Ystävä pisti välit poikki
Olen nuorehko nainen, joka on tullut kaapista läheisilleen eräästä asiasta. Olen ainakin ajatellut ennen, että läheiseni ovat suvaitsevia, laajakatseisia ja empaattisia ihmisiä. Silti on hermostuttanut kertoa heille yhdestä jutusta ja näköjään ihan aiheesta... :(
Olen polyamorisessa suhteessa. Monogamia ei ole oikeastaan ikinä kuulostanut minusta järkevältä, mutta en pitkään tullut ajatelleeksi, että mikään muu olisi mahdollista. Minusta on vuosien varrella erityisesti biseksuaalina tuntunut pahalta, että joutuisin aina valitsemaan vain toisen puolen itsestäni.
Olen seurustellut ja asunut useita vuosia puolisoni kanssa ja hän otti puheeksi polyamorian. Olemme työstäneet asioita pitkään ja nyt me molemmat seurustelemme tahoillamme. Olen tosi onnellinen, mutta kaapissa olo on tuntunut todella rankalta. Elämässäni on todella tärkeä ihminen, josta en ole voinut puhua kenellekään kuin korkeintaan jonakin epämääräisenä kaverina. :( Siispä päätin tulla kaapista jokaiselle läheiselleni yksi kerrallaan.
Osa ihmisistä, esimerkiksi äitini, on suhtautunut hyvin, josta olen kiitollinen. Osa ei ole halunnut "ottaa kantaa". Se on minusta tuntunut pahalta, mutta pidän mahdollisena, että nämä ihmiset tarvitsevat vain hieman aikaa asian hyväksymiseksi. Mutta nyt sitten hyvä ystäväni suuttui minulle ja luultavasti laittoi välit poikki lopullisesti. Hänelle ilmeisesti oli vakavampi paikka se, että puolisoni seurustelee kuin se, että minä seurustelen jonkun muunkin kanssa... Nyt hän tuntuu olevan vakuuttunut, että hänenkin puolisonsa ennen pitkää haluaa polyamorisen suhteen, jos jatkamme ystävyyttämme. Ystäväni puoliso ei ole käsittääkseni puolella sanaakaan ilmaissut, että haluaisi avoimen suhteen.
Sama ystävä ei todennäköisesti olisi laittanut välejä poikki, jos olisin kertonut olevani lesbo tai jos vain olisin kylmästi jättänyt puolisoni toisen takia. Olisi hän varmaan ensi alkuun ollut järkyttynyt, mutta ehkä ajatellut sitten, että kyllä se oikea rakkaus voitti. Se tuntuu minusta jotenkin kaksinaismoralistiselta. Rakastan molempia todella paljon.
En nyt odota, että saisin av:lta kovinkaan paljoa sympatiaa, koska polyamoria ei sitä yleensä herätä. Mutta sainpahan avauduttua. :) Polyamoriasta olen ihan sinut, joten sillä ei minua pysty lyömään. Olen vakuuttunut, että tämä on minulle oikea juttu ja että on ihmisiä, joille tämä ei sopisi pätkääkään. Kaikille pitäisi minusta maailmassa olla tilaa, vaikka eläisi eri tavalla.
Kommentit (30)
Minä en halua aina haluaisi kuulla kaikkea mitä ihmiset minulle kertovat. Kuvottaa tosi paljon erään ystävättären tapa seurustella varatun miehen kanssa. Hän uskoo vakaasti, että mies lopulta valitsee hänet ja ettei ole vaimonsa kanssa rakastunut eikä mitään fyysistä. Suhde on jatkunut jo yli 20 vuotta ja mies pyytää koko ajan lisää aikaa vaimon jättämiseen kun aina tulee jotain miksei hän voi erota. Mua oksettaisi ajatus, että mies tulee luokseni aviovuoteesta, en tajua miten epätoivoinen pitää olla, että antaa toisen käyttää itseään hyväksi, eli tässä mies on polyamorinen ja kaksi naista kuvittelee että ovat yksiavioisessa suhteessa....kun ystäväni lässyttää heidän ihanasta romanttisesta suhteestaan, joudun aina puremaan hammasta ja yritän vaihtaapuheenaihetta
Ei pahalla, mutta minulle tulee toisinaan näistä "polyamorisista suhteista" lukiessani mieleen, että on ihmisä, jotka kai kuvittelevat voivansa syödä yksin koko kakun. Tai se kun sanotaan mitä useampi kokki, niin sitä huonompi soppa. (Too many cooks spoil the broth). Mutta jääköön nyt tarkempi erittely, ettei mene, jollain pian väärään kurkkuun.
