Lue keskustelun säännöt.
Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan
02.12.2017 |
Nyt viimeisimpänä niittinä äiti soitti ja ilmoitusasiana totesi, että ei sitten osteta aikuisille lahjoja, kun on jo tuota pikkuväkeäkin taas. No mikäpä siinä sitten, enhän minä voi pakottaa ketään ostamaan lahjaa itselleni, mutta olisihan se nyt ihan kiva saada vaikka pyjama tai joku kirja.
Meitä on siis kolme lasta, isosiskolla on kolme lasta itselleen ja minä ja pikkuveli ollaan +20-vuotiaita lapsettomia nuoria aikuisia. Jo pari viime joulua ovat olleet sitä, että kaikki meille aiemmin tärkeät jouluperinteet on muutettu sellaisiksi, että ne sopivat pikkulapsille. Ei enää käydä hautausmaalla myöhään illasta kun se on kauneimmillaan, ruoka syödään joskus yhdeltä että lapset pääsevät avaamaan pakettejaan kahdelta ja sitten pitää jaksaa koko loppuilta ihastella, miten nyt on niin lysti katsoa lasten iloa. Ei voi katsoa telkkarista minkään ihanan sarjan jouluspesiaalia kun ne eivät sovi lapsille ja niin edelleen. Ei siinä mitään, siskon lapset ovat kivoja, mutta jotenkin tosta joulusta huokuu niin se, että millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että lapsilla on kivaa. Joulu on tosiaan lasten juhla, ja vain ja ainoastaan lasten tässä perheessä...
Melkein mietin että mitä jos jäisi vain kotiin, mutta sitäkin saa sitten selitellä eikä kehtaa sosiaalisen paineen vuoksi töissä kertoa, että jouluna makasin yksin omalla sohvallani käsi Julia-rasiassa ja katsoin romanttisia komedioita. Ja koska junaliikennöinti lakkaa jouluaattona, ei voi myöskään mennä vain jouluillaksi käymään, kun välimatkaa on kuitenkin melkolailla. Autoa ei ole käytettävissä.
Onko muilla tällaisia tuntemuksia, vai olenko minä vaan jotenkin hirveän inhottava ja itsekäs ihmisp*rse kun tällaisia kehtaan edes ajatella?
Kommentit (742)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Söhäisen vielä lisää muurahaispesää...
Mielestäni jo rahallinen panostus aikuisiin lapsiin on täysin epätasapainossa, koska isovanhemmat ostavat jouluna lastenlapsille satojen eurojen edestä lahjoja. Joten onko tosiaan ihan mahdoton ajatus ostaa tälle lapsettomallekin aikuiselle edes 1-2 lahjaa?
Kuitenkin arkielämässäkin se jaettu raha menee aina "epäreilusti", koska tietysti lapsiperheitä enemmän tuetaan rahallisesti yleensäkin.Tämän vuoksi mielestäni tässäkin ketjussa jokaisen perheellisen pitäisi olla sitä mieltä että lapseton sisaruskin tarvitsee jotain, vai eikö teille mikään riitä?
miten niin tietysti lapsiperheet saavat enemmän ja kalliimpia lahjoja, ja tietysti heitä tuetaan rahallisesti enemmän? Aikaisemmin tässä ketjussa kerroin vanhemmistani, joka antaa AINA minulle ja perheelleni (5 ihmistä) tasan saman verran kuin siskolleni (yksi ihminen). Vai ollanko me maailmankaikkeuden ainoa tapaus?
Tässä ketjussahan on tehty varsin selväksi, ettei lapsettomia tarvitse muistaa ja jos ovat tästä pahoillaan, ovat lapsellisia ja kateellisia.
Hyvin huomioitu. Kuinka paljon tässä ketjussa onkaan näitä katkeran kitkeriä kommentteja juurikin näiltä lapsellisilta (knkreettisesti) väeltä. Oikein piikitellään ketjun aloittanutta moneen kertaan, että koita nyt kasvaa.. Nyt mennään meidän lasten ehdoilla ja mitäs et hankkinut niitä kakaria. Sellainen omahyväisyys ja kitkeryys kaiken takana. Sillä kyllähän jokainen toki tietää, että eivät ne avioliitot eivätkä perhe-elämät toki yhtä auvoa ole. Jopa perhehelvettiä eletään, kun pitää niin kovinpingottaa muille, miten standardid täytetään. Toki siinä niitä sinkkusiskojaveliä halutaan tölväistä, että koettaisiin edes jotenkin olevan parempia ihmisiä.
Harvinaisen selkeästi ketju osoittaa tämän töykeyden maassamme, joka näköjään yllättävän yleistä. Tästä olisi hyvä saada artikkeli johonkin iltasanomiin, he kun niin aktiivisesti tuntuvat täältä aiheita hakevan..
