Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan

Vierailija kirjoitti:

Omilla vanhemmillasi on oikeus järjestää sellainen joulu kun haluavat, turha itkeä jos olet sinne menossa valmiiseen joulupöytään. Jos ei meno miellytä niin vietä itse sellainen joulu kun haluat. Lapsenlapset ovat tärkeitä useimmille isovanhemmille, onhan se jo biologinen juttu kun näkee oman suvun jatkuvan. Ja ne lapset on ihmisiä siinä missä sinäkin, omilla vanhemmillasi on oikeus luoda hyvä suhde myös heihin. On normaalia, että perinteet joissakin määrin elävät elämäntilanteiden mukaan. Kun on pieniä lapsia niin valitettavasti järjestelyt menee heidän mukaan, koska aikuiset nyt normaalisti pystyvät sopeutumaan muutoksiin. Kun omista vanhemmistasi joskus aika jättää/sairastuvat/dementoituvat niin jossakin vaiheessa joudut joka tapauksessa sopeutumaan muutoksiin jouluperinteissä. Kasva aikuiseksi. Älä pilaa muiden joulua murjottamalla, jos haluat lahjaperinteen jatkuvan niin mikset suoraan sano sitä vanhemmillesi että toivoisit saavasi lahjan? Se, että vanhemmat eivät sinulle hanki lahjaa, ei tarkoita sitä etteivät he välittäisi sinusta. Aikuiset nyt eivät aina hanki toisilleen lahjoja, ja se on suurimmalle osalle ihan ok.

Ap:n tilanteessa ei ole kyse siitä, että lapset ovat ihmisiä siinä missä hänkin, ja että perinteet jossain määrin elävät elämäntilanteiden mukaan. Ap:n perheessä on nyt KAIKKI muutettu niiden pikkulasten mukaan, perinteet eivät ole eläneet vaan ne on hylätty kokonaan. Kaikki. Tämä tuntuu monilta nyt unohtuvaan, vaan luodaan mielikuvaa missä ap taistelee leluista sisarustensa lasten kanssa. Suoraan sanottuna ap:n vanhemmat ovat typeriä, jos eivät pysty tai suostu löytämään jotain kultaista keskitietä, missä lapseton täti saisi edes katsoa telkkarista jouluohjelmia. Äly hoi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuistuminen on vaikeaa. Ei ole ihan helppoa hyväksyä, että lapsuus on takana ja elämä ja ihmiset muuttuvat. Sisko ei lapsia saatuaan ole enää sama sisko, jonka kanssa jouluyönä kikatella ja vertailla lahjoja vaan sisko on ensisijaisesti äiti, sitten vaimo ja vasta sen jälkeen sisko. Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu hyväksyä se, ettei olekaan enää ihmisille se kaikista tärkein kuten lapsuudessa vaan heillä on elämässään uusia ihmisiä, jotka he asettavat etusijalle. 

Suorastaan tyly näkemys, että perheestä tulisi jotenkin vähemmän tärkeä, kun uusia ihmisiä astuu kuvioon. Sisar on sisar, eikä tunteeni häntä kohtaan muutu, vaikka rinnalle tulisi muutakin. Ymmärrän, että myös minä olen hänelle edelleen tärkeä ja meillä on edelleen oma ainutlaatuinen suhteemme, jota vaalia aina kun tilaisuus sallii. Olkoon ne vaikka sitten satunnaiset kikatteluhetket aikuisinakin.

Enhän mä väittänytkään, että sisar ei olisi tärkeä. Hän vaan ei ole enää kaikista tärkein vaan kaikista tärkeimpiä ovat omat lapset ja puoliso. Sen jälkeen tulevat omat vanhemmat ja sisarukset. 

Entä jos puolison kanssa menevät sukset ristiin? Nouseeko sisarus taas pykälän ylöspäin jos tarvitset jakajaa/kuuntelijaa yksinhuoltajan arjen kuormittavuuteen? Vaarallinen, itsekeskeinen tie. En lähtisi arvottamaan suhteita noin. En enää ihmettele, mistä lapsettomien sisarusten paha mieli kumpuaa, kuka haluaa aina tulla vasta muiden, tärkeämpien jälkeen.

Ei vaan siskon asema on sama kuin on ollut ennen eroakin. Onhan sillä siskolla omakin elämänsä. Ja eronneella ystävänsä ja kaverinsa sisarustensa lisäksi. Mä taas en yhtään ihmettele, mistä parisuhdeongelmat ja lasten ja nuorten ongelmat johtuu, jos vanhemmat eivät pidä puolisoaan ja lapsiaan elämänsä tärkeimpinä ihmisinä. 

Niin tästähän tässäkin ketjussa on kysymys. Vanhemmat tai vanhempi pitää vain sitä TOISTA lastaan tärkeänä eikä sitä lapsetonta. Totta kai se synnyttää katkeruutta ja kaikenlaista ongelmaa - kun se vielä jouluna niin alleviivataan! Oma lapsi - lapseton tain lapsellinen - pitäisi olla samanarvoisen kohtelun kohteena. Sekä osoittaa arvokkuutta vaikkapa pitämällä vuorovuosin sitä toisenlaista jouluperinnettä yllä. Mitä ei ainakaan meillä oma äitimme koskaan suostunut edes harkitsemaan, koska ne LASTENLAPSET pettyy. 

Jää sitten saamatta ne toiset lastenlapset, kun keskittyy vain yhden lapsenlapsiin.  Ja ei paljon tule ikävä.  Eikä tuoda kukkia haudalle edes.

OMat lapset tulisi AINA olla ykkösinä.

Mitähän näistä kiinan keisareista tulee, joiden ympärillä koko suku joulunkin pyörii henkäillen ja ihastellen, että oi kun Paavoirmeli otti nakin ja ranskiksen hienosti haarukkaan jouluaamiaisella, että ehtii klo 10 aukaisemaan paketit. Ja joiden ympärillä aikuiset pyörii koko illan televisio ja radio kiinni ihastellen, kun se PaavoIrmeli aukaisi taas 47.n paketin ja heitti nurkkaan leluauton ja rynni aukaisemaan seuraavaa. Sitten siirrytään ihastelemaan, kun PaavoIrmeli sanoo, että ptriuuuuuu sen auton kanssa.