Elit millaista elämää tahansa niin se ei muille kuulu. Pääasia että tiedät mikä/mitkä asiat tekee sut onnelliseks. Ja ei tosiystävät käyttäydy noin. Niiden kuuluis tukea sua ja sanoa että oli sun suuntautuminen ja elämäntyyli millainen vaan pääasia että oot itse onnellinen ja että tukevat sua kaikessa
Mikä kaikki asiat pitää kertoo niin tarkasti toisille? Kyllä sun pitäis ymmärtää, että sä oot nyt ällöttävä ystäväs silmissä. Etenkin kun varmaan oikeasti olet ylipainoinen, et juurikaan meikkaa. Hrr. Mieti nyt sitä teidän sänkytouhuilua. Ei kato kaikkee tarvi toisista tietää.
Miksi kerroit? Kuka oikeesti haluaa tietää ystävänsä sänkypuuhista?
Vierailija kirjoitti:
Miksi kerroit? Kuka oikeesti haluaa tietää ystävänsä sänkypuuhista?
Eihän ap mistään sänkypuuhista ystävälleen avautunutkaan, vaan parisuhteistaan? Eikö siitä/niistä saisi puhua ollenkaan?
No, hän ei ilmeisesti ollutkaan ystävä jonka oletit hänen olevan.
Etkä sinäkään ollut ystävä jota hän oletti sinun olevan.
Joten asia ok, ystävyys katkesi. Ei ehkä polyamoriaan. Vaan kummankin epärealistisiin odotuksiin ja oletuksiin toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Olen nuorehko nainen, joka on tullut kaapista läheisilleen eräästä asiasta. Olen ainakin ajatellut ennen, että läheiseni ovat suvaitsevia, laajakatseisia ja empaattisia ihmisiä. Silti on hermostuttanut kertoa heille yhdestä jutusta ja näköjään ihan aiheesta... :(
Olen polyamorisessa suhteessa. Monogamia ei ole oikeastaan ikinä kuulostanut minusta järkevältä, mutta en pitkään tullut ajatelleeksi, että mikään muu olisi mahdollista. Minusta on vuosien varrella erityisesti biseksuaalina tuntunut pahalta, että joutuisin aina valitsemaan vain toisen puolen itsestäni.
Olen seurustellut ja asunut useita vuosia puolisoni kanssa ja hän otti puheeksi polyamorian. Olemme työstäneet asioita pitkään ja nyt me molemmat seurustelemme tahoillamme. Olen tosi onnellinen, mutta kaapissa olo on tuntunut todella rankalta. Elämässäni on todella tärkeä ihminen, josta en ole voinut puhua kenellekään kuin korkeintaan jonakin epämääräisenä kaverina. :( Siispä päätin tulla kaapista jokaiselle läheiselleni yksi kerrallaan.
Osa ihmisistä, esimerkiksi äitini, on suhtautunut hyvin, josta olen kiitollinen. Osa ei ole halunnut "ottaa kantaa". Se on minusta tuntunut pahalta, mutta pidän mahdollisena, että nämä ihmiset tarvitsevat vain hieman aikaa asian hyväksymiseksi. Mutta nyt sitten hyvä ystäväni suuttui minulle ja luultavasti laittoi välit poikki lopullisesti. Hänelle ilmeisesti oli vakavampi paikka se, että puolisoni seurustelee kuin se, että minä seurustelen jonkun muunkin kanssa... Nyt hän tuntuu olevan vakuuttunut, että hänenkin puolisonsa ennen pitkää haluaa polyamorisen suhteen, jos jatkamme ystävyyttämme. Ystäväni puoliso ei ole käsittääkseni puolella sanaakaan ilmaissut, että haluaisi avoimen suhteen.
Sama ystävä ei todennäköisesti olisi laittanut välejä poikki, jos olisin kertonut olevani lesbo tai jos vain olisin kylmästi jättänyt puolisoni toisen takia. Olisi hän varmaan ensi alkuun ollut järkyttynyt, mutta ehkä ajatellut sitten, että kyllä se oikea rakkaus voitti. Se tuntuu minusta jotenkin kaksinaismoralistiselta. Rakastan molempia todella paljon.
