Erakkoelämä olisi ihanaa

On. Tämä on ihanaa. Vaikka minä kyllä teen täällä kotona töitä, taidetta ja tekstejä. Aiemmin olin kokopäivätöissä mutta en oikein viihtynyt. Kun sain lainat maksettua ja osakesalkun kasvatettua riittävän suureksi uskalsin jäädä pois työstä ja keskittyä vain taiteen tekemiseen. Tulot vähän epäsäännöllisiä mutta minulla on reilut kymppitonni vuodessa osinkotuloja joten pärjään, tulot olleet toistaiseksi ihan hyvät.

Voi että ei ole tekemisen puutetta tälläkään erakolla. Rahan puutetta kylläkin.

Voi että ei ole tekemisen puutetta tälläkään erakolla. Rahan puutetta kylläkin.

Kyllähän tämä muuten on ihan kivaa, vaan ei voi tehdä, mitä haluaa ja milloin haluaa, kun ei ole rahaa.

Oletteko ikinä harkinneet etätöitä?

Siinä vain voi unohtua vähitellen oma arvo, jos joutuu rimpuilemaan vuosia ja vuosia ja tulee tilanteita, joissa se raha helpottaisi paljon. Vanhemmat vanhenee ja ovat avun tarpeessa, jne. Oma sairastelu.

Olen kestänyt melko erakkomaista elämäntapaa monestakin syystä. Vasta nyt tajuan, etten ole sietänyt olla läheisemmin tekemisissä maailman kanssa, joka vei minulta turvallisuudentunteen jo edellisessä lamassa.

Nyt minulla on uuden miehen myötä olemassa etäinen mahdollisuus, että tulevaisuudessa on kaikkea sitä, mistä olen joutunut pohjimmiltaan taloudellisista syistä kieltäytymään. Mietityttää, paljonko sopeutumista se vaatisi. Tajuaa ainakin sen, miten nihilistisin ja fatalistisin eväin on joutunut pärjäämään.

Sinä joka olet varmistanut selustasi sijoituksin - onneksi olkoon, olet idolini!

Mä oon tämmönen semierakko. Eli käyn kyllä töissä, mutta muuten en veljeile ihmisten kanssa sen enempää mitä on pakko. Töissä olen suurimman osan ajasta yksin ja nautin siitä, mutta joskus työkaveriksi tulee asiakas tai toinen työntekijä. Silloinkin yleensä työt jakautuu siten, että kumpikin tekee omaansa ja vain muutama sana tulee vaihdettua päivänaikana. Kaupassa käyn mahdollisimman harvoin ja silloin ostan kaikkea tarpeellista niin paljon, että riittää pitkäksi aikaa. Jos jokin loppuu niin sitten olen ilman niin kauan, kunnes puutelista on niin pitkä että on pakko mennä kauppaan. Pyrin ne kauppareissut sijoittamaan työpäiväksi, niin että töiden jälkeen tulee käytyä kaupoissa ja muissa ja sitten pääsee vapaiden viettoon ylhäiseen yksinäisyyteen eikä tarvitse tuhlata vapaapäiviä ihmistenilmoilla. Esim tällä viikolla pyrin käymään viikonloppuna kaupassa, koska maanantaina alkaa loma ja seuraavan kerran töihin pitää mennä joskus joulun jälkeen ja silloin vois käydä seuraavan kerran kaupassakin. Mä niin odotan maanantaita, saa rauhoittua keskitalven juhlaan omaan pieneen maailmaan hiljaisuuteen.

Mikäs täällä on ollessa, metsän siimeksessä omien ajatusten ja eläinten keskellä.