Jos joku yrittää sanoa, että mites olis torttukaffet sillä aikaa, kun lapsi leikkii, huokaa heti lapsen äiti, että ei ei ei, joulu on lasten juhlaa ja tänään ei syödä enää vasta, kun lapset on nukkumassa, koska meidän pitää ihailla koko joulu Paavoirmeliä, joka silmät riemusta hehkuen repii nukelta jalkoja, kun se on niin halpisnukke.

Vierailija kirjoitti:

Aikuistuminen on vaikeaa. Ei ole ihan helppoa hyväksyä, että lapsuus on takana ja elämä ja ihmiset muuttuvat. Sisko ei lapsia saatuaan ole enää sama sisko, jonka kanssa jouluyönä kikatella ja vertailla lahjoja vaan sisko on ensisijaisesti äiti, sitten vaimo ja vasta sen jälkeen sisko. Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu hyväksyä se, ettei olekaan enää ihmisille se kaikista tärkein kuten lapsuudessa vaan heillä on elämässään uusia ihmisiä, jotka he asettavat etusijalle. 

Aloittaja on edelleen vanhempiensa tytär. Julmaa olettaa, ettei hän enää ansaitsisi paikkaansa etusijalla vanhempiensa mielessä.

Ap!

Kai sä tiedät että sulla on nyt velvollisuus tulla kertomaan meille jälkikäteen miten sun joulu meni?

Odotamme rapottia tuossa 26.12. paikkeilla. :D :D

Hyvää joulua! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saatte kaikki iloisen joulun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuistuminen on vaikeaa. Ei ole ihan helppoa hyväksyä, että lapsuus on takana ja elämä ja ihmiset muuttuvat. Sisko ei lapsia saatuaan ole enää sama sisko, jonka kanssa jouluyönä kikatella ja vertailla lahjoja vaan sisko on ensisijaisesti äiti, sitten vaimo ja vasta sen jälkeen sisko. Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu hyväksyä se, ettei olekaan enää ihmisille se kaikista tärkein kuten lapsuudessa vaan heillä on elämässään uusia ihmisiä, jotka he asettavat etusijalle. 

Suorastaan tyly näkemys, että perheestä tulisi jotenkin vähemmän tärkeä, kun uusia ihmisiä astuu kuvioon. Sisar on sisar, eikä tunteeni häntä kohtaan muutu, vaikka rinnalle tulisi muutakin. Ymmärrän, että myös minä olen hänelle edelleen tärkeä ja meillä on edelleen oma ainutlaatuinen suhteemme, jota vaalia aina kun tilaisuus sallii. Olkoon ne vaikka sitten satunnaiset kikatteluhetket aikuisinakin.

Enhän mä väittänytkään, että sisar ei olisi tärkeä. Hän vaan ei ole enää kaikista tärkein vaan kaikista tärkeimpiä ovat omat lapset ja puoliso. Sen jälkeen tulevat omat vanhemmat ja sisarukset. 

Entä jos puolison kanssa menevät sukset ristiin? Nouseeko sisarus taas pykälän ylöspäin jos tarvitset jakajaa/kuuntelijaa yksinhuoltajan arjen kuormittavuuteen? Vaarallinen, itsekeskeinen tie. En lähtisi arvottamaan suhteita noin. En enää ihmettele, mistä lapsettomien sisarusten paha mieli kumpuaa, kuka haluaa aina tulla vasta muiden, tärkeämpien jälkeen.

Ei vaan siskon asema on sama kuin on ollut ennen eroakin. Onhan sillä siskolla omakin elämänsä. Ja eronneella ystävänsä ja kaverinsa sisarustensa lisäksi. Mä taas en yhtään ihmettele, mistä parisuhdeongelmat ja lasten ja nuorten ongelmat johtuu, jos vanhemmat eivät pidä puolisoaan ja lapsiaan elämänsä tärkeimpinä ihmisinä. 

Mutta sinun mukaan sitä lapsetonta lasta et pidä sitten enää tärkeänä, kun toinen lapsistasi saa lapsia. Sen lapsettoman toiveet voi unohtaa, koska se lapsellinen lapsesi on maailman tärkein ja perinteet ja kaikki muutetaan sen mukaan ja se lapseton lapsesi pitää ymmärtää, että tulee vain kutsuttuna joulupöytään, eikä saa odottaa joulusta mitään, eikä sinulta mitään. Vain ja ainoastaan se lapsi, kenellä on mies ja lapsia. Hänen ympärillään tulet pyörimään joulut ja muut juhlat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omilla vanhemmillasi on oikeus järjestää sellainen joulu kun haluavat, turha itkeä jos olet sinne menossa valmiiseen joulupöytään. Jos ei meno miellytä niin vietä itse sellainen joulu kun haluat. Lapsenlapset ovat tärkeitä useimmille isovanhemmille, onhan se jo biologinen juttu kun näkee oman suvun jatkuvan. Ja ne lapset on ihmisiä siinä missä sinäkin, omilla vanhemmillasi on oikeus luoda hyvä suhde myös heihin. On normaalia, että perinteet joissakin määrin elävät elämäntilanteiden mukaan. Kun on pieniä lapsia niin valitettavasti järjestelyt menee heidän mukaan, koska aikuiset nyt normaalisti pystyvät sopeutumaan muutoksiin. Kun omista vanhemmistasi joskus aika jättää/sairastuvat/dementoituvat niin jossakin vaiheessa joudut joka tapauksessa sopeutumaan muutoksiin jouluperinteissä. Kasva aikuiseksi. Älä pilaa muiden joulua murjottamalla, jos haluat lahjaperinteen jatkuvan niin mikset suoraan sano sitä vanhemmillesi että toivoisit saavasi lahjan? Se, että vanhemmat eivät sinulle hanki lahjaa, ei tarkoita sitä etteivät he välittäisi sinusta. Aikuiset nyt eivät aina hanki toisilleen lahjoja, ja se on suurimmalle osalle ihan ok.