Jo noin tuhat peukuttanut aloittanutta.. ja alle sata omia etuoikeutettuja lapsijoulujaan alapeukuttanut. Aihe on äärimmäisen kipeä. Tuottaa häpeää joka ikinen joulu vähintään miljoonalle - tai ainakin sadoille tuhansille sinkuille..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
259 (tuon äskeisen listauksen tekijä) jatkaa vielä: nykyään vanhempani ennen joulua kyllä soittelevat ja kysyvät, että olenko ostanut ja lähettänyt heille sisarusteni lapsille tulevat lahjat. He kertovat myös, mitä olisi "joulupukin lahjalistalla", lego friendsiä, Elsa-barbi, Paw Patrol-tavaraa, lego poliisi/paloasemaa. Sisarukseni noudattavat oikein mielellään vanhempien "aikuisille ei lahjaa"-asennetta. Miksi ihmeessä minun pitäisi parin sadan euron edestä (plus postikulut) lähettää sisarusteni lapsille lahjoja? Joku tässä ketjussa kertoi ostavansa sisarustensa lapsille suklaapukit. Taidan tehdä saman. Sisarusten lapsille kaikki lahjat muuten tulevat "joulupukilta". Eli lahjoja jakaessa ei kiitos menisi Helsinki-tädin suuntaan.
Voithan sinä myös vaikka postin epäluotettavuuteen vedoten laittaa lahjoihin varaamasi summan vanhemmillesi tilille. Onko se nyt sitten 5e/lapsi vai mikä sinusta tuntuu hyvältä summalta. Vanhempasi saavat ostaa mitä haluavat, ja olet silti muistanut lapsia.
Kyllä Ap. Olet juurikin tällainen mainitsemasi itsekäs ihmisperse ja samalla oikein tyypillinen nykypäivän ns. nuori aikuinen. Tekstisi perusteella olet selkeästi jämähtänyt henkisesti teinin tasolle, joka ei saa tahtoaan läpi ja kiukuttelee. Nyt olisi kuitenkin korkea aika herätä todellisuuteen ja ymmärtää, että olet AIKUINEN ihminen. Aikuisten ihmisten jouluun eivät kuulu lahjat. Ja jos jotain ostetaan, niin se on yleensä jotain hyvin pientä kuten konvehtirasia tai joku 5 € läppälahja. Mitä taas tulee listaamiisi jouluperinteisiin, niin nyt mennään lasten ehdoilla, mutta aika kuluu ja lapset kasvavat. Jossain vaiheessa voitte taas palata vanhoihin kaavoihin. Mutta kärsimättömänä "kaikki mulle heti nyt" -sukupolven edustajana et tietenkään tähän pysty, vaan tulet heti ruikuttamaan ja uhriutumaan av:lle. Vanhempasi ovat passanneet sinua ja järjestäneet 20 vuoden joulut ja näinkö heitä kiität? Sääliksi käy lapsia, joilla on tuollainen paskantärkeä narsistäti.
T: Toinen lapseton aikuinen
Miksi tässä ketjussa keskitytään niihin lahjoihin koko ajan? Mielestäni varsinainen aihe on paljon laajempi ja mielenkiintoisempi. Ap:n ongelmahan oli se, että joulun ainoa viihdemuoto on katsoa lasten leikkimistä uusilla leluillaan. Käsi pystyyn, kenen mielestä tuo on oikeasti niin mielenkiintoista katsottavaa, että sitä jaksaa 6 tuntia tuijotella? Onko kaiken oikeasti pakko mennä lasten ehdoilla, kansallisina vapaapäivinäkin?
Minusta olisi ihanaa keskustella vanhempieni ja sisarusteni kanssa ja pelata vaikka jotain aikuisten peliä (edes joku puolen tunnin peli), mutta olen jo tottunut siihen, että jos paikalla on yksikin alle kouluikäinen lapsi, hänen on pakko olla huomion keskipisteenä jokaisena minuuttina. Kaikki korvat hörölle, lapsella on taas jotain asiaa! Ei voida pelata mitään, mitä AnniPaavo ei osaa pelata, koska häntä ei voi jättää minkään ulkopuolelle. AnniPaavon on pakko päästä omaan sänkyyn kahdeksaan mennessä, joten meidän on pakko lähteä seitsemältä. AnniPaavo ei tykkää syödä muuta kuin perunamuusia, joten mitään muuta ei muillekaan tarjota. AnniPaavo tarvitsee/ansaitsee/haluaa 75 lahjaa, joten kenellekään muulle ei ole varaa ostaa mitään.
