Laihdutusvinkki kaltaisilleni herkkusuille, joiden on saatava makeaa joka päivä

Ja tammikuun toinen päivä istut 24 tyhjää kalenteria ympärilläsi ja itket suklaakuolaan sotkeutuvia kyyneleitä.

Vierailija kirjoitti:

Ja tammikuun toinen päivä istut 24 tyhjää kalenteria ympärilläsi ja itket suklaakuolaan sotkeutuvia kyyneleitä.

Aikuisella on onneksi enemmän itsehillintää kuin 2-vuotiaalla, vaikka herkkuaddikti olisikin.

Jos vain jättäisit ne namit kauppaan ja rupeaisit itse namiksi.

Onhan niitä salmiakkikalentereita, karkkikalentereita ja jopa kosmetiikkakalentereita. Tulis vaihtelua ja joka päivälle pieni palkitsemismomentti. Hyvä idea, pitääkin miettiä miten toteuttais...

Mulla parempi idea. Ostat levyn lempisuklaata ja otat pari palaa päivässä...

Vierailija kirjoitti:

Mulla parempi idea. Ostat levyn lempisuklaata ja otat pari palaa päivässä...

...ja syöt ne pari palaa vasta aterian jälkeen jolloin pysyt kohtuudessa. Ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla parempi idea. Ostat levyn lempisuklaata ja otat pari palaa päivässä...

Tämä juuri ei toimi, koska annoskoko on silloin omissa käsissä. Kalenterissa ideana on tyytyä siihen, mitä sattuu tulemaan ja muut luukut avataan ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla parempi idea. Ostat levyn lempisuklaata ja otat pari palaa päivässä...

Tämä juuri ei toimi, koska annoskoko on silloin omissa käsissä. Kalenterissa ideana on tyytyä siihen, mitä sattuu tulemaan ja muut luukut avataan ajallaan.

Voi ne laittaa kalenteriin ne palat itsekkin...

Työskentelen lukiossa opettajana, ja poikien alisuoriutuminen näkyy meilläkin. Kokemukseni mukaan vanhemmat vaativat tytöiltä enemmän ja seuraavat heidän koulunkäyntiään tarkemmin. Vanhempainiltoihin osallistuu enemmän tyttöjen vanhempia, ja aineenopettajiin, opinto-ohjaajaan sekä ryhmänohjaajaan otetaan herkemmin yhteyttä tyttöjen asioissa. Jos tytöllä arvosanat ovat kutosen luokkaa, melko varmasti vanhemmat ovat yhteydessä kouluun selvittääkseen, miten nuorta voisi tukea. Poikien kohdalla yhteydenotto tulee yleensä vasta siinä kohtaa, kun tämä reputtaa ylioppilaskokeessa jonkin aineen. Joskus mietin, että minkähän verran näiden poikien vanhemmat ovat oikein nuorensa opintoja seuranneet ja että olisikohan ollut syytä havahtua asiaan ennen ylioppilaskirjoituksia, kutosen opiskelija voi aivan hyvin reputtaa ylioppilaskokeessa. Yhteydenotot tulevat muuten yli 90-prosenttisesti äideiltä.

Monilla pojilla on unirytmi sekaisin, koska he pelaavat yötä myöten. Osa vanhemmista tuntuu olevan aivan voimattomia asian suhteen, vaikka lapsi asuu kotona ja vanhemmat elättävät tätä. Vanhemmat myös ohjaavat oma-aloitteisesti tyttöjä erityisopettajalle, terveydenhoitajalle, kuraattorille ja koulupsykologille paljon herkemmin kuin poikia. Poikien kasvattamiseen kuuluu vieläkin, osin varmasti tiedostamatta, malli, jonka mukaan tosimies pärjää yksin. Kuten aiemmin sanoin, yhteydenotot tulevat yleensä äideiltä, mistä voi päätellä, että isät eivät juuri puutu lastensa koulunkäyntiin. Ehkä se, että isät kannustaisivat poikia ja osoittaisivat kiinnostusta ja tukea poikien opiskelua kohtaan, voisi parantaa poikien motivaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen lukiossa opettajana, ja poikien alisuoriutuminen näkyy meilläkin. Kokemukseni mukaan vanhemmat vaativat tytöiltä enemmän ja seuraavat heidän koulunkäyntiään tarkemmin. Vanhempainiltoihin osallistuu enemmän tyttöjen vanhempia, ja aineenopettajiin, opinto-ohjaajaan sekä ryhmänohjaajaan otetaan herkemmin yhteyttä tyttöjen asioissa. Jos tytöllä arvosanat ovat kutosen luokkaa, melko varmasti vanhemmat ovat yhteydessä kouluun selvittääkseen, miten nuorta voisi tukea. Poikien kohdalla yhteydenotto tulee yleensä vasta siinä kohtaa, kun tämä reputtaa ylioppilaskokeessa jonkin aineen. Joskus mietin, että minkähän verran näiden poikien vanhemmat ovat oikein nuorensa opintoja seuranneet ja että olisikohan ollut syytä havahtua asiaan ennen ylioppilaskirjoituksia, kutosen opiskelija voi aivan hyvin reputtaa ylioppilaskokeessa. Yhteydenotot tulevat muuten yli 90-prosenttisesti äideiltä.