Ap:n tilanteessa ei ole kyse siitä, että lapset ovat ihmisiä siinä missä hänkin, ja että perinteet jossain määrin elävät elämäntilanteiden mukaan. Ap:n perheessä on nyt KAIKKI muutettu niiden pikkulasten mukaan, perinteet eivät ole eläneet vaan ne on hylätty kokonaan. Kaikki. Tämä tuntuu monilta nyt unohtuvaan, vaan luodaan mielikuvaa missä ap taistelee leluista sisarustensa lasten kanssa. Suoraan sanottuna ap:n vanhemmat ovat typeriä, jos eivät pysty tai suostu löytämään jotain kultaista keskitietä, missä lapseton täti saisi edes katsoa telkkarista jouluohjelmia. Äly hoi!

Ap:n tilanteessa muuttuneista asioista suurin osa on sellaisia, joihin hän ei varmastikaan tarvitse vanhempiaan ja siskoaan. Mua suorastaan ärsyttää mennä kylään jonnekin, missä sitten istutaan sohvalla tuijottamassa telkkaria. Mulla on telkkari kotonakin eikä mun tarvitse mennä telkkaria katsomaan kenenkään toisen luokse. Hautausmaalle ap voi mennä myöhään illalla aivan kuten ennenkin. Ainakaan hän ei missään kirjoittanut, että häneltä olisi kielletty hautausmaalla käynti. Ja minusta on ihan oikein, että joulupäivällinen syödään sellaiseen aikaan, että se parhaiten pienille lapsille sopii. Viheliäistä on, jos lapset kirkuu ja kiukuttelee nälkäänsä tai väsymystään. Mä ainakin mieluummin joustan aikatauluissa ja tapahtumien järjestyksessä kuin istun jouluaaton korvatulpat korvissa välttääkseni helvetillisen päänsäryn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuistuminen on vaikeaa. Ei ole ihan helppoa hyväksyä, että lapsuus on takana ja elämä ja ihmiset muuttuvat. Sisko ei lapsia saatuaan ole enää sama sisko, jonka kanssa jouluyönä kikatella ja vertailla lahjoja vaan sisko on ensisijaisesti äiti, sitten vaimo ja vasta sen jälkeen sisko. Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu hyväksyä se, ettei olekaan enää ihmisille se kaikista tärkein kuten lapsuudessa vaan heillä on elämässään uusia ihmisiä, jotka he asettavat etusijalle. 

Suorastaan tyly näkemys, että perheestä tulisi jotenkin vähemmän tärkeä, kun uusia ihmisiä astuu kuvioon. Sisar on sisar, eikä tunteeni häntä kohtaan muutu, vaikka rinnalle tulisi muutakin. Ymmärrän, että myös minä olen hänelle edelleen tärkeä ja meillä on edelleen oma ainutlaatuinen suhteemme, jota vaalia aina kun tilaisuus sallii. Olkoon ne vaikka sitten satunnaiset kikatteluhetket aikuisinakin.

Enhän mä väittänytkään, että sisar ei olisi tärkeä. Hän vaan ei ole enää kaikista tärkein vaan kaikista tärkeimpiä ovat omat lapset ja puoliso. Sen jälkeen tulevat omat vanhemmat ja sisarukset. 

Entä jos puolison kanssa menevät sukset ristiin? Nouseeko sisarus taas pykälän ylöspäin jos tarvitset jakajaa/kuuntelijaa yksinhuoltajan arjen kuormittavuuteen? Vaarallinen, itsekeskeinen tie. En lähtisi arvottamaan suhteita noin. En enää ihmettele, mistä lapsettomien sisarusten paha mieli kumpuaa, kuka haluaa aina tulla vasta muiden, tärkeämpien jälkeen.

Ei vaan siskon asema on sama kuin on ollut ennen eroakin. Onhan sillä siskolla omakin elämänsä. Ja eronneella ystävänsä ja kaverinsa sisarustensa lisäksi. Mä taas en yhtään ihmettele, mistä parisuhdeongelmat ja lasten ja nuorten ongelmat johtuu, jos vanhemmat eivät pidä puolisoaan ja lapsiaan elämänsä tärkeimpinä ihmisinä. 

Eikai siitä nyt parisuhdeongelmia tule, puoliso ymmärtää, että sisarukset ovat tärkeitä tavalla jota puoliso ei voi korvata, kuten hänellekin omansa. Ja tutustuvat keskenäänkin, ilman että minun tarvitsee olla välissä pitämässä jöötä arvojärjestyksen suhteen. Suhteet toimivat aika vaivatta, kun kaikki kokevat itsensä arvostetuiksi, ei siinä jää kaunoille tilaa. Eikä nuorten ongelmat lisäänny sillä, että voivat keskustella tätinsä/setänsä kanssa asioista joista ei vanhempien kanssa kehtaa. Tämä mahdollista, koska suhteista on pidetty huolta.

Voisin kuvitella, että esimerkiksi ap:lla ei olisi mitään valittamista asiasta tai mitään myönnytyksiä vastaan, jos kokisi että hänetkin huomioidaan joulussa, eikä jäisi täysin sivuun. Varmasti iloitsisi lasten joulusta, jos itsekin saisi tilaa hengittää ja joku muistaisi häntäkin. Mutta tätä ei tajuta, ei sitten millään.