Ehkä minulla oli sitten ihan kamala lapsuus, mutta jotenkin muistelen, etten olisi ollut huomion keskipisteenä koko ajan, enkä halunnutkaan olla. Juhlista lähdettiin kotiin sitten kun vanhemmat olivat valmiita, ja minut kannettiin autoon nukkuvana, jos tarve oli. Juhlat olivat erityistilaisuuksia, jolloin sai valvoa pitempään, ja se oli hienoa. Jos minulla oli äidille tai jollekin muulle asiaa, vain kyseinen ihminen joutui siihen keskittymään, ja vasta sitten kun hän ehti. Koko suku ei aina jähmettynyt kuuntelemaan minkä viisauden tällä kertaa suustani päästän. Aikuisilla oli omia keskusteluja ja viihdemuotoja, ja me lapset viihdyimme omissa puuhissamme. Äitini ei todellakaan istunut joka hetki kanssani lattialla katsomassa leikkimistäni. Onneksi, sillä se olisi mielestäni ollut todella vaivaannuttavaa.
Onko joku Suomen vanhempainyhdistys tms keksinyt nämä nykyiset kasvatussäännöt, joita kaikkien on pakko noudattaa, tai muuten kersat otetaan huostaan? Vai miksi ihmeessä niin moni kasvattaa lapsiaan kuvitellen, että pienikin jousto näistä säännöistä johtaa välittömään kaaokseen?
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen ihminen on kiitollinen siitä mitä saa. Onneton valittaa kaikesta.
Itse olen sitä mieltä, että on täysin luonnollista, että lapsille ostetaan enemmän kuin aikuisille, koska lapsille tavara on tärkeämpää. Aikuinen nyt osaa nauttia monista muistakin asioista, ja yleensä jopa ainoastaan muista asioista. Enpä omassa suvussani ainakaan tiedä ketään, joka oikeasti ilahtuisi joulukrääsästä. Toki toivotut lahjat ovat eri asia, ja jos on sovittu, että jokainen saa toivoa jotain, ja ne lahjat ostetaan, homma menee järkevästi ja oikein.
Omat lapseni ovat jo toiselle kymmenellä, eivätkä enää toivo mitään tavaraa jouluksi. Toinen pääsee reissuun ja toinen saa ensi vuonna jonkun elektroniikan kunhan vanha vehje hajoaa. Ei olla rikkaita eikä köyhiä, mutta lapsetkaan eivät ole enää ihan idiootteja rahan ja tavaran suhteen. Puutteessa ja turvattomuudessa eläville raha ja tavara korvaa sisäistä tyhjyyttä, ja sen tajuaa jo 11-vuotiaskin. Joulussa on kyse jostain muusta kuin tavarasta.
Jotkut ei vaan tajuu... Tosi huolestuttavaa jopa. Miten ette ymmärrä mitä ap esimerkiksi sanoo? Onko tosiaan niin että osa ihmisistä on jotenkin niin empatiakyvyttömiä ja kylmiä, että tämänkin keskustelun punainen lanka menee ihan ohi?
Välittäkää ja rakastakaa lapsianne, vielä sittenkin kun ne ovat täysi-ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viesti 265 kuulosti kyllä itseltään jonkun teinin kädestä. Ehkä on ollut se kiittämätön lapsenlapsi, joka ollut itse kaiken keskiössä. Ja kokenut, että ihan oikein että sedät enot tai tädit ilman perheitä hylätään, koska on tämä yksi onnekas lapsiperhe. Äärimmäisen vastenmielinen inho nousee kirjoitustasi kohtaan. Olet varmaan saanut aina kaiken vinkumasi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju herätti mussa aika monia tunteita. Omilla vanhemmillani tuli "joulu on lasten juhla ja piste"-asenne heti kun ensimmäiset lapsenlapset syntyivät. Kaikki aiemmat perheemme ihanat jouluperinteet jäivät historiaan. Olin tuolloin 25-vuotias jo omillani asuva. Alla listaus perinteistä, jotka vanhempani kokivat turhiksi ja typeriksi taloudessaan silloin, kun sisarukseni saivat lapsenlapsia.
- perinteinen joulupuuro jouluaaton lounaaksi vaihtui lasten suosikiksi makaronilaatikoksi. Perusteluna "kyllä lasten täytyy saada kunnon ruokaa eikä mitään puuroa!" Toki kävin hakemassa puuroainekset ja keitin puuron itse mutta äiti paasasi isoon ääneen että "älä keitä sitten koko kattilallista, kun minä tein makaronilaatikkoa".
- tunnelmallinen iltapäivän joulukirkko hautausmaakävelyineen jäi väliin kun "lapset ei jaksa". Helsinkiin 18-vuotiaana muuttaneena minulla ei ole ajokorttia, en viitsinyt lähteä 8 kilometrin kirkkomatkaa tekemään kävellen.
- jouluillallinen alkupaloineen, jälkiruokineen ja viineineen jäi väliin, sen korvasi klo 17 syötävä lapsiystävällinen ruoka tyyliin perunamuusi ja lihapullat. Tarjouduin tekemään ja hakemaan omilla rahoillani kaupasta aineksia parempaan jouluruokaan, mutta vastaanotto oli "syödään kaikki samaa ruokaa samassa pöydässä".
