Oman ulkonäön miettiminen

Mä en osaa sanoa kysyttäessä miltä näytän. En hyvälle enkä pahalle, en ehkä ihan tavalliseltakaan.

En tiedä yhtään miten muut minut näkee. Huomaan että minua katsotaan paljon, miehet varsinkin. Mutta ei minua lähestytä edes yökerhossa ja jos niin äärimmäisen kohteliaasti. Ei mua vongata, ne iskujutut on tyyliin tuollaisen kun joskus saisi tai unelmien nainen mutta ei ne minulta mitään vailla ole vaikka joskus seuraa haluaisinkin. Nuoret miehet päättää joskus avautua humalassa kertoen että olen v*****n hyvännäköinen. No, näitä ei nyt hyvin usein ole kun en juurikaan yökerhoissa käy, Ihmiset kohtelee minua todella ystävällisesti, en koe olevani näkymätön. Naiset ei kehu minua ollenkaan. Tämänkin tajusin vasta facen myötä. Otan ehkä 1 selfien vuoteen, kerran onnistuin omasta mielestä erittäin hyvin kuvassa mutta eipä se tykkäyksisä näkynyt, juuri kukaan nainen ei tykännyt, edes ne vakipeukuttajat.

Joillakin ihmisillä on mieletön itsevarmuus, he tietävät näyttävänsä hyvältä. Tai ovat ainakin päättäneet niin, joka on todella positiivista. Joillakin on kuitenkin jollain tasolla hyvinkin selkeä omakuva. Miten sellaisen saa? Minulle minä olen minä, en hyvällä tahdollakaan näe itseäni ns muiden silmin. Yleensä huomaan miettiväni onko naamastani vikaa kun joku katsoo. Onko ripsari levinnyt tai muuta.

Valokuviakin katsoin joskus sillä silmällä, ei minusta niitä montaa ole kun en osaa olla kuvattavana. Näytän vain itseltäni, en sen kummemmalta.

Mietittekö te koskaan tälläisiä? Mulla tänään tämä jotenkin taas nousi esille kun oli jotenkin hyvä fiilis kun lähdin kaupalle mutta hirveä epävarmuus iski kun huomasin taas poikkeuksellisen paljon näitä tuijottelijoita.