Mikä ihmeen kiintymysvanhemmuus? Lapsentahtisuus? Onko ihan isokin trendi nyt?
Mikä tässä on ajatuksena? On muuten aika raskasta seurata sivusta kun lapsi pyörittää täysin vanhempiaan 6-0. Vai, onko tuntemani tätä kasvatusmetodia harrastava äiti vain epäonnistunut tai tehnyt jotain väärin kun on tällä tyylillä kasvattanut silmille hyppiviä kauhukakaroita...?
N42
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä, että annetaan periksi aina, hyssytellään jokaista kitinää ottamalla syliin, istutaan illalla sängyn vieressä kolme tuntia, kunnes lapsi nukahtaa ja tehdään lapselle vain tämän herkkuruokia.
Joo, tämmöistä olen ollut huomaavinani tuttavaperheessä ja ihmetellyt että mitä ihmettä, kunnes joku vinkkasi tästä kasvatustavasta. Omat lapset kun olivat pieniä, niin silloin ei tämmöisestä oltu kuultukaan vielä.
Ap
Etkö Googlella löytänyt mitään? Voisi löytyä jopa ihan asiantuntijoiden, mm. psykologien kirjoittamia tekstejä. Ehkä ne merkitsevät enemmän, kuin jonkun "tuttavaperhettä vähän sivusta seuranneen" katkeran mamman avautuminen?
Vierailija kirjoitti:
Etkö Googlella löytänyt mitään? Voisi löytyä jopa ihan asiantuntijoiden, mm. psykologien kirjoittamia tekstejä. Ehkä ne merkitsevät enemmän, kuin jonkun "tuttavaperhettä vähän sivusta seuranneen" katkeran mamman avautuminen?
Jep jep, toooooosi katkera olen kun tuttavaperheen lapset elävät kuin viidakossa. En ehkä voisi katkerammaksi enää tästä tulla.
Ap
Mut ja veljeni kasvatettu näin, silloin ei vain ollut termiä kiintymysvanhemmuus. Menestyneitä ja hyvin pärjänneitä ollaan. Myös oma lapseni saa jasvaa kiintymysvanhemmuuden opeilla. Lapsi saa ilätasoon nähden vastuuta ja tehdä päätökset, ei kuriteta, huudeta, uhkailla, kiristetä tai vähätellä. Säälin kaikkia "normaalikasvatuksen" saavia, ken kuritta kuolee-ajatus on niin kammottava ja nähty täysin epäonnistuneeksi:)
Täällä oli montakymmentä sivua keskustelua siitä kun suvun joulu muutetaan lapsentahtiseksi.
Koko porukka syö klo 12 koska silloin on lapsen aika syödä, jouluruoat vaihdetaan makaronilaatikkoon, koska se on lapsen herkkua ja joulun ohjelma koostuu siitä, että katsotaan kun lapset leikkivät klo 13 avatuilla lahjoillaan.
SE oli aika tyrmäävä ketju kyllä
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli montakymmentä sivua keskustelua siitä kun suvun joulu muutetaan lapsentahtiseksi.
Koko porukka syö klo 12 koska silloin on lapsen aika syödä, jouluruoat vaihdetaan makaronilaatikkoon, koska se on lapsen herkkua ja joulun ohjelma koostuu siitä, että katsotaan kun lapset leikkivät klo 13 avatuilla lahjoillaan.
SE oli aika tyrmäävä ketju kyllä
Juuri näin, eipä ihme että nykyajan lapset ovat aika kauhukakaroita.
Mun mielestä jonain "isminä" asiasta puhutaan vain jenkeissä. Suomessa on 90-luvulta alkaen laajalti ollut vallalla kasvatustyyli, jossa otetaan huomioon kehityspsykologinen tieto lasten kasvusta, tunteista ja tarpeista. Ei jätetä yksin itkemään, kuunnnellaan, empatisoidaan, yritetään ymmärtää lapsen näkökulmaa, ei haukuta, nolata tai häpäistä. Tämä on ollut 110% hyvä asia eikä sillä ole mitään tekemistä hemmottelun tai rajattomuuden kanssa. Toki joku kädetön vanhempi voi perustella toimintaansa "kiintymysvanhemmuudella".
Tu kirjoitti:
Mut ja veljeni kasvatettu näin, silloin ei vain ollut termiä kiintymysvanhemmuus. Menestyneitä ja hyvin pärjänneitä ollaan. Myös oma lapseni saa jasvaa kiintymysvanhemmuuden opeilla. Lapsi saa ilätasoon nähden vastuuta ja tehdä päätökset, ei kuriteta, huudeta, uhkailla, kiristetä tai vähätellä. Säälin kaikkia "normaalikasvatuksen" saavia, ken kuritta kuolee-ajatus on niin kammottava ja nähty täysin epäonnistuneeksi:)
Se on "ken kuritta kasvaa".