- lahjat jaettiin jo iltapäivällä, loppuilta meni lasten kanssa leikkiessä. Siis vanhempieni ja sisarusteni aika. Ennen mm. pelailimme lautapelejä, katsoimme tv:stä joulukonsertteja, juttelimme.
- loppuillasta söimme vielä hyviä juustoja ja viinejä lisukkeineen. Ostin tuliaisiksi kerran vanhemmilleni ainekset loppuillan juustopöytään (plus viinit), mutta vanhemmat vaan kommentoivat, että eiväthän lapset näistä tykkää, miksi ostit.
- lastenlasten myötä myös minun vanhemmilleni tuli asenne "vain lapsille lahjat". Siis ei aikuisille lapsille kuitenkaan.
Nyt kolmeen vuoteen en ole enää lähtenyt maakuntiin vanhempieni luo jouluksi. Sisareni ja veljeni perheet sen sijaan ovat siellä lähestulkoon joka vuosi. He tulevat käytännössä valmiiseen joulupöytään, oikein vanhempieni vaatimana. Sisarukseni puolisoineen toki tykkäävät kun on valmis ruokatarjoilu ja lapsille koko ajan viihdykettä ja valtavat lahjapaketit "joulupukilta". Itse nautin kodissani siitä, että laitan hyvää ruokaa, juon laatuviinejä, luen kirjoja, katson sarjoja netistä, käyn lenkkeilemässä ja ostan itselleni mieluisat lahjat. Ihan yksin en suinkaan ole, sillä tapaninpäivästä alkaen kutsun ystäviäni käymään esim syömään juustotarjottimen valikoimaa viinien kanssa. Oikein ihana ja tunnelmallinen on nykyään jouluni, mutta vähän kyllä harmittaa, että vanhempani eivät näytä kaipaavan minun seuraani jouluna. Lapsuudessani ja nuoruudessani meillä oli vanhempien kotona kyllä ihanat joulut, niitä myönnän kaipaavani.
Valmiiseen joulupöytään? Syömään makaronilaatikkoa?
Missä vaiheessa teille tuli viiniperinne? Kun oli 18 v.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä ketjussa keskitytään niihin lahjoihin koko ajan? Mielestäni varsinainen aihe on paljon laajempi ja mielenkiintoisempi. Ap:n ongelmahan oli se, että joulun ainoa viihdemuoto on katsoa lasten leikkimistä uusilla leluillaan. Käsi pystyyn, kenen mielestä tuo on oikeasti niin mielenkiintoista katsottavaa, että sitä jaksaa 6 tuntia tuijotella? Onko kaiken oikeasti pakko mennä lasten ehdoilla, kansallisina vapaapäivinäkin?
Minusta olisi ihanaa keskustella vanhempieni ja sisarusteni kanssa ja pelata vaikka jotain aikuisten peliä (edes joku puolen tunnin peli), mutta olen jo tottunut siihen, että jos paikalla on yksikin alle kouluikäinen lapsi, hänen on pakko olla huomion keskipisteenä jokaisena minuuttina. Kaikki korvat hörölle, lapsella on taas jotain asiaa! Ei voida pelata mitään, mitä AnniPaavo ei osaa pelata, koska häntä ei voi jättää minkään ulkopuolelle. AnniPaavon on pakko päästä omaan sänkyyn kahdeksaan mennessä, joten meidän on pakko lähteä seitsemältä. AnniPaavo ei tykkää syödä muuta kuin perunamuusia, joten mitään muuta ei muillekaan tarjota. AnniPaavo tarvitsee/ansaitsee/haluaa 75 lahjaa, joten kenellekään muulle ei ole varaa ostaa mitään.
Ehkä minulla oli sitten ihan kamala lapsuus, mutta jotenkin muistelen, etten olisi ollut huomion keskipisteenä koko ajan, enkä halunnutkaan olla. Juhlista lähdettiin kotiin sitten kun vanhemmat olivat valmiita, ja minut kannettiin autoon nukkuvana, jos tarve oli. Juhlat olivat erityistilaisuuksia, jolloin sai valvoa pitempään, ja se oli hienoa. Jos minulla oli äidille tai jollekin muulle asiaa, vain kyseinen ihminen joutui siihen keskittymään, ja vasta sitten kun hän ehti. Koko suku ei aina jähmettynyt kuuntelemaan minkä viisauden tällä kertaa suustani päästän. Aikuisilla oli omia keskusteluja ja viihdemuotoja, ja me lapset viihdyimme omissa puuhissamme. Äitini ei todellakaan istunut joka hetki kanssani lattialla katsomassa leikkimistäni. Onneksi, sillä se olisi mielestäni ollut todella vaivaannuttavaa.
Onko joku Suomen vanhempainyhdistys tms keksinyt nämä nykyiset kasvatussäännöt, joita kaikkien on pakko noudattaa, tai muuten kersat otetaan huostaan? Vai miksi ihmeessä niin moni kasvattaa lapsiaan kuvitellen, että pienikin jousto näistä säännöistä johtaa välittömään kaaokseen?
