Suurin järkytys vauva-arjessa?
Kommentit (19)
Se, että mies ei suurista lupauksista ja ennakkopuheista huolimatta hoitanutkaan vauvaa yhtään.
Oma aika. Sitä on ihan määrättömästi. Lapsi syö ja nukkuu. Koti pysyy siistinä, on aikaa kaikessa rauhassa kahvitella ja olla. Kaikki varoittivat, että vauva-arkeen katoaa ja täällä minä katselen Netflixiä, että olisi jotain tekemistä.
Se, ettei saa nukkua. Koskaan. Ikinä. Kuukausiin. Ja jos saisikin, niin se perkeleen uni ei tule enää.
Se että kuinka vaikeaa pienen lapsen itkua on kestää. Tulee itsellekin kauhea olo.
Se miten vaikeaa kaikki lähteminen on:
Puet itsellesi vaatteet ja laitat hiukset. Imetät vauvan. Vaihdat sille kuivan vaipan ja puet sen ulkovaatteisiin. Tässä kaikessa on mennyt tunti, ja olette vihdoin eteisessä. Mutta eikä mitä, vauvahan vetäisee niskakakat kun olet laittamassa ulkokenkiä jalkaan. No riisut takin ja kengät ja alat riisua vauvaa, peset sen pyllyn (ja selän ja niskan), laitat kakkaset vaatteet likoomaan, etsit puhtaat vaatteet vauvalle, huomaat, että se kakka on levinnyt myös omaan paitaasi, etsit itsellesi puhtaan paidan. Vauva alkaa itkeskelemään taas nälkäänsä, koska tuosta niskakakka- ja vaaterumbassa meni kolme varttia, no imetät taas vauvaa, röyhtäytät sen, huomaat että se puklasi paidallesi ja hiuksillesi. Etsit itsellesi taas jostain puhtaan paidan ja putsaat hiuksesi puklasta. Taas eteiseen ja kenkiä jalkaan ja huomaat, että unohdit pakata mukaan vauvalle vaihtovaipat ja etsiä sille pipon. Eikun hakemaan noita tavaroita, vauva odottamaan sitteriin. Vauva hermostuu ja alkaa huutaa sitterissä, koska aikaa on kulunut niin paljon ja sillä on kuuma. Menikin jo kolme tuntia lähtöyrityksessä ja voitkin unohtaa kaverisi kanssa kahvillelähdön.
Vierailija kirjoitti:
Oma aika. Sitä on ihan määrättömästi. Lapsi syö ja nukkuu. Koti pysyy siistinä, on aikaa kaikessa rauhassa kahvitella ja olla. Kaikki varoittivat, että vauva-arkeen katoaa ja täällä minä katselen Netflixiä, että olisi jotain tekemistä.
Miksi alapeukut? jotkut saavat sellaisen vanhanaikaisen vauvan, josta ei ole ihmeemmin vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Se miten vaikeaa kaikki lähteminen on:
Puet itsellesi vaatteet ja laitat hiukset. Imetät vauvan. Vaihdat sille kuivan vaipan ja puet sen ulkovaatteisiin. Tässä kaikessa on mennyt tunti, ja olette vihdoin eteisessä. Mutta eikä mitä, vauvahan vetäisee niskakakat kun olet laittamassa ulkokenkiä jalkaan. No riisut takin ja kengät ja alat riisua vauvaa, peset sen pyllyn (ja selän ja niskan), laitat kakkaset vaatteet likoomaan, etsit puhtaat vaatteet vauvalle, huomaat, että se kakka on levinnyt myös omaan paitaasi, etsit itsellesi puhtaan paidan. Vauva alkaa itkeskelemään taas nälkäänsä, koska tuosta niskakakka- ja vaaterumbassa meni kolme varttia, no imetät taas vauvaa, röyhtäytät sen, huomaat että se puklasi paidallesi ja hiuksillesi. Etsit itsellesi taas jostain puhtaan paidan ja putsaat hiuksesi puklasta. Taas eteiseen ja kenkiä jalkaan ja huomaat, että unohdit pakata mukaan vauvalle vaihtovaipat ja etsiä sille pipon. Eikun hakemaan noita tavaroita, vauva odottamaan sitteriin. Vauva hermostuu ja alkaa huutaa sitterissä, koska aikaa on kulunut niin paljon ja sillä on kuuma. Menikin jo kolme tuntia lähtöyrityksessä ja voitkin unohtaa kaverisi kanssa kahvillelähdön.
Ja tähän kun lisätään vielä 1,5- ja 3-vuotiaat sisarukset ja niiden pukeminen, niin saa olla aikamoinem taikuri, että pääsee talvella ulos alta tunnissa edes omalle pihalle. Ja sitten kun olet ollut ulkona n. 10 min, niin eiköhän jollain ole taas nälkä tai kakkahätä ja joudutte palaamaan taas kotiin..
Ehkä eniten järkytti omat tunteet. Toisaalta se suunnaton rakkaus, toisaalta taas se joskus kuohahtava raivo, kun vauva vaan itkee itkee itkee...
Ja ei, en ole tehnyt vauvalleni mitään pahaa. Mutta ne omat tunteet.
Ahdistus vauvan puolesta. Onko se kipeä, miksei se nuku, mikä sillä on, mikä sille voi joskus tulla, nukunko enää ikinä rauhassa? jne.
Se, kuinka ahdistavaa on, kun joku on koko ajan iholla.
Se miten ihmiset paheksuvat, jos vauvaa paskottaa kahviloiden käsienpesualtaisiin.
En keksi mitään mistä olisin ollut jotenkin kamalan yllättynyt. Päinvastoin, odotin jotain kamalaa ja sitten se ei ollutkaan kamalaa.
Että muuttuu itse olemattomaksi, on enää äiti, joka hoitaa ja syöttää. Se, miten tiedostaa lapsen koko ajan. Sitä ei osaa ennalta arvata