Lue keskustelun säännöt.
Olen muille pelkkä likasanko
03.12.2017 |
Viikolla eräs ihminen soitti, mutta en ehtinyt vastata puhelimeen. Hetken päästä siitä ovikello soi. Hän tuli, koska "sun luo voi kai aina tulla?" ja kaatoi niskaani kaiken sen, mikä häntä nyt elämässä jäytää ja huolettaa. En saanut sanottua hänelle oikein mitään. Yritin sanoa, että pohdin omassa elämässäni samoja asioita, mutta hän vain sivuutti sen. Ja sitten lähti. Jäin yksin keittiöön puolityhjän kahvikupin kanssa ja purskahdin itkuun.
Niin noloa, ja niin hävettävää kuin se onkin myöntää: minulla ei ole ystäviä, minulla on vain kavereita joiden huolia minun pitää kuunnella, mutta itse en voi puhua mistään. En huolista enkä (varsinkaan) ilonaiheista. Yksi suurin surun aiheeni on se, ettei ole niitä ystäviä. Ei ole ketään, kenen kanssa juhlia pikkujouluja. Ei ketään, kenen kanssa käydä syömässä ulkona ja vaikka teatterissa tai elokuvissa. Ei ketään, ketä kutsua kotiini niin, ettei se olisi terapiaistunto toisille. En tiedä miksi näin on.
Joskus olen erehtynyt luulemaan, että olen saanut ystävän, mutta se onkin kaatunut johonkin virheeseen minussa. Olen saanut kuulla tehneeni väärin, tai reagoineeni väärin johonkin. Ja sitten se on ollut siinä. Tänään purskahdin itkuun uudestaan: se sama ihminen joka viikolla kävi täällä, oli eilen ystäviensä kanssa keikalla ja iltaa viettämässä. Tekemässä juuri sitä, mitä minä en ole KOSKAAN saanut tehdä. Uskallan väittää, etten olisi tylsää seuraa, enkä energiaa vievää seuraa. Mutta jokin siinä on, etten kelpaa.
Kommentit (23)
Joku sanoi jossain hyvin, että miten saada aitoja ystäviä. Ja vastaus oli, että olemalla itse aito. Lakkaamalla miellyttämästä muita.
Jos miellyttää muita, ei saa aitoja ystäviä.
Tosin se, että on aito ei takaa ystäviä sekään, mutta siitä olisi sikäli hyvä aloittaa, että noilla epäaidoilla suhteilla ei tee mitään. Ja siis tietenkään niitä ei kannata katkaista, vaan olla aito ja sanoa just sen, mitä ajattelee. Jos toinen häipyy, ei tarvitse miettiä, miten pääsen eroon heistä.
Vaikein osio on uskoa, että kelpaa kellekään aitona, mutta siihen on pakko uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis siihen, että opettelee uskomaan kelpaavansa aitona itsenään voi hakea apua terapiasta. Itse teen juuri niin. Mutta ei kannata mennä kognitiiviseen. Ne ei sitä tajua. Ne koittaa just opettaa kaikille, millaisia meidän tulisi olla. Eivät auta oppimaan, millaisia olemme ja miten se kelpaa muille.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis siihen, että opettelee uskomaan kelpaavansa aitona itsenään voi hakea apua terapiasta. Itse teen juuri niin. Mutta ei kannata mennä kognitiiviseen. Ne ei sitä tajua. Ne koittaa just opettaa kaikille, millaisia meidän tulisi olla. Eivät auta oppimaan, millaisia olemme ja miten se kelpaa muille.
Tai siis tarkoitin: miten koemme, miten opimme uskomaan, että se kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi jossain hyvin, että miten saada aitoja ystäviä. Ja vastaus oli, että olemalla itse aito. Lakkaamalla miellyttämästä muita.
Jos miellyttää muita, ei saa aitoja ystäviä.
Tosin se, että on aito ei takaa ystäviä sekään, mutta siitä olisi sikäli hyvä aloittaa, että noilla epäaidoilla suhteilla ei tee mitään. Ja siis tietenkään niitä ei kannata katkaista, vaan olla aito ja sanoa just sen, mitä ajattelee. Jos toinen häipyy, ei tarvitse miettiä, miten pääsen eroon heistä.
Vaikein osio on uskoa, että kelpaa kellekään aitona, mutta siihen on pakko uskoa.
Sellasia ihmisiä vaan sattuu olemaan, jotka aidosti haluavat miellyttää muita. Tässä taidetaan taas syyllistää uhria.
Olet fiksu ihminen.
Ajattelisin, että olet ymmärtäväinen ja siksi sinulle avaudutaan.
Voi olla ,että tapaat vielä ystävän jolla on hyvä sydän.