Monilla pojilla on unirytmi sekaisin, koska he pelaavat yötä myöten. Osa vanhemmista tuntuu olevan aivan voimattomia asian suhteen, vaikka lapsi asuu kotona ja vanhemmat elättävät tätä. Vanhemmat myös ohjaavat oma-aloitteisesti tyttöjä erityisopettajalle, terveydenhoitajalle, kuraattorille ja koulupsykologille paljon herkemmin kuin poikia. Poikien kasvattamiseen kuuluu vieläkin, osin varmasti tiedostamatta, malli, jonka mukaan tosimies pärjää yksin. Kuten aiemmin sanoin, yhteydenotot tulevat yleensä äideiltä, mistä voi päätellä, että isät eivät juuri puutu lastensa koulunkäyntiin. Ehkä se, että isät kannustaisivat poikia ja osoittaisivat kiinnostusta ja tukea poikien opiskelua kohtaan, voisi parantaa poikien motivaatiota.

Ja tähänkinkö auttaa suklaakalenteri?

Syö paljon hedelmiä. Kun olet vetänyt pari aplaria ja ompun, et enää tarvi suklaalevyä.

Hyvä ajatus! Numeroidut luukut olisivat todellakin pidäke, joka karkkipussista puuttuu. Töistä saapuminen on itellekin se aika, kun karkkeja voi kourallinen mennä... Onkohan aidosti hyviä kalenterisuklaita?

Olen mukana.

Vaikka paljon on liikaa, on silti yksi liian vähän.

Kauheeta kiduttamista tuommonen =/

Just kärvistelin kaksi viikkoa ilman mitään ylimääräistä sokeria. Sitten kahtena peräkkäisenä päivänä kaksi patukkaa. Oon yllättynyt miten lyhyt totaalikieltäytyminen vaikuttaa makuhermoihin, noistakin tuli huono olo ja maistui yli-imelältä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka paljon on liikaa, on silti yksi liian vähän.

Mun salmiakkikalenterista tulee sellaisia vanhojen autojen kokoisia. Ja haribolla on niitä minikarkkipusseja. Kyllä niillä pärjää, kun keskittyy! Ehkä tän myötä pääseekin siihen vaiheeseen, että myös hedelmät riittävät. Itsellä ongelma ollut juuri, että karkkia pitää saada ja sitä syödään niin kauan, kuin avatussa rasiassa on. Kalenteri auttaa varmasti säännöstelyssä! Kokeilen!

Ei toimisi minulla. Pääsin karkista eroon, kun vaihdoin ne hedemiin. Pahimpina karkkihimopäiviä saatoin vetää kokonaisen vesimelonin tai 15 nektariinia. Onhan niissäkin sokeria, mutta laihduin ja pääsin karkeista, leivoksista jne eroon. Enää ei oikein maistu vaikka saatankin juhlissa maistaa kakkua kohteliaisuudesta.

Mun vinkki on, että huuhtele suu Listerinellä kun tekee mieli makeaa, eipä tee tuon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mun vinkki on, että huuhtele suu Listerinellä kun tekee mieli makeaa, eipä tee tuon jälkeen.

xD

Vierailija kirjoitti:

Mun vinkki on, että huuhtele suu Listerinellä kun tekee mieli makeaa, eipä tee tuon jälkeen.

Haha :D

Minä olen entinen sokerihiiri. Sain makeanhimon kuriin sillä, että aloin juoda säännöllisesti yerba mate -juomaa. Myös monet yrttiteet, varsinkin piparminttu, hillitsevät minulla herkkuhimoa.