesti lapsettomat käyttävät lapsista säästyneet euronsa? Nyt ollaan jännän äärellä.
Säästän / sijoitan ylimääräiset rahat, jotka olisivat menneet lapsiin. Säästöjen ansiosta jään pois työelämästä omalle eläkkeelle n. 52-vuotiaana. Sen jälkeen keskityn täysillä rakkaisiin, ilmaisiin harrastuksiini.
Eli sen lisäksi että et ole hankkinut yhteiskuntaan uusia veronmaksajia, aiot poistua työelämästä ja veronmaksuista etuajassa?
Oma napa on aina oma napa ja lähinnä omaa napaa.
Miksipäs ei.
Vierailija kirjoitti:
En tinnytkäään että neulominen, leivän leipominen, avantouinti, saunominen, retkeily ystävän kanssa ja muut liikuntaharrastukset liittyvät lapsettomuuteen.
Kyse taisi olla siitä, että lapsiperheessä aikuiset eivät pysty enää harrastamaan. Harrastuksia vain on niin monenlaisia, monia niistä pystyy tekemään ihan yhtä lailla kotosallakin.
Minä olin pitkään lapseton, ja silloin käytimme ylimääräiset rahamme matkustamiseen ja tekniikkaan ja uudehkoon autoon. Nyt kun on lapsi, on turha haaveilla uudehkosta saati uudesta autosta. Lomamatka etelässä on haave vain, vuodessa päästään ehkä 4 päiväksi kylpylään täällä Suomessa. Mutta lapsesta on paljon iloa kyllä, ja lapsi saa maailman näyttämään ihan erilaiselta. Minusta lapseton elämä on yhtä hyvää kuin lapsellinen elämä. Ei harmita lapsen tekeminen, ja ehdin tarpeeksi elää vain itsellenikin. Jonain päivänä lapsi lentää pesästä, ja sitten taas kaikki muuttuu.
Prisma on mielestäni oikein hyvä kauppa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kyse on enemmänkin epäonnistumisen pelosta.
Alisuorittaja ei uskalla ryhtyä perheelliseksi, koska pelkää epäoonistumista.
Lapsiperhe-elämä on mediassa leimattu vaativaksi touhuksi.
Ei. Kyse ei ole siitä (ainakaan minun kohdallani). Kyse on siitä, että ajatus vanhemmuudesta, siis jonkun äitinä olemisesta, ja sen mukanaan tuomista muutoksista inhottaa.
Tuolle inholle on varmaan olemassa joku tautilukitus? Äitiyden inhoaminen ei ole lajityypillistä käytöstä millekkään lajille, se on sairaus.
En inhoa äitiyttä yleensä. Ajatus itsestäni äitinä on inhottava, koska en halua lapsia. Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki eivät vain halua olla jonkun vanhempia? Että jollekin vanhemmuus näyttäytyy muutoksena huonompaan.
En inhoa kaalisoppaa, inhottaa vain ajatus että minun pitäisi syödä sitä.
Et taida vielä tietää mitä mieltä olet äitiydestä. Olet varmaan joku 40v teini?
Oletko yhtä ilkeä lapsillesi?
En tietenkään. Olen ilkeä vain niille jotka esittävät typerystä.
Jotenkin paljastit jo luonteesi, kun perus alkeellisimmat käytöstavatkin puuttuvat. Lapset omaksuvat yllättävän paljon piirteitä ympäriltään. Olehan varovainen. Perivät vielä tuollaisen negatiivisen asioiden käsittelyn,mikä ei ainakaan helpota elämän tiellä kanssakäymisissä ihmisten kanssa tai ylipäänsä itsen kanssa olemista. Itsehän et sille näköjään kovin paljoa mahda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö se sitten ole keskiluokkaista kun vuosikymmen toisensa perään nautitaan niistä vtun brunsseista ja illanistujaisista? Minusta ainakin alkaa olla tosi puuduttavaa ja tylsää ja itseään toistavaa sillai kymmenen vuoden jälkeen. Eletään niinku tosi siistii ja spontaanii elämää. Pyöritään oman navan ympärillä ja loputtomassa elämysten ja hedonismin pyörteessä. Tämähän on just sitä lammasmaista keskiluokkaista elämää jota meille tyrkytetään. Kaikki samanlaisia tylsimyksiä vaikka jokainen esittää olevansa oman elämän supertähtiä. Tämä on massaa nykypäivänä.