Näin rukoilen sinulle tapahtuvan<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet liian kiltti ja muut käyttää tätä piirrettä hyväkseen. Opettele sanomaan miltä tuntuu, älä pidättele liikaa. Toki kohtelias pitää olla mutta kyllä ystävyyden tulee olla vastavuoroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi jossain hyvin, että miten saada aitoja ystäviä. Ja vastaus oli, että olemalla itse aito. Lakkaamalla miellyttämästä muita.
Jos miellyttää muita, ei saa aitoja ystäviä.
Tosin se, että on aito ei takaa ystäviä sekään, mutta siitä olisi sikäli hyvä aloittaa, että noilla epäaidoilla suhteilla ei tee mitään. Ja siis tietenkään niitä ei kannata katkaista, vaan olla aito ja sanoa just sen, mitä ajattelee. Jos toinen häipyy, ei tarvitse miettiä, miten pääsen eroon heistä.
Vaikein osio on uskoa, että kelpaa kellekään aitona, mutta siihen on pakko uskoa.Sellasia ihmisiä vaan sattuu olemaan, jotka aidosti haluavat miellyttää muita. Tässä taidetaan taas syyllistää uhria.
Mutta siis ap miellytti nyt toista, vaikka se teki hänelle pahan mielen. Ei kai tarvitse olla Einstein tajutakseen, ettei oikeastaan kukaan halua olla tuollaisen ihmisen ystävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ap. Minusta tuollaiset "kaverit", jotka käyttää sinua henkisenä likasankona mutta eivät halua olla kanssasi tekemisissä iloisissa merkeissä, voit dumpata huolella. Turha miettiä, että sitten ei ole yhtään kavereita. Parempi niinkin, kuin likasankona. Nyt olet tuossa kaverisuhteessasi miinuksen puolella ja se rasittaa pidemmän päälle enemmän kuin ilman oikeita ystäviä oleminen.
Ymmärrän, että aikuisiällä ei ole välttämättä kovin helppo löytää uusia ystäviä, mutta ei kannata luovuttaa. En ole itse aktiivinen somessa, mutta olisiko esim. facebookissa mitään etsitään ystäviä-tyyppisiä ryhmiä tarjolla? Toinen vaihtoehto on mennä mukaan spr:n ystävätoimintaan vapaaehtoiseksi, jos paikkakunnallasi on sellaista toimintaa. Sitä kautta voisi tutustua ihmisiin, joiden kanssa käydä ulkona syömässä, leffassa, konserteissa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi jossain hyvin, että miten saada aitoja ystäviä. Ja vastaus oli, että olemalla itse aito. Lakkaamalla miellyttämästä muita.
Jos miellyttää muita, ei saa aitoja ystäviä.
Tosin se, että on aito ei takaa ystäviä sekään, mutta siitä olisi sikäli hyvä aloittaa, että noilla epäaidoilla suhteilla ei tee mitään. Ja siis tietenkään niitä ei kannata katkaista, vaan olla aito ja sanoa just sen, mitä ajattelee. Jos toinen häipyy, ei tarvitse miettiä, miten pääsen eroon heistä.
Vaikein osio on uskoa, että kelpaa kellekään aitona, mutta siihen on pakko uskoa.Sellasia ihmisiä vaan sattuu olemaan, jotka aidosti haluavat miellyttää muita. Tässä taidetaan taas syyllistää uhria.
Ja siis mitä arvoa sellaisella miellyttämisellä on, jossa miellyttäjälle syntyy paha mieli? Newsflash: ap on itse siitä, millä hyötysuhteella miellyttää, vastuussa. Oikeasti, aika tajutonta kehua, että hänhän haluaa vain miellyttää, jos se ei anna miellyttäjälle iloa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap. Minusta tuollaiset "kaverit", jotka käyttää sinua henkisenä likasankona mutta eivät halua olla kanssasi tekemisissä iloisissa merkeissä, voit dumpata huolella. Turha miettiä, että sitten ei ole yhtään kavereita. Parempi niinkin, kuin likasankona. Nyt olet tuossa kaverisuhteessasi miinuksen puolella ja se rasittaa pidemmän päälle enemmän kuin ilman oikeita ystäviä oleminen.
Ymmärrän, että aikuisiällä ei ole välttämättä kovin helppo löytää uusia ystäviä, mutta ei kannata luovuttaa. En ole itse aktiivinen somessa, mutta olisiko esim. facebookissa mitään etsitään ystäviä-tyyppisiä ryhmiä tarjolla? Toinen vaihtoehto on mennä mukaan spr:n ystävätoimintaan vapaaehtoiseksi, jos paikkakunnallasi on sellaista toimintaa. Sitä kautta voisi tutustua ihmisiin, joiden kanssa käydä ulkona syömässä, leffassa, konserteissa jne.