Niin se menee,että paitsioon jää ne lapsettomat. Mä olen 19 ja heti kun muutin kotoa mun huoneesta tehtiin lastenhuone siellä ehkä kerran parissa kuussa yöpyvälle lapsenlapselle. Mä joudun nukkumaan joulun sohvalla, kun lapsenlapselle pitää olla oma rauhallinen huone jossa nukkua, ei siis voi laittaa isänsä kanssa samaan huoneeseen. En tule myöskään saamaan yhtään lahjaa ja sain listan asioista jotka mun pitäis leipoa ja hankkia. Helvetin kiva, kun rahaa on vuokran jälkeen loppukuuksi 80€ ja siitä kustantaa leipomistarvikkeet, laskut ja ruuat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omilla vanhemmillasi on oikeus järjestää sellainen joulu kun haluavat, turha itkeä jos olet sinne menossa valmiiseen joulupöytään. Jos ei meno miellytä niin vietä itse sellainen joulu kun haluat. Lapsenlapset ovat tärkeitä useimmille isovanhemmille, onhan se jo biologinen juttu kun näkee oman suvun jatkuvan. Ja ne lapset on ihmisiä siinä missä sinäkin, omilla vanhemmillasi on oikeus luoda hyvä suhde myös heihin. On normaalia, että perinteet joissakin määrin elävät elämäntilanteiden mukaan. Kun on pieniä lapsia niin valitettavasti järjestelyt menee heidän mukaan, koska aikuiset nyt normaalisti pystyvät sopeutumaan muutoksiin. Kun omista vanhemmistasi joskus aika jättää/sairastuvat/dementoituvat niin jossakin vaiheessa joudut joka tapauksessa sopeutumaan muutoksiin jouluperinteissä. Kasva aikuiseksi. Älä pilaa muiden joulua murjottamalla, jos haluat lahjaperinteen jatkuvan niin mikset suoraan sano sitä vanhemmillesi että toivoisit saavasi lahjan? Se, että vanhemmat eivät sinulle hanki lahjaa, ei tarkoita sitä etteivät he välittäisi sinusta. Aikuiset nyt eivät aina hanki toisilleen lahjoja, ja se on suurimmalle osalle ihan ok.

Ap:n tilanteessa ei ole kyse siitä, että lapset ovat ihmisiä siinä missä hänkin, ja että perinteet jossain määrin elävät elämäntilanteiden mukaan. Ap:n perheessä on nyt KAIKKI muutettu niiden pikkulasten mukaan, perinteet eivät ole eläneet vaan ne on hylätty kokonaan. Kaikki. Tämä tuntuu monilta nyt unohtuvaan, vaan luodaan mielikuvaa missä ap taistelee leluista sisarustensa lasten kanssa. Suoraan sanottuna ap:n vanhemmat ovat typeriä, jos eivät pysty tai suostu löytämään jotain kultaista keskitietä, missä lapseton täti saisi edes katsoa telkkarista jouluohjelmia. Äly hoi!

Ap:n tilanteessa muuttuneista asioista suurin osa on sellaisia, joihin hän ei varmastikaan tarvitse vanhempiaan ja siskoaan. Mua suorastaan ärsyttää mennä kylään jonnekin, missä sitten istutaan sohvalla tuijottamassa telkkaria. Mulla on telkkari kotonakin eikä mun tarvitse mennä telkkaria katsomaan kenenkään toisen luokse. Hautausmaalle ap voi mennä myöhään illalla aivan kuten ennenkin. Ainakaan hän ei missään kirjoittanut, että häneltä olisi kielletty hautausmaalla käynti. Ja minusta on ihan oikein, että joulupäivällinen syödään sellaiseen aikaan, että se parhaiten pienille lapsille sopii. Viheliäistä on, jos lapset kirkuu ja kiukuttelee nälkäänsä tai väsymystään. Mä ainakin mieluummin joustan aikatauluissa ja tapahtumien järjestyksessä kuin istun jouluaaton korvatulpat korvissa välttääkseni helvetillisen päänsäryn. 

Jos syödään klo 17, niin miksi et anna lapsillesi aamupalaa ja lounasta tai välipalaa. Ihan niin kuin muinakin päivinä. Eivät huuda nälissään, kun saavat syödä normaalin aamupalan ja lounaan. Jaksavat odottaa iltaruokaa.

Ehkä hautausmaa on sen verran kaukana, ettei sinne ap voi mennä kävellen. Mutta vanhemmat eivät saa lähteä hautausmaalle kaveriksi autolla, koska siinähän menee ohi lasten ihasteluaikaa tunti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuistuminen on vaikeaa. Ei ole ihan helppoa hyväksyä, että lapsuus on takana ja elämä ja ihmiset muuttuvat. Sisko ei lapsia saatuaan ole enää sama sisko, jonka kanssa jouluyönä kikatella ja vertailla lahjoja vaan sisko on ensisijaisesti äiti, sitten vaimo ja vasta sen jälkeen sisko. Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu hyväksyä se, ettei olekaan enää ihmisille se kaikista tärkein kuten lapsuudessa vaan heillä on elämässään uusia ihmisiä, jotka he asettavat etusijalle. 

Suorastaan tyly näkemys, että perheestä tulisi jotenkin vähemmän tärkeä, kun uusia ihmisiä astuu kuvioon. Sisar on sisar, eikä tunteeni häntä kohtaan muutu, vaikka rinnalle tulisi muutakin. Ymmärrän, että myös minä olen hänelle edelleen tärkeä ja meillä on edelleen oma ainutlaatuinen suhteemme, jota vaalia aina kun tilaisuus sallii. Olkoon ne vaikka sitten satunnaiset kikatteluhetket aikuisinakin.

Enhän mä väittänytkään, että sisar ei olisi tärkeä. Hän vaan ei ole enää kaikista tärkein vaan kaikista tärkeimpiä ovat omat lapset ja puoliso. Sen jälkeen tulevat omat vanhemmat ja sisarukset. 

Entä jos puolison kanssa menevät sukset ristiin? Nouseeko sisarus taas pykälän ylöspäin jos tarvitset jakajaa/kuuntelijaa yksinhuoltajan arjen kuormittavuuteen? Vaarallinen, itsekeskeinen tie. En lähtisi arvottamaan suhteita noin. En enää ihmettele, mistä lapsettomien sisarusten paha mieli kumpuaa, kuka haluaa aina tulla vasta muiden, tärkeämpien jälkeen.

Ei vaan siskon asema on sama kuin on ollut ennen eroakin. Onhan sillä siskolla omakin elämänsä. Ja eronneella ystävänsä ja kaverinsa sisarustensa lisäksi. Mä taas en yhtään ihmettele, mistä parisuhdeongelmat ja lasten ja nuorten ongelmat johtuu, jos vanhemmat eivät pidä puolisoaan ja lapsiaan elämänsä tärkeimpinä ihmisinä. 