Tämä. Kun te puhutte elämästä nauttimisesta, te puhutte todellisuudessa kuluttamisesta. Kuinka monta ulkomaanmatkaa ihminen voi tehdä elämässään? Kuinka monta ihanaa illallista kaverien kesken? Voi olla kiva käydä Levillä ryyppäämässä kavereitten kanssa kun 32-vuotias, mutta teettekö samaa vuodesta toiseen, vielä sitten kun olette 52-vuotiaita? Matkustaminen ja ulkona syöminen ja kuluttaminen on ihan kivaa, mutta se on vain kuluttamista. Ehkäpä kyse on siitä, että lapsista saa jotain paljon syvempää kuin mitä kulutuskeskeisestä elämäntavasta saa.
Äh. Etköhän sinä perhekeskeisenä ihmisenä parhaiten ymmärrä kulutuksen päälle. Siinä sulle takaisin klisee sun elämästä. Kyllä ne Levi dokaajat kuitenkin taitavat ihan yhtä lailla olla myös niitä naimisissa olevia perheenisejä ja äitejä, eronneita ja sinkkuja. Kaikista ikähaarukoista. Ei toi lapsen kanssa eläminen nyt niin ylevää ole, että ihmiset eläisi oikeasti niin kovin erilaista elämää. Lasten hoidon sijasta huolehdin itsestäni. Ja on enemmän aikaa muillekin läheisille.
Lapsiperheillä menee rahat ruokaan ja asumiseen. Ei tarvi matkustella kaukomailla, eikä ostaa premium autoja. Luksusasiat elämässä ovat niitä mitä vapaaehtoisesti lapsettomat hakevat elämäänsä. Eipä tule tuttavapiiristä mieleen yhtään vapaaehtoisesti lapsetonta, joka haluaa käyttää aikansa siihen että kasvattaa itse punajuuria takapihallaan.
Unohda nyt jo noi kliseiset kulutuskuviot. Jotenkin perheellisen vaikea kuvitella että voi muutakin olla kuin jatkuvasti tuhlaamassa rahoja tai joku vinoutunut käsitys että kaikki unelmat toteutetaan rahan avulla? Oi voi. Lapset taitavat todella olla toisille se ainoa vaihtoehto.
Noi kerroppa meille nyt että mihin vapaaehtoisesti lapsettomat käyttävät lapsista säästyneet euronsa? Nyt ollaan jännän äärellä.
Säästän / sijoitan ylimääräiset rahat, jotka olisivat menneet lapsiin. Säästöjen ansiosta jään pois työelämästä omalle eläkkeelle n. 52-vuotiaana. Sen jälkeen keskityn täysillä rakkaisiin, ilmaisiin harrastuksiini.
Eli sen lisäksi että et ole hankkinut yhteiskuntaan uusia veronmaksajia, aiot poistua työelämästä ja veronmaksuista etuajassa?
Oma napa on aina oma napa ja lähinnä omaa napaa.
Taitaa ottaa päähän, kun joutuu olemaan töissä 70-vuotiaaksi ja silti eläke on pieni äitiyslomien ja hoitovapaiden takia.
Nykyään mikään ei riitä, pitäisi olla rahaa lasten muotivaatteisiin, vauvauinteihin, luomuruokaan jne. Tavalliset ruuat ja vaatteet ei käy. Ja heti uhkataan lasulla jos hetkenkin sotkuinen kämppä. Koko ajan teet väärin, teitpä niin tai näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö se sitten ole keskiluokkaista kun vuosikymmen toisensa perään nautitaan niistä vtun brunsseista ja illanistujaisista? Minusta ainakin alkaa olla tosi puuduttavaa ja tylsää ja itseään toistavaa sillai kymmenen vuoden jälkeen. Eletään niinku tosi siistii ja spontaanii elämää. Pyöritään oman navan ympärillä ja loputtomassa elämysten ja hedonismin pyörteessä. Tämähän on just sitä lammasmaista keskiluokkaista elämää jota meille tyrkytetään. Kaikki samanlaisia tylsimyksiä vaikka jokainen esittää olevansa oman elämän supertähtiä. Tämä on massaa nykypäivänä.