Ei huonoa kasvatusta voi laittaa minkään kiintymysvanhemmuuden tai vapaan kasvatuksen piikkiin.
Tu kirjoitti:
Mut ja veljeni kasvatettu näin, silloin ei vain ollut termiä kiintymysvanhemmuus. Menestyneitä ja hyvin pärjänneitä ollaan. Myös oma lapseni saa jasvaa kiintymysvanhemmuuden opeilla. Lapsi saa ilätasoon nähden vastuuta ja tehdä päätökset, ei kuriteta, huudeta, uhkailla, kiristetä tai vähätellä. Säälin kaikkia "normaalikasvatuksen" saavia, ken kuritta kuolee-ajatus on niin kammottava ja nähty täysin epäonnistuneeksi:)
On paljon perheitä, joissa ei kuriteta, uhkailla, kiristetä tai vähätellä, mutta jotka ovat kuitenkin kaukana tästä nykyajan ”kiintymyssuhdevanhemmuudesta”. Lapsella voi olla normaalit rajat ilman noitakin.
Kaikki tuntemani kovaäänisesti ideologiaansa hehkuttavat kiintymyssuhdevanhemmuus-äidit ovat vanhemmuudesta pihalla kuin lumiukot. Eivät saa mitään tatsia lapsiinsa ja lapset saavat terrorisoida kanssaihmisiä joka paikassa. Sitten itketään, kun erityisherkällä Lumi-Noelilla ei ole ”jostain syystä” kavereita, (kun tämä on ensin terrorisoinut toisten leikit ja mennyt sitten peukku suussa itkemään äidin syliin).
Kiintymysvanhemmuus ja lapsentahtisuus eivät tarkoita ollenkaan sitä että lapset elävät kuin pellossa ja tekevät mitä lystäävät. Paremminkin se tarkoittaa sitä, että aikuinen on aina lapsen lähellä, kun lapsi tarvitsee syliä niin saa sen aina ja lapsi saa oppia taitonsa omaa tahtia, mihinkään ei väkisin pakoteta. Tuo ap:n kuvailema on lähinnä sitä että vanhemmat ovat aivan pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Tu kirjoitti:
Mut ja veljeni kasvatettu näin, silloin ei vain ollut termiä kiintymysvanhemmuus. Menestyneitä ja hyvin pärjänneitä ollaan. Myös oma lapseni saa jasvaa kiintymysvanhemmuuden opeilla. Lapsi saa ilätasoon nähden vastuuta ja tehdä päätökset, ei kuriteta, huudeta, uhkailla, kiristetä tai vähätellä. Säälin kaikkia "normaalikasvatuksen" saavia, ken kuritta kuolee-ajatus on niin kammottava ja nähty täysin epäonnistuneeksi:)
On paljon perheitä, joissa ei kuriteta, uhkailla, kiristetä tai vähätellä, mutta jotka ovat kuitenkin kaukana tästä nykyajan ”kiintymyssuhdevanhemmuudesta”. Lapsella voi olla normaalit rajat ilman noitakin.
Kaikki tuntemani kovaäänisesti ideologiaansa hehkuttavat kiintymyssuhdevanhemmuus-äidit ovat vanhemmuudesta pihalla kuin lumiukot. Eivät saa mitään tatsia lapsiinsa ja lapset saavat terrorisoida kanssaihmisiä joka paikassa. Sitten itketään, kun erityisherkällä Lumi-Noelilla ei ole ”jostain syystä” kavereita, (kun tämä on ensin terrorisoinut toisten leikit ja mennyt sitten peukku suussa itkemään äidin syliin).
Näin mä luulen että tuttavaperheessä tapahtuu. Äiti on pihalla kuin lumiukko yrittäessään kasvattaa tällä ideologialla, mutta ote jotenkin puuttuu kokonaan. Lapsi ei usko mitään ja terrorisoi koko perhettä. Ehkä sitten aivan hyvä metodi kun se taitaa ja osaa.
Ap
Tuomas kirjoitti:
Kiintymysvanhemmuus ja lapsentahtisuus eivät tarkoita ollenkaan sitä että lapset elävät kuin pellossa ja tekevät mitä lystäävät. Paremminkin se tarkoittaa sitä, että aikuinen on aina lapsen lähellä, kun lapsi tarvitsee syliä niin saa sen aina ja lapsi saa oppia taitonsa omaa tahtia, mihinkään ei väkisin pakoteta. Tuo ap:n kuvailema on lähinnä sitä että vanhemmat ovat aivan pihalla.
Niin tosiaan tuntuvat olevan jos lopputulos ei oikein ole sitä mitä pitäisi.