Mutta sinun mukaan sitä lapsetonta lasta et pidä sitten enää tärkeänä, kun toinen lapsistasi saa lapsia. Sen lapsettoman toiveet voi unohtaa, koska se lapsellinen lapsesi on maailman tärkein ja perinteet ja kaikki muutetaan sen mukaan ja se lapseton lapsesi pitää ymmärtää, että tulee vain kutsuttuna joulupöytään, eikä saa odottaa joulusta mitään, eikä sinulta mitään. Vain ja ainoastaan se lapsi, kenellä on mies ja lapsia. Hänen ympärillään tulet pyörimään joulut ja muut juhlat.

Mä nyt tarkoitin lapsilla alaikäisiä. Enkä missään sanonut, että aikuiset lapset eivät olisi tärkeitä. Mutta minusta on ihan normaalia, että alaikäiset lapset, varsinkin pienet lapset, joudutaan huomioimaan ensin ja vasta sitten huomioidaan aikuiset, olivatpa he mitä sukua tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omilla vanhemmillasi on oikeus järjestää sellainen joulu kun haluavat, turha itkeä jos olet sinne menossa valmiiseen joulupöytään. Jos ei meno miellytä niin vietä itse sellainen joulu kun haluat. Lapsenlapset ovat tärkeitä useimmille isovanhemmille, onhan se jo biologinen juttu kun näkee oman suvun jatkuvan. Ja ne lapset on ihmisiä siinä missä sinäkin, omilla vanhemmillasi on oikeus luoda hyvä suhde myös heihin. On normaalia, että perinteet joissakin määrin elävät elämäntilanteiden mukaan. Kun on pieniä lapsia niin valitettavasti järjestelyt menee heidän mukaan, koska aikuiset nyt normaalisti pystyvät sopeutumaan muutoksiin. Kun omista vanhemmistasi joskus aika jättää/sairastuvat/dementoituvat niin jossakin vaiheessa joudut joka tapauksessa sopeutumaan muutoksiin jouluperinteissä. Kasva aikuiseksi. Älä pilaa muiden joulua murjottamalla, jos haluat lahjaperinteen jatkuvan niin mikset suoraan sano sitä vanhemmillesi että toivoisit saavasi lahjan? Se, että vanhemmat eivät sinulle hanki lahjaa, ei tarkoita sitä etteivät he välittäisi sinusta. Aikuiset nyt eivät aina hanki toisilleen lahjoja, ja se on suurimmalle osalle ihan ok.

Ap:n tilanteessa ei ole kyse siitä, että lapset ovat ihmisiä siinä missä hänkin, ja että perinteet jossain määrin elävät elämäntilanteiden mukaan. Ap:n perheessä on nyt KAIKKI muutettu niiden pikkulasten mukaan, perinteet eivät ole eläneet vaan ne on hylätty kokonaan. Kaikki. Tämä tuntuu monilta nyt unohtuvaan, vaan luodaan mielikuvaa missä ap taistelee leluista sisarustensa lasten kanssa. Suoraan sanottuna ap:n vanhemmat ovat typeriä, jos eivät pysty tai suostu löytämään jotain kultaista keskitietä, missä lapseton täti saisi edes katsoa telkkarista jouluohjelmia. Äly hoi!

Ap:n tilanteessa muuttuneista asioista suurin osa on sellaisia, joihin hän ei varmastikaan tarvitse vanhempiaan ja siskoaan. Mua suorastaan ärsyttää mennä kylään jonnekin, missä sitten istutaan sohvalla tuijottamassa telkkaria. Mulla on telkkari kotonakin eikä mun tarvitse mennä telkkaria katsomaan kenenkään toisen luokse. Hautausmaalle ap voi mennä myöhään illalla aivan kuten ennenkin. Ainakaan hän ei missään kirjoittanut, että häneltä olisi kielletty hautausmaalla käynti. Ja minusta on ihan oikein, että joulupäivällinen syödään sellaiseen aikaan, että se parhaiten pienille lapsille sopii. Viheliäistä on, jos lapset kirkuu ja kiukuttelee nälkäänsä tai väsymystään. Mä ainakin mieluummin joustan aikatauluissa ja tapahtumien järjestyksessä kuin istun jouluaaton korvatulpat korvissa välttääkseni helvetillisen päänsäryn. 

Jos syödään klo 17, niin miksi et anna lapsillesi aamupalaa ja lounasta tai välipalaa. Ihan niin kuin muinakin päivinä. Eivät huuda nälissään, kun saavat syödä normaalin aamupalan ja lounaan. Jaksavat odottaa iltaruokaa.

Ehkä hautausmaa on sen verran kaukana, ettei sinne ap voi mennä kävellen. Mutta vanhemmat eivät saa lähteä hautausmaalle kaveriksi autolla, koska siinähän menee ohi lasten ihasteluaikaa tunti.

Ei mulla ole pieniä lapsia. Mutta vietän jouluni paikassa, jossa on. Ja tuota en ymmärrä, miksi ap:n vanhemmat eivät voisi halutessaan lähteä hautausmaalle. Eikö heillä ollut tapana mennä hautausmaalle myöhään illalla? Ja myöhään illalla siskonlapset ovat todennäköisesti jo untenmailla. En mä ainakaan saanut ap:n kirjoituksista käsitystä, että hänen siskonsa olisi kieltänyt vanhempia lähtemästä myöhään illalla hautausmaalle. Se on sitten toinen juttu, jaksavatko vanhemmat lähteä vielä senkin jälkeen, kun ovat joulun lapsilleen ja lapsenlapsilleen järjestäneet. Itse kun olen sukujouluja vuorollani järjestänyt, olen ollut illalla jo niin raato, että ei paljon mitkään hautausmaat inspiroi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omilla vanhemmillasi on oikeus järjestää sellainen joulu kun haluavat, turha itkeä jos olet sinne menossa valmiiseen joulupöytään. Jos ei meno miellytä niin vietä itse sellainen joulu kun haluat. Lapsenlapset ovat tärkeitä useimmille isovanhemmille, onhan se jo biologinen juttu kun näkee oman suvun jatkuvan. Ja ne lapset on ihmisiä siinä missä sinäkin, omilla vanhemmillasi on oikeus luoda hyvä suhde myös heihin. On normaalia, että perinteet joissakin määrin elävät elämäntilanteiden mukaan. Kun on pieniä lapsia niin valitettavasti järjestelyt menee heidän mukaan, koska aikuiset nyt normaalisti pystyvät sopeutumaan muutoksiin. Kun omista vanhemmistasi joskus aika jättää/sairastuvat/dementoituvat niin jossakin vaiheessa joudut joka tapauksessa sopeutumaan muutoksiin jouluperinteissä. Kasva aikuiseksi. Älä pilaa muiden joulua murjottamalla, jos haluat lahjaperinteen jatkuvan niin mikset suoraan sano sitä vanhemmillesi että toivoisit saavasi lahjan? Se, että vanhemmat eivät sinulle hanki lahjaa, ei tarkoita sitä etteivät he välittäisi sinusta. Aikuiset nyt eivät aina hanki toisilleen lahjoja, ja se on suurimmalle osalle ihan ok.

