Aloittaakko seurustelemaan miehen kanssa, jolla on jo lapsia?
Miehellä on melkein 2-vuotiaat kaksoset. Hän on minusta näyttänyt vihreää valoa minulle, eli vaikuttaa kiinnostuneelta. Itse oon siis lapseton ja vähän häntä nuorempi. Mietityttää. Tahtoisin vielä omia lapsiakin, enkä tiedä mitä mieltä mies on aiheesta, tahtoisiko hän lisää lapsia vai ei. Entä mikä tilanne se minun lapsilleni olisi, että isällä olisi lapsia jo entuudestaan? Entäpä sitten miehen lapsille? Miltä heistä tuntuisi uudet sisarukset, joilla on eri äiti kuin heillä? Jotenkin itsestä tuntuisi pahalta odottaa ekaa omaa lasta tilanteessa, jossa se kokemus ei olisi lapsen isälle ollenkaan uusi. Menen tietysti asioiden edelle nyt, mutta mietin vain.
Erityisesti mietityttäisi minun roolini miehen nykyisille lapsille. En ole ikinä seurustellut sellaisen miehen kanssa, jolla on jo lapsia. Hirvittää se lasten äidin rooli. Hänhän olisi ikuisesti elämässämme mukana lasten kanssa. Tuleeko typeriä riitoja sen vuoksi. Hyväksyisikö hän minua ikinä lastensa elämään? Äh, ahdistaa. :( Mies vaikuttaa ihanalta ja tykkään hänen lapsistaankin. Kaikki tämä vaan mietityttää.
Onko täällä lapsettomia ihmisiä, jotka seurustelevat henkilön kanssa, jolla jo on lapsia? Miten se kaikki on mennyt?
Kommentit (7)
Ei tuo nyt vielä mikään ongelma ole ja jos suhteenne kehittyy myönteisesti niin kyllä te vielä yhden tai kaksi yhteistä lasta hankitte.
Ei miehelle vielä 1-2 lasta tarkoita että se lapsiluku olisi jo täynnä, mutta yleensä naisilla näin on, niin kuin olet varmaan täältäkin monesti lukenut.
Minkä ikäisiä te olette ?
Minä meinasin ihastua mieheen, jolla oli lapsia. Tyyppi tekstaili parien treffien jälkeen et hänellä on muuten pari lasta. Aha.. no ok, ei mua haittaa. Oishan tuonkin voinut toki kertoa kun tavattiin. Sitten alkoi se tekstirumba, kuinka tärkeitä he ovat ja etusijalla kaikessa ja hänen aikansa kuuluu lapsille ja hänen elämäänsä ei oikein muuta mahdu. Aha.. ymmärrän kyllä pointin mutta en paatosta.
Jotenkin alkoi vaikuttamaan, että ero siellä on käsittelemättä ja haetaan vielä uutta elämän tarkoitusta. Ja jos asiat on näin niin mitäs tilaa minulle muka järjestyisi. No kolmansilla treffeillä juteltiin ja käytiin syömässä, ihan mukavaa ja sanoin ettei meistä paria tule. Mies ihmetteli miksi ei niin sanoin ettei ole tunnetta että oltaisiin yhdessä tai tämä tästä kehittyisi suureksi tunteeksi. Mukavaa mutta ei sen suurempaa. Mies oli äärettömän ihmeissään ja loukkaantunut. Jankutti vaan miksi miksi miksi. No siksi, stupido. Ja palstan vakiostupidolle tiedoksi, että kumpikin maksoi itse ruokansa.
Omalla kohdalla on mennyt hyvin, koska en halua omia lapsia. Muuten olisi ollut ongelma, sillä miehellä lapsiluku on täynnä. Tämä kannattaa siis selvittää.
Lapset on mahtavia, tullaan hyvin toimeen. Lasten äidin kanssa menee pääsääntöisesti ok, välillä haluaa muistuttaa minulle "paikastani", vaikka mitään äidin roolia en yritäkkään omia. Miehen ex-anoppi on ollut ainoa iso ongelma yrittäessään mustamaalata minua lapsille. Hän haluaa väkisin pitää minua kodin rikkojana, vaikka tavattiin miehen kanssa vasta vuosi eron jälkeen 😃
Kannattaa edetä tarpeeksi hitaasti ja muistaa aina laittaa lasten hyvinvointi etusijalle.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo nyt vielä mikään ongelma ole ja jos suhteenne kehittyy myönteisesti niin kyllä te vielä yhden tai kaksi yhteistä lasta hankitte.
Ei miehelle vielä 1-2 lasta tarkoita että se lapsiluku olisi jo täynnä, mutta yleensä naisilla näin on, niin kuin olet varmaan täältäkin monesti lukenut.
Minkä ikäisiä te olette ?
Minä oon 22-vuotias, mies on 33v. Nii, en tosiaan tiedä miehen suhtautumista lasten hankkimiseen, kun ei tosiaan vielä edes seurustella, tapaillaan vain..
Ap
Mä kyllä etsisin miehen, jolla on samat lähtökohdat kuin itsellä, helpompi elämä
En keksi mitään tilannetta, missä haluaisin seurustella jonkun kanssa jolla on jo lapsia. Se tuntuu jo lähtökohtaisesti niin isolta sotkulta, että mukavuudenhaluni menee edelle. :D
Minulla siis on pieniä lapsia ja joku uusperhesotku ei kyllä kiinnostaisi vähääkään. Jos lapset olisi aikuisuuden kynnyksellä, voisin sinkkuna harkita asiaa.
Halusin myös ehdottomasti kokea vanhemmaksi tulon ensimmäistä kertaa kahdestaan ja ajatus olisi varmasti häirinnyt. Tämä on kuitenkin aika makukysymys, mikä itselleen on tärkeää ja on tosi vaikea vastata toisen puolesta mitään. Voithan sinä ihan hyvin kokeilla, ei tuollaisia päätöksiä ihan parisuhteen ensimetreillä ole pakko tehdä.
Mieti tarkkaan. Lapsien kanssa usein selviää ihan hyvin, mutta lasten äiti tulee myös olemaan osa miehesi elämää aina. Ja ex-vaimot eivät aina ole helppoja tapauksia.