Ap
Ennen sitä sanottiin vapaaksi kasvatukseksi, nyt se on kiintymysvanhemmuutta.
Kyllä kaikki kasvatustyylit voidaan pilata, jos ei tajua sitä ideaa.
Itse kuvailisin tyylini olleen lähes Roussou'lainen. Ei se silti tarkoita, että lasten päähänpistojen mukaan oltaisiin menty, mutta ehdottomasti lasten ehdoilla. Esimerkiksi metsäretket, jotka ovat itselleni tärkeitä, tehtiin niin että mulla oli reppu täynnä ruokaa, juomaa ja vaihtovaatetta. Jos lapsi oli sitä mieltä, että haluaa ehdottomasti lähteä prinsessamekossa, niin en alkanut siinä asiasta kinaamaan. Kumman nopeasti sitä halusi kuitenkin sen takin päälle ja housut mekon alle.
Käveltiin just sitä reittiä ja vauhtia mitä lapsista lähti. Pysähdyttiin katsomaan leppäkerttua.
Valitettavasti lasten isä ei jakanut tätä näkemystä, vaan koko perheen retket yleensä alkoivat huudolla ja sitten olisi pitänyt marssia tiettyä reittisuunnitelmaa noudattaen... No aika pian minä päätin, että mies saa ulkoilla ihan keskenään.
Yllä oleva esimerkkinä, en ala luetella mikä ja miten kaikki muu meni kasvatusperiaatteissamme. Tiivistetysti varmaan niin, että pentujen olisi pitänyt totella ja minä hemmottelin ne piloille kun juttelin lapsille. Silti onnistuin hoitamaan mukulat joka aamu tarhaan suunnilleen oikeat tavarat ja vaatteet mukanaan.
Nyttemmin meidän perheessä on vain minä ja pari teiniä, jotka osaavat tehdä omia päätöksiä, neuvotella asioista ja kysyä ohjeita. Meillä ei paiskota ovia, ei puhuta toiselle ihmiselle rumasti ja metsäretkellä jokainen kantaa omat tarvikkeensa.
Se on se vanha vapaa kasvatus, jonka useimmat vanhemmat ymmärsivät väärin. Ei vapaa kasvatus ole rajatonta lapsen vaatimusten mukaan tanssimista.
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli montakymmentä sivua keskustelua siitä kun suvun joulu muutetaan lapsentahtiseksi.
Koko porukka syö klo 12 koska silloin on lapsen aika syödä, jouluruoat vaihdetaan makaronilaatikkoon, koska se on lapsen herkkua ja joulun ohjelma koostuu siitä, että katsotaan kun lapset leikkivät klo 13 avatuilla lahjoillaan.
SE oli aika tyrmäävä ketju kyllä
Huomasin eilen samantapaista ulinaa Suomi100-ilotulitukset-tapahtumasivulla Facebookissa. Kun olisi kuulemma meidän taaperon takia pitänyt järjestää se ilotulitus jo heti pimeän tultua klo 16, koska tapahtumasivuilla lukee ”lapsiystävällinen” ja silloin se ei voi olla klo 22, koska MEIDÄN Jani-Petteri menee jo nukkumaan ennen sitä.
En kestä!!!!!!! Uli uli uli! Odottakaa vaikka pari vuotta, että lapsi kasvaa ja viekää sitten katsomaan ilotulituksia.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jonain "isminä" asiasta puhutaan vain jenkeissä. Suomessa on 90-luvulta alkaen laajalti ollut vallalla kasvatustyyli, jossa otetaan huomioon kehityspsykologinen tieto lasten kasvusta, tunteista ja tarpeista. Ei jätetä yksin itkemään, kuunnnellaan, empatisoidaan, yritetään ymmärtää lapsen näkökulmaa, ei haukuta, nolata tai häpäistä. Tämä on ollut 110% hyvä asia eikä sillä ole mitään tekemistä hemmottelun tai rajattomuuden kanssa. Toki joku kädetön vanhempi voi perustella toimintaansa "kiintymysvanhemmuudella".
Mä olen toiminut näin tietämättä mistään ismistä, musta se on vain muita ihmisiä huomioivaa.
Mulla on nyt teini joka ei haistattele vaan ilmaisee rauhallisesti eriävän mielipiteensä, osaa perustella ja neuvotella; tekee kotityöt jotka ei ole herkkua, mutta ymmärtää miksi niitä tehdään; on kohtelias vieraille ihmisille. Hyvä itsetunto ja hyvät
N49
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli montakymmentä sivua keskustelua siitä kun suvun joulu muutetaan lapsentahtiseksi.
Koko porukka syö klo 12 koska silloin on lapsen aika syödä, jouluruoat vaihdetaan makaronilaatikkoon, koska se on lapsen herkkua ja joulun ohjelma koostuu siitä, että katsotaan kun lapset leikkivät klo 13 avatuilla lahjoillaan.
