Lue keskustelun säännöt.
Ikävä sinkkuutta
02.12.2017 |
Olen ihan hyvässä suhteessa, mitä nyt välillä tulee aika isojakin riitoja ja mies ei ole kovin lahjakas puhumisessa. Ongelma ei ehkä olekaan eniten nykyisessä suhteessa, vaan siinä, että tämä on ensimmäinen vakava suhteeni, olen vielä melko kokematon miesten kanssa ja nuorikin. Nykyinen suhde eteni ihastuksesta rakastumiseen ja siitä yhteenmuuttoon melko nopeasti.
En sano ettenkö olisi onnellinen, mutta välillä tuntuu että jotain puuttuu. Tuntuu, että toisinaan ikävöin sinkkuutta, sitä vapautta mennä ja tehdä mitä haluan, tutustua uusiin miehiin ja katsella ympärille ja vielä etsiä. Koska kokemusta on niin vähän, niin en tiedä voisinko löytää ja saada enemmän. Samaan aikaan olen pelokas lähtemään nykyisestä suhteesta koska rakastan häntä, olen yleisesti ottaen onnellinen ja pelkään että tekisin virheen enkä löytäisi mitään puoliksikaan yhtä hyvää ja katuisin. Nykyisessä on niin paljon hyvää mutta myös paljon puuttuu. Olenko ihan kamala kun edes mietin tälläisiä juttuja?
Kommentit (11)
Rakastat, mutta haluat muita miehiä? Selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastat, mutta haluat muita miehiä? Selvä.
Ei, vaan välillä tuntuu etten ollut valmis vielä näin vakavaan suhteeseen enkä ole kerennyt tarpeeksi katsella ympärilleni. Mies ei osaa keskustella, on muutenkin välillä todella itsekeskeinen, huolimaton ja on myös tehnyt pari sellaista asiaa joita ei rakastamalleen ihmiselle kuuluisi tehdä mutta olen antanut anteeksi ja mennyt eteenpäin. Et ymmärrä. Olen nuori ja pelkään että tuhlaankin nuoruuteni nyt väärin. Totta kai voi rakastaa toista mutta silti kaivata jotakin enemmän ja miettiä onko varmasti oikean ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Rakastat, mutta haluat muita miehiä? Selvä.
Ei asiat ole noin mustavalkoisia. Ihminen voi tuntea kumpaakin samaan aikaan. Vai miksi luulet että ihmisille voi olla vaikeaa lähteä vaikeasta ja huonosta suhteesta? Koska silti rakastavat toista kaikesta huolimatta. Eivät ihmissuhteet ja rakkaus ole mitään mustavalkoisia, yksinkertaisia asioita kuten joku vaatteen palauttaminen kauppaan.
Et ole lainkaan kamala, vaan ihminen joka kenties osaa ajatella myös omilla aivoillaankin. - Olisi kovin kuluttavaa jos jatkuvasti pitäisi kokea suurta intohimoa tai ainoatsaan pelkkää mielihyvää ja tyydytystä kumppanista. On terve merkki,että osaa tai pystyy ajattelemaan myös muita vaihtoehtoja. Ts. ei pidä toista itsestään selvyytenä.
Se mikä on minusta tajuttava on, että tuskin koskaan voi olla täysin tyytyväinen, ainakaan pitkää jaksoa, vaan luultavammin aina kaihoaa enempi tai vähempi sitä, että saattaisi elää sinkkuna tai olla parisuhteessa.
Itse olen ollut kauan sinkkuna ja minua suorastaan puistattaa toisinaan täällä kun osa tuntuu ajattelevan, että vasta parisuhteen löydyttyä ja kumppanin kanssa eläessä voisi vasta elää "oikeaa" tai, jotenkin arvostettavampaa elämää. - Yksin kun voi joutua elämään myös parisuhteessa eli, ei "se" kumppani mitään automaattisest pelasta, tai auta. (Usein kuitenkin parhaita parisuhdeneuvojia ovat ainakin omasta mielestään me sivulliset)
Hyvän kumppanin kanssa voi ainakin toisinaan olla enemmän kuin teistä kumpikaan yksin. Tai sitten vain toisella tavalla kuin jos olisi yksin. Vastuu kuitenkin itse kullakin on vain meistä itsellä. - Siksi on hyvä välillä pysähtyä ja kysyä, mihin päin on menossa. Ja ketä siinä ympärillä on ja kuinka heihin tulisi reagoida; tuntea ja vastata.
Vierailija kirjoitti:
Et ole lainkaan kamala, vaan ihminen joka kenties osaa ajatella myös omilla aivoillaankin. - Olisi kovin kuluttavaa jos jatkuvasti pitäisi kokea suurta intohimoa tai ainoatsaan pelkkää mielihyvää ja tyydytystä kumppanista. On terve merkki,että osaa tai pystyy ajattelemaan myös muita vaihtoehtoja. Ts. ei pidä toista itsestään selvyytenä.