Ap:n tilanteessa ei ole kyse siitä, että lapset ovat ihmisiä siinä missä hänkin, ja että perinteet jossain määrin elävät elämäntilanteiden mukaan. Ap:n perheessä on nyt KAIKKI muutettu niiden pikkulasten mukaan, perinteet eivät ole eläneet vaan ne on hylätty kokonaan. Kaikki. Tämä tuntuu monilta nyt unohtuvaan, vaan luodaan mielikuvaa missä ap taistelee leluista sisarustensa lasten kanssa. Suoraan sanottuna ap:n vanhemmat ovat typeriä, jos eivät pysty tai suostu löytämään jotain kultaista keskitietä, missä lapseton täti saisi edes katsoa telkkarista jouluohjelmia. Äly hoi!

Ap:n tilanteessa muuttuneista asioista suurin osa on sellaisia, joihin hän ei varmastikaan tarvitse vanhempiaan ja siskoaan. Mua suorastaan ärsyttää mennä kylään jonnekin, missä sitten istutaan sohvalla tuijottamassa telkkaria. Mulla on telkkari kotonakin eikä mun tarvitse mennä telkkaria katsomaan kenenkään toisen luokse. Hautausmaalle ap voi mennä myöhään illalla aivan kuten ennenkin. Ainakaan hän ei missään kirjoittanut, että häneltä olisi kielletty hautausmaalla käynti. Ja minusta on ihan oikein, että joulupäivällinen syödään sellaiseen aikaan, että se parhaiten pienille lapsille sopii. Viheliäistä on, jos lapset kirkuu ja kiukuttelee nälkäänsä tai väsymystään. Mä ainakin mieluummin joustan aikatauluissa ja tapahtumien järjestyksessä kuin istun jouluaaton korvatulpat korvissa välttääkseni helvetillisen päänsäryn. 

Sitä vain ihmettelen, että onko tosiaan ainoa lapsille sopiva aika jouluaterialle keskellä päivää? Eikö lapsille voi antaa lounasta tai välipalaa edes sen verran, että he jaksaisivat odottaa jonnekin normaaliin päivällisaikaan asti, vaikkapa neljän-viiden välille?

Vierailija kirjoitti:

Niin se menee,että paitsioon jää ne lapsettomat. Mä olen 19 ja heti kun muutin kotoa mun huoneesta tehtiin lastenhuone siellä ehkä kerran parissa kuussa yöpyvälle lapsenlapselle. Mä joudun nukkumaan joulun sohvalla, kun lapsenlapselle pitää olla oma rauhallinen huone jossa nukkua, ei siis voi laittaa isänsä kanssa samaan huoneeseen. En tule myöskään saamaan yhtään lahjaa ja sain listan asioista jotka mun pitäis leipoa ja hankkia. Helvetin kiva, kun rahaa on vuokran jälkeen loppukuuksi 80€ ja siitä kustantaa leipomistarvikkeet, laskut ja ruuat

Ei tuo ole normaalia.

Oikeasti.

Sun perheessä on jotain persoonallisuushäiriöisiä.

Itsekin tajusin vanhempieni sairauden vasta noin 25v ikäisenä, terapian kautta, sitä ennen pidin tuollaisia juttuja normaaleina ja ajattelin vain olevani jotenkin viallinen (sen takia muilla oli lupa kohdella minua noin).

Vierailija kirjoitti:

Niin se menee,että paitsioon jää ne lapsettomat. Mä olen 19 ja heti kun muutin kotoa mun huoneesta tehtiin lastenhuone siellä ehkä kerran parissa kuussa yöpyvälle lapsenlapselle. Mä joudun nukkumaan joulun sohvalla, kun lapsenlapselle pitää olla oma rauhallinen huone jossa nukkua, ei siis voi laittaa isänsä kanssa samaan huoneeseen. En tule myöskään saamaan yhtään lahjaa ja sain listan asioista jotka mun pitäis leipoa ja hankkia. Helvetin kiva, kun rahaa on vuokran jälkeen loppukuuksi 80€ ja siitä kustantaa leipomistarvikkeet, laskut ja ruuat

Sano ihan suoraan, että ei ole rahaa ja jäät mieluummin vaikka pois jos et kelpaa vain omana itsenäsi ilman tuliaiskuormaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuistuminen on vaikeaa. Ei ole ihan helppoa hyväksyä, että lapsuus on takana ja elämä ja ihmiset muuttuvat. Sisko ei lapsia saatuaan ole enää sama sisko, jonka kanssa jouluyönä kikatella ja vertailla lahjoja vaan sisko on ensisijaisesti äiti, sitten vaimo ja vasta sen jälkeen sisko. Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu hyväksyä se, ettei olekaan enää ihmisille se kaikista tärkein kuten lapsuudessa vaan heillä on elämässään uusia ihmisiä, jotka he asettavat etusijalle. 