En nyt odota, että saisin av:lta kovinkaan paljoa sympatiaa, koska polyamoria ei sitä yleensä herätä. Mutta sainpahan avauduttua. :) Polyamoriasta olen ihan sinut, joten sillä ei minua pysty lyömään. Olen vakuuttunut, että tämä on minulle oikea juttu ja että on ihmisiä, joille tämä ei sopisi pätkääkään. Kaikille pitäisi minusta maailmassa olla tilaa, vaikka eläisi eri tavalla.
Ei tässä ole pettämiseatä kyse. Kaikki osapuolet tietävät toisistaan ja haluavat olla ei-monogaamisia. Tykkään muuten puolisoni tyttöystävästä todella paljon ja minusta on rikkaus, että hänkin on tullut elämääni puolisoni kautta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Elit millaista elämää tahansa niin se ei muille kuulu. Pääasia että tiedät mikä/mitkä asiat tekee sut onnelliseks. Ja ei tosiystävät käyttäydy noin. Niiden kuuluis tukea sua ja sanoa että oli sun suuntautuminen ja elämäntyyli millainen vaan pääasia että oot itse onnellinen ja että tukevat sua kaikessa
Kiitos. Kyllä järjen tasolla tiedän tuon itsekin. Mutta kieltämättä kirpaisee. :(
Vierailija kirjoitti:
Miksi kerroit? Kuka oikeesti haluaa tietää ystävänsä sänkypuuhista?
Miksi se, että mainitsen yhden puolisoni on ihan normaalia, mutta kahdesta mainitseminen on jotenkin perverssiä avautumista sänkypuuhistani? Meidän elämä on ihan tavallista ja molemmat suhteet perustuvat muuhunkin kuin seksiin.
Ap.
En osaa täysin syyttää ystävääsi, jos häntä pelottaa. Seksuaalinen vallankumous on syönyt lapsensa moneen kertaan, aina menee vapaammaksi, ja lopultakin muilla asioilla ei tunnu olevan paljonkaan arvoa siihen verrattuna, kun pitää saada vapautta seksin alueella aina vain lisää. Ikään kuin seksuaalisuus olisi vain ja ainoastaan kaunis ja viaton juttu, johon ei liity koskaan mitään synkkää tai epäilyttävää.
Polyamoria on kätevä ase monen sellaisen käteen, jotka eivät ole kiinnostuneet ratkomaan sen yhdenkään suhteen ongelmia. En ihmettele, että sen yleistymistä moni pelkää. Asetut lapsen rooliin suhteessa läheisiisi, jos tulet tunnustamaan heille tällaisen asian odottaen ehdotonta hyväksyntää. Voit sen toki saadakin, mutta osa siitä on silloin väistämättä valhetta.
Vierailija kirjoitti:
No, hän ei ilmeisesti ollutkaan ystävä jonka oletit hänen olevan.
Etkä sinäkään ollut ystävä jota hän oletti sinun olevan.
Joten asia ok, ystävyys katkesi. Ei ehkä polyamoriaan. Vaan kummankin epärealistisiin odotuksiin ja oletuksiin toisesta.
Näinhän se on. Mutta kieltämättä pettymys on suuri, kun olen ystävyyteemme paljon panostanut ja olen ollut häntä tukemassa.
Ap
Et varmaan tajua että toi on aika sairasta ja kuvottavaa sekä epänormaalia.
Minkälainen lapsuuden perhe sulla oli kun jaat itseäsi kahtaalle?
Vierailija kirjoitti:
En osaa täysin syyttää ystävääsi, jos häntä pelottaa. Seksuaalinen vallankumous on syönyt lapsensa moneen kertaan, aina menee vapaammaksi, ja lopultakin muilla asioilla ei tunnu olevan paljonkaan arvoa siihen verrattuna, kun pitää saada vapautta seksin alueella aina vain lisää. Ikään kuin seksuaalisuus olisi vain ja ainoastaan kaunis ja viaton juttu, johon ei liity koskaan mitään synkkää tai epäilyttävää.
Polyamoria on kätevä ase monen sellaisen käteen, jotka eivät ole kiinnostuneet ratkomaan sen yhdenkään suhteen ongelmia. En ihmettele, että sen yleistymistä moni pelkää. Asetut lapsen rooliin suhteessa läheisiisi, jos tulet tunnustamaan heille tällaisen asian odottaen ehdotonta hyväksyntää. Voit sen toki saadakin, mutta osa siitä on silloin väistämättä valhetta.
