Kirje minun enkelille, joka iän myötä muuttunut täysin sietämättömäksi ihmiseksi...poikani.
Olit masussani ne ihanat pitkät kuukaudet, juttelin sinulle joka ilta, pidin sinusta hyvää huolta. Olin todella varovainen ja hellä sinua kohtaan, sillä lääkärit varoittivat ennenaikasesta synnytyksestä. Niinmpä osasin 22- vuotiaana ymmärtämään miten tärkeä oli pitää huolta itsestään, ettei tapahtuisi jotain vakavaampa.
Synnytys oli maailman nopein! Tulit puolitoista viikkoa aikasemmin tähän maailmaan ja minä muistan vieläkin minuutti minuutilta miten kaikki tapahtui. Olit ihana, lämmin, kaunis ja hiljasin vauva koko synnytysosastolla. Sinä kasvoit...
Pidin sinua aina sylissäni, vieressäni ja suojelin kaikesta, mitä minun silmissä näytti tai tuntui pahalta. Olet rakas.
Mutta jotain on muuttunut...Et ole täysinikäinen, etkä osa täysin huolehtia itsestäsi, muttet enää arvosta sitä mitä minä äitinä ja ehkäpä sinun kaverina, haluaisin sinulle antaa. Et anna mahdollisuuksia olla hellä sinua kohtaan etkä halua että sinua rakastetaan. Joka asiassa näet vain huonoja puolia ja miten minä koko ajan yritän valehdella asioista. Mikään ei pidä paikkansa ja vain sinä tiedät kaikesta kaiken, etkä halua kuunnella. Niin sinä kuten minä ja monet muutkin voivat olla oikeassa tai väärässä. Minua surettaa, ettet sinä tiedostaa nämä asioita, etkä halua uskoa minua, eikä ketään muuta. Haluat olla aina oikeassa, jopa silloin kun tämä on täysin mahdotonta...Olet rakas.
En osaa suojella sinua enään, sillä tämä on täysin mahdotonta suojella sinua itsestäsi. Rakastan sinua koko sydämellä, huolehdin sinusta. Laitan ruokaa, pesen pyykisi, ostan lämpimät vaatteet, käyn matkalla sinun kanssasi...teen mielilläni läksytkin sinun kanssasi mikäli sallit, muttet voi...Kaikki on minusta turhaan, kun huudat, että inhoat minua, silloin kun haluan olla oikeudenmukainen vanhempi. Miten saan sinut ymmärtämään nämä,miten saan sinua ymmärtämään että teet väärin...Olet rakas.
PS!Pahoittelen, etukäteen virheitä, enkä vaadi jokaiselta reagointia tähän. Näin ollen, haluaisin tuoda minun ajatukset sekä huolet, joista on vaikeeta puhua kenenkään kanssa. Ehkäpä teen tämä mahdottomaksi itselleni. En arvostaa kenenkään elämää,
joten pyydän olla arvostamatta minun. Ja tssss....huonot ajatukset toiseen palstaan. Rakkautta kaikille.
Kommentit (11)
Saisko vähän enemmän faktaa tunteilun sijasta. Minkä ikäinen lapsi?
Voin vain kuvitella miten vaikeaa olisi olla teini ja vielä tuollainen äiti niskassa. Anna toiselle vähän tilaa.
kipeä tekee, ymmärän sua.
tässä samaa tyttären kanssa
Tuollaisia me useimmat on nuorena oltu. Se on kovaa se henkinen irrottautuminen vanhemmista, ja usein kovempaa jos suhde on ollut hyvin läheinen. Kaikki ei saa silloin muuten itseään riuhdottua irti kuin henkisesti kääntymällä vanhempia vastaan. Mutta kyllä se siitä rauhoittuu kunhan kunnolla itsenäistyy.
Menee ohi. Pojille tulee murrosikä myöhemmin. Kyllä niistä ihmisiä vielä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Voin vain kuvitella miten vaikeaa olisi olla teini ja vielä tuollainen äiti niskassa. Anna toiselle vähän tilaa.[/quote
Vähän samaa ajattelen. Sen nuoren kehitystehtävä tässä iässä on henkisesti irrottautua vanhemmista ja valmistautua itsenäiseen elämään. Se ei ole helppoa ja se tekee kipeää. Olisi hyvä antaa nuorelle tilaa itsenäistyä, katkoa jopa rakkauden kahleita tilapäisesti, että itsenäistyminen onnistuu.
Sinä et ole lapsesi kaveri, olet hänen äitinsä. Olet se ihminen jolle voi kiukuta turvallisesti.
K