Lapsen käytös karkottaa kaverit !

Kyllä se siitä kun ikää tulee ja tyttö löytää omanlaisensa porukan.

Onpa hankalaa. Minulla oli lapsena tuollainen kaveri, periaatteessa tykkäsin hänestä kovasti mutta hänkin tykkäsi pelleillä ja hassutella ja jossain vaiheessa se meni niin pahasti yli ja alkoi ärsyttämään enkä enää jaksanut viettää aikaa hänen kanssaan.

Pelleily sinänsä ei haittaa mutta siinä on usein mukana myös huomionhakuisuutta. Kaikki normaali toiminta keskeytyy kun toinen alkaa yhtäkkiä pelleilemään ja porukan huomio kiinnittyy tähän. Voisikohan kyse olla huomion tarpeesta lapsellasi?

Kuulostaa niin söpöltä ja symppikseltä. :D Toisaalta toki ymmärrän jos kaverit ei jaksa, ehkä voisitte jättää nuo pelleilyt vaikka kotiin?

Kuulostaa vitun rasittavalta kakaralta

No mitä jos sanotte tytöllenne, että lopettaa?? Minä en antais ton ikäisen konttailla enää kaupoissa ja julkisilla paikoilla. En ois antanu moneen vuoteen, noin seitsemään.

Todella noloo käytöstä. Ei ihme, että kaverit kaikkoo.

Ei ihan ikätasoista. Miksi ihmeessä et kiellä lastasi tekemästä ärsyttäviä, tyhmiä asioita?

Vierailija kirjoitti:

Pelleily sinänsä ei haittaa mutta siinä on usein mukana myös huomionhakuisuutta. Kaikki normaali toiminta keskeytyy kun toinen alkaa yhtäkkiä pelleilemään ja porukan huomio kiinnittyy tähän. Voisikohan kyse olla huomion tarpeesta lapsellasi?

Tässä on minusta asian ydin. Lähes kaikki pitävät hassuttelusta silloin tällöin, mutta se menee yli, jos muu toiminta keskeytyy pelleilijän performanssin ajaksi. Aika usein porukassa joku ottaa sen pellen roolin omakseen, eikä niin, että kaikki hassuttelevat. Lisäksi ylenmääräisessä pelleilyssä on minunkin mututuntumani mukaan melko usein huomionhakuisuudesta ja hyväksynnän kerjäämisestä. Esimerkkinä vaikkapa tämän ketjun kertomukset: https://www.vauva.fi/keskustelu/2892041/naimisissa-pellen-kanssa-en-jak…

Juttelisin tytön kanssa siitä, miten hän voisi kehittää toimintaansa hiukan rakentavampaan suuntaan. Voihan olla, että nykyiset kaverit ovat tosikoita, mutta on myös vaara, että tyttö jää pellen roolin vangiksi. Olisi myös hyvä varmistaa, ettei pelleilyssä ole kyse huonon itsetunnon peittelystä. Siinä joudutaan äkkiä dynamiikkaan, jossa tyttö kerjää positiivista huomiota pelleilemällä ja kaverit ärsyyntyvät koko ajan enemmän.

Hanki vihellyspilli ja opeta lapsesi tottelemaan kuuliaisesti sitä, ja tulemaan heti käskystä. Myöhemmin voit siirtyä hänen koulutuksessaan vielä  'agilityyn'...

Miten tyttö muuten osaa olla muiden seurassa ja ottaa muut huomioon? Minulla on jonkin verran vanhempi tyttö, joka käyttäytyi nuorempana vähän saman tyyppisesti eli pelleily oli ainoa tapa ottaa kontaktia muihin. Tuossa yhdeksän vuoden iässä se vielä meni, mutta vanhempana häntä alettiin hyljeksiä. Tytöllä todettiin sittemmin autismikirjon häiriö. Ei edelleenkään osaa olla ikäistensä kanssa, mutta nuoremmat lapset viihtyvät, kun jaksaa pelleillä. En nyt kuvauksesi perusteella vielä sano, että teillä on samasta asiasta kyse, mutta kannattaa seurata, voisiko olla kyse laajemmasta sosiaalisten vuorovaikutustilanteiden ymmärtämisen vaikeudesta. Jos siihen ei saa apua, voi lapselle tulla isoja vaikeuksia.

Lapsi sirkuskouluun harrastamaan ja kielto, ettei muualla saa pelleillä.