Minä olen puolestani vakaasti sitä mieltä, että jos ei pysty sitoutumaan yhteen ihmissuhteeseen, niin ei taatusti pysty sitoutumaan moneen. :) Polyamoria ei todellakaan toimi puutteellisilla ihmissuhdetaidoilla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Et varmaan tajua että toi on aika sairasta ja kuvottavaa sekä epänormaalia.
Minkälainen lapsuuden perhe sulla oli kun jaat itseäsi kahtaalle?
Onko sinulla ollut elämässäsi vain yksi seksikumppani? Mahtaa olla harvinaista nykyään.
Ap
Eihän polyamorialle mitään järin laajaa hyväksyntää uskalla edes odottaa. Mutta positiivista ap:n viestissä on tuo, että siinä on nimenomaan kyse tilanteesta, missä yksi puoliso ei vain mitenkään voi täyttää puolisonsa odotuksia. Olen täälläkin joskus ihmetellen lukenut, että miten biseksuaalit pystyvät valitsemaan puolisoksi toisen sukupuolen ja sitten tukahduttamaan toisen puolen itsestään täysin. Jos aikovat olla uskollisia.
Ehkä niitä ihmisen sisimpiä asenteita ei aina näe päälle päin. Sinä kuvittelit kaikkien lähipiirissäsi olevan tosi suvaitsevaisia ja avarakatseisia. No, eivät sitten kaikki olleetkaan sitä miltä päälle päin näytti.
Sitten esimerkiksi minä taas olen hyvin perinteinen, vanhanaikainen, tiukkis ja helposti järkyttyvä. Minulle naureskellaankin siitä. Silti minulle ap:n ratkaisut vaikuttavat aivan järkeviltä. Miten tuon muutenkaan ratkaisisi. Ja kun kaikki on avointa, niin ketään ei loukata edes. Joten missä siinä on ongelma. En kyllä varmaan kehtaisi näin suvaitsevia mielipiteitä edes ääneen sanoa. Minusta tuntuisi, että lähipiiri pitäisi minua aivan pimahtaneena. Että voi se näin päinkin olla.
Vierailija kirjoitti:
Eihän polyamorialle mitään järin laajaa hyväksyntää uskalla edes odottaa. Mutta positiivista ap:n viestissä on tuo, että siinä on nimenomaan kyse tilanteesta, missä yksi puoliso ei vain mitenkään voi täyttää puolisonsa odotuksia. Olen täälläkin joskus ihmetellen lukenut, että miten biseksuaalit pystyvät valitsemaan puolisoksi toisen sukupuolen ja sitten tukahduttamaan toisen puolen itsestään täysin. Jos aikovat olla uskollisia.
Ehkä niitä ihmisen sisimpiä asenteita ei aina näe päälle päin. Sinä kuvittelit kaikkien lähipiirissäsi olevan tosi suvaitsevaisia ja avarakatseisia. No, eivät sitten kaikki olleetkaan sitä miltä päälle päin näytti.
Sitten esimerkiksi minä taas olen hyvin perinteinen, vanhanaikainen, tiukkis ja helposti järkyttyvä. Minulle naureskellaankin siitä. Silti minulle ap:n ratkaisut vaikuttavat aivan järkeviltä. Miten tuon muutenkaan ratkaisisi. Ja kun kaikki on avointa, niin ketään ei loukata edes. Joten missä siinä on ongelma. En kyllä varmaan kehtaisi näin suvaitsevia mielipiteitä edes ääneen sanoa. Minusta tuntuisi, että lähipiiri pitäisi minua aivan pimahtaneena. Että voi se näin päinkin olla.
Mä koen niin, että tarvittaessa pystyisin olemaan suhteessa vain miehen tai naisen kanssa, mutta on silti suuri helpotus, että _ei tarvitse_. :)
Joo, kieltämättä mulle oli suuri yllätys, että läheisille, joille mun homous ei vaikka olisi ollut mitään, ei ymmärrä/hyväksy tätä polyjuttua. Olis melkein ollut helpompi hyväksyä, jos nämä reaktiot olisivat tulleet joltain äärikonservatiivisilta ihmisiltä.
Näitä ongelmia tulee vasta kun alkaa itse levittelemään oman makuuhuoneensa tapahtumia.
Vierailija kirjoitti:
Näitä ongelmia tulee vasta kun alkaa itse levittelemään oman makuuhuoneensa tapahtumia.
Joo, onpas perverssiä, jos haluaisin vaikka sanoa käyneeni viikonloppuna poikaystäväni kanssa syömässä ja leffassa tyttöystäväni kanssa.
Ap
Ois kantsinut pysyä kaapissa.