Tämä. Kun te puhutte elämästä nauttimisesta, te puhutte todellisuudessa kuluttamisesta. Kuinka monta ulkomaanmatkaa ihminen voi tehdä elämässään? Kuinka monta ihanaa illallista kaverien kesken? Voi olla kiva käydä Levillä ryyppäämässä kavereitten kanssa kun 32-vuotias, mutta teettekö samaa vuodesta toiseen, vielä sitten kun olette 52-vuotiaita? Matkustaminen ja ulkona syöminen ja kuluttaminen on ihan kivaa, mutta se on vain kuluttamista. Ehkäpä kyse on siitä, että lapsista saa jotain paljon syvempää kuin mitä kulutuskeskeisestä elämäntavasta saa.
Äh. Etköhän sinä perhekeskeisenä ihmisenä parhaiten ymmärrä kulutuksen päälle. Siinä sulle takaisin klisee sun elämästä. Kyllä ne Levi dokaajat kuitenkin taitavat ihan yhtä lailla olla myös niitä naimisissa olevia perheenisejä ja äitejä, eronneita ja sinkkuja. Kaikista ikähaarukoista. Ei toi lapsen kanssa eläminen nyt niin ylevää ole, että ihmiset eläisi oikeasti niin kovin erilaista elämää. Lasten hoidon sijasta huolehdin itsestäni. Ja on enemmän aikaa muillekin läheisille.
Lapsiperheillä menee rahat ruokaan ja asumiseen. Ei tarvi matkustella kaukomailla, eikä ostaa premium autoja. Luksusasiat elämässä ovat niitä mitä vapaaehtoisesti lapsettomat hakevat elämäänsä. Eipä tule tuttavapiiristä mieleen yhtään vapaaehtoisesti lapsetonta, joka haluaa käyttää aikansa siihen että kasvattaa itse punajuuria takapihallaan.
Unohda nyt jo noi kliseiset kulutuskuviot. Jotenkin perheellisen vaikea kuvitella että voi muutakin olla kuin jatkuvasti tuhlaamassa rahoja tai joku vinoutunut käsitys että kaikki unelmat toteutetaan rahan avulla? Oi voi. Lapset taitavat todella olla toisille se ainoa vaihtoehto.
Noi kerroppa meille nyt että mihin vapaaehtoisesti lapsettomat käyttävät lapsista säästyneet euronsa? Nyt ollaan jännän äärellä.
Säästän / sijoitan ylimääräiset rahat, jotka olisivat menneet lapsiin. Säästöjen ansiosta jään pois työelämästä omalle eläkkeelle n. 52-vuotiaana. Sen jälkeen keskityn täysillä rakkaisiin, ilmaisiin harrastuksiini.
Eli sen lisäksi että et ole hankkinut yhteiskuntaan uusia veronmaksajia, aiot poistua työelämästä ja veronmaksuista etuajassa?
Oma napa on aina oma napa ja lähinnä omaa napaa.
Kuka on itsekäs kun näköjään vain itsekkäistä syistä hankkii lapsia, ja jopa se kelpaa syyksi että tuleva veronmaksaja? Apua! :O
Elin aikoinaan kolmen lapsen arjen. Kivaahan se oli. Nyt leskenä on kolme kivaa lasta. Ei se aina ole niin monimutkaista. Jokainen hakee oman tiensä, mutta lapset ovat parasta, mitä minulla on ollut, vaikka urastakin tykkään. Ja kyllä sen siinä ohessa voi hommata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämästä minulle tulee mieleen melu, muovisuus, sotkut, taudit ja väsymys. Mikään siinä ei houkuttele. Inhoan meteliä ja muovisia tavaroita, värien sekamelskaa, kauppareissuja, pakollista ruoanlaittoa, lässytystä ja tyhmiä kysymyksiä. Sanomattakin selvää, että en olisi onnellinen lapsellisena.
Aika outoja mielikuvia. Oliko oma lapsuutesi tuollaista? Meidän lapsiperhearki on aika erilaista.
Oli. Veljen kanssa metelöitiin minkä ehdittiin, rokot ja muut sairastettiin, huoneemme oli lelujen ja värien sekamelskaa. Ruoka oli pöydässä joka päivä, joten ilmeisesti vanhemmat hoitivat pakolliset kauppareissut ja ruoanlaitot. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa ottaa päähän, kun joutuu olemaan töissä 70-vuotiaaksi ja silti eläke on pieni äitiyslomien ja hoitovapaiden takia.