Kuulostaa jonkinlaiselta viivästymältä jos tuon ikäinen vielä konttaillee julkisilla paikoilla tai tahallaan ärsyttää kavereita ymmärtämättä ettei muut tule sietämään ihan mitävaan käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Miten tyttö muuten osaa olla muiden seurassa ja ottaa muut huomioon? Minulla on jonkin verran vanhempi tyttö, joka käyttäytyi nuorempana vähän saman tyyppisesti eli pelleily oli ainoa tapa ottaa kontaktia muihin. Tuossa yhdeksän vuoden iässä se vielä meni, mutta vanhempana häntä alettiin hyljeksiä. Tytöllä todettiin sittemmin autismikirjon häiriö. Ei edelleenkään osaa olla ikäistensä kanssa, mutta nuoremmat lapset viihtyvät, kun jaksaa pelleillä. En nyt kuvauksesi perusteella vielä sano, että teillä on samasta asiasta kyse, mutta kannattaa seurata, voisiko olla kyse laajemmasta sosiaalisten vuorovaikutustilanteiden ymmärtämisen vaikeudesta. Jos siihen ei saa apua, voi lapselle tulla isoja vaikeuksia.

Sama tuli mieleen. Normaali lapsi osaa muuttaa käytöstä, kun huomaa sen karkottavan kaverit. Neurologisesti poikkeava ei joko huomaa ärsyttävänsä tai ei osaa muuttaa käytöstään. Jos äidin neuvot eivät auta ja tilanne jatkuu, kannattaa hakeutua tutkimuksiin.

Tuossa iässä aletaan yhä enemmän oppia ns. normaalia käytöstä ja sosiaalisia normeja. Olisiko aika opettaa lapselle, että hassuttelu on silloin tällöin ok, mutta ei koko aikaa? Kyllähän sitä opetetaan myös, ettei julkisilla paikoilla piereskellä huomiota herättävästi, vaikka se jonkun mielestä olisikin kivaa. Jossain vaiheessa pitää oppia hillitsemään omaa käytöstä ja toimia niin, että tulee muiden ihmisten kanssa toimeen.

Koska sosiaaliset konventiot opitaan tuossa iässä, on lapsen hassuttelu myös kavereista noloa ja haluavat sen vuoksi välttää seuraa. Siis vaikka käytös ei sinänsä kavereita ärsyttäisi, voivat he kokea muiden suhtautumisen siihen ikävänä.

Meillä samaa myös 9 v tytön käytöksessä ja epäilyssä myös autismikirjon häiriötä, toki hänellä muitakin ongelmia. Mutta jos teillä ei muuta, niin tuskin sitä.

Voisiko olla myös tapa purkaa jännitystä tai innostusta. Onko muuten voimakkaasti tunteva tyttö?

Onpas hassua että lapsesi on yleinen vitsi ja pelle.

Ehkä pitäisi keskustella lapsen kanssa, että kohtuus kaikessa? Elämä ei voi olla pelkkää vitsiä ja jatkuvaa pelleilyä.

Kyllä voi lapsellanne ollla ongelmia sosiaalisissa taidoissa tai hyvinkin todennäköisesti on, täytyy osata lukea toisia ja tajuta, että milloin on pelleilyn aika, mikä pelleily on toisista oikeasti huvittavaa ja mikä on vain omituista käytöstä. Aikuisten tehtävä on ohjata lasta tälläkin polulla.

En ihmettele, että kaverit kaikkoaa. Tuollainen tapaus mm. pilasi tyttäreni synttärijuhlat, kun taukoamatta "hassuttelulla" halusi huomiota itselleen. Mm. vaati, että hänkin saa puhaltaa kynttilät. En suostunut vaan ystävällisesti kehotin odottamaan omia synttäreitä. Kyseessä 10 vuotiaat.

Vaikka yritin ymmärtää lasta, niin kuten joku täällä jo totesikin, niin ielessä kuitenkin oli, että helvetin ärsyttävä kakara. Eikö oo opetettu käytöstapoja?

Tässä on tainnut jälleen käydä niin, että vanhemmat pitää lastaan pienempänänä ja ihastuttavampana kuin tämä onkaan. Tämä tekee vain hallaa lapsen kehitykselle, koska hän ei opi normaaleja sosiaalisia kuvioita ja ikätasonsa mukaista käytöstä.

Äkkiseltään aloituksen kuvaus vaikuttaa sympaattiselta ja suloiselta, mutta jos alkaa miettimään, niin kuuluuko tuon ikäisen lapsen enää konttailla kaupan lattioilla ja hassutella laittamalla kenkää päähänsä? Jälkimmäinen kuulosta joltain, mitä joku 2 vuotias voisi ehkä tehdä. 9 vuotiailla on jo vähän isompien vitsit.

Tee niin, että vetäise alushousut päähän ja rintsikat takin päälle kun lähdette kauppaan. Konttaa koko kauppareissu neidin kanssa. Kassalla kysy, saako maksaa luonnossa vai jätetäänkö neiti tiskaamaan? Kun neidille tulee kavereita, laita lampunvarjostin päähän, yöpuku päälle ja kumpparit jalkaan ja tanssi Cheekin tahtiin olohuoneessa ja kysy haluaako lapset maistaa kotiviiniä?

Ruokailuissa tarjoa ensin jälkiruoka, sitten pääruoka ja aina pitää syödä virkkuukoukuilla.

