Lue keskustelun säännöt.
Miksi nyt tuntuu olevan vallalla sellainen ajattelutapa, että ainoastaan negatiivisuus on jotenkin rehellistä?
12.12.2017 |
Eli jos joku tuo jostain asiasta esiin negtiiviset puolet hirveän draaman kera, satelee sellaista kommenttia, että "kylläpä on hyvä kun joku on kerrankin rehellinen ja sanoo asiat niin kuin ne todellisuudessa ovat!". Siis mitä ihmettä? Onko sitten positiivisten näkökulmien esiin tuominen jotenkin vähemmän rehellistä? Ja sitten jos kertoo jotain hyviä uutisia - esim. että on raskaana, on saanut opiskelupaikan tai töitä - nämä rehelliset tulevat lyttäämään nämä asiat yltiönegatiivisuudellaan, tyyliin "no eipä tuolla alalla oikein työllisyysnäkymät ole hyvät", "kyllä se vauva-arki on perseestä, et saa nukkua seuraavaan 18 vuoteen, jos selviät edes synnytyksestä". Ja näitä sitten selitellään sillä, että pitäähän sitä tuoda esiin, millaista paskaa tämä kaikki on REHELLISESTI! Turha maalailla liian ruusuista kuvaa mistään. Ei tee enää mieli jakaa elämän iloja muiden kanssa, vaan tehdä lapset ja mahdollinen ura ihan kaikessa hiljaisuudessa.
Kommentit (10)
Samaa olen huomannut. Ehkä tämä vaan internetin aikakaudella tulee selvemmin esille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa olen miettinyt. Kun tulin raskaaksi helposti, minulle sanottiin "odotapa vaan kun raskauspahoinvointi alkaa". Kun sitä ei koskaan tullut, maalailtiin muita piruja seinille. Koko raskaus meni lopulta todella hyvin ja minulle sanottiin "odotapa vaan kun saat valvoa yöt vauvan kanssa". No eipä tarvinnut kahta kuukautta enempää valvoa. Aina kun kehuu, että miten ihanaa tämä lapsiperhe-elämä on ollut, niin joku aloittaa lauseen "odotapa vaan..." Nyt odotellaan sitten uhmaikää!
Miksi ei voi vaan iloita toisen kanssa?
Jollain lailla pitää sitä pitää käytöstavattomuutta, ilkeyttä ja sivistymättömyyttä selittää: ovat näet tosi "ovelia", kun ovat keksineet rehellisyyden synonyymiksi näille. REHELLISYYDELLE kun ei ole vastaväitteitä!
Kauniit haavekuvat, toiveet tai unelmat eivät ole kovin isossa osassa suomalaisia. Niitä voi mieluiten olla hiljaa sisimmässä ja ovat aika pieniä tai ei ollenkaan.
No just näin. Hemmetti, mä nautin vauva-ajasta ja imetyksestä ihan sikana. Ihan parasta aikaa elämässäni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt. Kun tulin raskaaksi helposti, minulle sanottiin "odotapa vaan kun raskauspahoinvointi alkaa". Kun sitä ei koskaan tullut, maalailtiin muita piruja seinille. Koko raskaus meni lopulta todella hyvin ja minulle sanottiin "odotapa vaan kun saat valvoa yöt vauvan kanssa". No eipä tarvinnut kahta kuukautta enempää valvoa. Aina kun kehuu, että miten ihanaa tämä lapsiperhe-elämä on ollut, niin joku aloittaa lauseen "odotapa vaan..." Nyt odotellaan sitten uhmaikää!
Miksi ei voi vaan iloita toisen kanssa?
Ihan sama kokemus. Tulin raskaaksi heti, raskaus meni ilman vaivoja (no, rintoja aristi), synnytyskin meni helposti ja mahduin omiin housuihin jo sairaalassa, vauva oli terve, hyäuninen ja helppo... Ja samaa rataa on mennyt sen jälkeenkin, "vauva" menee nyt lukioon. Ja jos kerrot että uhmaikä tai murrosikä on menneet varsin helposti, niin eiköhän joku sano että lapsi ei luota ja uskalla uhmata, on traumatisoitu olemaan ylikiltti tjsp :D No, itse olen ollut samanlainen enkä todellakaan ole mikään ylikiltti, traumatisoitunut kynnysmatto, joten osaan jättää negaajat omaan arvoonsa. Kaikilla vaan ne uhmat ja murrosiät ei tarkoita jatkuvia raivareita, draamaa, teinisekoiluja yms.
Lapsia ja luonteita on erilaisia, joskus vaan sattuu tulemaan kaikinpuolin helppo tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joissain tilanteissa se saattaa olla juuri keino täräyttää onnestaan puhuva ihminen maanrakoon rehellisyyden hyveen varjolla.
Toisaalta osa ihmisistä on kasvanut sellaisessa psykologisessa ilmapiirissä, jossa kielteisistä asioista puhuminen on kielletty. "Rehellinen negatiivisuus" voi olla heille aikuisiässä kuin mahtava löytö.
Jotkut ihmiset vain ovat tosi pessimistisiä tai kriittisiä.
Yksi asia mikä ärsyttää, on positiivisen asenteen tai asian lytistäminen väittämällä että negatiivisuus on realismia. Ihan kuin optimistinen asenne tarkottaisi kyvyttömyyttä ottaa huomioon ikäviä seikkoja! Jos lähden matkalle, tiedän että voin sairastua, matkalaukku voi hävitä, olla paska sää koko ajan tjsp, ja varaudun näihin mahdollisuuksieni mukaan. En kuitenkaan lähde oletuksesta että jotain varmasti sattuu, saati että jättäisin jotain tekemättä siksi että onnistuminen ei ole 100 % varmaa.
Ja tämä "pessimisti ei pety". Jostain syystä omassa tuttavapiirissä nämä henkilöt eivät tunnu olevan koskaan tyytyväisiä. Etukäteen märehditään että mökillä varmasti sataa, on kylmää ja hyttysiä, ja jos kaikki meneekin näiden suhteen hyvin niin jälkikäteen märistään että kuitenkin oli pilvistä ja mustikoitakin oli vähemmän kuin viime vuonna. Koskaan ei olla tyytyväisiä, ja jos mitään varsinaista valittamisen aihetta ei ole, sellainen kaivetaan vaikka kiven alta ("hyi, kun käänsin kiven sen alla oli ällöjä ötököitä").
Ja anteeksi kun käytin ilmaisua "tehdä lapset", kun niitähän vain saadaan.
Ap