Voiko nuoren pyytää muuttamaan 18-vuotiaana jos ei käy koulua?

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu aika surulliselta aatella kuinka paljon tälläsiä koteja on.

Meillä ei ollu kotona mitenkään lämpimät välit koko aikaa, mutta kotiin saa aina palata.

Oli tilanne sit mikä tahansa ja aion todellakin jatkaa tätä myös omien lasteni kanssa. Mä oon heidät tehny ja kohdussani kasvattanu, joten miks sulkee syli kun maailma muuten potkis päähän.

Koska joskus niiden herranterttujen on itsenäistyttävä ja opittava että elämä ei elätä laiskoja.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on elatusvelvollisuus kunnes nuori on suorittanut 2.asteen tutkinnon. Sen jälkeen voi potkia ulos.

Elatusvelvollisuus päättyy siihen kun lapsi täyttää 18v. Eli on täysi-ikäinen aikuinen.

Toivoisin, että lapseni pysyisi kotona n 22-23 vuotiaaksi asti ja saisi rauhassa opiskella ilman taloudellisia huolia. 

Senkin jälkeen toivoisin tiiviin, lämpimän suhteen säilyvän.

Haluan, että lapseni kokee, että hän on arvostettu perheenjäsen, josta halutaan pitää huolta.

Vaikka olisi 23 vuotiaaksi asti kotona, niin nykyisen elinajanodotteen mukaan ehtisi vielä sen jälkeen reilusti yli puoli vuosisataa asua itseksensä :)

Meillä poika muutti pois kun oli täyttänyt 18v ja käynyt amiksen. Sai samantien töitä paikasta, jossa oli ollut harjoittelussa opiskeluaikana. Hoitaa itse laskunsa ja muut asiansa kuten aikuisen kuuluu. Ja on iloinen siitä että oli kurinalainen kasvatus, töitä pitää tehdä ja koulut käydä. Ei ole pullamössö poika. Voin sanoa olevani ylpeä.

Joo, jos tällaista kyselisi Italiassa niin pidettäisiin aivan psykopaattina ja kauheana äitinä. Siellä usein lapset muuttaa kotoa vasta kumppanin löydettyään (tai jos on ihan pakko opiskelun takia). Toki vanhemmat patistaa lapsiaan töihin tai opiskeluihin.

Sanoisin että riippuu ihan pojasta ja hänen persoonallisuudestaan ja rahkeistaan. Jollekulle olisi tarpeellinen ja tervetullut itsenäistyminen, jollekulle toiselle traumaattinen hylkääminen.

Mutta ehkä parasta olisi että poika ymmärtäisi että ei ole hyvä idea jäädä norkoilemaan - hänen panostaan tarvitaan joko rahana (ruoka ja ehkä vuokra) tai panostuksena opiskeluun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ei hyödytä mitään, saisi kyllä toimeentulotukea ja asumistukea mutta passivoituisi entistä enempi.

Käske hänen etsiä joko opiskelu- tai työkokeilupaikka.

Opeta hänelle ainakin kotitöitä.

Onko hänellä mielenterveysongelmia, päihteiden käyttöä ? Jos,niin ohjaa hoitoon.

Miehet kypsyy hitaammin, en tuon ikäistä vielä kotoa pois ajaisi.

On paikka, muttei mene sinne. Tulen hulluksi kohta.

Taitaa poikasi olla epäkypsä vielä lähtemään omilleen, anna vuosi pari aikaa aikuistua ja lähteä sitten. Mikä ihme sinut tekee hulluksi?

omaan kotiin vaan. Itsenäistyminen on tärkeää.

No nyt haastattelussa kaksi uusturhaketta.

No tietysti nuoren aikuisen pitäisi tuossa vaiheessa haluta omaan kämppään, ja siinä mielessä ap sinä ja miehesi olette epäonnistuneet kasvattamisessa nuoresta aikuinen, peruskoulukin käyty jo useampi vuosi sitten, niin kyllä pitäisi olla jo menossa kovastikin.

Siis periaatteessa voi, mutta itsellä ei olisi sydäntä heittää rakasta muksua pois kotoa. Esikoinen muutti 19v kun pääsi yliopistoon, toka lapsi oli kotona pari vuotta armeijan jälkeen, välillä kävi työkkärin työkokeiluissa. Pääsi sitten hänkin kouluun 22v ja muutti kaupunkiin.