Äh, kannattaa ennemminkin kasvattaa omaa merkitykselllisyydentunnettaan (aitoa, ei muiden hyväksynnästä riippuvaa) tai omanarvontuntoa tai molempia. Tuskin ne menemällä taas hyväksikäytettäväksi kasvaa. Siitä, ei hyödytä muita kun itse ei saa siitä mitään pitää itse ottaa vastuu.
Minulla myös jo jonkin aikaa kulunut ilman ainutta ystävää. Kaikki kadonneet kiireisiinsä. Minä yritän välillä pitää yhteyttä, mutta ne kuitataan vain peruskohteliaisuuksin. Jos katsoisi puhelimeni lokia, sieltä ei löytyisi ainuttakaan ystävän soittoa monelta kuukaudelta. Olen kuitenkin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, hauska tyyppi (omasta mielestäni ainakin).
Olipa ikävää tänään herätä ja selailla taas facebookin viimeisimmät päivitykset: eilisillan huuruisia bilekuvia, ystävyyden ylistystä ja ihania pikkujouluja. Minua ei kutsuttu yksiinkään, ja olen kyllä tarjoutunut seuraksi.
Mikä siinä mättää? Pitääkö vain hyväksyä yksinäisyys, vaikka kuinka haluaisi vaan oman kaverin, joka olisi minusta kiinnostunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis siitä, että saa muiden miellyttämisestä jotain, pitää itse kantaa vastuu. Veikkaanpa, että jos miellyttäjät sisäistäisivät tämän, niin he alkaisivat elää enemmän itselleen.
Ns. paras kaverini on vähän tuollainen, aina kun on tulossa käymään tai ehdottaa illanistujaisia, niin tiedän että hänen täytyy päästä kippaamaan työ/perhehuolensa jonnekin. Se on sitä jatkuvaa minäminäminunasiat ja joskus ihan tämänkin takia joutunut kieltäytyä, kun tuntuu etten vaan nyt jaksaisi leikkiä psykiatria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi jossain hyvin, että miten saada aitoja ystäviä. Ja vastaus oli, että olemalla itse aito. Lakkaamalla miellyttämästä muita.
Jos miellyttää muita, ei saa aitoja ystäviä.
Tosin se, että on aito ei takaa ystäviä sekään, mutta siitä olisi sikäli hyvä aloittaa, että noilla epäaidoilla suhteilla ei tee mitään. Ja siis tietenkään niitä ei kannata katkaista, vaan olla aito ja sanoa just sen, mitä ajattelee. Jos toinen häipyy, ei tarvitse miettiä, miten pääsen eroon heistä.
Vaikein osio on uskoa, että kelpaa kellekään aitona, mutta siihen on pakko uskoa.Sellasia ihmisiä vaan sattuu olemaan, jotka aidosti haluavat miellyttää muita. Tässä taidetaan taas syyllistää uhria.
Muutenkin tämä lause vähän vaivaa minua. Aivan kuin ei jokainen ihminen haluaisi miellyttää muita. Mutta toiset eivät aseta toisia sen takia itsensä edelle ja varro, että muilta saa sen, mitä tarvitsee, vaan hankkivat sen itse. Jos siinä on vaikeuksia, menisin terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös jo jonkin aikaa kulunut ilman ainutta ystävää. Kaikki kadonneet kiireisiinsä. Minä yritän välillä pitää yhteyttä, mutta ne kuitataan vain peruskohteliaisuuksin. Jos katsoisi puhelimeni lokia, sieltä ei löytyisi ainuttakaan ystävän soittoa monelta kuukaudelta. Olen kuitenkin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, hauska tyyppi (omasta mielestäni ainakin).
Olipa ikävää tänään herätä ja selailla taas facebookin viimeisimmät päivitykset: eilisillan huuruisia bilekuvia, ystävyyden ylistystä ja ihania pikkujouluja. Minua ei kutsuttu yksiinkään, ja olen kyllä tarjoutunut seuraksi.
Mikä siinä mättää? Pitääkö vain hyväksyä yksinäisyys, vaikka kuinka haluaisi vaan oman kaverin, joka olisi minusta kiinnostunut?
Ja onko miellyttäjä aito antaja? En nyt sano, että meidän on oltava antajia kelvataksemme kellekään, mutta siis onko miellyttäjä sen antaja, mitä joku tarvitsee? Itse uskoo olevansa. Saaja taas ehkä uskoo saavansa. Mutta kun se ei menekään niin. Miellyttäjää oikeasti vituttaa.
?
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös jo jonkin aikaa kulunut ilman ainutta ystävää. Kaikki kadonneet kiireisiinsä. Minä yritän välillä pitää yhteyttä, mutta ne kuitataan vain peruskohteliaisuuksin. Jos katsoisi puhelimeni lokia, sieltä ei löytyisi ainuttakaan ystävän soittoa monelta kuukaudelta. Olen kuitenkin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, hauska tyyppi (omasta mielestäni ainakin).