Se mikä on minusta tajuttava on, että tuskin koskaan voi olla täysin tyytyväinen, ainakaan pitkää jaksoa, vaan luultavammin aina kaihoaa enempi tai vähempi sitä, että saattaisi elää sinkkuna tai olla parisuhteessa.
Itse olen ollut kauan sinkkuna ja minua suorastaan puistattaa toisinaan täällä kun osa tuntuu ajattelevan, että vasta parisuhteen löydyttyä ja kumppanin kanssa eläessä voisi vasta elää "oikeaa" tai, jotenkin arvostettavampaa elämää. - Yksin kun voi joutua elämään myös parisuhteessa eli, ei "se" kumppani mitään automaattisest pelasta, tai auta. (Usein kuitenkin parhaita parisuhdeneuvojia ovat ainakin omasta mielestään me sivulliset)
Hyvän kumppanin kanssa voi ainakin toisinaan olla enemmän kuin teistä kumpikaan yksin. Tai sitten vain toisella tavalla kuin jos olisi yksin. Vastuu kuitenkin itse kullakin on vain meistä itsellä. - Siksi on hyvä välillä pysähtyä ja kysyä, mihin päin on menossa. Ja ketä siinä ympärillä on ja kuinka heihin tulisi reagoida; tuntea ja vastata.
Kiitos asiallisesta vastauksesta ja hyvistä, fiksuista ajatuksista! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole lainkaan kamala, vaan ihminen joka kenties osaa ajatella myös omilla aivoillaankin. - Olisi kovin kuluttavaa jos jatkuvasti pitäisi kokea suurta intohimoa tai ainoatsaan pelkkää mielihyvää ja tyydytystä kumppanista. On terve merkki,että osaa tai pystyy ajattelemaan myös muita vaihtoehtoja. Ts. ei pidä toista itsestään selvyytenä.
Se mikä on minusta tajuttava on, että tuskin koskaan voi olla täysin tyytyväinen, ainakaan pitkää jaksoa, vaan luultavammin aina kaihoaa enempi tai vähempi sitä, että saattaisi elää sinkkuna tai olla parisuhteessa.
Itse olen ollut kauan sinkkuna ja minua suorastaan puistattaa toisinaan täällä kun osa tuntuu ajattelevan, että vasta parisuhteen löydyttyä ja kumppanin kanssa eläessä voisi vasta elää "oikeaa" tai, jotenkin arvostettavampaa elämää. - Yksin kun voi joutua elämään myös parisuhteessa eli, ei "se" kumppani mitään automaattisest pelasta, tai auta. (Usein kuitenkin parhaita parisuhdeneuvojia ovat ainakin omasta mielestään me sivulliset)
Hyvän kumppanin kanssa voi ainakin toisinaan olla enemmän kuin teistä kumpikaan yksin. Tai sitten vain toisella tavalla kuin jos olisi yksin. Vastuu kuitenkin itse kullakin on vain meistä itsellä. - Siksi on hyvä välillä pysähtyä ja kysyä, mihin päin on menossa. Ja ketä siinä ympärillä on ja kuinka heihin tulisi reagoida; tuntea ja vastata.
Kiitos asiallisesta vastauksesta ja hyvistä, fiksuista ajatuksista! :)
Kaunis kiitos sinulle ilahduttaneesta palautteestasi. Iloista Joulun aikaa t. "5" Kauan sinkkuna ollut (mies)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole lainkaan kamala, vaan ihminen joka kenties osaa ajatella myös omilla aivoillaankin. - Olisi kovin kuluttavaa jos jatkuvasti pitäisi kokea suurta intohimoa tai ainoatsaan pelkkää mielihyvää ja tyydytystä kumppanista. On terve merkki,että osaa tai pystyy ajattelemaan myös muita vaihtoehtoja. Ts. ei pidä toista itsestään selvyytenä.
Se mikä on minusta tajuttava on, että tuskin koskaan voi olla täysin tyytyväinen, ainakaan pitkää jaksoa, vaan luultavammin aina kaihoaa enempi tai vähempi sitä, että saattaisi elää sinkkuna tai olla parisuhteessa.
Itse olen ollut kauan sinkkuna ja minua suorastaan puistattaa toisinaan täällä kun osa tuntuu ajattelevan, että vasta parisuhteen löydyttyä ja kumppanin kanssa eläessä voisi vasta elää "oikeaa" tai, jotenkin arvostettavampaa elämää. - Yksin kun voi joutua elämään myös parisuhteessa eli, ei "se" kumppani mitään automaattisest pelasta, tai auta. (Usein kuitenkin parhaita parisuhdeneuvojia ovat ainakin omasta mielestään me sivulliset)
Hyvän kumppanin kanssa voi ainakin toisinaan olla enemmän kuin teistä kumpikaan yksin. Tai sitten vain toisella tavalla kuin jos olisi yksin. Vastuu kuitenkin itse kullakin on vain meistä itsellä. - Siksi on hyvä välillä pysähtyä ja kysyä, mihin päin on menossa. Ja ketä siinä ympärillä on ja kuinka heihin tulisi reagoida; tuntea ja vastata.