Kun tulee se "älä, tää on noloo", sanot että missä sun huumorintaju on????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tyttö muuten osaa olla muiden seurassa ja ottaa muut huomioon? Minulla on jonkin verran vanhempi tyttö, joka käyttäytyi nuorempana vähän saman tyyppisesti eli pelleily oli ainoa tapa ottaa kontaktia muihin. Tuossa yhdeksän vuoden iässä se vielä meni, mutta vanhempana häntä alettiin hyljeksiä. Tytöllä todettiin sittemmin autismikirjon häiriö. Ei edelleenkään osaa olla ikäistensä kanssa, mutta nuoremmat lapset viihtyvät, kun jaksaa pelleillä. En nyt kuvauksesi perusteella vielä sano, että teillä on samasta asiasta kyse, mutta kannattaa seurata, voisiko olla kyse laajemmasta sosiaalisten vuorovaikutustilanteiden ymmärtämisen vaikeudesta. Jos siihen ei saa apua, voi lapselle tulla isoja vaikeuksia.

Sama tuli mieleen. Normaali lapsi osaa muuttaa käytöstä, kun huomaa sen karkottavan kaverit. Neurologisesti poikkeava ei joko huomaa ärsyttävänsä tai ei osaa muuttaa käytöstään. Jos äidin neuvot eivät auta ja tilanne jatkuu, kannattaa hakeutua tutkimuksiin.

Se voi olla ihan tietoinen valinta. Miksi lapsi ei saisi olla oma itsensä? Ei ole normaalia alkaa muuttamaan omaa persoonaansa muiden mielen mukaiseksi, että tulisi hyväksytyksi. Itselläni on yksi erittäin ärsyttävä tapa huumorin suhteen, se on kulkenut suvussamme ja perheessämme pitkään. Eräs miesehdokas oli aikomuksissa tavata perheeni ja testasin häneen tuota tyyliä, koska halusin tietää selviäisikö hän perheeni huumorista hengissä. No, mies otti nokkiinsa jo pienestä ja lievästä kokeilusta joten päätin jättää hänet. Ei hän olisi kestänyt huumoria vaan olisi loukkaantunut suotta. Ihmisillä on erilainen huumorintaju ja ihmiset löytävät kaltaisensa ennemmin tai myöhemmin. Ei kenenkään tarvitse muuttua toiseksi ihmiseksi jos ei ole kysymys vakavista tai rikollisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tyttö muuten osaa olla muiden seurassa ja ottaa muut huomioon? Minulla on jonkin verran vanhempi tyttö, joka käyttäytyi nuorempana vähän saman tyyppisesti eli pelleily oli ainoa tapa ottaa kontaktia muihin. Tuossa yhdeksän vuoden iässä se vielä meni, mutta vanhempana häntä alettiin hyljeksiä. Tytöllä todettiin sittemmin autismikirjon häiriö. Ei edelleenkään osaa olla ikäistensä kanssa, mutta nuoremmat lapset viihtyvät, kun jaksaa pelleillä. En nyt kuvauksesi perusteella vielä sano, että teillä on samasta asiasta kyse, mutta kannattaa seurata, voisiko olla kyse laajemmasta sosiaalisten vuorovaikutustilanteiden ymmärtämisen vaikeudesta. Jos siihen ei saa apua, voi lapselle tulla isoja vaikeuksia.

Sama tuli mieleen. Normaali lapsi osaa muuttaa käytöstä, kun huomaa sen karkottavan kaverit. Neurologisesti poikkeava ei joko huomaa ärsyttävänsä tai ei osaa muuttaa käytöstään. Jos äidin neuvot eivät auta ja tilanne jatkuu, kannattaa hakeutua tutkimuksiin.

Se voi olla ihan tietoinen valinta. Miksi lapsi ei saisi olla oma itsensä? Ei ole normaalia alkaa muuttamaan omaa persoonaansa muiden mielen mukaiseksi, että tulisi hyväksytyksi. Itselläni on yksi erittäin ärsyttävä tapa huumorin suhteen, se on kulkenut suvussamme ja perheessämme pitkään. Eräs miesehdokas oli aikomuksissa tavata perheeni ja testasin häneen tuota tyyliä, koska halusin tietää selviäisikö hän perheeni huumorista hengissä. No, mies otti nokkiinsa jo pienestä ja lievästä kokeilusta joten päätin jättää hänet. Ei hän olisi kestänyt huumoria vaan olisi loukkaantunut suotta. Ihmisillä on erilainen huumorintaju ja ihmiset löytävät kaltaisensa ennemmin tai myöhemmin. Ei kenenkään tarvitse muuttua toiseksi ihmiseksi jos ei ole kysymys vakavista tai rikollisista asioista.

Vai oliko se kuitenkin se mies, joka tajusi jättää sut samantien...