Olipa ikävää tänään herätä ja selailla taas facebookin viimeisimmät päivitykset: eilisillan huuruisia bilekuvia, ystävyyden ylistystä ja ihania pikkujouluja. Minua ei kutsuttu yksiinkään, ja olen kyllä tarjoutunut seuraksi.
Mikä siinä mättää? Pitääkö vain hyväksyä yksinäisyys, vaikka kuinka haluaisi vaan oman kaverin, joka olisi minusta kiinnostunut?
Minä olen myös juuri tälle kyseiselle kaverille ehdottanut, että lähdettäisiin jonnekin viikonloppuna. Hän vetosi siihen, että on aina töissä ja että viikonloppuisin haluaa olla lastensa kanssa. Ja sitten Instagramissa kuva tyttöjen illasta :(
En oikein tiedä, onko se sitten kauhean oikein sanoa toiselle ovella että ei, nyt ei ole hyvä hetki? Voinko tehdä niin, ja lisäksi vielä sanoa että viimeksi hän vei minulta voimat puhumalla vain itsestään? Kokemuksesta tiedän, että jos kerron pahoittaneeni mieleni jostain, saan täyslaidallisen sitä itseään naamalleni. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös jo jonkin aikaa kulunut ilman ainutta ystävää. Kaikki kadonneet kiireisiinsä. Minä yritän välillä pitää yhteyttä, mutta ne kuitataan vain peruskohteliaisuuksin. Jos katsoisi puhelimeni lokia, sieltä ei löytyisi ainuttakaan ystävän soittoa monelta kuukaudelta. Olen kuitenkin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, hauska tyyppi (omasta mielestäni ainakin).
Olipa ikävää tänään herätä ja selailla taas facebookin viimeisimmät päivitykset: eilisillan huuruisia bilekuvia, ystävyyden ylistystä ja ihania pikkujouluja. Minua ei kutsuttu yksiinkään, ja olen kyllä tarjoutunut seuraksi.
Mikä siinä mättää? Pitääkö vain hyväksyä yksinäisyys, vaikka kuinka haluaisi vaan oman kaverin, joka olisi minusta kiinnostunut?
Minä olen myös juuri tälle kyseiselle kaverille ehdottanut, että lähdettäisiin jonnekin viikonloppuna. Hän vetosi siihen, että on aina töissä ja että viikonloppuisin haluaa olla lastensa kanssa. Ja sitten Instagramissa kuva tyttöjen illasta :(
En oikein tiedä, onko se sitten kauhean oikein sanoa toiselle ovella että ei, nyt ei ole hyvä hetki? Voinko tehdä niin, ja lisäksi vielä sanoa että viimeksi hän vei minulta voimat puhumalla vain itsestään? Kokemuksesta tiedän, että jos kerron pahoittaneeni mieleni jostain, saan täyslaidallisen sitä itseään naamalleni. Ap
Minusta sinä voisit suuttua siitä, että jos sinä kerrot pahoittaneesi mielesi jostain ja saat täyslaidallisen paskaa niskaasi, niin opettelet antamaan takaisin. Täyslaidallinen paskaa jos joku pahoitti sinun mielesi ja sanoessasi siitä, mikä on täysi oikeutesi alkaa vielä kiukutella. Tai jos et halua antaa paskaa, niin raivostut muuten, muttet syntiä tee, ja vedät oven kiinni nenän edestä, huom. PAISKAAT ja jos on puhelu, niin lyöt luurin korvaan.
Herättelet vihasi, se on pelkkä pakkopaita tuo että mielelläsi miellytät. Ja paskat! Jokaisen on osattava vihata, ellet, niin opettele. Ei pidä pelätä rikkovansa muita, he ovat aikusia ja vastuussa itsestään.
Tunnistan vähän itseäni tuosta. Olen tosi kiltti, osaan kuunnella ja yritän aina parhaani neuvoa ja auttaa. Ihmiset usein sanovat, että mulle on tosi helppo puhua. Olen itsekin kärsinyt siitä, että mulle tullaan vain purkamaan se oma paha olo ja kaikki murheet. Yritän oppia siihen, etten enää suostu siihen. Ystävyyden pitää olla vastavuoroista ja muutakin kuin omista ongelmista avautumista.
Mietin itsekin usein, mistä voisin löytää lisää ystäviä. Pari löytyy, mutta suurin osa onkin sitten vaan niitä kavereita joille tulee höpöteltyä vaan niitä näitä. Jos tietäisin kuka olet, olisin mielelläni sulle ystävä. Toivottavasti löydät vielä ystäviä, ja uskon että varmasti löydätkin. Oletko minkä ikäinen? Voisiko siis uusia ihmisiä löytää vaikkapa työpaikalta tai opiskelun kautta?
.