Meillä on niin, että aikuiset lapset omine lapsineen menemme vanhempiemme luokse. On mukavaa katsoa lasten ( ja aikuistenkin) lahjojen availua. Olemme yötä siellä ja näin meillä on myös aikaa pelailla ja jutella aikuisten kesken, kun lapset menneet nukkumaan. Tietysti ymmärrän myös sen, että kaikilla perheillä ei onnistu tuo jääminen yöksi jos vanhemmilla ei ole tilaa majoittaa. Onneksi meillä on kuitenkin niin:)
Hyvin tokaistu siellä 266 - juuri näin. Ärsyttää tämä nykymeno lapsien ylistäminen.. tyyliin.. nyt kaikki KUUNTELEE, mitä se ANNIPAAVO sanoo.. annipaavo laulaa, annipaavo syö... annipaavo avaa lahjoja.. annipaavo sitä ja tätä. EI ihme, jos narsismi kasvaa ja välinpitämättömyys, kun lasten oikkuja ja näsäviisautta aletaan jo pienestä pitäen nykyään vahvistamaan ja kaikki keskinäinen aikusten välinen kunnioitus ja huomioiminen jää toisarvoiseksi. Näin ne lapset oppii katsomalla, että jahas tällainen meno täällä. Ei kai sitä sitten ketään vanhempia edes kunnioiteta, kun se oma malli saadaan ihan kotoa käsin ja näistä pelkästään lapsikeskeisistä juhlapyhistä.
Saksa ja Ranska paremmin älyävät, että kyse on juhlapyhistä, missä pelkästään lapset eivät näyttele pääosaa. Lapset sopeutuvat enemmän siihen aikuisten rakentamaan perinteeseen eikä päinvastoin. Ei ihme, että perinteet kuolevat, jos aikuiset tässä maassa itse siitä luopuvat. Eli lähimmäistensä (kaikkien) huomioimisesta erityisesti juhlapyhinä ja ruokaperinteet ja muut haudallakäynnit - joulukirkot lisänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
259 (tuon äskeisen listauksen tekijä) jatkaa vielä: nykyään vanhempani ennen joulua kyllä soittelevat ja kysyvät, että olenko ostanut ja lähettänyt heille sisarusteni lapsille tulevat lahjat. He kertovat myös, mitä olisi "joulupukin lahjalistalla", lego friendsiä, Elsa-barbi, Paw Patrol-tavaraa, lego poliisi/paloasemaa. Sisarukseni noudattavat oikein mielellään vanhempien "aikuisille ei lahjaa"-asennetta. Miksi ihmeessä minun pitäisi parin sadan euron edestä (plus postikulut) lähettää sisarusteni lapsille lahjoja? Joku tässä ketjussa kertoi ostavansa sisarustensa lapsille suklaapukit. Taidan tehdä saman. Sisarusten lapsille kaikki lahjat muuten tulevat "joulupukilta". Eli lahjoja jakaessa ei kiitos menisi Helsinki-tädin suuntaan.
Voithan sinä myös vaikka postin epäluotettavuuteen vedoten laittaa lahjoihin varaamasi summan vanhemmillesi tilille. Onko se nyt sitten 5e/lapsi vai mikä sinusta tuntuu hyvältä summalta. Vanhempasi saavat ostaa mitä haluavat, ja olet silti muistanut lapsia.
No tuo on periaatteessa ihan hyvä idea. Esim. veljellä on 3 lasta, 15 eurolla voisin pyytää vanhempia ostamaan jonkun yhteisen lasten lautapelin kaikille kolmelle yhteisesti. Siskollani taas on kaksi tyttöä, jotka toivoivat Elsaa ja/tai lego friensiä. Kävin taannoin Prismassa ja katsoin siellä noita lego friends-juttuja ja huomasin, että alle viidellä eurolla saisi jonkun pikkupaketin lego friends-tuotteita. Äitini antamalla ostoslistalla oli kuitenkin mm. keikkabussi-lego (noin 70 euroa) ja joku laskettelukeskus-lego friends, myös jotain väliltä 50-70 euroa. Ja nämä siis 7- ja 5-vuotiaiden lahjoihin! En todellakaan ostanut, vaan ihmettelin noita kalliita lahjatoiveita. Lisäksi siskoni ja veljeni eivät osta minulle joululahjaa, koska "joulu on lasten juhla".
Vierailija kirjoitti:
Viesti 265 kuulosti kyllä itseltään jonkun teinin kädestä. Ehkä on ollut se kiittämätön lapsenlapsi, joka ollut itse kaiken keskiössä. Ja kokenut, että ihan oikein että sedät enot tai tädit ilman perheitä hylätään, koska on tämä yksi onnekas lapsiperhe. Äärimmäisen vastenmielinen inho nousee kirjoitustasi kohtaan. Olet varmaan saanut aina kaiken vinkumasi.