SE oli aika tyrmäävä ketju kyllä
Huomasin eilen samantapaista ulinaa Suomi100-ilotulitukset-tapahtumasivulla Facebookissa. Kun olisi kuulemma meidän taaperon takia pitänyt järjestää se ilotulitus jo heti pimeän tultua klo 16, koska tapahtumasivuilla lukee ”lapsiystävällinen” ja silloin se ei voi olla klo 22, koska MEIDÄN Jani-Petteri menee jo nukkumaan ennen sitä.
En kestä!!!!!!! Uli uli uli! Odottakaa vaikka pari vuotta, että lapsi kasvaa ja viekää sitten katsomaan ilotulituksia.
Aivan. Enkä myös ymmärrä että miksi ihan pienet rehataan jo joka tapahtumaan ja sitten stressataan. Ehtiihän sitä myöhemminkin.
Mulle lapsentahtisuus on sitä, että lapsi pääsee syliin halutessaan - toki on tilanteita jolloin joutuu odottamaan. Äidin ja isän viereen saa tulla yöllä nukkumaan jos pelottaa, ja monista asioista jutellaan&neuvotellaan, mutta on asioita joita vanhempi päättää, ja niitä on yllättävän paljonkin. Pääsääntöisesti mietin paljon lapsen kokemusta ja kehitystasoa, ehkä liikaakin. Imetin lähes kaksivuotiaaksi ja lasta en antanut pienenä hoitoon kuin lapsen näkökulmasta todella tutulle hoitajalle, vaikka olisikin viihtynyt ns. vieraamman/ harvemmin tavattavan sukulaisen seurassa. Päivähoitoon meni n. 3-vuotiaana. Erityisesti vauva-aikana kunnioitin paljon lapsen tarpeita ja yritin korostuneen paljon etten tunkeilisi liikaa vuorovaikutuksellani, eli en kohdellut kuin "nukkea", kuten mielestäni yllättävän monet ihmiset tekevät vauvoille ja taaperoille. Vaadin tätä myös muilta ihmisiltä, en esim antanut vauvan itkeä toisten sylissä ja taaperona en antanut ihmisten leikittää lasta kuin se lapsi itsessään olisi jokin lelu -mielestäni lapsi tarvitsee kokemuksen, että häntä ei saa nostella ja riepotella kuin nukkea,välittämättä siitä mitä lapsi on tekemässä. Vaaratilanteet ja hoitotilanteet erikseen, niissä ei voi neuvotella, mutta esim hoitotilanteet hoidin itse. Nämä jälkimmäiset olivat niitä asioita, mitkä närkästyttivät muita. Eivät ymmärtäneet, miksi en halunnut että vieras kahmaisee vaikkapa parivuotiaan selän takaa syliin "hypytettäväksi" kun hänellä on vieläpä leikki kesken. Ja varmasti rasittava olinkin, mutta mielestäni toisten tilan kunnioittaminen opitaan vain antamalla kokemus siitä, että omaakin tilaa kunnioitetaan.
Olen kyllä tutustunut kiintymysvanhemmuuten, enkä jaa samaa mielipidettä monestakaan asiasta, vaikka tekstini perusteella niin voisi olettaa. Lapsi tarvitsee vanhemman joka johtaa, mutta johtaa voi myös kunnioittaen lapsen kehoa, tunteita ja mielipidettä, ainakin useimmiten. En jättäisi kuitenkaan ulosmenoa kiukkukohtauksen vuoksi, enkä tarjoa ruokaa kymmentä eri sorttia josko jokin kelpaisi. Annan lapsen kuitenkin kiukuta ja osoitan ymmärtäväni, enkä myöskään ala tuputtamaan/pakottamaan epämieluista ruokaa. Joissain asioissa ollaan menty vanhempien tarpeet edellä selvästikin.
Meidän lapsi on nyt 5-vuotias. Löytyy omaa tahtoa, mutta kunnioittaa toisia, ei ota tavaraa toisen kädestä, ei lyö muita tai muutenkaan kohtele toisten omaa tilaa väärin, on hyvä kaveri ja osaa hyvin ilmaista tunteitaan.
Varmasti olen jossain mennyt metsäänkin, mutta se on vaan jokaisen vanhemman hyväksyttävä. Pitää osata huolehtia myös itsestään, eikä mennä liian pitkälle näissä asioissa. Vaikka varmasti tässäkin ketjussa on ihmisiä, joiden mielestä olen mennyt liian pitkälle.
Se on sitä, että annetaan periksi aina, hyssytellään jokaista kitinää ottamalla syliin, istutaan illalla sängyn vieressä kolme tuntia, kunnes lapsi nukahtaa ja tehdään lapselle vain tämän herkkuruokia.