Kiitos asiallisesta vastauksesta ja hyvistä, fiksuista ajatuksista! :)
Kaunis kiitos sinulle ilahduttaneesta palautteestasi. Iloista Joulun aikaa t. "5" Kauan sinkkuna ollut (mies)
Samoin sinulle! :) -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monia vaihtoehtoja. Joko mies ei ole sinulle sopiva alkujaankaan, mutta kokemattomuuden takia et sitä pysty varmuudella vielä sanomaan. Tai sitten mies on sinulle sopiva, mutta tällä hetkellä elämässäsi sinkkuus antaisi sinulle enemmän mitä parisuhde. On sekin vaihtoehto, että olet luontevimmillasi ylipäänsä sinkkuna etkä parisuhteessa. Kukaan täältä ei voi sanoa mikä noista on oikea vaihtoehto, mutta kannattaa haudutella omia ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Monia vaihtoehtoja. Joko mies ei ole sinulle sopiva alkujaankaan, mutta kokemattomuuden takia et sitä pysty varmuudella vielä sanomaan. Tai sitten mies on sinulle sopiva, mutta tällä hetkellä elämässäsi sinkkuus antaisi sinulle enemmän mitä parisuhde. On sekin vaihtoehto, että olet luontevimmillasi ylipäänsä sinkkuna etkä parisuhteessa. Kukaan täältä ei voi sanoa mikä noista on oikea vaihtoehto, mutta kannattaa haudutella omia ajatuksia.
Niin. Alussa tietysti vaikutti kaikin puolin täydelliseltä, mutta nyt kun suhdetta on jatkunut jo yli vuoden, huomaa toisessa piirteitä joita ei arvosta tai jotka on vaikea ymmärtää. Tietysti kokonaisuus ratkaisee ja kaikissa meissä on huonoja puolia ja vikoja, mutta yritänkin nyt punnita näiden hyvien ja huonojen puolien määrää.
Juuri se, että tämä on ensimmäinen vakava parisuhde ja ylipäätään vähän kokemusta miehistä välillä tekee oloni epävarmaksi. Ei ole vertauspohjaa. Viihdyin toki sinkkuna, mutta suurin syy sille oli se että olin pitkään niin epävarma itsestäni etten uskaltanut lähestyä ihmisiä. Näen kyllä itseni ihmisenä, joka viihtyy parisuhteessa enkä haluaisi viettää koko nuoruutta sinkkuna, mutta jokin minussa pelkää että käytän nyt koko nuoruuteni yhden ihmisen kanssa joka ei edes välttämättä ole minulle se oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monia vaihtoehtoja. Joko mies ei ole sinulle sopiva alkujaankaan, mutta kokemattomuuden takia et sitä pysty varmuudella vielä sanomaan. Tai sitten mies on sinulle sopiva, mutta tällä hetkellä elämässäsi sinkkuus antaisi sinulle enemmän mitä parisuhde. On sekin vaihtoehto, että olet luontevimmillasi ylipäänsä sinkkuna etkä parisuhteessa. Kukaan täältä ei voi sanoa mikä noista on oikea vaihtoehto, mutta kannattaa haudutella omia ajatuksia.
Niin. Alussa tietysti vaikutti kaikin puolin täydelliseltä, mutta nyt kun suhdetta on jatkunut jo yli vuoden, huomaa toisessa piirteitä joita ei arvosta tai jotka on vaikea ymmärtää. Tietysti kokonaisuus ratkaisee ja kaikissa meissä on huonoja puolia ja vikoja, mutta yritänkin nyt punnita näiden hyvien ja huonojen puolien määrää.
Juuri se, että tämä on ensimmäinen vakava parisuhde ja ylipäätään vähän kokemusta miehistä välillä tekee oloni epävarmaksi. Ei ole vertauspohjaa. Viihdyin toki sinkkuna, mutta suurin syy sille oli se että olin pitkään niin epävarma itsestäni etten uskaltanut lähestyä ihmisiä. Näen kyllä itseni ihmisenä, joka viihtyy parisuhteessa enkä haluaisi viettää koko nuoruutta sinkkuna, mutta jokin minussa pelkää että käytän nyt koko nuoruuteni yhden ihmisen kanssa joka ei edes välttämättä ole minulle se oikea.
Onko sinulla siis yhtään läheisiä muita kavereita tai jopa ystäviä, joiden kanssa voit viettää aikaa, ilman että miehesi on, ainakaan joka kerta mukana? - Tietenkin kaverit ja ystävät ovat eriasia kuin se yksi ja erityinen mutta on helposti kovin raskasta, jollei ole muita läheisiä kuin "Se" yksi erityinen.
:(