Yksi teini-ikäinen kullanmuru vielä kotona ja saa olla niin pitkään kuin on tarvis. Lisäksi aikuiset lapset olisi aina tervetulleita takaisin kotiin jos elämä potkisi päähän ja menisi vaikka asunto eron takia tms, siksi aikaa kunnes saavat asiansa järjestykseen.

Toki itsenäistymiseen tulee kannustaa, mutta jotenkin 18v tuntuu vielä niin nuoreltakin omasta näkövinkkelistä, että en kyllä käskisi muuttaa jos ei itse yhtään halua.

Tuttavapiirissä 2 ääritapausta. Yhden pojan isä sanoi pojalleen, että autoon ja kyyditsi pojan SOLin konttoriin eteen ja kehoitti hankkimaan töitä, kun pojalla ei Amiksessa opiskelu oikein huvittanut. Isä ei ajanut pois kotoa, mutta ilmaisi selkeästi, että kotoa ei maata turhakkeena.

Toisessa perheessä tytär sai asua vanhempien kustannuksella kotona 33-vuotiaaksi, käyden välillä puolivuosityöllistettynä paikallisessa terveyskeskuksessa eli ammatti oli kyllä hankittuna. Kotona ei tarvinnut osallistua mihinkään maksuihin eikä pakolla edes kotitöihin (äitinsä pesi pyykit loppuun asti). Lähti viimein kotoa, kun kävi uuden työkkärikoulutuksen ja sai vakityön toiselta paikkakunnalta.

Kumpi parempi, en tiedä. Itse kyllä olen tuon isän kasvatusmetodin kannalla. Molemmat tapaukset ovat maaseudulta, eri paikkakunnilta.

Oma tyttäreni täyttää heti alkuvuodesta 18 ja puhuu siihen malliin, että aikoo omaa kämppää etsiä. Pari kaveriansa pohtii myös samaa. Olen ihan tyytyväinen, saa toki täällä asua niin kauan kuin opiskelee, mutta jos nyt omilleen halua, en ala estelläkään.

Minusta on luonnollista, että nuori aikuinen ja jopa myöhäisteini kaipaa omilleen. Vanhempana voi myös tarvittaessa ainakin keskustella siitä vaihtoehdosta, tämä siis ap:lle neuvoksi. Juttele poikasi kanssa. Yritä selvittää ja auttaa hänen tilannettaan, mutta voit hyvin myös antaa ymmärtää, että saadakseen sinulta ylläpidon, jotain pitää tehdäkin.

Vierailija kirjoitti:

Pahalta tuntuu, mutten halua aikuista miestä elättää jos ei halua tehdä mitään tulevaisuutensa eteen.

Minua aina harmittaa suunnattomasti, kun nämä täysikäiset muuttavat kotoa. Koska kukas sitten laittaa ruuat, siivoaa ja kuskaa nuoremmat sisarukset, käy kaupassa ja tekee puolet mun töistä?

- viiden jälkeläisen opettajaäiti

Eikö se ole armeijassa? Ei tässä aloituksessa ole edes mitään järkeä noin vähillä tiedoilla.

Nuoreen pätee ihan sama lainsäädäntö kuin muuttohaluttomaan ex-puolisoon. Jos nuori ei suostu muuttamaan pois suosiolle, ap joutuu hakemaan lapselleen häätöä käräjäoikeudesta. Omasta kodista (lapsi varmasti kirjoilla ap:n luona) ei voi noin vain heittää ulos.

Ap:n kannattaa asettua huushollinsa isoimman peilin eteen ajan kanssa ja esittää siellä olevalle henkilölle kysymyksiä. Miksi lapseni ei osoita itsenäistymisen merkkejä? Miksi ei mene inttiin? Miksi ei halua opiskella, hakea töitä, miksei harrasta mitään. Miksei hänellä ole innostavaa kaveripiiriä? Miksei hän tee kotitöitä. Mitkä tekijät vaikuttavat suhteeseeni lapseen? Millainen olen ollut vanhempana? Miksi haluan eroon lapsestani?