Sekö on nyt hylkäämistä(???), kun töissä käyvälle AIKUISELLE ihmiselle ei osteta joululahjaa tai ei mennä kellontarkasti sen vuosia noudatetun aikataulun mukaisesti, koska on pieniä lapsia mukana? Kyllä tässä minusta nyt monet uhriutuvat aika pienestä taas kerran. Ei se jouluaatto kuitenkaan ole kuin yksi päivä vuodessa. Ja ei, en ole todellakaan saanut kaikkeaa vinkumaani. Itse asiassa sen jälkeen kun täytin 15v, en saanut jouluisin enää rahaa lukuunottamatta lahjoja ollenkaan. Tällä hetkellä olen juurikin se lapseton setä, joka osallistuu suvun jouluun perheellisen siskon kanssa. En kuitenkaan koe ap:n tavoin aihetta uhriutua asiasta, koska en näe siinä mitään todellista ongelmaa. Ap:n tapauksessa ainoa ongelma on ap:n oma asenne ja itsekkyys.
T: Se 265
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut kyllä raahattiin aina lapsena illalla hautausmaalle. Jännä että nykylapsia ei sinne voi viedä. Ei vaan voi.
En itsekään kyllä siitä yhtään tykännyt, koska ulkona oli kylmää ja pimeää, ja kotona olisi ollut uusia leluja, joilla leikkiä. Mutta opinpahan ainakin sen, että kaikki ei aina pyöri minun halujeni ympärillä. Äiti halusi hautausmaalle viemään kynttilät, ja sinne mentiin, koska äitiä totellaan. Reissu kesti ehkä 45 minuuttia, enkä kertaakaan kuollut siihen. Ei ole liikaa vaadittu lapseltakaan, kun kuitenkin koko muu päivä pyörii Hänen Ylhäisyytensä nautintojen ympärillä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ovat kuolleet hiljattain ja heidän kuolemansa jälkeen joulu ei tunnu enää joululta enkä juhli joulua mitenkään. Uusia ihmisiä tavatessa joulun lähestyessä he automaattisesti tiedustelevat joulusuunnitelmistani ja tuntuu nololta vastata heidän uteluihinsa. Suomessa on paljon yksinäisiä ihmisiä tai sellaisia jotka eivät vietä joulua, esimerkiksi muslimit, jehovantodistajat ja juutalaiset. Olen harkinnut että vastaan seuraavaksi kun näitä kyselyjä tulee että uskontooni ei kuulu joulun vietto.
et pysty menemään Joulukirkkoon, ja laulamaan joululauluja, tai käymäään haudoilla? Sitähän se Joulu on, Jeesuslapsi syntyi maailmaan vapahtajaksi ,ei mitään muuta.
Tätä se on kun ei edes tiedetä miksi Joulua juhlistetaan.
Ei jeesus edes syntynyt talvella, mahdottomampaa että olis 25. päivä syntynyt.
Linkki: http://www.beliefnet.com/faiths/christianity/articles/when-was-jesus-re…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
265 on aivopesty uskomaan siihen, että hän ei tarvitse enää huomiota eikä mitään muutakaan, koska ei ole enää söpö pieni lapsi. Surullista. :(
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tokaistu siellä 266 - juuri näin. Ärsyttää tämä nykymeno lapsien ylistäminen.. tyyliin.. nyt kaikki KUUNTELEE, mitä se ANNIPAAVO sanoo.. annipaavo laulaa, annipaavo syö... annipaavo avaa lahjoja.. annipaavo sitä ja tätä. EI ihme, jos narsismi kasvaa ja välinpitämättömyys, kun lasten oikkuja ja näsäviisautta aletaan jo pienestä pitäen nykyään vahvistamaan ja kaikki keskinäinen aikusten välinen kunnioitus ja huomioiminen jää toisarvoiseksi. Näin ne lapset oppii katsomalla, että jahas tällainen meno täällä. Ei kai sitä sitten ketään vanhempia edes kunnioiteta, kun se oma malli saadaan ihan kotoa käsin ja näistä pelkästään lapsikeskeisistä juhlapyhistä.
Saksa ja Ranska paremmin älyävät, että kyse on juhlapyhistä, missä pelkästään lapset eivät näyttele pääosaa. Lapset sopeutuvat enemmän siihen aikuisten rakentamaan perinteeseen eikä päinvastoin. Ei ihme, että perinteet kuolevat, jos aikuiset tässä maassa itse siitä luopuvat. Eli lähimmäistensä (kaikkien) huomioimisesta erityisesti juhlapyhinä ja ruokaperinteet ja muut haudallakäynnit - joulukirkot lisänä.