Suorastaan tyly näkemys, että perheestä tulisi jotenkin vähemmän tärkeä, kun uusia ihmisiä astuu kuvioon. Sisar on sisar, eikä tunteeni häntä kohtaan muutu, vaikka rinnalle tulisi muutakin. Ymmärrän, että myös minä olen hänelle edelleen tärkeä ja meillä on edelleen oma ainutlaatuinen suhteemme, jota vaalia aina kun tilaisuus sallii. Olkoon ne vaikka sitten satunnaiset kikatteluhetket aikuisinakin.

Enhän mä väittänytkään, että sisar ei olisi tärkeä. Hän vaan ei ole enää kaikista tärkein vaan kaikista tärkeimpiä ovat omat lapset ja puoliso. Sen jälkeen tulevat omat vanhemmat ja sisarukset. 

Entä jos puolison kanssa menevät sukset ristiin? Nouseeko sisarus taas pykälän ylöspäin jos tarvitset jakajaa/kuuntelijaa yksinhuoltajan arjen kuormittavuuteen? Vaarallinen, itsekeskeinen tie. En lähtisi arvottamaan suhteita noin. En enää ihmettele, mistä lapsettomien sisarusten paha mieli kumpuaa, kuka haluaa aina tulla vasta muiden, tärkeämpien jälkeen.

Ei vaan siskon asema on sama kuin on ollut ennen eroakin. Onhan sillä siskolla omakin elämänsä. Ja eronneella ystävänsä ja kaverinsa sisarustensa lisäksi. Mä taas en yhtään ihmettele, mistä parisuhdeongelmat ja lasten ja nuorten ongelmat johtuu, jos vanhemmat eivät pidä puolisoaan ja lapsiaan elämänsä tärkeimpinä ihmisinä. 

Mutta sinun mukaan sitä lapsetonta lasta et pidä sitten enää tärkeänä, kun toinen lapsistasi saa lapsia. Sen lapsettoman toiveet voi unohtaa, koska se lapsellinen lapsesi on maailman tärkein ja perinteet ja kaikki muutetaan sen mukaan ja se lapseton lapsesi pitää ymmärtää, että tulee vain kutsuttuna joulupöytään, eikä saa odottaa joulusta mitään, eikä sinulta mitään. Vain ja ainoastaan se lapsi, kenellä on mies ja lapsia. Hänen ympärillään tulet pyörimään joulut ja muut juhlat.

Mä nyt tarkoitin lapsilla alaikäisiä. Enkä missään sanonut, että aikuiset lapset eivät olisi tärkeitä. Mutta minusta on ihan normaalia, että alaikäiset lapset, varsinkin pienet lapset, joudutaan huomioimaan ensin ja vasta sitten huomioidaan aikuiset, olivatpa he mitä sukua tahansa. 

Näinhän sinä kerroit jo aiemmin. Kun toinen lapsistasi saa lapsia, niin lapsenlapset menevät ohi oman lapsesi, siis sen, kenellä ei ole lapsia. Eli panet oman lapsesi toissijaiseksi, kun toinen on saanut lapsenlapsia.

Onneksi itse olin omalle äidilleni aina oma lapsi, vaikka sisarukseni saivatkin lapsenlapsia ennen minua. Olin jopa tärkeämpi niitä lapsenlapsia, koska olin äitini oma lapsi.

Joulu on lasten juhla :) Aloittaja olet jo aikuinen, ja ei se joulu silloin enää sama ole kuin lapsena. Käyt vanhemmillasi vaikka syömässä, ja vietät muuten joulun omassa kodissasi.

Kaikki alapeukuttajat on niitä, joilla on juuri ne lapset joiden halut ja tarpeet ajaa kaiken muun edelle. Millään ei ole mitään väliä, kunhan meidän lapset. Koska lapset.

Ja samat ihmiset eivät edes löytäneet ap:n pointista sitä päätarkoitusta, vaan näkivät heti punaista kun kritisoitiin mukamas heidän lapsiin kohdistuvaa hyysäämistä.

Prove me wrong.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuistuminen on vaikeaa. Ei ole ihan helppoa hyväksyä, että lapsuus on takana ja elämä ja ihmiset muuttuvat. Sisko ei lapsia saatuaan ole enää sama sisko, jonka kanssa jouluyönä kikatella ja vertailla lahjoja vaan sisko on ensisijaisesti äiti, sitten vaimo ja vasta sen jälkeen sisko. Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu hyväksyä se, ettei olekaan enää ihmisille se kaikista tärkein kuten lapsuudessa vaan heillä on elämässään uusia ihmisiä, jotka he asettavat etusijalle. 

Suorastaan tyly näkemys, että perheestä tulisi jotenkin vähemmän tärkeä, kun uusia ihmisiä astuu kuvioon. Sisar on sisar, eikä tunteeni häntä kohtaan muutu, vaikka rinnalle tulisi muutakin. Ymmärrän, että myös minä olen hänelle edelleen tärkeä ja meillä on edelleen oma ainutlaatuinen suhteemme, jota vaalia aina kun tilaisuus sallii. Olkoon ne vaikka sitten satunnaiset kikatteluhetket aikuisinakin.

Enhän mä väittänytkään, että sisar ei olisi tärkeä. Hän vaan ei ole enää kaikista tärkein vaan kaikista tärkeimpiä ovat omat lapset ja puoliso. Sen jälkeen tulevat omat vanhemmat ja sisarukset. 

Entä jos puolison kanssa menevät sukset ristiin? Nouseeko sisarus taas pykälän ylöspäin jos tarvitset jakajaa/kuuntelijaa yksinhuoltajan arjen kuormittavuuteen? Vaarallinen, itsekeskeinen tie. En lähtisi arvottamaan suhteita noin. En enää ihmettele, mistä lapsettomien sisarusten paha mieli kumpuaa, kuka haluaa aina tulla vasta muiden, tärkeämpien jälkeen.

Ei vaan siskon asema on sama kuin on ollut ennen eroakin. Onhan sillä siskolla omakin elämänsä. Ja eronneella ystävänsä ja kaverinsa sisarustensa lisäksi. Mä taas en yhtään ihmettele, mistä parisuhdeongelmat ja lasten ja nuorten ongelmat johtuu, jos vanhemmat eivät pidä puolisoaan ja lapsiaan elämänsä tärkeimpinä ihmisinä. 