Aika monessa perheessä nainen tienaa enemmän kuin mies ja eläkekin on parempi, vaikka on ollut perhevapailla. Nykyisin kun nuo naisetkin voivat opiskella ja ryhtyä ihan mille alalle tahansa.
Suomi on niin pieni maa ja tuota samaan muottiin menevää keskiluokkaa on varmaan 80% että täällä on vaikeaa olla erilainen sillä et vain tule löytämään yhteisöjä. Kaikki menee sitä samaa rataa ja tämä ahdistaa ihan helvetisti.
T: Nuori
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin juuri usalaisesta miehestä joka alkoi käyttää 6- v tytärtään hyväksi sen jälkeen kun tytär sairastui aivosyöpään ja isä vahti tätä vuoroöin äidin kanssa sytostaattihoitojen ja kemoterapian aikana (tytär oli kasvaimen vuoksi alkanut unohdella sanoja ja puhe oli vaikeaa, veikkaan että mies arveli että tytär ei pysty hyväksikäytöstäkään kertomaan). Niin missähän välissä tämäkin isä oli mahtanut "syvällisesti ymmärtää mikä elämässä on tärkeää, kokea sanoinkuvaamatonta rakkautta ja vastuuta ja unohtaa itsekkäät tarpeensa"... vanhemmuus ei siis aina ole yhtä kuin moraalisesti ylivertainen epäitsekkyydem ja empatian huipentuma. Äiti taas vetosi tuomioistuimeen ettei miestä saa laittaa vankilaan koska tämän pitää käydä töissä elättääkseen perheensä ja mies pääsi vapaalle jalalle. Ja sai potkut töistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämäkeskustelussa keskitytään suurin piirtein siihen aikaan kun lapsi on 0-5v. Se värittää käsityksiä. Elämä on isompien lasten kanssa niin paljon relampaa ja kivempaa.
Elämä isompien lasten kanssa kivaa? Ootko sä ikinä tavannut teini-ikäistä?
En ole tuo jolle vastasit, mutta kommentoin silti. Minulla on kaksi ihanaa teiniä (15 ja 17), ja elämä heidän kanssaan on aivan upeaa verrattuna kamalaan pikkulapsiaikaan. Vihasin vauva- ja pikkulapsiaikaa sydämeni pohjasta, mutta teinien kanssa nautin perhe-elämästä. Odotan kuitenkin sitä että saamme taas olla ihan kaksin miehen kanssa. Minusta tulee juuri se kamala nykyisoäiti, joka ei suostu hoitamaan lapsenlapsia. Ei ikinä enää pikkulapsia tähän kotiin, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus haastaa ja vastuuttaa ihmisen niin kokonaisvaltaisesti, että sitä ei lapseton voi ymmärtää. Se on yleensä loppuelämän pituinen matka täynnä yllätyksiä jokaiselle päivälle. Se on peiliin katsomista ja kasvamista. Se on tunteita syvästä rakkaudesta ja kiintymyksestä äärimmäiseen suruun ja pelkoon. Se on täysillä elämistä ja rohkeaa riskinottoa. Se on sitä, että niitä brunsseja ja Euroopan viikonloppuja ei oikeasti vanhemmuuteen kasvamisen jälkeen yhtään kaipaa. Kaikki tärkein ja kaikki mitä lopulta tarvitsee ja haluaa vaalia on lähellä.
Et kai ole tosissasi?
t. Kaksi lasta aikuisiksi kasvattanut äiti
Olen tosissani. Tämä on se miten minä koen vanhemmuuden. T. Viiden lapsen äiti
Nykyään on niin paljon vaihtoehtoja, jokainen voi miettiä mitä haluaa tai ei halua. Elämä on jokseenkin rajatonta. Perhe-elämä ei kiinnosta. Maailmaa ei koeta kovinkaan turvallisena, tulevaisuudesta puhumattakaan.
Isiltä vaaditaan paljon, se varmaan jarruttaa haluja sitoutua perheeseen.