Suorastaan huvittavaa miten kateellisia jotkut ovat lapsille näiden jouluna saamasta huomiosta. Miten voi aikuinen ihminen muuttua noin helvetin lapselliseksi, kun ei saa jouluna lahjoja tai saa vähemmän huomiota kuin lapset? Siis ihan oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju herätti mussa aika monia tunteita. Omilla vanhemmillani tuli "joulu on lasten juhla ja piste"-asenne heti kun ensimmäiset lapsenlapset syntyivät. Kaikki aiemmat perheemme ihanat jouluperinteet jäivät historiaan. Olin tuolloin 25-vuotias jo omillani asuva. Alla listaus perinteistä, jotka vanhempani kokivat turhiksi ja typeriksi taloudessaan silloin, kun sisarukseni saivat lapsenlapsia.
- perinteinen joulupuuro jouluaaton lounaaksi vaihtui lasten suosikiksi makaronilaatikoksi. Perusteluna "kyllä lasten täytyy saada kunnon ruokaa eikä mitään puuroa!" Toki kävin hakemassa puuroainekset ja keitin puuron itse mutta äiti paasasi isoon ääneen että "älä keitä sitten koko kattilallista, kun minä tein makaronilaatikkoa".
- tunnelmallinen iltapäivän joulukirkko hautausmaakävelyineen jäi väliin kun "lapset ei jaksa". Helsinkiin 18-vuotiaana muuttaneena minulla ei ole ajokorttia, en viitsinyt lähteä 8 kilometrin kirkkomatkaa tekemään kävellen.
- jouluillallinen alkupaloineen, jälkiruokineen ja viineineen jäi väliin, sen korvasi klo 17 syötävä lapsiystävällinen ruoka tyyliin perunamuusi ja lihapullat. Tarjouduin tekemään ja hakemaan omilla rahoillani kaupasta aineksia parempaan jouluruokaan, mutta vastaanotto oli "syödään kaikki samaa ruokaa samassa pöydässä".
- lahjat jaettiin jo iltapäivällä, loppuilta meni lasten kanssa leikkiessä. Siis vanhempieni ja sisarusteni aika. Ennen mm. pelailimme lautapelejä, katsoimme tv:stä joulukonsertteja, juttelimme.
- loppuillasta söimme vielä hyviä juustoja ja viinejä lisukkeineen. Ostin tuliaisiksi kerran vanhemmilleni ainekset loppuillan juustopöytään (plus viinit), mutta vanhemmat vaan kommentoivat, että eiväthän lapset näistä tykkää, miksi ostit.
- lastenlasten myötä myös minun vanhemmilleni tuli asenne "vain lapsille lahjat". Siis ei aikuisille lapsille kuitenkaan.
Nyt kolmeen vuoteen en ole enää lähtenyt maakuntiin vanhempieni luo jouluksi. Sisareni ja veljeni perheet sen sijaan ovat siellä lähestulkoon joka vuosi. He tulevat käytännössä valmiiseen joulupöytään, oikein vanhempieni vaatimana. Sisarukseni puolisoineen toki tykkäävät kun on valmis ruokatarjoilu ja lapsille koko ajan viihdykettä ja valtavat lahjapaketit "joulupukilta". Itse nautin kodissani siitä, että laitan hyvää ruokaa, juon laatuviinejä, luen kirjoja, katson sarjoja netistä, käyn lenkkeilemässä ja ostan itselleni mieluisat lahjat. Ihan yksin en suinkaan ole, sillä tapaninpäivästä alkaen kutsun ystäviäni käymään esim syömään juustotarjottimen valikoimaa viinien kanssa. Oikein ihana ja tunnelmallinen on nykyään jouluni, mutta vähän kyllä harmittaa, että vanhempani eivät näytä kaipaavan minun seuraani jouluna. Lapsuudessani ja nuoruudessani meillä oli vanhempien kotona kyllä ihanat joulut, niitä myönnän kaipaavani.
Valmiiseen joulupöytään? Syömään makaronilaatikkoa?
Missä vaiheessa teille tuli viiniperinne? Kun oli 18 v.?
Kyllä ihan lapsuudestani saakka aikuiset ovat ottaneet jouluruoan kanssa punaviiniä muutaman lasillisen. Eivät känniin asti koskaan tietenkään, en muista koskaan nähneeni vanhempiani päihtyneenä. 18-vuotiaana en vielä välittänyt viinin mausta, mutta sain Alkosta ostettua puolimakeaa, vähän hienompaa joulusiideriä sen sijaan ruokajuomaksi. Nyt lastenlasten ilmaannuttua vanhemmille on kuitenkin tullut raivopäinen asenne, että lapset ja viini eivät kuulu yhteen. Minun onkin ollut hyvin vaikea käsittää miksi näin on, koska omassa lapsuudessani se oli ihan joulun perinne, että vanhemmat ostivat kallista vuosikertaviiniä illalliselle.