Mutta sinun mukaan sitä lapsetonta lasta et pidä sitten enää tärkeänä, kun toinen lapsistasi saa lapsia. Sen lapsettoman toiveet voi unohtaa, koska se lapsellinen lapsesi on maailman tärkein ja perinteet ja kaikki muutetaan sen mukaan ja se lapseton lapsesi pitää ymmärtää, että tulee vain kutsuttuna joulupöytään, eikä saa odottaa joulusta mitään, eikä sinulta mitään. Vain ja ainoastaan se lapsi, kenellä on mies ja lapsia. Hänen ympärillään tulet pyörimään joulut ja muut juhlat.

Mä nyt tarkoitin lapsilla alaikäisiä. Enkä missään sanonut, että aikuiset lapset eivät olisi tärkeitä. Mutta minusta on ihan normaalia, että alaikäiset lapset, varsinkin pienet lapset, joudutaan huomioimaan ensin ja vasta sitten huomioidaan aikuiset, olivatpa he mitä sukua tahansa. 

Näinhän sinä kerroit jo aiemmin. Kun toinen lapsistasi saa lapsia, niin lapsenlapset menevät ohi oman lapsesi, siis sen, kenellä ei ole lapsia. Eli panet oman lapsesi toissijaiseksi, kun toinen on saanut lapsenlapsia.

Onneksi itse olin omalle äidilleni aina oma lapsi, vaikka sisarukseni saivatkin lapsenlapsia ennen minua. Olin jopa tärkeämpi niitä lapsenlapsia, koska olin äitini oma lapsi.

Mutta kun se oma lapsi on jo aikuinen, hänen tulisi kyllä jo pärjätä ja hieman sopeutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuistuminen on vaikeaa. Ei ole ihan helppoa hyväksyä, että lapsuus on takana ja elämä ja ihmiset muuttuvat. Sisko ei lapsia saatuaan ole enää sama sisko, jonka kanssa jouluyönä kikatella ja vertailla lahjoja vaan sisko on ensisijaisesti äiti, sitten vaimo ja vasta sen jälkeen sisko. Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu hyväksyä se, ettei olekaan enää ihmisille se kaikista tärkein kuten lapsuudessa vaan heillä on elämässään uusia ihmisiä, jotka he asettavat etusijalle. 

Suorastaan tyly näkemys, että perheestä tulisi jotenkin vähemmän tärkeä, kun uusia ihmisiä astuu kuvioon. Sisar on sisar, eikä tunteeni häntä kohtaan muutu, vaikka rinnalle tulisi muutakin. Ymmärrän, että myös minä olen hänelle edelleen tärkeä ja meillä on edelleen oma ainutlaatuinen suhteemme, jota vaalia aina kun tilaisuus sallii. Olkoon ne vaikka sitten satunnaiset kikatteluhetket aikuisinakin.

Enhän mä väittänytkään, että sisar ei olisi tärkeä. Hän vaan ei ole enää kaikista tärkein vaan kaikista tärkeimpiä ovat omat lapset ja puoliso. Sen jälkeen tulevat omat vanhemmat ja sisarukset. 

Entä jos puolison kanssa menevät sukset ristiin? Nouseeko sisarus taas pykälän ylöspäin jos tarvitset jakajaa/kuuntelijaa yksinhuoltajan arjen kuormittavuuteen? Vaarallinen, itsekeskeinen tie. En lähtisi arvottamaan suhteita noin. En enää ihmettele, mistä lapsettomien sisarusten paha mieli kumpuaa, kuka haluaa aina tulla vasta muiden, tärkeämpien jälkeen.

Ei vaan siskon asema on sama kuin on ollut ennen eroakin. Onhan sillä siskolla omakin elämänsä. Ja eronneella ystävänsä ja kaverinsa sisarustensa lisäksi. Mä taas en yhtään ihmettele, mistä parisuhdeongelmat ja lasten ja nuorten ongelmat johtuu, jos vanhemmat eivät pidä puolisoaan ja lapsiaan elämänsä tärkeimpinä ihmisinä. 

Mutta sinun mukaan sitä lapsetonta lasta et pidä sitten enää tärkeänä, kun toinen lapsistasi saa lapsia. Sen lapsettoman toiveet voi unohtaa, koska se lapsellinen lapsesi on maailman tärkein ja perinteet ja kaikki muutetaan sen mukaan ja se lapseton lapsesi pitää ymmärtää, että tulee vain kutsuttuna joulupöytään, eikä saa odottaa joulusta mitään, eikä sinulta mitään. Vain ja ainoastaan se lapsi, kenellä on mies ja lapsia. Hänen ympärillään tulet pyörimään joulut ja muut juhlat.

Mä nyt tarkoitin lapsilla alaikäisiä. Enkä missään sanonut, että aikuiset lapset eivät olisi tärkeitä. Mutta minusta on ihan normaalia, että alaikäiset lapset, varsinkin pienet lapset, joudutaan huomioimaan ensin ja vasta sitten huomioidaan aikuiset, olivatpa he mitä sukua tahansa. 

Näinhän sinä kerroit jo aiemmin. Kun toinen lapsistasi saa lapsia, niin lapsenlapset menevät ohi oman lapsesi, siis sen, kenellä ei ole lapsia. Eli panet oman lapsesi toissijaiseksi, kun toinen on saanut lapsenlapsia.

Onneksi itse olin omalle äidilleni aina oma lapsi, vaikka sisarukseni saivatkin lapsenlapsia ennen minua. Olin jopa tärkeämpi niitä lapsenlapsia, koska olin äitini oma lapsi.

Mutta kun se oma lapsi on jo aikuinen, hänen tulisi kyllä jo pärjätä ja hieman sopeutua.

Olen toista mieltä. Minulla on jo lapsenlapsia, silti omat lapseni menevät kaiken eteen. Niillä lapsenlapsilla on oma äiti, joka panee ne kaiken edelle. Minä panen omat lapseni.