Itselläni on kolme lasta ja kyllä koen, että perhe-elämä on ihanaa. En ota paineita nykymenosta ja elän aika vanhanaikaisesti, en ole fb:ssä, en seuraa instaa, elän hyvin perhekeskeistä elämää, mutta en koe millään tavalla uhriutuvani. Leivon ja laitan ruokaa, siivoan, ulkoilen lasten kanssa, luen omia kirjoja ja illalla katson leffoja puhumattakaan ajasta jota vietän miehen kanssa. Avioelämä on hyvää. En vaadi mieheltä enempiä osallistumisia kotitöihin tai lastenhoitoon. En koe tarpeellisena kun itse jaksan, ehdin ja nautin tästä. Koen, että olen omalla paikallani tässä elämässä.
Kenenkään ei pidä perustaa perhettä tai tehdä lapsia jos ei halua. Se on jokaisen oma asia eikä ektkään pidä syytellä oli lapsia tai ei
Ja nyt ollaan taas iltasanomissa ihmeteltävänä.
On niillä jutut heikossa hapessa, kun pitää täältä kaivaa joutavia....
Vierailija kirjoitti:
No mutta mitä tätä ihmetellään, ainahan nuoret ovat kokeneet aikuiselämän tylsänä!
Kyllä minustakin lapsiperheiden elämä näytti ihan helvatun ankealta parikymppisenä! Silloin biletettiin ja matkustettiin, oltiin kavereiden kanssa menossa, keskityttiin näyttämään hyvältä ja kesäterassit kutsuivat. Ei ollut mitään mielenkiintoa hankkia lasta.
Lapsiperheet olivat tylsää massaa, johon ei edes kiinnittänyt huomiota. Mielikuva niistä oli sellainen, että tylsä kalpea peruspertti-isä kulkee raitapaita päällä kantaen harteillaan lasta, joka vääntää tämän rillejä ja vieressä tanakka, leggingseihin ja isoon t-paitaan pukeutunut huolittelemattomannäköinen äiti työntää rattaissa kirjaviin vaatteisiin puettua toista lasta.
Sitten, kun oltiin bailattu, matkusteltu, menty naimisiin ja asuttu oman kullan kanssa tarpeeksi monta vuotta ja opinnot hoidettu, meillä tuli sellainen tyhjyys, että tämä on niin nähty jo. Ei se biletyskään aina maistu. Ikää tuli ja raskausmahikset heikkenee joka heti. Että jos aiotaan oma lapsi hankkia, niin... Sitten tajuttiin, että ei Meistä tarvitse tulla sellaista tylsää maripaita-lapsiperhettä. Että mihin me tästä muka muututtais ihmisinä, meillehän vaan tulisi kolmas tyyppi lisää ja voitais silti olla coolisti eikä taantua perus-perteiksi. Matkustella ja harrastaakin lapsen kanssa voi.
Ja niinpä ollaan tehty, mistään ei olla jääty paitsi, päin vastoin. Kaksi lasta on ja ollaan heille näytetty maailmaa ja eri kulttuureita. Lapset on hyviä tyyppejä. Meidän lapsettomat tuttavamme ovat valittaneet jo vuosia, että tuntevat itsensä baareissa vanhoiksi, kukaan ei enää lähde radalle kun ei kiinnosta, parhaat puolisoehdokkaat on jo varattu ja aikovat ehkä hankkia jonkun yksin tehdyn koeputkilapsen. Eli elämäntilanteet muuttuu.
Odottelen edelleen sitä, että lapseton elämä muuttuisi tylsäksi. Olemme miehen kanssa kuusikymppisiä, ja takana on yli 30 yhteistä vuotta. Baareissa ei ole käyty yli kymmeneen vuoteen. Sen sijaan teatteri, baletti, ooppera, ravintolaillat, konsertit, viikonloppumatkat mm. Pariisiin, Prahaan, Lontooseen, 6 viikon lomat huvilalla Italiassa, museot, taidenäyttelyt, ystävät, yhdistystoiminta, maalausharrastus ja purjehtiminen kuuluvat elämäämme kiinteästi. Olemme myös molemmat ehtineet väitellä tohtoreiksi ja minä olen opiskellut kahdeksaa eri kieltä. Ilmeisesti meidän elämämme on kuitenkin tyhjää ja merkityksetöntä, koska meillä ei ole lapsia?
Eli olet perheetön, koska et ole löytänyt miestä joka nostaisi elintasoasi?
PS. Älä pidätä hengitystä odotellessa, siihen voi kuolla.