En osaa sanoa, harmittaako sisaruksiani nuo arkiset tarjoilut. Luulisin, että heille tärkeintä on se että saavat nukkua pitkään (ja päiväunia!) kun isovanhemmat leikittävät ja hoitavat muksuja. Ainakin viime jouluna facebookissa veljeni vaimo oli kirjoittanut, että joulunpyhien kokokohta on kun saa nukkua univelkoja pois. Heillä oli silloin 1-vuotias vauva, eli sinänsä kyllä ymmärrän.
Itse olen sen verran ruokahifistelijä, että jos niin vanhempani ja sisarukseni haluaisivat, voisin joku joulu tullakin vanhemmilleni joulunviettoon ns. ruoka/tiskaushommiin. Ihan mielelläni suunnittelisin useamman ruokalajin menuun ja osallistuisin kustannuksiin omalta osaltani. Se vaan edellyttäisi sitä, että lapset olisivat ihmisinä muiden joukossa, ei huomion keskipisteenä "lapsentahtisesti" kuten veljelläni ja tämän vaimolla on tapana sanoa.
Vierailija kirjoitti:
265 on aivopesty uskomaan siihen, että hän ei tarvitse enää huomiota eikä mitään muutakaan, koska ei ole enää söpö pieni lapsi. Surullista. :(
Tuollako oikeutat oman navan tuijottelusi?
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihan luonnollista, että hamaan aikuisikään ei säilytetä pakettiperinnettä.
Ei se mikään arvostuksen mittari ole. Totta kai lapset saavat lahjansa ja aikuiset löytävät joulun tunnelman muista tekijöistä.
Ap:n aika kasvaa aikuiseksi on koittanut.
Kuka tämän sanelee?
Siis oikeasti, mistä on tullut tämä olettamus, ettei aikuisille kuulu ostaa lahjoja? Ilahtuuko aikuinen vähemmän lahjasta? Minulle kun on tullut sellainen mielikuva, että aikuiset yleensä ilahtuvat siitä yhdestä paketistaan enemmän kuin lapset kahdestakymmenestä.
Minä olen aina ostanut aikuisille lahjoja, sukulaisille ja ystäville. Ja ostan muuten edelleenkin. Mikään laki ei käsittääkseni sitä kiellä.
Minä taas olen koko aikuisikäni eli jo melkein 18 vuoden ajan yrittänyt pyytää joka joulu mahdollisimman kiltisti, että minulle ei ostettaisi lahjoja ja olen yrittänyt parhaani mukaan selittää, että miksi en niitä halua, mutta joka joulu huomaan, että minun mielipiteeni ei ole siinä asiassa minkään arvoinen, lahjoja on pakko ostaa vaikka niistä näkee, että ne on ostettu siinä mielessä, että yhtään ei haluttaisi sinne kauppaan joululahjaostoksille hirveään tungokseen mennä ja lahjat on valittu mahdollisimman nopeasti, että sieltä kaupasta pääsisi äkkiä ulos. Oikeasti, mikä hemmetin pakko joillaan on ostaa minulle lahjoja, kun minä olen tehnyt selväksi, että en halua niitä ja minusta varmasti jokainen näkee selvästi sen, että kuinka vaivautunut olen lahjoja avatessa ja kuinka minä pahoitan mieleni kun taas tulee sitä pakollista krääsää, jota tuntuu olevan pakko ostaa? Siinä pääsisivät sukulaisetkin helpommalla sieltä kaupasta ulos, kun ei tarvitsisi sitä lahjaa minulle ostaa ja ei sitten tarvitsisi jouluna pahoittaa mieltään, kun huomaa että minä en kaikesta yrittämisestäni huolimatta täysin pysty peittämään pettymystäni, kun paketista paljastuu se kaupan halvin suklaarasia tai pari kolme halpaa sukkaparia, jotka nekin ovat niitä halvimpia mahdollisia joista lähtee todella paljon nukkaa joka jää jalkaan kiinni kun sukat ottaa jalasta.
259 (tuon äskeisen listauksen tekijä) jatkaa vielä: nykyään vanhempani ennen joulua kyllä soittelevat ja kysyvät, että olenko ostanut ja lähettänyt heille sisarusteni lapsille tulevat lahjat. He kertovat myös, mitä olisi "joulupukin lahjalistalla", lego friendsiä, Elsa-barbi, Paw Patrol-tavaraa, lego poliisi/paloasemaa. Sisarukseni noudattavat oikein mielellään vanhempien "aikuisille ei lahjaa"-asennetta. Miksi ihmeessä minun pitäisi parin sadan euron edestä (plus postikulut) lähettää sisarusteni lapsille lahjoja? Joku tässä ketjussa kertoi ostavansa sisarustensa lapsille suklaapukit. Taidan tehdä saman. Sisarusten lapsille kaikki lahjat muuten tulevat "joulupukilta". Eli lahjoja jakaessa ei kiitos menisi Helsinki-tädin suuntaan.