Miten ahdistus ja masennus näkyy arjessasi?

Kodista ulos lähteminen mihin tahansa on järjettömän tuskallista. Töissä on yhtä helvettiä koko ajan. Syön lohdutukseksi koko ajan ja olen lihonnut 30 kg viimeisen vuoden aikana.

Alisuoritan enkä saa aikaiseksi mitään. Käytän liikaa päihteitä.

En käy ulkona. Peseytyä ja siivota jaksan kyllä, mutta sitten kaikki ihmisiin liittyvä on mulle ihan nou nou. En myöskään osaa tehdä stressaavia päätöksiä, kuten esim. nyt pitäis päättää että muutanko vuodenvaihteessa tarjottuun asuntoon, jahkailen päätösten kanssa niin kauan että määräaika menee umpeen ja asiat jää tekemättä. Pelkään katastrofeja, enkä siksi uskalla tehdä mitään.

Olen av:lla.

💙

en saa mitään aikaiseksi, pienetkin asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, töihin on vaikea mennä. työpäivistä yleensä selviän (kun pääsen töihin asti) ja saa työroolin päälle, mutta kotiin paluun jälkeen ei jaksa mitään. 

Aamuyöstä heräilen, kroppa jumittaa, keskittymiskyky huono, työn aloittaminen hankalaa. Jurppii koko ajan, ärsyynnyn pienistä, pinna tiukalla, erittäin itkuherkkä. Eristäydyn.

En tunne kykeneväni työntekoon. Olen onnellinen työttömyydestäni ja en edes hae aktiivisesti työtä. Rahallisesti on kyllä tiukkaa, mutta pelkkä ajatuskin työnteosta ahdistaa ja tuntuu ylivoimaiselta.

Töissä pelkään vastuuta ja uuden asian tekemistä. Tästä johtuen koitan ylisuoriutua vakiotehtävistä jottei minua vaihdettaisi uusiin "stressaaviin tehtäviin" En tykkää tutustua uusiin ihmisiin vaan haluan jutella lyhyesti tuttujen ihmisten kanssa työporukassa.

Vierailija kirjoitti:

Aamuyöstä heräilen, kroppa jumittaa, keskittymiskyky huono, työn aloittaminen hankalaa. Jurppii koko ajan, ärsyynnyn pienistä, pinna tiukalla, erittäin itkuherkkä. Eristäydyn.

Minulla oli kaikki nämä kun olin masentunut ja ahdistunut, pahimmillaan vuosi-pari sitten.

Voimia ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamuyöstä heräilen, kroppa jumittaa, keskittymiskyky huono, työn aloittaminen hankalaa. Jurppii koko ajan, ärsyynnyn pienistä, pinna tiukalla, erittäin itkuherkkä. Eristäydyn.

Minulla oli kaikki nämä kun olin masentunut ja ahdistunut, pahimmillaan vuosi-pari sitten.

Voimia ❤️

Kiitos. Lääkärissä en ole käynyt, mutta huomaan itse että voimat alkavat huveta. Tänään purskahdin itkuun kun eräästä vaikeasta asiasta puhuin. Voipi olla että kohta pitää mennä lääkäriinkin, kamala kynnys vaan esim jäädä esim sairaslomalle.

Kaikki ylläkuvatut sopii minuun.

En kestä katsoa ihmisiä silmiin päinkään. Omaa lasta pakottaudun katsomaan silmiin, mutta sekin on vaikeaa ja vaatii teennäistä etäisyydenottoa. Silmät ovat kostumisvaarassa koko ajan, ja jotenkin salamyhkäisellä tavalla hävettää olla olemassa. Kävin tuttavan hautajaisissa, ja olin luonnottoman hilpeä, jotta ei tarvitse tuntea todellisia tunteita.

Mulla pätkii. Häviän jonnekin, enkä tiedä mitä toinen on puhunut äsken ja miten pitkään olen ollut pois kartalta. En pysty kuuntelemaan toisten juttuja pinnistämättä ankarasti.

Olin sitten sohvassa tai töissä, jämähdän aina siihen mitä olin tekemässä enkä viitsisi lopettaa, koska niin kauan kuin teen samaa, voin keskittyä johonkin muuhun kuin päätöksentekemiseen siitä, mitä tekisin ja milloin ja miksi. En tahdo saada millään ratkaistua näitä tilanteita, jään toisaalta toisaalta -asetelmaan. Ja sitten ahdistun lisää siitä, miten turhanaikaisetkin päätökset kompastuttavat minut.

Ensimmäistä kertaa ehkä koskaan heräsin aamulla itkien ja hoin haluavani kuolla. En tiedä yhtään, mitä unessa tapahtui. Aamut ovat minulle aina hankalia koska olen iltaihminen, mutta yleensä unessa pystyn käsittelemään ahdistavia asioita ja heräämään henkisesti suhteellisen hyvinvoivana. Nyt tuntuu, että aamulla on vain vieläkin vaikeampi olla. Olen jatkuvasti väsynyt ja nukun miten sattuu.

Ei enää mitenkään. Mulla oli hirveä kriisi muutama vuosi sitten, pingotin, hylkäsin perheeni ja laitoin työt silloin ykköseksi???! Kyllä, olin todella sekaisin. Nyt hengaan töissä ajatuksella, että jos tulee kenkää niin heippa! Ihanan rennosti sujuu työt nykyisin, keskityn itseeni ja perheeseeni ensisijaisesti, kaikki muu on toissijaista scheissea. Ei ole ainakaan vielä kolmeen vuoteen tullut potkuja, mutta en suoraan sanottuna pistäisi pahakseni vaikka tulisikin.

Huono itsetunto ja erakoituminen. Olen ollut työttömänä yli vuoden. Yhtenä.päivänä puhkun intoa ja haen paikkoja, toisena jo pelkään ja pohdin selviäisinkö uuden oppimisesta jne. Lievää aaltoilua näemmä tämä mieliala.

Vierailija kirjoitti:

Alisuoritan enkä saa aikaiseksi mitään. Käytän liikaa päihteitä.

VEit sanat tai ts.skumpat suustani. Työtön ja vain vetelehdin.

Minä kykenen kyllä huolehtimaan ulkonäöstäni. Aina puhtaat, siistit vaatteet päällä ja peseydyn ja hoidan hiuksia ja ihoani. Siis juuri sen verran, että näytän "normaalilta". Voimavarat ei sitten enää riitäkään kodinhoitoon. Asun yksin ja laiminlyön ihan kaikki kotityöt ja asun läävässä. Pyykinpesu on ainoa askare, joka hoituu.

Kaikki tuntuvat niin tutuilta. Syön tällä hetkellä essitalopraamia 10mg päivässä. Ei liene riittävä annos mutten lääkäriinkään saa itseäni. Omalääkärin kanssa kun ei oikein henkilökemiatkaan suju.